Miten kävi KonMarin?

10.3.2017

Viime vuonna luin pinkin kirjan, KonMarin. Ajattelin, että onpa kamalaa puppua. Tavaraa meillä oli kuitenkin paljon, ja sen määrä ja epäjärjestyneisyys ahdisti. Päätin käydä tavarat läpi, ja jättää kirjan hölynpölyosan huomiotta. Vaikka suurin osa tavaroista on käyty läpi, on meillä vieläkin pari kasaa ja pari juttua mitkä ovat lähdössä pois. Projektista ei ole aikaa vuositolkulla, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että muutos on ollut pysyvää.


Aikaisemmin en pitänyt siitä, että tavaraa on aina levällään. Jos piti imuroida, piti lattialta nostaa hirveästi tavaraa pois. Siis sellaisia tavallisia tavaroita, kuten lehtikori, polttopuut, pieni lattiaharja, kenkäteline, kengät ja monot ja muut vastaavat asiat. Sitten oli vielä lasten jättämät tavarat ja omat sotkut. En sietänyt pöydällä kukkaa tai kynttilää, koska pöydällä oli jo niin paljon tavaraa. Ei meillä mitään supersotkua ole ollut, vaan tavallinen lapsiperheen koti. Pöydällä on jokin piirrustus, postit, lompakko, pari puhelinta parillakin pöydällä, pannunalunen, kahvinkeitin, hedelmäkori, avaimet. Sellaista perusjuttua, mutta liikaa, eikä niille ollut paikkaa.

Autiotuvat ovat ihania, sillä niissä ylimääräisen rojun määrä on vähäinen.


Kun tavarat käytiin läpi, lattioille tuli tyhjää tilaa. Eteisessä ei tarvitse olla koko vuoden kengät kerralla, vaan ne mitä oikeasti käytetään. Ne mitä ei käytetä ollenkaan, lajiteltiin ulos talosta. Nyt kengät mahtuvat kenkätelineeseen ja yksi teline myytiin pois. Keittiön kaapit tyhjenivät sen verran, että lehtikori siirtyi lattialta vetolaatikkoon. Myös pannunalunen, sellainen iso ritilä, mahtuu vetolaatikkoon, pois tasolta. Postit lajitellaan heti ja puhelimille ja lompakoille on osoitettu yksi paikka. Säilytyskalusteita myytiin, koska meillä ei ole enää mitään, mitä niissä pitäisi säilyttää. En uskalla sanoa etteikö turhaa tavaraa ole, mutta sitä on aika vähän.

Selkeä muutos on ollut myös toisen lapsen huoneessa. Mä en todellakaan siivoa siellä, ja huone pysyy siistinä. Siellä ei ole epämääräistä rojua eikä sälälaatikoita. Yksi tavoite siis saavutettu; lapsi osaa hoitaa itse omat tavaransa. Ikää on noin 10 vuotta.

(Tapetin valitsivat lapset ja kohdistamiseen tarvittavan punaviinin minä, Kolarin Alkosta.)


Mä en rakastu tavaraan. Tuote on mielestäni hyvä sillon, kun se toimii tarkoitukseensa moitteetta. Tuote on erittäin hyvä, jos en huomaa sitä tehdessäni sillä jotain. Jos tavara on lisäksi hyvännäköinen, ollaan lähellä täydellisyyttä. Esimerkiksi sukset ovat hyvät, jos voin hiihtää niillä missä haluan, ja nauttia maisemista. Jos meno tökkii, kääntyminen on vaikeaa, suksi uppoaa hankeen tai ei pidä yhtään, en voi nauttia maisemista. Jos suksi on lisäksi kaunis, on tuote täydellinen. Neliveto on hyvä, koska en tykkää sutia liikennevaloissa vaan mennä eteenpäin. Maavara on kiva, koska metsäteillä on usein lunta. Jos on vain toinen, ei sekään ihan riitä.


Haluan, että se tavara mitä mulla on, mahdollistaa sen, mitä haluan tehdä. Kyseessä voi olla vispilä, suksi, teltta, asunto tai auto. Ei se neliveto ole pääasia (tai no, on), vaan se, että voin liikkua missä tykkään.

Sama ajatusmalli pätee kaikkialla. Vaikka KonMari vaikuttaa ensin siltä, että keskitytään kamalasti tavaraan, tavoite on että nimenomaan ei keskitytä. Ydinhomma oli ymmärtää, minkälaista elämää haluaisin viettää. Hirveän humanistinen puppajuttu, ajattelin. Mutta hei, mä en halua sutia niissä liikennevaloissa, juuttua hankeen, katsella naapurin tiiliseinää enkä jatkuvasti siivota. Ennen ajattelin, että siivoaminen on sitä, että järjestellään tavarat. Ei se ole. Siivoaminen on sitä, että pyyhitään pölyt, imuroidaan lattia, mopataan ja kuurataan vessa. Siivoaminen ei ole sitä, että siirrellään tavaraa pois lattioilta ja pöydiltä, ja sullotaan niitä erilaisiin kaappeihin. Se on tavaroiden järjestelyä, ei siivoamista. Tuo osuus on nyt jäänyt pois, ja se varsinainen siivoaminen käy aika nopeasti. 

Ai mitenkö tämä nyt liittyy tähän blogiin, jossa on aikaisemmin puhuttu retkeilystä? Onko tuo muija nyt aivan hullu? Voi olla, mutta suunta tässä kaikessa on kuitenkin kohti Lappia. En halunnut siivota järjestellä, vaan tehdä niitä juttuja joista pidän. Lähteä retkelle ilman, että pitää etsiä tavaroita rojun seasta ja soitella traktorikuskeja apuun. Napata sukset kainaloon ja vaan mennä. Viettää aikaa Lapissa, liikkua koirien kanssa ja tehdä kivaa työtä. Katsella naapurin seinän sijaan tuntureita ja puroja, sekaisuuden sijaan selkeyttä.


Oma työni on kivaa, ja sitä voi tehdä missä vain. Tunturin kupeessa, pienessä mökissä. Ollaan nyt luuhattu Lapin kyliä ja etsitty sitä paikkaa, mihin pienen mökin voisi törkätä. Ei sen tarvitse olla omakotitalo, mutta joku kiva pieni mökki, jossa voi viettää pidempiä aikoja. Ollaan vierailtu kahden hirsimökkivalmistajan tehtaalla, kyselty tonttimaata ja kontaktoitu parin kunnan rakennusvalvontaihmisiä. Tässä on vielä pari muuttujaa, mutta pieni erämökki Lapissa alkaa olla ihan realistinen toive.

Sitten mörötän siellä ja tulen hulluksi.

14 kommenttia :

  1. Ja kun ei syrjässä möröttöminen enää nappaa, aina sieltä(kin) pääsee pois :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Sitten kun lähtee järki, on hyvä aika hipsiä poies. :D

      Poista
  2. Kannattaa sit suoraan pusata torppa avaraan Lappiin, eikä jäädä itikan ja mäkärän syötiksi pusikko Lappiin. Pusikossa sumiaa järki nopeemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaat että siinä suon vieressä ei ois hyvä?

      Poista
    2. Suon vieressä pusikko Lapissa elämän ekat 20 vuotta opetti jotain... :)

      Poista
    3. No hei! Sittenhän sulla on hyviä ideoita sen suhteen, minne voisi pienen mökin törkätä? Tai vaihtoehtoisesti minne ei todellakaan. Molemmat ääripäät käy ja haussa on nyt joku ihan oikea paikka, ei pelkästään määritteet suo tai avotunturi. Jos on sisäpiiritietoa, mulle se. Olen kuulolla :D

      Poista
    4. Valitettavasti sisäpiiri puutuu. Poistuin Itä Lapin kunnasta 2-kymppisenä ja sen jälkeen Lapin matkat ovat suuntautuneet Vuotson ja Jäämeren väliselle alueelle ja enenevässä määrin sinne missä puut eivät haittaa näkymiä, aluskasvillisuus on matalaa ja taivasta kaartuu paljon pään päälle.

      Poista
    5. Jep, mua miellyttää myös puuton tunturi. En tiedä olisiko sellainen mökkipaikkana sitten liian tuulinen. Pusikot ei nappaa, yhtään.

      Poista
  3. Yes, hyvältä kuulostaa! Onnea torpan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis just torppa on se sana. Kiitti :)

      Poista
  4. Aivan mahtava suunnitelma sulla! Meillä on sähkötön/vedetön mökkikämppä täällä keskisuomessa, jossa käyn aika-ajoin latautumassa. Tässä elämäntilanteessa täysaskeettisuus ei oo mahdollista, mut yritän parhaani mukaan pitää asiat balanssissa, että mukaville jutuille ja omalle tekemiselle jäis mahdollisimman paljon aikaa. Kun saan lapset jaloilleen, aion kyllä osa-aikaerakoitua jonnekin korpeen. 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa-aikaerakoituminen kuulostaa just hyvältä. On jotenkin tosi rentouttavaa tehdä ihan perusjuttuja, joissa ei tarvitse miettiä. Hakata halkoja, kantaa vesiä, jopa tiskata. :D Pidemmän päälle voi muuttua kuormittavaksi mutta niin pitkään kun ei, aion nauttia niistä.

      (Ja vähänkö söpö blogi sulla <3 )

      Poista
  5. Tavara voittaa aina. Katsopa vaikka tuota kuvan tuvan pöytää, siihen on jo alkanut kertyä. Pienet tontut ja keijut kantavat rojua nurkkiin, kun emme huomaa.

    Tuo autiotupatyylinen mökki on minunkin unelmani, mutta ehkä sen pitää sellaiseksi jäädäkin? En tiedä millaista olisi asua, sillä jatkan niistä aina matkaani.
    Kun viivyn niissä vain hetken, ne säilyttävät lumovoimansa. Palaan kotiin laajakaistan, pyykki- ja tiskikoneen, sähkön ja lämmön, kirjojen ja teeveen pariin,
    - ja roinan :D ...

    es.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Tavara ei voita! :D Tavarat kyllä tykkää kavereista, joten kannattaa olla tarkkana mihin sen ensimmäisen sekatavaran laittaa..

      Autiotuvat muistuttaa mua tavallisesta kesämökistä. Siellä ei ole mukavuuksia eikä kauheasti ylimääräistä. Ehkä se olisi pidemmän päälle uuvuttavaa, en tiedä.

      Poista

by mlekoshi