Ihana Hetta-Pallas

11.7.2017

Hetasta Pallakselle menevä vaellusreitti on suosittu. Syy on selvä, sillä maisemat ovat kerrassaan upeat! Avotunturi on se, mistä mä tykkään. Hetasta Pallakselle on matkaa noin 55 kilometriä. Tällä kerralla aloitettiin Pallaksen päästä ja mukana oli kaksi aikuista, 11-vuotias lapsi ja neljä koiraa.

Kun aloittaa Pallakselta, pääsee nousemaan suoraan avotunturiin. Ei metsää, ei venekyytejä, ei hienojen maisemien odottamista. Välillä kun muistaa vilkaista taakse, maisemat ovat heti siinä. Elämä on lyhyt, aloita Pallakselta.


Ollaan käyty lasten kanssa täällä kolme kertaa. Aina on ollut vähän ryttyjä matkassa, mutta tällä kerralla kaikki meni oikein hyvin. Mua ei rytyt oikeastaan haittaa. Pääasia on että lähdetään, ja matkalla tehdään sitten mitä tehdään. Nyt piti soveltaa koirien kanssa, koska kahdella alkoi juoksut ja uroskoirahan tykkäsi siitä erityisen paljon.

Reitillä oli tosi paljon koiria. Oli hiljaisia koiria, oli jatkuvasti haukkuvia koiria, oli myös irtokoiria. Meillä uroskoira otti tosi pahasti kierrosta juoksuisista nartuista, enkä jaksa sitä vöyhkäämistä yhtään. Ei varmaan jaksa muutkaan. Nämä ovat hiljaisia koiria, joten eivät hauku juuri koskaan, mutta uroksesta tulee todella levoton jos on juoksuisia narttuja. Päätettiin parin päivän jälkeen jakautua oman sekä muiden rauhan vuoksi eri porukoihin, ja lähdin juoksuisten narttujen kanssa takaisin Pallakselle. Mies, lapsi ja kaksi koiraa jatkoivat matkaa, ja sovittiin tapaaminen parin päivän päähän Ketomellan parkkipaikalle. Sen jälkeen kaikki koirat olivat rauhallisia.


Hetta-Pallas on suosittu vaellusreitti, ja kun väkimäärä lisääntyy, lisääntyvät myös ongelmat. Joku kertoi vaihtaneensa paikkaa jatkuvasti haukkuvien koirien vuoksi, osa ei jaksa Hannukurun hotellimeininkiä, ripariryhmiä ja äänekkäitä porukoita. Mullekin on reitillä huudettu TERVETULOA HANNUKURUUN! Kiitos kiitos, se taisikin olla kilometri seuraavaan paikkaan..

Jos vaeltaa tällä reitillä, on hyväksyttävä se, että muita ihmisiä on paljon eikä rauhallista telttapaikkaa välttämättä löydä. Poluille suuretkin ihmismäärät katoavat, joten kävellessä on rauhallista.


Koirien lisäksi reitillä oli muutamia lapsia. Meillä päivämatkat olivat siinä 10 kilometrin luokkaa, lapsi kantoi itse omat tavaransa ja näytti viihtyvän hyvin. Mun vinkit lasten kanssa retkeilyyn on seuraavat:

  • Kävelyn ajaksi keksejä, patukoita, naposteltavaa PALJON
  • Illaksi aina jälkiruoka: letut, suklaamousse, keksit kermavaahdolla ja hillolla
  • Illaksi joku puuha: sarjakuvia, värityskirja tms.

Pursotettava kermavaahto ja hillopurkki on ihan ehdottomat. Vaahtoa voi laittaa kekseille ja kaakaoon, hilloa taasen keksien lisäksi muroihin ja puuroon. Purkeista tulee vähän painoa mutta sitäkin enemmän iloa.

Koska meitä oli aika paljon, otettiin mukaan kaksi telttaa. Meillä ei ole mitään superisoa telttaa johon mahtuisi mukavasti kolme henkeä ja kaikki koirat. Lapselle oli ok nukkua omassa teltassa, kunhan sinne tulee mukaan turvakoira. Aikuisten teltassa oli kolme koiraa absidissa ja lapsella yksi koira teltassa sisällä. Lapsi kantoi telttansa, alustansa, makuupussinsa, vaatteensa, välipalapatukkansa ja aku ankkansa itse. Painoa lapsen repussa oli ekana päivänä 7 kiloa. Punnitsin repun kotona ja painossa saattaa olla mukana ne vaatteet, jotka lapsella oli kävellessä päällä. Reppua kevennettiin sitä mukaa, kun muihin reppuihin tuli tilaa (eli syötiin). Myös koirille siirrettiin tavaroita kannettavaksi.

Hetta-Pallas soveltuu hyvin lapsiperheille. Tupia on tasaisesti ja paljon, välimatkat ovat maltillisia, maisemat hienoja ja polku helpohkoa mutta vaihtelevaa. Sanoinko jo näistä maisemista?


Koirat ovat nyt olleet aika monella vaelluksella mukana. Osa koirista on oppinut retkeilyyn liittyvät asiat helposti, osalla on vielä tekemistä. Koirissa on erilaisia luonteita, ja ne ovat hyviä eri asioissa. Kaksi erottuu joukosta, nimittäin Brikka ja Nasu. Sydänvikainen Brikkis oli mukana nyt ensimmäistä kertaa, ja se on oikein hyvä ja vaivaton koira retkellä. Ei sinkoile, kävelee rauhallisesti, kantaa reppunsa ja illalla sopeutuu siihen, mitä on. Nasu on samanlainen, helppo ja vaivaton. Kraflalla on hirveä meno päällä, ja se alkaa käydä hermoon. Tuutikilla tuntuu olevan aina jotain vaivaa (hiertymiä, ei jaksa, pitkän päivän jälkeen saattaa linkuttaa) ja eniten vaatimuksia petipaikan ja muiden suhteen. Se ei ole kovin hyvä yhdistelmä retkeilyssä.

Koirilla oli tällä reissulla erilaisia tehtäviä. Tuutikki sai kevyitä tavaroita kannettavakseen, joten se oli roskis, ja kuvan Brikkis herkkukoira. Sillä oli kaikki keksit. Brikkis oli tottumattomin reppuun, joten sille piti aina näyttää mitä reppuun on menossa ja mitä sieltä otetaan pois; lusikka, maitojauhe, nappulapussi. Kaikkea jännää rapinaa!


Auto meillä odotti Pallaksen parkkipaikalla, ja kävin myöhemmin noukkimassa lopun porukan Ketomellasta. Hetan venekyydit ja viimeinen metsäpätkä ei kuulemma kiinnostanut. Jäi siis vielä jotain seuraavallekin kerralle.

Aikaisemmat Hetta-Pallasta koskevat tekstit löydät täältä:

Hetasta Pallakselle ja takaisin, 110km

Hetta-Ketomella lapsen kanssa

Kävelin Hetta-Pallaksen kokonaan myös vuonna 2016, mutten tainnut kirjoittaa siitä. Kirjoitin kyllä retkiherkuista, ja 5 helppoa vinkkiä löydät täältä: 5 helppoa retkiherkkua
by mlekoshi