Hyvää vappua, runkkari

1.5.2018

Luulin, että Korouomalla tilanne on paha. Oikeastaan se suurin pipipää löytyy täältä Etelä-Karjalasta, Taipalsaarelta.

Pakkasin tänään repun täyteen ruokaa, koska on vappu. Pieni brunssi laavulla vaikutti hyvältä idealta, vaikka säätiedotus lupaili sadetta. Otin mukaan teltan, jos laavulla olisi täyttä ja taivaalta tulisi vettä. Sovin treffit eräälle laavulle Korpi-Jaakon kanssa.

Hieman ennen laavua huomasin, että nuotiopaikalta tulee savua. Kirosin mielessäni, koska olin vähän etuajassa ja Jaakko ei koskaan ole. Laavu oli ns. varattu. Sielläpä ei ollutkaan Jaakko, vaan joku ressukka runkkaamassa. Tyyppi siellä istuskeli laavulla, toisessa kädessä puhelin ja toisessa muna. Ilmeisesti tuli jotakin mieleistä ohjelmaa. En käynyt kysymässä mitä.

Käännyin takaisin ja päädyttiin Jaakon kanssa siihen, että joku muu laavu voisi olla kivempi. Tosi hyvä tapa muuten varata laavu itselle; nakki vaan esiin niin saa varmasti olla rauhassa.



Yleensä lähialueiden laavut kulkee omissa puheissa sen mukaan, mitä eläimiä siellä on nähty. Lähistöllä on majavalaavu, hirvilaavu ja lepakkolaavu. Nyt myös runkkarilaavu.

10 kommenttia :

  1. Mielenkiintoinen lajibongaus. Yksilö vieläpä omassa elementissään. Kuvan ottaminen ei varmastikaan onnistunut? Olisi varmastikin säikähtänyt räpsäisyä ja rymistellyt metsään.

    https://aatenarikka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä laji oli niin uppoutunut puuhaansa, että olisi varmaan saanut kuvattuakin. Ei vaan tullut siinä vaiheessa mieleen :P

      Poista
  2. Been there, lähes vastaava kokemus, ja vieläkin ketuttaa ajatus. Olimme vajaa pari vuotta sitten Joutsijärven kierroksella, ja yöpyä piti tosi kivalla laavulla, jossa olisi ollut nätti auringonlaskukin. Kilometrejä kävelyyn olisi tullut siinä kohtaa sopiva määrä, ja laskimme, että vielä on valoisaa kun pääsemme paikalle. Laavun lähistöllä oli metsätie, jossa oli auto parkissa. Noh, laavulla sitten jo nuotio paloi, mutta ketään ei näkynyt. Kunnes kävelimme peremmälle, niin sielläpä oli laavun vieressä ulkona multaisessa maassa pariskunta päällekkäin, ja ukkelin perse vaan vilkkui, kun painoi menemään. Voin kertoa, että sillä hetkellä vitutti ja lujaa. Yskin ensin kovalla äänellä (ei vaikutusta pariskunnan touhuihin), ja sitten läksimme kohti seuraavaa laavupaikkaa, kun alkoi jo hämärtääkin... kivasti pääsimme perille lähes pilkkopimeällä (hirveä nälkä) ja huomasimme, että puut olivat loppu! Ei muuten naurata vieläkään se kokemus.

    VastaaPoista
  3. Ei hitto vie. Tällaseen tekstiin voi kyllä törmätä vaan Ylämäki -blogissa. Kiitos päivän nauruista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin vielä puolen sekunnin ajan toivoa, että se kuitenkin olisi Jaakko. Ei olisi tarvinnut tehdä vaarallisuusarviota eikä etsiä uutta laavua. Lisäksi oisin saanut oivallisen tilaisuuden armottomaan vittuiluun. Koita jaksaa, kyllä se Nina tulee vielä Grönlannista takaisin.

      Poista
  4. No voi jestas, ei muuta paikkaa keksinyt... Onneksi ei (vielä) omalle kohdalle ole vastaan tullut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontokokemus tämäkin. Vähän säälittää tää tyyppı kyllä :D

      Poista
  5. Hehheh!
    Muistinpa juuri erään keväisen Lofoottien reissumme vuosia sitten, kun erään kiipeilyn jälkeen laskeuduimme jyrkkää koivikkorinnettä ja siinä alempana oli lisää koivikkoa ja märänpuoleinen suo. Löytyi sitten sopiva sammalmätäs. Emme tainneet silloin vielä olla naimisissa. Lähistöllä pesinyt kanalintu ehkä näki jotain. :) es

    VastaaPoista

by mlekoshi