Käytä julkisia

10.6.2018

Seuraava reissu on taas edessä. Musta olisi kiva olla jotenkin ekologinen ja luontoa kunnioittava mallikansalainen, mutta en ajatellut tuhrata yksinkertaiseen hommaan montaa päivää. Pitäisi siis päästä retkelle ja pois sieltä. Reitti on tavanomainen suora ja mukaan saattaa lähteä koira. Yksityisautoilu on saatanasta ja samalla mietin, kuinka saan helpoiten sen helvetinkoneen paikasta A paikkaan B, koska ei tuonne nyt vaan pääse julkisilla. Kun näitä reittejä katsoo, väkisinkin tulee mieleen että mitähän reitintekijä on oikein ajatellut laittaessaan keskelle erämaata kauniin 15 kilometrin pätkän? Jos haluaa siirtyä takaisin lähtöpisteeseen, helpointa on vaan kävellä takaisin. 15 kilometrin reitin autolla ajettava lenkki voi muodostua nopeasti lähes 100 kilometrin koukkaukseksi jossain kuoppaisella hiekkatiellä ja ehei, julkisia ei todellakaan ole. Okei, mun reitti on nyt pidempi, mutta tuo pikkureittikin kiinnostaisi.

Koska logistiikkaa on puljattu ennenkin, tässä parhaat kukkaset:


1. Nikkaluokta-Abisko, jos et kävellytkään koko reittiä

Lähdin eräänä syksynä reippaasti tallaamaan Abiskosta Nikkaluoktaan. Ajoin auton päätepisteeseen Nikkaluoktaan, ja otin bussin Kiirunaan ja toisen bussin kohti Abiskoa. Sitä toista bussia odoteltiin monta tuntia, koska sen lähtöpiste oli lentokentällä ja kone myöhässä. Tämä tieto tuli toki vasta sitten, kun bussi oli jo tunteja myöhässä ja ruotsalaisetkin kanssakulkijat hieman hiilenä odottamassa.

Kipitin onnellisena reittiä pari päivää, kunnes alkoi sataa lunta. Ajattelin, että nyt vittu.. Ja käännyin takaisin. Ei kiinnosta tarpoa hangessa tänään. Abiskosta pääsi junalla Kiirunaan, mutta Kiirunasta ei millään enää Nikkaluoktaan, koska kausi oli päättymässä. Matkaa tätä pomppuista korpitietä on kuitenkin 70 kilometriä, joten ei sitä viitsisi kävelläkään. Sain jonkin virkailijan kautta puljattua itselleni kyydin majatalon pitäjän kyydissä (jonka aikatauluarvio heitti sekin muutamilla tunneilla, pikkujuttu, eikä muuten ole koskaan pelottanut niin paljon kuin tuon huonosti englantia puhuvan mamman kyydissä).

Opetus: Kannattaa viedä auto Nikkaluoktaan ja käydä Abiskosta käsin retkeilemässä.

2. Kalottireitti, jossa julkiset ei toimi ja maatakin pitäisi vaihtaa

Miten saadaan helpoiten kaksi ihmistä ja kolme koiraa samasta alkupisteestä eri päätepisteiden kautta omaan kotiin?


No ei mitenkään, mutta tehtiin kuitenkin näin:
Aja koko porukalla autolla Hettaan ja ota kyytiin autonsiirtäjä. Aja iloisesti rallatellen Kautokeinoon ja jätä 50 000 euron uusi auto ja bensakortti tuntemattomalle hemmolle, ja lähde itse kävelemään. Kautokeinosta auto siirretään toivottavasti Hetan kautta Abiskoon, kunhan on ensin selvitetty tullin kanssa, että saako kaupallinen siirtäjä ajaa asiakkaan auton ensin Norjasta Suomeen ja sitten Suomesta Ruotsiin, ja vielä jättää sen sinne. Koska Hetan ja Abiskon välillä ei ole järkevää (eli mitään) julkista liikennettä, autoa siirtää kaksi henkilöä, jotka nönnöttelevät ensin peräkanaa sekä siirrettävällä autolla että ylimääräisellä autolla Hetasta Abiskoon ja jurnuttavat sitten omalla käppänällään takaisin Hettaan. Kas, Abiskossa on auto odottamassa, jonka kyytiin hyppäävät kolme väsynyttä koiraa ja yksi ihminen, jonka pitäisi olla huomenna töissä.

Kun yksi tampio kuvittelee yli 400 kilometrin jälkeen vielä haluavansa kävellä lisää, se kipittelee vielä toista viikkoa eteenpäin. Sitten halutaan pois. Kuinkas se käy? Reitin varrelta näppärästi kotiin, kun omaa autoa ei ole?

Minäpä kerron: Kalottireitti viistää Ritsemiä, josta on jokin julkinen yhteys helvettiin sieltä. Ainut ongelma on, että välissä on sairaan iso järvi. Ensin otetaan siis reittilaiva Ritsemiin, bussi Ritsemistä Jällivaaraan ja aletaan raapimaan päätä, jotta mitäs sitten? Voin sanoa, että sitten ei mitään. Ei yhtään mitään.

Jällivaarasta voi ottaa bussin lähimmälle eteläiselle kentälle, josta voi lentää yhden (tai halutessaan useamman) välilaskun kautta Helsinki-Vantaalle ja siitä junalla tai bussilla kotiin. Aika: Vaatii yöpymisen ja kun käyttää lentokonetta, luonto kuolee.

Jällivaarasta voi mennä bussilla Haaparantaan ja siitä bussia vaihtaen jotenkin Suomeen, josta jotenkin junaan jolla mahdollisesti joskus Helsinkiin ja taas junaa vaihtaen kotiin Lappeenrantaan. Aika: 2-3 vuorokautta.

Jos olisi halunnut alkujaankin väkisin mennä ihan väärään suuntaan, Jällivaarasta olisi voinut myös lähteä pohjoiseen, Kiirunaan, josta olisi voinut lentää jollakin potkurikoneella varmaan Islannin kautta Helsinkiin ja jonakin vuonna takaisin kotiin.

Päädyin lopulta liftaamaan Jällivaara-Lahti, josta ukko tuli mut hakemaan aamuyöllä. Pääsin siis samoilla silmillä aamuksi kotiin, ja viimeinen liftikyyti oli lähemmäs 1000 kilsaa ja ajoin autoa myös itse. Hinta: Kaikki kruunut mitä käteisenä oli, aika puoli vuorokautta.

Juujuu, kyllähän sitä voisi paremmin näitä suunnitella etukäteen, mutta jos matkaa on 700 kilometriä niin tiedättekö muka itse monelta olette perillä? Vaihtoehtona on tämä "tulin nyt, miten täältä pääsee pois?". Silloinhan voi valita laiva-bussi-juna-potkurikone-kameli 800 euroa ja kolme vuorokautta.


Niin että miten on, käytättekö julkisia vaellusreissuilla?

by mlekoshi