Käytä julkisia

10.6.2018

Seuraava reissu on taas edessä. Musta olisi kiva olla jotenkin ekologinen ja luontoa kunnioittava mallikansalainen, mutta en ajatellut tuhrata yksinkertaiseen hommaan montaa päivää. Pitäisi siis päästä retkelle ja pois sieltä. Reitti on tavanomainen suora ja mukaan saattaa lähteä koira. Yksityisautoilu on saatanasta ja samalla mietin, kuinka saan helpoiten sen helvetinkoneen paikasta A paikkaan B, koska ei tuonne nyt vaan pääse julkisilla. Kun näitä reittejä katsoo, väkisinkin tulee mieleen että mitähän reitintekijä on oikein ajatellut laittaessaan keskelle erämaata kauniin 15 kilometrin pätkän? Jos haluaa siirtyä takaisin lähtöpisteeseen, helpointa on vaan kävellä takaisin. 15 kilometrin reitin autolla ajettava lenkki voi muodostua nopeasti lähes 100 kilometrin koukkaukseksi jossain kuoppaisella hiekkatiellä ja ehei, julkisia ei todellakaan ole. Okei, mun reitti on nyt pidempi, mutta tuo pikkureittikin kiinnostaisi.

Koska logistiikkaa on puljattu ennenkin, tässä parhaat kukkaset:


1. Nikkaluokta-Abisko, jos et kävellytkään koko reittiä

Lähdin eräänä syksynä reippaasti tallaamaan Abiskosta Nikkaluoktaan. Ajoin auton päätepisteeseen Nikkaluoktaan, ja otin bussin Kiirunaan ja toisen bussin kohti Abiskoa. Sitä toista bussia odoteltiin monta tuntia, koska sen lähtöpiste oli lentokentällä ja kone myöhässä. Tämä tieto tuli toki vasta sitten, kun bussi oli jo tunteja myöhässä ja ruotsalaisetkin kanssakulkijat hieman hiilenä odottamassa.

Kipitin onnellisena reittiä pari päivää, kunnes alkoi sataa lunta. Ajattelin, että nyt vittu.. Ja käännyin takaisin. Ei kiinnosta tarpoa hangessa tänään. Abiskosta pääsi junalla Kiirunaan, mutta Kiirunasta ei millään enää Nikkaluoktaan, koska kausi oli päättymässä. Matkaa tätä pomppuista korpitietä on kuitenkin 70 kilometriä, joten ei sitä viitsisi kävelläkään. Sain jonkin virkailijan kautta puljattua itselleni kyydin majatalon pitäjän kyydissä (jonka aikatauluarvio heitti sekin muutamilla tunneilla, pikkujuttu, eikä muuten ole koskaan pelottanut niin paljon kuin tuon huonosti englantia puhuvan mamman kyydissä).

Opetus: Kannattaa viedä auto Nikkaluoktaan ja käydä Abiskosta käsin retkeilemässä.

2. Kalottireitti, jossa julkiset ei toimi ja maatakin pitäisi vaihtaa

Miten saadaan helpoiten kaksi ihmistä ja kolme koiraa samasta alkupisteestä eri päätepisteiden kautta omaan kotiin?


No ei mitenkään, mutta tehtiin kuitenkin näin:
Aja koko porukalla autolla Hettaan ja ota kyytiin autonsiirtäjä. Aja iloisesti rallatellen Kautokeinoon ja jätä 50 000 euron uusi auto ja bensakortti tuntemattomalle hemmolle, ja lähde itse kävelemään. Kautokeinosta auto siirretään toivottavasti Hetan kautta Abiskoon, kunhan on ensin selvitetty tullin kanssa, että saako kaupallinen siirtäjä ajaa asiakkaan auton ensin Norjasta Suomeen ja sitten Suomesta Ruotsiin, ja vielä jättää sen sinne. Koska Hetan ja Abiskon välillä ei ole järkevää (eli mitään) julkista liikennettä, autoa siirtää kaksi henkilöä, jotka nönnöttelevät ensin peräkanaa sekä siirrettävällä autolla että ylimääräisellä autolla Hetasta Abiskoon ja jurnuttavat sitten omalla käppänällään takaisin Hettaan. Kas, Abiskossa on auto odottamassa, jonka kyytiin hyppäävät kolme väsynyttä koiraa ja yksi ihminen, jonka pitäisi olla huomenna töissä.

Kun yksi tampio kuvittelee yli 400 kilometrin jälkeen vielä haluavansa kävellä lisää, se kipittelee vielä toista viikkoa eteenpäin. Sitten halutaan pois. Kuinkas se käy? Reitin varrelta näppärästi kotiin, kun omaa autoa ei ole?

Minäpä kerron: Kalottireitti viistää Ritsemiä, josta on jokin julkinen yhteys helvettiin sieltä. Ainut ongelma on, että välissä on sairaan iso järvi. Ensin otetaan siis reittilaiva Ritsemiin, bussi Ritsemistä Jällivaaraan ja aletaan raapimaan päätä, jotta mitäs sitten? Voin sanoa, että sitten ei mitään. Ei yhtään mitään.

Jällivaarasta voi ottaa bussin lähimmälle eteläiselle kentälle, josta voi lentää yhden (tai halutessaan useamman) välilaskun kautta Helsinki-Vantaalle ja siitä junalla tai bussilla kotiin. Aika: Vaatii yöpymisen ja kun käyttää lentokonetta, luonto kuolee.

Jällivaarasta voi mennä bussilla Haaparantaan ja siitä bussia vaihtaen jotenkin Suomeen, josta jotenkin junaan jolla mahdollisesti joskus Helsinkiin ja taas junaa vaihtaen kotiin Lappeenrantaan. Aika: 2-3 vuorokautta.

Jos olisi halunnut alkujaankin väkisin mennä ihan väärään suuntaan, Jällivaarasta olisi voinut myös lähteä pohjoiseen, Kiirunaan, josta olisi voinut lentää jollakin potkurikoneella varmaan Islannin kautta Helsinkiin ja jonakin vuonna takaisin kotiin.

Päädyin lopulta liftaamaan Jällivaara-Lahti, josta ukko tuli mut hakemaan aamuyöllä. Pääsin siis samoilla silmillä aamuksi kotiin, ja viimeinen liftikyyti oli lähemmäs 1000 kilsaa ja ajoin autoa myös itse. Hinta: Kaikki kruunut mitä käteisenä oli, aika puoli vuorokautta.

Juujuu, kyllähän sitä voisi paremmin näitä suunnitella etukäteen, mutta jos matkaa on 700 kilometriä niin tiedättekö muka itse monelta olette perillä? Vaihtoehtona on tämä "tulin nyt, miten täältä pääsee pois?". Silloinhan voi valita laiva-bussi-juna-potkurikone-kameli 800 euroa ja kolme vuorokautta.


Niin että miten on, käytättekö julkisia vaellusreissuilla?

14 kommenttia :

  1. Haha, tämä oli hauska teksti! :D Mä käytän julkisia, jos voin, vaikka matkanteko pohjoiseen onkin niillä välillä ihan kamalaa. Mukavuuden kannalta autoilu olisi paljon parempi valinta, mutta aina ei ole aikaa. Junalla olisin yhdessä yössä perillä, kun taas autoillen voi mennä kaksi tai kolmekin päivää, eikä niitä ylimääräisiä päiviä välttämättä irtoa. Autoilu olisi myös halvempaa, kun auto kuitenkin on olemassa jo valmiiksi ja matkakulut voi jakaa kavereitten tai muitten kimppakyytiläisten kanssa. Kuitenkin kävetimmäksi - joskaan ei edullisimmaksi - systeemiksi olen kokenut matkanteon junalla ja bussilla niin pitkälle, kuin helpolla pystyy, ja siitä eteenpäin perille kohteeseen ja sieltä takaisin siirtymisen tilausajolla elikä useimmiten ihan vain taksilla. Jos kuljettajaan on yhteyksissä etukäteen, että hän tietää suunnilleen, milloin ja missä olisi asiakas odottamassa, homma sujuu usein ihan kivasti ilman pidempiä odottelujakaan. Isommalle porukalle kustannukset ovat ihan kohtuulliset, mutta yksin tai kaksin reissaava saa pulittaa aika paljon tällaisesta huvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olisin mieluusti viherkansalainen, mutta oikeasti koen julkiset tosi vaivalloiseksi. Nytkin suunnittelen ottavani mukaan koiran, ja jos se pitää saada bussiin tai taksiin, niin enpä tiedä kuinka käy. Siltä irtoaa karvaakin nyt sen verran, että voisi olla taksikuski helisemässä.. :D Aikaisemmin en kantanut mukana virtapankkia, ja kävipä joskus niinkin, että puhelimesta loppui akku. Soittele siinä sitten itsellesi kyytiä!

      Poista
    2. Hyviä pointteja. Reissasin aikanaan sellaisen kaverin kanssa vaellusreissuille, jolla oli tosi iso (siis ihan megakokoiseksi kasvanut) husky, joka myös pöllysi karvaa karvanvaihtoaikana ihan lumisateeksi asti. En tiedä, mitä taksikuski kelaili itsekseen mutta ei ainakaan sanonut mitään, kun koira nousi kyytiin. Junassa ja bussissakaan ei ilmennyt ongelmia.

      Poista
  2. Aikataulujen vapaus on itselleni niin tärkeää, etten ole ikinä edes harkinnut julkisia. Itsekästä, tiedän sen. Tykkään kuitenkin yhdistää Lapin matkaan myös matkan varrelle jotain kivaa, jos suinkin on aikaa, kuten geokätköilyä. Siinä tulee monta kärpästä yhdellä iskulla!
    Huonoa omatuntoa lievitän sillä ajatuksella, että lennän n. kerran viidessä vuodessa enkä syö lihaa - niihin nähden yksityisautoiluni jalanjälki on aika pientä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaus on juuri se mistä itsekin tykkään. Eipä tarvitse odotella tuntitolkulla kyytiä saati jurnuttaa kaikkien pikkukylien kautta. Menin joskus bussilla Suomussalmelta Rukalle ja voi helvetti että hävettää vieläkin. Kuski ilmoitti aina kaikille pikkukyliin saavuttaessa että hänellä on matkustaja jota hän ei tunne :D

      Poista
    2. Miksi yksityisautoilusta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. jos menet bussille sinne vaelluspaikalle, niin sehän saastuttaa enemmän kuin että meniset omalla henkilöautolla. Ja minä pelastan maailman kun en syö lihaa, nää tällaset höpötykset on kyllä ihan sieltä hanurista, nämä on näitä viheranarkistien juttuja. Nautitaan vaellusreissuista ja mennään mukavasti omalla autolla tai sitten bussilla jos se on tilanteeseen parempi vaihtoehto tai sitten junalla tai sitten lentokoneella jos se on vaellusreissun onnistumisen kannalta parempi vaihtoehto.

      Poista
    3. Nämä ovat niitä kommentteja, joiden esittäjät tuntuvat suhtautuvan luontoon melkolailla puhtaan hyväksikäyttöhenkisesti. Ollaan halukkaita nauttimaan vaeltamisesta erämaissa muttei kantamaan omaa vastuuta ympäristöstä. Lennetään pohjoiseen fiilistelemään luontoa mutta samalla saastutetaan sitä. Pissitään siis omiin muroihin. Ei haluta tinkiä mistään ympäristön edun puolesta. Sitähän tekevät vain viheranarkistit, jotka kaiken lisäksi tietenkin keksivät nämä juttunsa ihan omasta päästään. Eiväthän näitä hanurihöpötyksiä harrasta mitkään vakavasti otettavat tahot: http://science.sciencemag.org/content/360/6392/987

      Poista
    4. Niin, suhtautumista on monenlaista.

      Poista
  3. Jos minä menen omalla autolla vaellukselle ja ajan sen 500km sivu ja sinä menet sillä bussilla sinne sinun vaellukselle 500km sivu, niin sinä saastutat luontoa enemmän kuin minä sinun logiikan mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ei ole kovin hedelmällistä keskustella siitä kuka saastuttaa mitäkin eniten :) Omia valintojaan voi aina tarkastella ja pyrkiä tekemään ne järkevästi.

      Poista
  4. Pidän yöjuna+bussi-yhdistelmää mukavimpana tapana matkustaa Lappiin. Sillä konstilla pääsee rajalliseen määrään vaelluskohteita, mutta ainakin nämä onnistuvat: Käsivarsi, Pältsa-Barras, Tarvantovaara, Pallas-Ylläs, Muotka, Kevo, Paistunturi, Kaldoaivi, Vätsäri, UKK-puisto. Noissa riittää jo hetkeksi kuljettavaa. :) Jos täytyy päästä jonnekin muualle, käytän toki autoa, vaikka ajaminen onkin rasittavaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuossa jo tallattavaa. Yöjuna olisi varmaan itsellekin kiinnostavampi vaihtoehto jos siihen voisi hypätä tästä läheltä. Helsinkiin pääsee kyllä junalla mutta vr ei taida myydä sitä jatkoyhteydellä. Jos ensimmäinen juna on myöhässä (kuten usein on), lähtee yöjuna ajallaan ja ongelma on asiakkaan. Ilmeisesti koen siis julkiset aina hankalaksi, vastustan muiden asettamia aikatauluja ja oma auto starttaa silloin kun mä olen valmis.

      Ehkä vaan muutan sinne pohjoiseen niin poistuu matkoista ainakin 500 kilsaa heti :D

      Poista
    2. Kieltämättä yöjunailua hieman helpottaa, että päärata menee tuosta ikkunan alta ja lähimmälle yöjunapysäkille on alle vartin junamatka. :D Ainoa miinus on kallis hinta, mutta toisaalta aikaa säästyy.

      Poista
  5. Vaikka olenkin jonkin sortin ympäristöhihhuli niin autoilu on se mistä en voi enkä tottapuhuakseni halua luopua. Homma tyssäisi jo kotiovelle, sillä lähimmälle onnikkapysäkille, mistä joku kyyti johonkin lähtisi, on matkaa semmonen 12 kilsaa. Auton sentään vaihdoin suht vähäpäästöiseen versioon, joten kiillotan sädekehääni vaikka sillä. Nuo päästä päähän -reitit joudun unohtamaan, mutta toisaalta, jos unohtaa ylipäätään kaikki reitit niin saa tehdä just semmoisen renkaan kuin itse haluaa ja mikä parasta: muihin ihmisiin törmääminen on epätodennäköisempää. 😆

    VastaaPoista

by mlekoshi