Uskaltaudu talvellakin laavulle

15.1.2017

Päiväretkeily kesäaikaan on hyvin suosittua. Mua lähellä oleva Repovesi on hyvällä säällä aivan täynnä, ja muutkin lähilaavut ovat pullollaan makkaranpaistajia. Talvella ihmisiä on selvästi vähemmän.

Monelle laavulle menee kuitenkin talvellakin käveltävä polku. Jos kävijöitä on muutamia, polku pysyy auki eikä laavulle tarvitse kahlata umpihangessa saati hiihtää. Suksia, lumikenkiä tai muita erikoisvarusteita ei välttämättä tarvita. Kaikille laavuille ei pääse kävellen, mutta vähääkään tien läheisyydessä oleville tai suosituimmille kohteille voi päästä. Varusteiksi riittää normaalit säänmukaiset talvivaatteet.

Tällä laavulla jossa nyt käytiin, ei ollut enää kirvestä. Pilkoin puita puukolla. Mukaan voi ottaa myös sytykkeitä (paperia, valmispala, tervasta), tai vaikka pari varmasti kuivaa kalikkaa kotoa. Huijaaminen on täysin sallittua. Jos nuotio syttyy, ei ole mitään väliä millä keinoin sen sai syttymään. Itse tykkään silputa kiehisiä puukolla. Kasasin niitä edeltävän käyttäjän puoliksi palaneiden puiden päälle. 
 


Varaa mukaan kuumaa juomaa, hyvät eväät, lämmin taukotakki ja tulentekovälineet. Lamppua kannattaa harkita, sillä aika menee laavulla mukavasti ja umpimetsässä on jo iltapäivällä hämärää.

Eväiksi sopivat perinteisen makkaran lisäksi nugetit, lihapiirakat, juustoleivät, croisantit, valmispizza, suklaabanaanit, vaahtokarkit ja tikkupulla. Lihapiirakoita varten olen ottanut kotona mukaan keitetyt kananmunat, kinkut, juustot, kurkkusalaatin ja ketsupin. Valmispizzan pohja muuttuu nuotiolla mukavan rapeaksi.

Tavarat kulkevat repussa tai pulkassa. Koska meillä on vetokoiria, käytetään koiratyövoimaa. Mukaan lähti Nasu (Icesmile's Arnaq), joka sai viereensä ohjaajan ja perään jarrumiehen. Pulkka ei saa luisua koiraa päin.



Jos et ole ennen käynyt laavulla talvella, kannattaa kokeilla. Ehkä seuraavana viikonloppuna jo?

Vuoden luetuimmat

1.1.2017

Vuonna 2016 kirjoitin blogiini 38 postausta. Pisin vaellusreissu oli kuukauden ja hieman alle 700 kilometrin mittainen reissu Lapissa.


Kävelin kesällä noin 688 kilometriä Kautokeinosta Kilpisjärven ja Abiskon kautta Ritsemiin. Abiskoon asti kävelin miehen ja kolmen koiran kanssa, ja viimeisimmän noin 11 päivän pätkän kävelin yksin. Näistä aiheista kummunneet tarinat nousivat suosituimpien listalle. Jostain syystä vuoden luetuin postaus on kuitenkin Kalottireitin karseimmat. Ehkä toisten kärsimys jalostaa?

1. Kalottireitin karseimmat

Viikkotolkulla sadetta, hajonneet kengät, ihanat suot ja mukavat pusikkopäivät, olemattomat reittimerkinnät ja nollanäkyvyys. Niistä on kammottavimmat päivät tehty, eikä unohdeta mäkäräisiä.


2. Pidätkö siitä mitä omistat?

Tänä vuonna ostin pinkin kirjan, KonMarin. En pidä siivoamisesta, en myöskään sotkusta enkä turhasta tavarasta. Koko talo on käyty läpi ja pidetty vain ne tavarat, jotka ovat mieleisiä. Pientä hienosäätöä pitää vielä tehdä, mutta nyt meillä on avaraa ja mukavaa. Kävin myös kaikki vaelluskamat läpi, ja käyttöön jäi vain sellaiset, joista oikeasti pidän. Hyvät makuualustat, pehmeät villapaidat, istuvat retkihousut, toimivat tavarat. Esimerkiksi tuossa alla olevassa kuvassa olevat vaatteet on kaikki sellaisia, joista pidän erityisen paljon.

Meillä kävi myös Me Naisten toimittaja tekemässä juttua projektista, ja se löytyy täältä: Luopujan mieli. En nyt tiedä muuttaako KonMari elämää, mutta mulla se vie kohti yksinkertaisuutta, josta pidän.



3. Vaeltaminen yksin

Ensimmäisen yksinvaelluksen tein noin 12 vuotta sitten, ja se tapa jäi. Ensimmäinen reissu yksin ei ollut mikään varsinainen menestystarina, sillä se oli samalla myös ensimmäisiä tekemiäni viikon vaellusreissuja. Oli ruokaa säilyketölkissä, kivikautinen trangia, kirves ja ihan liikaa tavaraa. Retkeily on sen jälkeen hieman modernisoitunut, ja nykyään lähinnä hymyilen vaivaantuneesti jos joku kertoo vielä käyttävänsä sinolia, laihtuneensa reissulla 7 kiloa ja rinkan painavan taas oivoivoi 25 kiloa. Tapoja on monia, mutta nuo tavat eivät sovi minulle.

Kun kävelee yksin, pitää kaikesta päättää yksin. Reitistä, suunnistamisesta, jokien ylittämisestä, juomavedestä. Pitää osata syödä, juoda ja nukkua, sillä väsyneenä ja nälkäisenä tekee huonoja päätöksiä. Vielä kymmenen vuotta sitten törmäsin hyvin harvoin yksin vaeltaviin naisiin, mutta viime vuosista on jäänyt kuvitelma, että meitä on nyt enemmän. Kyseessä voi olla oma harhainen päätelmä, mutta olen aina iloinen, kun huomaan jonkun naisen olevan reissussa yksin. Äiti ja tytär on mun toinen lemppari.

Mun oman tilan tarve on todella suuri, ja vaellan mieluiten oman mieheni kanssa. Jos se ei ole vaihtoehto, sitten menen yksin. Muussa porukassa voin myös olla mukana, mutta teen niin aika harvoin enkä juuri koskaan omasta aloitteestani. Ne, kenen kanssa olen sattunut samaan reissuun, ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta olleet mukavia tyyppejä, mutta se oman tilan ja hiljaisuuden tarve..


4. Kalottireitillä 688 kilometria

Yleiskatsaus Kalottireitistä, kun olin vielä ihan pihalla siitä, mitä oikeastaan tapahtui. Vietä kuukausi ulkona, ja sohva tuntuu takuulla oudolta.


5. Pitkä vaellus koiran kanssa

Koira on vaelluksella hyvä kaveri. Meillä on neljä siperianhuskya, joista kolme oli mukana viime kesän pidemmällä reissulla. Ajassa se oli hieman alle kolme viikkoa, matkassa vähän yli 400 kilometria. Koirien suhteen suuria ongelmia ei ollut. Kaikki jaksoivat kävellä, kaikki söivät, kaikki oppivat kävelemään hihnassa vierellä ja ylittämään joet.

Koiran kanssa vaeltaminen näyttää olevan kohtalaisen yleistä, mutta se, että koira kantaisi omat tavaransa, ei ole. Mulla ei ole pienintäkään aikomusta kantaa koiran tavaroita, joten rekku pääsee mukaan vain jos kantaa oman reppunsa. 




Sellaiset olivat vuoden 2016 suosituimmat aiheet. Tämän vuoden suunnitelmat on vielä hieman auki, mutta on tässä karttoja jo katseltu.. :)
by mlekoshi