Käytä julkisia

10.6.2018

Seuraava reissu on taas edessä. Musta olisi kiva olla jotenkin ekologinen ja luontoa kunnioittava mallikansalainen, mutta en ajatellut tuhrata yksinkertaiseen hommaan montaa päivää. Pitäisi siis päästä retkelle ja pois sieltä. Reitti on tavanomainen suora ja mukaan saattaa lähteä koira. Yksityisautoilu on saatanasta ja samalla mietin, kuinka saan helpoiten sen helvetinkoneen paikasta A paikkaan B, koska ei tuonne nyt vaan pääse julkisilla. Kun näitä reittejä katsoo, väkisinkin tulee mieleen että mitähän reitintekijä on oikein ajatellut laittaessaan keskelle erämaata kauniin 15 kilometrin pätkän? Jos haluaa siirtyä takaisin lähtöpisteeseen, helpointa on vaan kävellä takaisin. 15 kilometrin reitin autolla ajettava lenkki voi muodostua nopeasti lähes 100 kilometrin koukkaukseksi jossain kuoppaisella hiekkatiellä ja ehei, julkisia ei todellakaan ole. Okei, mun reitti on nyt pidempi, mutta tuo pikkureittikin kiinnostaisi.

Koska logistiikkaa on puljattu ennenkin, tässä parhaat kukkaset:


1. Nikkaluokta-Abisko, jos et kävellytkään koko reittiä

Lähdin eräänä syksynä reippaasti tallaamaan Abiskosta Nikkaluoktaan. Ajoin auton päätepisteeseen Nikkaluoktaan, ja otin bussin Kiirunaan ja toisen bussin kohti Abiskoa. Sitä toista bussia odoteltiin monta tuntia, koska sen lähtöpiste oli lentokentällä ja kone myöhässä. Tämä tieto tuli toki vasta sitten, kun bussi oli jo tunteja myöhässä ja ruotsalaisetkin kanssakulkijat hieman hiilenä odottamassa.

Kipitin onnellisena reittiä pari päivää, kunnes alkoi sataa lunta. Ajattelin, että nyt vittu.. Ja käännyin takaisin. Ei kiinnosta tarpoa hangessa tänään. Abiskosta pääsi junalla Kiirunaan, mutta Kiirunasta ei millään enää Nikkaluoktaan, koska kausi oli päättymässä. Matkaa tätä pomppuista korpitietä on kuitenkin 70 kilometriä, joten ei sitä viitsisi kävelläkään. Sain jonkin virkailijan kautta puljattua itselleni kyydin majatalon pitäjän kyydissä (jonka aikatauluarvio heitti sekin muutamilla tunneilla, pikkujuttu, eikä muuten ole koskaan pelottanut niin paljon kuin tuon huonosti englantia puhuvan mamman kyydissä).

Opetus: Kannattaa viedä auto Nikkaluoktaan ja käydä Abiskosta käsin retkeilemässä.

2. Kalottireitti, jossa julkiset ei toimi ja maatakin pitäisi vaihtaa

Miten saadaan helpoiten kaksi ihmistä ja kolme koiraa samasta alkupisteestä eri päätepisteiden kautta omaan kotiin?


No ei mitenkään, mutta tehtiin kuitenkin näin:
Aja koko porukalla autolla Hettaan ja ota kyytiin autonsiirtäjä. Aja iloisesti rallatellen Kautokeinoon ja jätä 50 000 euron uusi auto ja bensakortti tuntemattomalle hemmolle, ja lähde itse kävelemään. Kautokeinosta auto siirretään toivottavasti Hetan kautta Abiskoon, kunhan on ensin selvitetty tullin kanssa, että saako kaupallinen siirtäjä ajaa asiakkaan auton ensin Norjasta Suomeen ja sitten Suomesta Ruotsiin, ja vielä jättää sen sinne. Koska Hetan ja Abiskon välillä ei ole järkevää (eli mitään) julkista liikennettä, autoa siirtää kaksi henkilöä, jotka nönnöttelevät ensin peräkanaa sekä siirrettävällä autolla että ylimääräisellä autolla Hetasta Abiskoon ja jurnuttavat sitten omalla käppänällään takaisin Hettaan. Kas, Abiskossa on auto odottamassa, jonka kyytiin hyppäävät kolme väsynyttä koiraa ja yksi ihminen, jonka pitäisi olla huomenna töissä.

Kun yksi tampio kuvittelee yli 400 kilometrin jälkeen vielä haluavansa kävellä lisää, se kipittelee vielä toista viikkoa eteenpäin. Sitten halutaan pois. Kuinkas se käy? Reitin varrelta näppärästi kotiin, kun omaa autoa ei ole?

Minäpä kerron: Kalottireitti viistää Ritsemiä, josta on jokin julkinen yhteys helvettiin sieltä. Ainut ongelma on, että välissä on sairaan iso järvi. Ensin otetaan siis reittilaiva Ritsemiin, bussi Ritsemistä Jällivaaraan ja aletaan raapimaan päätä, jotta mitäs sitten? Voin sanoa, että sitten ei mitään. Ei yhtään mitään.

Jällivaarasta voi ottaa bussin lähimmälle eteläiselle kentälle, josta voi lentää yhden (tai halutessaan useamman) välilaskun kautta Helsinki-Vantaalle ja siitä junalla tai bussilla kotiin. Aika: Vaatii yöpymisen ja kun käyttää lentokonetta, luonto kuolee.

Jällivaarasta voi mennä bussilla Haaparantaan ja siitä bussia vaihtaen jotenkin Suomeen, josta jotenkin junaan jolla mahdollisesti joskus Helsinkiin ja taas junaa vaihtaen kotiin Lappeenrantaan. Aika: 2-3 vuorokautta.

Jos olisi halunnut alkujaankin väkisin mennä ihan väärään suuntaan, Jällivaarasta olisi voinut myös lähteä pohjoiseen, Kiirunaan, josta olisi voinut lentää jollakin potkurikoneella varmaan Islannin kautta Helsinkiin ja jonakin vuonna takaisin kotiin.

Päädyin lopulta liftaamaan Jällivaara-Lahti, josta ukko tuli mut hakemaan aamuyöllä. Pääsin siis samoilla silmillä aamuksi kotiin, ja viimeinen liftikyyti oli lähemmäs 1000 kilsaa ja ajoin autoa myös itse. Hinta: Kaikki kruunut mitä käteisenä oli, aika puoli vuorokautta.

Juujuu, kyllähän sitä voisi paremmin näitä suunnitella etukäteen, mutta jos matkaa on 700 kilometriä niin tiedättekö muka itse monelta olette perillä? Vaihtoehtona on tämä "tulin nyt, miten täältä pääsee pois?". Silloinhan voi valita laiva-bussi-juna-potkurikone-kameli 800 euroa ja kolme vuorokautta.


Niin että miten on, käytättekö julkisia vaellusreissuilla?

Hyvää vappua, runkkari

1.5.2018

Luulin, että Korouomalla tilanne on paha. Oikeastaan se suurin pipipää löytyy täältä Etelä-Karjalasta, Taipalsaarelta.

Pakkasin tänään repun täyteen ruokaa, koska on vappu. Pieni brunssi laavulla vaikutti hyvältä idealta, vaikka säätiedotus lupaili sadetta. Otin mukaan teltan, jos laavulla olisi täyttä ja taivaalta tulisi vettä. Sovin treffit eräälle laavulle Korpi-Jaakon kanssa.

Hieman ennen laavua huomasin, että nuotiopaikalta tulee savua. Kirosin mielessäni, koska olin vähän etuajassa ja Jaakko ei koskaan ole. Laavu oli ns. varattu. Sielläpä ei ollutkaan Jaakko, vaan joku ressukka runkkaamassa. Tyyppi siellä istuskeli laavulla, toisessa kädessä puhelin ja toisessa muna. Ilmeisesti tuli jotakin mieleistä ohjelmaa. En käynyt kysymässä mitä.

Käännyin takaisin ja päädyttiin Jaakon kanssa siihen, että joku muu laavu voisi olla kivempi. Tosi hyvä tapa muuten varata laavu itselle; nakki vaan esiin niin saa varmasti olla rauhassa.



Yleensä lähialueiden laavut kulkee omissa puheissa sen mukaan, mitä eläimiä siellä on nähty. Lähistöllä on majavalaavu, hirvilaavu ja lepakkolaavu. Nyt myös runkkarilaavu.

Bussilastillinen rauhaa

20.3.2018

Korouomasta on tullut ulkomaisten turistien keskus, jossa ääntä ja möykkää riittää. Turisteja tuodaan paikalle bussilasteittain, useita busseja samana päivänä. Mikäs siinä - luonto on avoin kaikille.


Korouoman tilanne jäi kuitenkin mietityttämään. Kävelin uuden reitin melko rauhassa ja hiljaisuudessa. Turistit eivät taida mennä jontkan pohjalla olevaa laavua ja lähimpiä jääputouksia kauemmas, joten ääni ja muut asiat keskittyvät Koron laavulle ja sen läheisyydessä oleville nuotiopaikoille. Siellä sitten menoa riittääkin.

Saavuin Koron laavulle sen jälkeen, kun olin kävellyt reitin. Joku henkilö käveli iso puupino sylissään puuvajalta parkkipaikan suuntaan, ja hieman ihmettelin tätä. Koron pohjalta on aika pitkä ylämäki parkkikselle, ja kyllä mielessäni mietin, että jos pitää juuri tältä paikalta puita pölliä niin kyllä menevät tarpeeseen! Puut eivät kuitenkaan menneet parkkikselle, vaan jonkin matkailuyrittäjän ylläpitämään nuotioon. Pian saapuivat myös turistit identtisissä haalareissaan.


Ymmärrän, että bussilastillisesta tulee meteliä. Suomen luonnossa ollaan kuitenkin totuttu vähän vähempään huutamiseen. Eniten tässä mietitytti se, ettei ryhmän mukana ollut opas suinkaan yrittänyt pitää hommaa rauhallisena, vaan huusi surutta kaikkien yli. Välillä tuntui, että toimin laavulla istuessani apuoppaana ja ohjaan ihmisiä oikeaan suuntaan, sillä niin moni kävi jääputousten perään kyselemässä. Ne toki näkyvät laavulle, jos vaan katsoo oikeaan suuntaan.

Siinä härdelliä ihmetellessäni join teetä laavulla. Mua kuvattiin aika moneen kertaan, eikä aina suinkaan vaivauduttu kysymään onko se ok. Kyllähän ulkona saa kuvata, mutta jos paikalle vyöryy bussilastillinen ihmisiä kerralla ja kuvataan samaa tyyppiä jatkuvasti lähietäisyydeltä, niin ei siitä kovin hyvä fiilis jää.

Toivoisin, että turisteja paikalle tuovat matkailuyrittäjät ottaisivat huomioon hieman paremmin sen, että paikalla on myös yksittäisiä retkeilijöitä. Silloin ei voi porukalla vallata laavua, kuvata sitä yhtä suomalaista tauotta eikä huutaminenkaan vaikuta kovin kohteliaalta. Myös vessatavoista voisi hieman ohjeistaa, sillä nyt kaikki Korouoman vessat on kustu ympäriinsä lattiaa myöten, ja koska vessat on kusesta jäässä, alkaa tarpeiden tekeminen vessojen ympäristöön. Korolla on neljä vessaa, ja kaikki näyttävät samalta ympäristöineen.


Ei näytä hyvältä, ei, mutta onneksi Metsähallitus siivoaa.

Meillä on luonnossa tilaa, mutta nyt jäi tunne, että bussilastillinen turisteja jyrää kaiken muun alleen. Hetken on rauhallista, kunnes tulee uusi bussi. Tämä on varmasti joillekin matkailuyrittäjille rahakas bisnes, mutta tuntuu, että pelisäännöissä on vielä viilattavaa.

Ihana, valoisa Koli

6.3.2018

Koli on mulle tuttu paikka. Olen käynyt siellä kymmenisen kertaa, mutta vain sulan maan aikaan. Yleensä olen ollut vaeltamassa useamman päivän, tai juoksemassa, mitä ei kyllä etenemisnopeudesta uskoisi.

Talvinen Koli on upea, satumainen ja helposti saavutettava. Oikea unelmien päiväretkikohde! En kerro siitä enempää, koska Koli pitää kokea. Tässä kuvia:




Ihasteltiin puita ja maisemaa, ja välissä juotiin kaakaot. Pakkasta oli lähtiessä melkein -20, mutta tuulta ei yhtään. En tiedä mitä huipuilla oli, eikä sen ole niin väliä. Meillä oli sopiva vaatetus ja ei tuolla tullut missään kohtaa kylmä.



Koli sopii tosi hyvin lapsiperheille ja oikeastaan kaikille. Meillä oli lumikengät, mutta useilla urilla olisi pärjännyt ilmankin. Lumikenkien vuoksi voitiin kuitenkin kävellä missä tahansa, omilla poluilla.

On se kaunis!


 Jos Koli on jo nähty, kokeile lasten kanssa jotain seuraavista (linkit juttuihin):

1. Tykkyluminen Riisitunturi talvella

2. Treriksröset-Gappo-Pältsä kesällä

3. Hetta-Pallas kesällä

4. Riisin rääpäsy syksyllä

Muuta Lappiin osa 2

18.2.2018

On aika miettiä asioita järjellä.

Lapissa asuminen ei ole millään mittarilla järkevää, mutta jos sen faktan jättää huomiotta, voidaan tarkastella pienempiä palasia. Ensisijaisena mittarina pitäisin lentokentän läheisyyttä, joka voi maksimissaan olla 50 kilometriä. Ei mun työn vuoksi tarvitse lentää, mutta pohjoisessa on oltava easy exit, eli nopeasti helvettiin sieltä.

Lapsiperheelle on tärkeää, että voi kouluttautua. Uskon että Suomen koulujärjestelmä tarjoaa kohtalaista opetusta missä tahansa kunnassa, vaikka opettajakohtaisia eroja voi olla. Omat lapset ovat molemmat sellaisia kultalusikkahöpönassuja, että toinen on aloittanut koulun vuotta normaalia aikaisemmin ja toinen on opiskellut eskarista alkaen englanniksi. Tällä hetkellä opettajana on henkilö, joka ei puhu kovinkaan hyvää suomea, ja kaikki paitsi äidinkielen kirja ovat englanniksi. Lisäpalveluja esim. kielten suhteen tuskin on saatavilla pohjoisessa, ja sillä saamella me nyt ei tehdä hittoakaan. Kouluttautuminen on helppo homma täällä etelässä, mutta pohjoisessa jo yläkoulut on hankalia. Koska lapset ovat kohta jo kasvaneet sen iän yli (no okei, ei ihan vielä, mutta kohta), tarkasteltiin lukioita. Lukioihin ei taida olla koulukuljetusta ja julkinen toimii miten toimii, joten lukion pitäisi olla aika lähellä. Molemmat muksut huitelee keskiarvossa siellä ysin paremmalla puolella, joten en usko että nämä on tästä putkiasentajakouluun menossa. Päättävät toki sitten itse.

Mun työn kannalta on tärkeää, että posti kulkee ja internetti toimii. Erään lappilaisen kylän facebookryhmää seuranneena olen huomannut, että posti ei aina osu laatikkoon. Jos osuu, ei omaan eikä edes naapurin. Aika vaikea on mun tehdä tätä hommaa, jos posti ei kulje kuten pitää.
Valokuitua on vedetty joihinkin kyliin ja tilastollisesti koko Suomen mittakaavassa valokuitu on parhaiten saatavilla Utsjoella. Ilmanetti 3/4G (ahhaha mikä puujalka) toiminee useimmissa kylissä, muttei niiden välillä. Ja sitten pitäisi vielä olla oikean operaattorin liittymä.

Koulun ja lentokentän lisäksi olisi tärkeää, että porkkana kasvaa. Nykyisellä pihalla on lähinnä kaikkea syötävää, eikä mitään turhia kukkasia. Suomi jaetaan kasvuolosuhteiden perusteella kasvuvyöhykkeisiin (1-8), ja esim. täällä Lappeenrannassa elellään kasvuvyöhykkeellä 2. Aivan iloisesti kasvaa mansikka, viinimarja, kesäkurpitsa ja mitä näitä nyt on. Lakalla menee vähän kehnosti, vaikka pientä suota tuohon etupihalle yritinkin. Kaikki järkevät pohjoisen alueet ovat kasvuvyöhykettä 8. Siellä kasvaa vain poro ja sekin kituen. Kun ottaa askeleen etelämmäs, kasvaa sentään vaivaiskoivu. Harmi ettei sitä voi syödä. Hyvällä säkällä voi saada marjan tai kaksi myös mustaherukkapensaasta.

Koska asioiden yhdistely alkoi olla hankalaa, piti laittaa nämä asiat kartalle. Piirsin säteeltään 50 kilometrin ympyrän jokaisen toimivan lentokentän ympärille. Sen sisällä tiet toki kiemurtelevat tai niitä ei ole. Lisäksi merkitsin kartalle palloilla lukiot ja kahdella viivalla porkkanavyöhykkeet. Ylempi menee Enontekiö-Inari -linjalla eikä sen yläpuolella kasva mikään, ja alempi Pello-Kuusamo tai jotain sellaista. Siellä kasvaa sentään pihlaja, nam nam.


Lisäksi olin niin julma, että jätin Levin kentän ympäriltä Kittilän pois laskuista, koska en vain halua ostaa sieltä mitään. Kittilä on varmaan ihan kiva paikka ja ihmiset siellä mukavia (ainakin ne joita olen tavannut), mutta kunnan sotkut on niin hirvittävä mainehaitta, ettei se vaan mulle käy. Jos case ei ole tuttu, niin lisää voi lukea vaikka täältä:

Suomen Kuvalehti -Kittilän kriisi aikajanana

Aikajana on melko pitkä mutta niin on kriisikin. Jos ei jaksa selata koko vuosia kestävää soppaa, Suomen Kuvalehti on onnistuneesti tiivistänyt asiat myös otsikoihin. Tässä pari: Kittilän mahalasku - näin kunnan varjohallinto paljastui. Kittilän 27 päättäjälle syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä. Nyt Kittilää johtaa kunnanjohtajan viransijaisen varahenkilön vuosilomasijainen. Kittilä teki sen taas: Kunta haluaa eroon kahdesta työntekijästä tavalla, joka on "räikeästi" lainvastainen. Lex Kittilä vihdoin käyttöön: Selvitysryhmä alkaa perata Kittilän sotkuja heti tammikuussa.

Valtio on siis paikalla. Toivottavasti Kittilässä saadaan asiat kuntoon. Houkutteleva asuin- tai mökkipaikka Kittilä ei todellakaan enää ole.

Kittilän lisäksi ei-listalla on Muonio. Muonio olisi kiva paikka, mutta ei onnistuttu ostamaan sieltä vajaassa vuodessa yhtään mitään. Sen sijaan kuunneltiin vittuilua esim. siitä, ettei meillä ole rahaa. Tämä nykyinen tontti maksoi rapsakat sata tonnia, mutta enhän mä nyt sitä maksa jossain Muonion peräkylillä, missä ei ole mahdollisuutta asua vakituisesti, ei vesijohtoa, viemäriä, toivoakaan sähkölinjasta tai kunnollisesta tiestä. Koska ei haluttu maksaa ylihintaa väärillä tiedoilla myytävänä olleista kohteista, kauppoja ei siten syntynyt. Tarkemmin tästä voi lukea edeltävästä osasta: Muuta Lappiin osa 1 Ja btw, kunnan tonteille ei ole hintoja vieläkään - tarkistin.

Turha tulla rääkymään, että ole kuule itse nöyrempi ja kumartele. Vittu en. Asiat hoidetaan asioina oikeilla faktoilla, eikä mulla ole mitään sympatiaa ihmisille jotka yrittävät vedättää, vaikka se olisi miten paikallinen tapa hoitaa asiat. Jos jonkun mielestä vedätys ja venkoilu on ok ja siihen pitäisi sopeutua, niin tässä uutinen: ei ole eikä pidä. Helvetti, aikuiset ihmiset sivistysvaltiossa.

Kun tuota yllä olevaa karttaa katsoo, on helppo tehdä päätökset tulevasta torpan paikasta. Piti olla koulua ja kenttää ja porkkanamahdollisuus. Tietysti on vielä mahdollista pitää porkkanankasvatus muualla ja asua talvet jossain missä loput asiat on kunnossa, ehkä venyttää haaveita parilla vuodella, maksaa veroeurot jatkossakin Lappeenrantaan. Eihän Lappi niitä muuttajia ja veronmaksajia tarvitse, kun sinne menee mahtava potti valtionosuuksia. Suurimmat saajat per asukas ovat Salla, Utsjoki, Ranua, Puolanka, Posio, Rautavaara, Vesanto ja Enontekiö. Perässä tulee liuta synkkää itärajaa.

Ehkä vaan pistetään torppa ensin pystyyn ja mietitään sitten. Lapset muuttavat "kohta" opiskelujen perässä pois muutenkin.

Jaa se paikka? Kerron sitten, kun olen ihan oikeasti onnistunut ostamaan jotakin. Muuten hyökkää jokin kunnanjohtajan porokaverin setämies, joka oikeestaan omistikin jo sen, mitä meinattiin meille myydä.
by mlekoshi