Muista käsihygienia retkillä

29.9.2017

Kävin juuri ihastelemassa Kevon kaunista ruskaa. Kevon reitillä on ollut Metsähallituksen suositus veden keittämisestä, koska aikaisemmin tänä kesänä reitiltä on evakuoitu vatsatautipotilaita. Kun hieman katsoo millaista käsihygieniaa tuvilla noudatetaan, ei ole ihme että taudit leviävät.



Lähtöpisteellä oli vielä kuukauden takainen lappu, jossa siis kehotettiin keittämään vedet. Se, mistä taudit tuville tulevat, ei ole mulla tiedossa. Voi olla, että vedessä on jotain. Olisin kuitenkin taipuvainen uskomaan, että joku ihminen sen noron tuvalle mukanaan tuo. Myös vessaan liittyvä epähygieenisyys on niin selvää, että vatsatauti leviää myös ihan varmasti sitä kautta. Ehkä myös jonkun eväät voivat pilaantua. Seisovan veden juominen sellaisenaan ei ole hyvä idea, eikä myöskään sellaisen veden, jossa on selviä ulkonäkö- tai makuvirheitä.


Oli vatsataudin lähde missä tahansa, tuvilla ei olla kovin hygieenisiä. Eräänkin porukan retkeilijät lähtivät ruokapöydästä vessaan, kävelivät sieltä suoraan takaisin ruokapöytään ja länttäsivät vessapaperin keskelle pöytää. Veikkaan, että vessassa paperi on laskettu istumatason päälle, joka ei koskaan ole kovin siisti. Matkalla takaisin tupaan avattiin kaikki ovet luonnollisesti kahvaan tarttumalla. Voi toki olla, että heillä oli käsidesi tai jokin matkamallinen käsienpesuallas taskussa, mutta hieman epäilen.


Mä en ole mikään ylihygieenisyyden ystävä, mutta ulkohuussi ilman siivousta ja käsienpesupistettä on ihan selvä pöpöpesäke. Ruotsalaisilla tuvilla on käsienpesupisteitä saippuoineen. Musta se on hyvä asia. Omilla reissuillani kannan käsidesiä, en saippuaa. Jos kädet voi pestä purovedellä, teen myös joskus niin. Pelkkä vesi ei irroita käsistä pöpöjä eikä käsidesi ole vastaus kaikkeen, mutta näillä saa kuitenkin jotain aikaiseksi.


Ekalla tuvalla meitä vastaan tuli pariskunta, jotka kääntyivät takaisin, koska toisella oli hieman huono vointi. Kun kierrettiin Kuivin lenkki ja palattiin tuvalle, siellä kerrottiin olleen henkilö, jolla oli ollut vatsatautia. Meillä ei ollut mitään oireita koko reissulla. Keitin vedet, käytin käsidesiä, katsoin vähän mitä lähmin. Vessan kantta en koskaan nosta paljain sormin ja sitten kaiva nenää. Veden suhteen olen aika höveli, eli juon sellaisenaan kaiken mikä virtaa. Tällä reissulla virtaava vesi näytti kerran kehnolta, ja pari kertaa jouduin ottamaan seisovaa vettä. Näitä kaikkia keitin (ensimmäistä kertaa ikinä) täydet 10 minuuttia. Ylivarovaista tai ei, mutta mitään oireita ei tullut. Mukana oli myös vedenpuhdistin, koska tiedossa oli, että ongelmia on ollut.

Tässä vinkit pöpöjen välttelyyn:


  • Muista käsidesi vessareissun jälkeen ja ennen ruokaa
  • Pese kädet jos mahdollista, pitkään ja hartaasti saippualla
  • Likaisia ovenkahvoja ja vessan kansia voi avata käyttäen luovuutta
  • Käytä vain virtaavaa hyvää vettä
  • Keitä vesi, käytä vedenpuhdistinta

Jos et tykkää tiskaamisesta, lue myös tämä: Retkellä ei tarvitse tiskata


Muuta Lappiin, siellä on tilaa!

23.8.2017

Ollaan yritetty noin vuoden verran löytää paikkaa pohjoisesta. Puoli vuotta on ollut kevyempää netin selailua, ja viimeisin puoli vuotta ollaan yritetty tosissaan etsiä. Ihmisistä noin 97% on ollut todella mukavia ja ystävällisiä. Joidenkin asiointitapa on vaan hieman erikoinen.


Näin etenevät maakaupat Lapissa:

Selaa etuovea, oikotietä ja toria puoli vuotta, ja totea ettei siellä myydä juuri mitään. Missä se asunto- ja tonttikauppa sitten käy? Lähikaupan ilmoitustaululla, sanottiin. Etsi joku kiva paikka ja pyri hivuttamalla omistajan juttusille. Laita rivi-ilmoitus paikallislehteen. Naurattaako?

Katso myös metsähallituksen ja kuntien tontit. Niille ei välttämättä kerrota sijaintia, kokoa eikä hintaa. Voit soittaa perään (ei vastata), laittaa sähköpostia (vastataan jos jaksetaan), käydä toimistolla (On niille hinnat. No mitkä? Jäi epäselväksi).

Huutele facebookissa. Ostetaan maata tai pieni mökki! Ei kaikki ihmiset käytä internetiä.

Vie ostoilmoituksia lähikauppojen ilmoitustauluille (ihan oikeasti). Jos olet onnekas, joku ihana paikallinen vie sen sinne puolestasi, jottei sun tarvitse ajaa tuhatta kilsaa per suunta.

Laita ostoilmoitus paikallislehteen. Näitä ovat esim. laajalevikkinen Luoteis-Lappi, Inarilainen ja mitä niitä nyt on.

Laita toinen.

Kokeile vielä Lapin Kansa.


Jos haluat ostaa maapalan tai mökin Muoniosta, puhelin soi ja tätä tulee:

Mulla on sellanen tontti tuolla x-järven rannalla.
Okei, kiva. Missä siellä?
Een mä nyt tarkkaan tiedä, siellä tien päässä oikialla.
Oisko jokin osoite tai kiinteistötunnus..?
Ei nyt ole.
Mitähän kokoa se mahtaa olla?
Ei nyt tuu mieleen.. Se on semmonen reilu.
Just niin, onko sille hintaa mietitty?
30 000 euroa.

Toista noin 10 kertaa erilaisten setien kanssa. Halutut tiedot ovat sijainti, koko ja hinta. Vain kaksi voit valita. Yleisimmin on summittainen sijainti ja koko muttei hintaa. On myös niitä, joista on hinta ja sijainti (ei kokoa) tai koko ja hinta (sijainti epäselvä).

Aina kaikki tiedot eivät osu. Ostetaan Muoniosta tarkoittaa joidenkin mielestä sitä, että tarjota voi ihan hyvin Enontekiöltä, Kittilästä ja Kolarista. Etäisyyshaitari on semmonen 100 kilsaa suuntaansa. Ei paha.

Sijainnin lisäksi myös myytävä asia ei aina osu. Ostetaan 1-5 ha maata tai pieni mökki saa aikaan seuraavanlaisia tarjouksia:

Olisi 8000m2 tontti, jossa on sellanen halli.
Ai mikä halli?
Kalankasvattamo.

Kiinnostaisiko 40 hehtaaria kaavoitettua maata, noin 40 mökkipaikkaa. Hinta 350 tuhatta, ei pilkota.
Yeah right, kiinnostaa!

Mites ois leirikeskus, 60 vuodepaikkaa?
Aivan heti.


Paikallisilla on taikasanoja, joilla tontin tai mökin hinta pompsahtaa vähintään +25 000 euroa. Näitä ovat lohi ja Pallas näkyy. Lohi ei kiinnosta tippaakaan (onko niistä kännäävistä kalastajista haittaa?) ja Pallas on usein varjo siellä 50 kilsan päässä. Kyllä siitä kannattaa maksaa. Myös Olos näkyy on suuri myyntivaltti. Sympaattisin löytyy tästä: Hyvin jäkälää aidan sisällä.

Jos haluaa ongelmia, niin niitähän löytyy:
Tontti on oikeastaan dementoituneen isän nimissä, mutta kyllä sen voi myydä.
Meitä on kaksi veljestä omistamassa. Onko veli myös myymässä? Ei ole ollut puhetta.
Tässä on tämmönen perikunta, meitä on aika monta, mutta kyllä tämä ihan oikiasti myydään.

Löydettiin myös jokunen oikeasti hyvällä paikalla oleva tontti, josta haluttiin jo keskustella kaupoista ja hinnasta. Myyjä oli sitä mieltä, että hänen myymänsä tontti on meille liian kallis, mutta sen hintaa ei kyllä kerrottu. Mielelläni ajan 1000 kilsaa/suunta katsomaan onnettoman lappalaisukon tonttia, jos se todellisuudessa haluaa vaan juttuseuraa ja kohteen kelle vittuilla. Ei mua kiinnosta mitä kukakin omistaa, ellei se ole myynnissä. Ei ns. tee vaikutusta.


Hinnoittelu tuntuu muutenkin olevan vaikeaa, ja onhan se. Usein jäi tunne, että halutaan vaan kokeilla irtoisko etelän asukilta paljon helppoa rahaa. Hehtaarin tontti 40 kilsan päässä kylältä ilman mitään liittymiä (sähkö, vesi, viemäri, tie) voi olla pyynniltään 50 000 euroa. Samalla suunnalla on ainakin kolme hehtaarin länttiä myynnissä, kaikki samaa höpöhintaa. Myynnissä ne ovat toki olleet pitkään, jännä juttu.

Joidenkin paikkojen hintapyyntö on vuodelta kaheksanviis, kun ei vielä ollut lamaa ja firmat käyttivät jotain käsittämättömiä summia isoihin edustuslinnoihin. Niiden aika meni jo, mutta saahan sitä vielä haaveilla. Vuodesta 1985 on kuitenkin vasta reipas 30 vuotta aikaa.

Suorimmat ehdotukset ovat olleet tätä: Mulla on pieni talo, paljonkos olit ajatellut maksaa siitä, paljon sulla on rahaa?
Noh, on meillä toki jokin budjetti, mutta vähän riippuu siitäkin mitä olisi tarjolla.. Umpihomeinen talo vs. hyväkuntoinen hirsitalo on hinnassa vähän erilaisia. Tai pelkkä tontti.


Aina tiedot eivät ihan pidä paikkaansa. Tässä pari esimerkkiä:

Joskus oli myynnissä maapala 10km Äkäslompolosta pohjoiseen Kolarin kunnassa. 10km Äkäslompolosta pohjoiseen on Muoniota. Oikeasti tontti oli Hannukaisen kaivosalueen vieressä, joka on 10 kilsaa luoteeseen. Onhan se Hannukainen vähän huono myyntivaltti, mutta sijainti yleensä tulee ilmi ennen kauppoja kuitenkin.

Mökki on päättyvän tien päässä, ei läpiajoliikennettä.
..paitsi että siinä on tierasite seuraavalle tontille. Tiedän, koska sitä tonttia on tarjottu mulle.

Sähkö maksaa noin 30 000e.
..kysyin sähkölaitokselta, ja sähkö maksaa 100 000e.

Tie perille.
..mutta sitä ei voi ajaa, kun on niin huonossa kunnossa.

Voit rakentaa tähän mitä haluat.
..joo rakennusvalvonta oli kuule ihan samaa mieltä!

Tätä pitäisi jonkin verran laittaa, jotta tässä voi asua.
Ei. Tämä pitäisi polttaa, koska on aivan ilmiselvää, että rakennus on terveydelle vaarallinen ja saattaa romahtaa esim. nyt. Kalma, sädesieni ja niiden kaverit asuvat täällä.



---

Tämä perustuu tositarinoihin, enkä käyttänyt edes värikynää. Jatko-osa "Näin sain varattua itselleni tontin Lapista - vai sainko" on tulossa myöhemmin. En tiedä vielä kuinka se päättyy.

Treriksröset-Gappo-Pältsa-Kilpisjärvi lapsen kanssa

15.8.2017

Käytiin taas kerran Kilpisjärvellä. Jokin mua vetää paikassa puoleensa, vaikka matka on pitkä. Viime kerralla hiihtelin keväthangilla yksin, mutta tälle reissulle otin mukaan tyttären. 11-vuotias on mankunut Lappiin koko vuoden, eikä automatka haittaa (kiitos tubettajien). Siispä lapsi on käynyt tänä vuonna sekä Hetta-Pallaksella että nyt Kilpisjärven maastoissa. Mikä olikaan tuomio? Tää on paljon parempaa kuin metsä. Loistavaa.



Reittisuunnitelmana oli laivamatka retkeilykeskuksen rannasta kolmen valtakunnan rajapyykin suuntaan, ja tavoitteena kävellä tuvalta toiselle. Matkalle osuvat Kuohkimajärvi, Golda, Gappo, Pältsa ja taas Kuohkimajärvi. Reitti on kiva rengas ja sen varrella on muutamia mukavia nähtävyyksiä. Norjan tupien avain oli mukana, kuten myös teltta kaikkine majoittumisvälineineen. Varsinkin viimeinen pätkä Pältsalta on pitkä ja pomppuinen, joten ajattelin yöpyä välillä teltassa. Se ei sopinut tyttärelle, joka halusi telttailemaan tuvan pihaan. Tuvilla oli paljon suomalaisia ryhmiä jotka valtasivat kokonaisia tupiakin, mutta mahduttiin halutessamme sekaan. Aina on vaihtoehto yöpyä teltassa jos porukkaa on paljon. Pältsalla saatiin nukkua kahdestaan.



Lapsen kanssa vaeltaminen on musta jo niin normaalia touhua, etten oikein keksi siitä mitään erityistä sanottavaa. Tämä lapsi tallaa siinä missä aikuinenkin, kiukuttelee nälkäisenä siinä missä minäkin ja hoitaa retkeilyyn kuuluvia askareita silloin kun huvittaa. Tauot käytetään sarvien etsimiseen tai muuhun loikkimiseen. Viimeisimmän, pitkän pätkän pelastus oli Pältsan tuvalta löytynyt suomenkielinen Aku Ankka, jota lukemalla aamupalaa upposi normaalia enemmän. Ylämäessä ja pitkänä päivänä tarvitaan energiaa. Suomalaisissa lapsi aiheuttaa aina vähän keskustelua, mutta esimerkiksi Gapon tuvalla oli norjalainen seurue jossa oli kuusi 1-14 -vuotiasta lasta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Suomalaiset voisivat rohkaistua hieman.


Kokonaisuudessaan retkeen meillä meni kuusi päivää ja viisi yötä. Matkat hoidettiin Kilpikseltä mennen ja tullen laivalla, koska huvitti. Laiva voi sesonkeina olla täysi, ja vaeltajille voi olla parempi yrittää mahtua iltapäivän ja illan laivaan. Aamupäivän laiva on usein täysi päiväretkeilijöistä. Reissulla pidettiin myös yksi välipäivä, koska huvitti. Tämä ehkä kuvastaa mun nykyistä retkeilyä aika paljon: Teen mikä itsestä tuntuu parhaalta ja heivaan suunnitelmat mäkeen. Välipäivä jos huvittaa, laiva jos huvittaa. 35 kilsaa etenemistä jos huvittaa. Yleensä yksin matka vaan jatkuu ja jatkuu.. Lapsen kanssa käveltiin sellaisia reilun kympin päivämatkoja, joka oli melko sopiva.

Reittikuvaukset:
Laiva-Kuohkimajärvi: Helppoa hiekkatietä. Nähtävyydet: Kolmen valtakunnan raja.

Kuohkimajärvi-Golda: Helppoa polkua, lyhyt matka.

Golda-Gappo: Ensin suo-osuus, jossa pitkoksia helpottamassa kulkua. Sitten tiukahko nousu ylemmäs, jonka jälkeen pieni silta puron yli ja jonkin matkaa helppoa polkua. Loppumatka pomppuisaa ja kivikkoista polkua. Välillä on pari hyvää puropaikkaa lounastauolle. Vesi oli sopivalla tasolla joten ylitys tuvan lähellä oli helppo, mutta alas ei kannata katsoa. Vesi tuvalle haetaan kaukana alhaalla olevasta purosta. Tuvan lähellä olevasta lammesta ei saa juoda. Nähtävyydet: Barras.

Gappo-Pältsa: Polku seuraa koko matkalla mönkijäuraa ja menee harjun päällä. Puro halkaisee harjun kerran, joten se on ainut paikka vesitäydennykselle ja lounastauolle, ellei halua kipittää ylimääräisiä. Nähtävyydet: Harjupolku on jo sellaisenaan kaunis. Pältsan tuvalla on sauna ja tuvan lähellä vesiputous.


Pältsa-Treriksröset: Tiukka nousu tunturiin. Monta nousua ja monta laskua. Reitti on alkumatkaa lukuunottamatta sama myös talviretkeilijöille, joten reitti on merkitty korkein ristiviitoin. Viimeiset kolme kilometriä alamäkeä. Kyltit väittävät matkan olevan 14km, mutta varaudu lukemaan 17.


Keltainen piste alhaalla on se varsinainen raja, Treriksröset. Oikealla on Suomi, edessä Norja ja kuvauspaikkana Ruotsi. Kastuttiin hieman tuosta usvaisesta sadepilvestä, muttei pahasti.

Vinkit lasten kanssa retkeilyyn:
1. Paljon naposteltavaa, jotka lapsi voi ohjatusti valita itse
2. Katso että lapsi juo tarpeeksi. Meillä kulkee mukana mehutiivistettä, joka lisää juomista
3. Valmistaudu auttamaan kamojen kanssa tilanteen mukaan (pitkät päivät tai pitkät nousut)
4. Pienikin ylitys voi olla lapselle iso asia. Opeta kahlauksen perusteet pienessäkin purossa
5. Rohkeasti sinne vain jos retkeily lasta kiinnostaa. Palkinnoksi vaelluksen jälkeen esim. jättipitsa


Ihana Hetta-Pallas

11.7.2017

Hetasta Pallakselle menevä vaellusreitti on suosittu. Syy on selvä, sillä maisemat ovat kerrassaan upeat! Avotunturi on se, mistä mä tykkään. Hetasta Pallakselle on matkaa noin 55 kilometriä. Tällä kerralla aloitettiin Pallaksen päästä ja mukana oli kaksi aikuista, 11-vuotias lapsi ja neljä koiraa.

Kun aloittaa Pallakselta, pääsee nousemaan suoraan avotunturiin. Ei metsää, ei venekyytejä, ei hienojen maisemien odottamista. Välillä kun muistaa vilkaista taakse, maisemat ovat heti siinä. Elämä on lyhyt, aloita Pallakselta.


Ollaan käyty lasten kanssa täällä kolme kertaa. Aina on ollut vähän ryttyjä matkassa, mutta tällä kerralla kaikki meni oikein hyvin. Mua ei rytyt oikeastaan haittaa. Pääasia on että lähdetään, ja matkalla tehdään sitten mitä tehdään. Nyt piti soveltaa koirien kanssa, koska kahdella alkoi juoksut ja uroskoirahan tykkäsi siitä erityisen paljon.

Reitillä oli tosi paljon koiria. Oli hiljaisia koiria, oli jatkuvasti haukkuvia koiria, oli myös irtokoiria. Meillä uroskoira otti tosi pahasti kierrosta juoksuisista nartuista, enkä jaksa sitä vöyhkäämistä yhtään. Ei varmaan jaksa muutkaan. Nämä ovat hiljaisia koiria, joten eivät hauku juuri koskaan, mutta uroksesta tulee todella levoton jos on juoksuisia narttuja. Päätettiin parin päivän jälkeen jakautua oman sekä muiden rauhan vuoksi eri porukoihin, ja lähdin juoksuisten narttujen kanssa takaisin Pallakselle. Mies, lapsi ja kaksi koiraa jatkoivat matkaa, ja sovittiin tapaaminen parin päivän päähän Ketomellan parkkipaikalle. Sen jälkeen kaikki koirat olivat rauhallisia.


Hetta-Pallas on suosittu vaellusreitti, ja kun väkimäärä lisääntyy, lisääntyvät myös ongelmat. Joku kertoi vaihtaneensa paikkaa jatkuvasti haukkuvien koirien vuoksi, osa ei jaksa Hannukurun hotellimeininkiä, ripariryhmiä ja äänekkäitä porukoita. Mullekin on reitillä huudettu TERVETULOA HANNUKURUUN! Kiitos kiitos, se taisikin olla kilometri seuraavaan paikkaan..

Jos vaeltaa tällä reitillä, on hyväksyttävä se, että muita ihmisiä on paljon eikä rauhallista telttapaikkaa välttämättä löydä. Poluille suuretkin ihmismäärät katoavat, joten kävellessä on rauhallista.


Koirien lisäksi reitillä oli muutamia lapsia. Meillä päivämatkat olivat siinä 10 kilometrin luokkaa, lapsi kantoi itse omat tavaransa ja näytti viihtyvän hyvin. Mun vinkit lasten kanssa retkeilyyn on seuraavat:

  • Kävelyn ajaksi keksejä, patukoita, naposteltavaa PALJON
  • Illaksi aina jälkiruoka: letut, suklaamousse, keksit kermavaahdolla ja hillolla
  • Illaksi joku puuha: sarjakuvia, värityskirja tms.

Pursotettava kermavaahto ja hillopurkki on ihan ehdottomat. Vaahtoa voi laittaa kekseille ja kaakaoon, hilloa taasen keksien lisäksi muroihin ja puuroon. Purkeista tulee vähän painoa mutta sitäkin enemmän iloa.

Koska meitä oli aika paljon, otettiin mukaan kaksi telttaa. Meillä ei ole mitään superisoa telttaa johon mahtuisi mukavasti kolme henkeä ja kaikki koirat. Lapselle oli ok nukkua omassa teltassa, kunhan sinne tulee mukaan turvakoira. Aikuisten teltassa oli kolme koiraa absidissa ja lapsella yksi koira teltassa sisällä. Lapsi kantoi telttansa, alustansa, makuupussinsa, vaatteensa, välipalapatukkansa ja aku ankkansa itse. Painoa lapsen repussa oli ekana päivänä 7 kiloa. Punnitsin repun kotona ja painossa saattaa olla mukana ne vaatteet, jotka lapsella oli kävellessä päällä. Reppua kevennettiin sitä mukaa, kun muihin reppuihin tuli tilaa (eli syötiin). Myös koirille siirrettiin tavaroita kannettavaksi.

Hetta-Pallas soveltuu hyvin lapsiperheille. Tupia on tasaisesti ja paljon, välimatkat ovat maltillisia, maisemat hienoja ja polku helpohkoa mutta vaihtelevaa. Sanoinko jo näistä maisemista?


Koirat ovat nyt olleet aika monella vaelluksella mukana. Osa koirista on oppinut retkeilyyn liittyvät asiat helposti, osalla on vielä tekemistä. Koirissa on erilaisia luonteita, ja ne ovat hyviä eri asioissa. Kaksi erottuu joukosta, nimittäin Brikka ja Nasu. Sydänvikainen Brikkis oli mukana nyt ensimmäistä kertaa, ja se on oikein hyvä ja vaivaton koira retkellä. Ei sinkoile, kävelee rauhallisesti, kantaa reppunsa ja illalla sopeutuu siihen, mitä on. Nasu on samanlainen, helppo ja vaivaton. Kraflalla on hirveä meno päällä, ja se alkaa käydä hermoon. Tuutikilla tuntuu olevan aina jotain vaivaa (hiertymiä, ei jaksa, pitkän päivän jälkeen saattaa linkuttaa) ja eniten vaatimuksia petipaikan ja muiden suhteen. Se ei ole kovin hyvä yhdistelmä retkeilyssä.

Koirilla oli tällä reissulla erilaisia tehtäviä. Tuutikki sai kevyitä tavaroita kannettavakseen, joten se oli roskis, ja kuvan Brikkis herkkukoira. Sillä oli kaikki keksit. Brikkis oli tottumattomin reppuun, joten sille piti aina näyttää mitä reppuun on menossa ja mitä sieltä otetaan pois; lusikka, maitojauhe, nappulapussi. Kaikkea jännää rapinaa!


Auto meillä odotti Pallaksen parkkipaikalla, ja kävin myöhemmin noukkimassa lopun porukan Ketomellasta. Hetan venekyydit ja viimeinen metsäpätkä ei kuulemma kiinnostanut. Jäi siis vielä jotain seuraavallekin kerralle.

Aikaisemmat Hetta-Pallasta koskevat tekstit löydät täältä:

Hetasta Pallakselle ja takaisin, 110km

Hetta-Ketomella lapsen kanssa

Kävelin Hetta-Pallaksen kokonaan myös vuonna 2016, mutten tainnut kirjoittaa siitä. Kirjoitin kyllä retkiherkuista, ja 5 helppoa vinkkiä löydät täältä: 5 helppoa retkiherkkua

Tunturimummot on parhaita

19.6.2017

Tiedättekö tunturimummot? Sellaiset 60+ rouvat, jotka muina naisina kipittävät pitkin tuntureita ja tietävät vaeltamisesta enemmän kuin muut yhteensä. Mä olen onnistunut tapaamaan muutamia erityisen osaavia, sydämellisiä ja karismaattisia rouvia.

Kuvituksena viime kesän Kalottireitillä tapaamani Margareta. Rouva on malliesimerkki tunturimummosta. Tämä sympaattinen mummeli on äärimmäisen osaava ja sydämellinen ihminen, ja sen lisäksi pukeutuu Arcteryxiin, on grammannut reppunsa perusteellisesti ja kulkee yksin kairassa.


Tunturimummot, ne on oikeasti aivan parhaita.

Tunturimummo tietää vaeltamisesta ja luonnosta kaiken, muttei erityisesti tuo osaamistaan esille. Tunturimummo hoitaa hommansa hiljaisesti, ei päde eikä räksytä, mutta neuvoo kyllä jos kysytään. Jos mummo tietää jonkin erityisen hyvän tavan, hän saattaa hienovaraisesti vinkata siitä muille. Mummo kertoo kuinka itse toimii, muttei tuputa neuvojaan eikä kerro ehdottomia totuuksia. Tunturimummo ei tuomitse eikä tuhahtele, jos vastaantulijan tavat ovatkin hieman omasta poikkeavat.

Tunturimummo antaa kaikkien retkeillä tavallaan, eikä ole ylimielinen. Et koskaan näe tunturimummon pyörittelevän silmiään toisille, mutta sen sijaan mummo saattaa miettiä, kuinka voisi itse auttaa muita.

Tunturimummo menee minne haluaa, ja antaa muiden mennä minne he haluavat. Jos kysyt reitistä, saat kyllä vastauksen. Todella perusteellisen. Aito tunturimummo ei arvostele toisten reittivalintoja, vaan antaa ihmisten itse ymmärtää, mikä kannattaa ja mikä ei. Päätöksen tueksi mummo tarjoaa kaiken tietämyksen, mikä hänellä on.


Tunturimummo luottaa toisten tapaan tehdä asiat. Mummo ei ole olkasi takana kyttäämässä osaatko varmasti tehdä asiat hänen hyväksymällään tavalla. Mummo ei kävele ylitsesi eikä säntää varaustuvan puolelta autiotupaan mättämään puita kamiinaan. Mummo tietää, että autiotuvalla ihmiset osaavat itse päättää missä lämpötilassa haluavat nukkua. Kun mummo tulee tupaan, mukana saapuu ämpärikaupalla hyvää mieltä.

Jos et tiedä jotain, tunturimummo ei julista kovaan ääneen tietämättömyyttäsi. Jos et tiedä mistä juuri tällä telttapaikalla vettä haetaan, mummo näyttää sen sinulle. Et koskaan kuule tunturimummon nostavan itseään jalustalle siksi, että sattuu tietämään juuri tämän kolkan vesipaikan ja sinä vielä et.

Jos tunturimummo on äreä, mummo ei tiuski muille eikä lyttää toisia. Mummo ehkä syö ja menee maate, eikä pura omaa kiukkuaan muihin. En ole koskaan nähnyt äreää tunturimummoa. Hiljaisia kylläkin.


Tunturimummo ei tunne omistavansa kairaa. Mummo tietää, että kaikilla on yhtäläinen oikeus kulkea ja majoittua. Mummo ei mene kyselemään muilta, että "mitäs sinä täällä teet", mutta saattaa kysäistä onko reissu mennyt hyvin. Mummo tarjoaa sympatiaa, muttei viisastele jos matkalla on sattunut kummia.

Tunturimummot ovat liikkuneet alueella aina. Tunturimummo ei rehentele eikä paukuttele henkseleitä sillä, että on kävellyt täällä 30 vuotta. Tunturimummo vain jatkaa kävelyään ja hymyilee mennessään.

Musta tuntuu, että meillä kaikilla olisi paljon opittavaa näiltä kairojen todellisilta sankareilta.

---

Facebookissa on ryhmä Retkimummot, jonne kaikki retkeilevät teini-iän jo hetki sitten ohittaneet naiset ovat tervetulleita!

Keväinen puuha: koiran madottaminen

9.6.2017

Koirien madotus on taas ajankohtaista. Sitä varten olisi hyvä tietää, paljonko koirat painavat. Mitään hienoja eläinlääkärivaakoja meillä ei ole, joten koirat punnitaan tavallisella vaa'alla. Näin se käy:

Kannetaan vaaka tarhaan, ja odotellaan hetki.


Rapsutellaan hieman muiden tutustuessa laitteeseen.


Hei äläpä karkaa!


Otetaan lievästi tilanteeseen tyytymätön koira syliin. Mikä tahansa tyyli käy. Vaa'alle, hop.


Yritetään saada lukema selville.


Ahaa, siis joku vielä kuvaa tän?


Kiitetään urheaa mallikoiraa vuolaasti, mutta silti se ottaa vähän nokkiinsa.


Korjataan itsetuntovahingot pienellä herkulla.

Sitten suoritetaan miinuslaskut ja haetaan koirille matolääkkeet apteekista. Säännöllisesti meillekin tarjotaan Axiluria, jossa on sama vaikuttava aine kuin huskyja tappavassa Nemavetissä. Haluan että kaikki koiraa pienempi kuolee, mutta koira itse ei.

Koiraa löytyy meiltä yhteensä 80 kiloa, joten pari pakettia lääkkeitä kuitenkin menee. Lisäkkeenä tarjotaan alennusjauhelihaa, josta pyöritellään palleroita.


Matolääketartar maistuu kaikille hyvin, mutta on pidettävä huoli että jokainen saa oman määränsä lääkkeitä, eikä kaverin pihviin kosketa.


Se onnistuu parhaiten pitämällä kidasta hieman kiinni ja nokkaa ylöspäin.


Jos jotain vahingossakin tippuisi, on seuraava nenä kärppänä paikalla.


Sitten odotellaan mahdollisia suikeroita, joten tänä viikonloppuna meillä tutkitaan koiranpaskaa suurella tarkkuudella.

Lue myös vaelluksesta koirien kanssa: 420 kilometriä patikkaa.

Koirien mehujää: Hellekesän herkku.


Hyvää viikonloppua!

Mitä vaeltaminen maksaa?

25.5.2017

Mun mielestä vaeltamisen kuluista puhutaan liian vähän. Vaikka luonnossa liikkuminen itsessään onkin ilmaista, reissun kylkeen tulee muita kuluja. Ensin on hankittava soveltuvat varusteet, sitten kyydit ja majoitukset. Toivottavasti kukaan ei esimerkiksi aja vaellukselta suoraan kotiin säästömielessä. Bussissa voi nuokkua, mutta kunnon yöunet pitävät hereillä ratissa. Mitä kuluja vaellusreissuista oikeasti tulee?


Käveleminen on ilmaista. Myöskään reittimerkintöjen seuraamisesta ei peritä maksua, autiotuvissa voi yöpyä ilmaiseksi ja polttopuut, kaasut ja kattilat ovat vapaasti käytössä nekin. Näin on meillä Suomessa, mutta toisin on naapurimaissa Norjassa ja Ruotsissa. Tuvissa yöpyminen on maksullista. Myös Suomessa varaustuvissa nukkuminen maksaa, mutta en tiedä yhtään, kuinka paljon. En ole koskaan käyttänyt varaustupaa. Vaikka liikkuminen on ilmaista, pelipaikoille on päästävä jollakin tavoin ja retken jälkeen ennen ajamista on syötävä ja nukuttava hyvin. Muuten nukahtaa rattiin. Vaikka moni asia on ilmaista, ei vaellusharrastus kokonaan ilmainen sentään ole.

Alempana on laskelma kuukauden vaelluksen kuluista. Mulla ei ole tarkoituskaan päästä kaikessa mahdollisimman halvalla. Esimerkiksi Kalottireitin voi kävellä käyttämättä yhtään maksullista tupaa, kaikki venekyydit eivät ole pakollisia, Lappiin voi mennä liftillä tai bussilla, koiria ei ole pakko ottaa mukaan ulkomaille ja jalkaan voi vetäistä vanhat verkkarit. Mä en vaan halua tehdä niin.


Kuvassa ilmainen Kopmajoen tupa Käsivarressa. Maksan verot ihan mielelläni.

Aikaisemmin opiskelijana rahaa ei kamalasti ollut, ja retket tehtiin niillä varusteilla mitä oli. Kimppakyydeillä ja yhteismajoituksilla retkistä tuli halvempia, mutta koska ne ei ole mun suosikkeja, joskus jäi lähtemättäkin. Yksin liikkuessa kaikki kulut tulevat itselle. Kun kävin ensimmäistä kertaa yksin reissussa opiskeluaikana, piti kyllä laskea paljonko se maksaa.

Viime kesänä kävelin kuukauden tuntureilla. En lähtenyt sinne säästämään ja kitkuttamaan, vaan kaikki tarpeelliseksi koettu myös toteutettiin. Jos halusin nukkua tuvassa, nukuin tuvassa ja jos auto piti siirtää, se siirrettiin. Kikkailu julkisilla kolmen koiran kanssa ei kiinnosta, eikä muuten ole kovin helppoa ilman koiriakaan.


Kuvan koirat mukaan vaellukselle Ruotsiin: 387 euroa eläinlääkärikuluja.

Vaikka julkisilla pääsee, musta on kaikista helpointa ajaa reissuni omalla autolla. Se ei ole ekologista, mutta äärimmäisen helppoa ja vaivatonta. Omalla autolla ajaminen on myös nopea tapa siirtyä paikasta toiseen, ellei verrokiksi oteta lentokonetta. Polun alkupäähän sillä ei pääse.

Myös ruoka ja varusteet maksavat. Kirjoitan niistä myöhemmin. Puhutaan myös, etteivät vaeltajat käytä palveluita, ja ovat siten joihinkin toisiin ryhmiin verrattuna epätoivottuja matkailijoita. Ehkä palvelut voisivat olla parempia, helpommin löydettävissä ja oikein hinnoiteltuja, jotta vaeltajat käyttäisivät niitä. 100 euroa homeisesta mökistä ei ole ok.

Viime kesänä meitä oli reissussa kaksi aikuista ja kolme koiraa. Osa kuluista on kahdelle, osa yhdelle. Suurin yksittäinen kulu oli autonsiirtopalvelu.


Kuukauden vaelluksen kulut:

Liikkuminen:
370 Auton siirto (Kautokeino-Abisko)
40 Malla-laivalla Kilpparilta rajapyykin suuntaan
37 Alesjauren venekyyti koska väsytti
0 Bensakulut Lappeenranta-Kautokeino-Ritsem-Lappeenranta (vapaa autoetu, maksetaan veroissa)
41 Bussi Ritsem-Jällivaara
0 Liftaus Jällivaara-Lahti
0 Lahti-Lappeenranta (mut haettiin, vapaa autoetu)

Liikkuminen 488 euroa

Majoitukset:
120 Majoitus Hetan Kodalla menomatkalla, 2 yötä
120 Yö Kilpisjärvellä
96 Välipäivä Riksgränsen
126 Välipäivä Abisko
126 Yöpymiset Ruotsin puolen tuvissa
123 Yöpymiset Norjan puolen tuvissa
55 Majoitus Ritsemissä paluumatkalla

Majoitukset 766 euroa

Ruokapakettien lähetys:
28 Hetta-Kilpisjärvi
21 Säilytys Kilpparilla, matkahuolto (perkele)
23 Abisko-Ritsem, ei toimitettu ajoissa perille (kiitti vaan)

Pakettipalvelut 72 euroa

Sekalaiset:
85 Kilpparin Sportbutiken, sukkia ym. rikkoutuneiden tilalle
10 Turhien varusteiden lähetys kotiin Kilpparilta
150 Kartat

Sekalaiset kulut 245 euroa

Koirat:
95 ekinokokki 1 koirille
106 ekinokokki 2 koirille
186 ekinokokki 3 + uusitut passit kastuneiden tilalle

Eläinlääkärikulut 387 euroa

KUUKAUDEN VAELLUKSEN KULUT YHTEENSÄ 1958 euroa. 



Tähän ei kuulu ruokaa eikä varusteita. 1958 euroa siirtymisiin, palveluihin ja muuhun sälään. Onko se paljon vai vähän?

Toki mua myös kiinnostaa, paljonko teidän vaellukset maksavat? Pidetäänkö kulukuria vai käytetäänkö palveluita? Mihin rahaa käytetään?

Lue myös:

Miten vaellukselle valmistaudutaan: Miten valmistauduin pitkälle retkelle?

ja kuinka siellä voi levitä pää: Kalottireitin karseimmat.

Retkellä ei tarvitse tiskata

15.5.2017

Vihaan tiskaamista. Ruoan jälkeen väsyttää, ja tekee mieli vain pötköttää. Tiskaamista varten pitää keittää vettä, sillä rasva ei todellakaan lähde purokylmällä vedellä. Veden keittäminen vie polttoainetta, jonka joudun kantamaan mukana. Tiskaamatta jättäminen ei tarkoita, että noro roikkuisi jatkuvasti kannoilla. Tässä mun systeemi, jolla retkellä tarvitsee tiskata mahdollisimman vähän, jos ollenkaan. Sen sijaan voi köllöttää teltassa tekemättä mitään.



1. Keitä vain vettä

Jos onnistuu laittamaan ruokaa siten, ettei likaa kattilaa, tiskiä tulee huomattavasti vähemmän. Mulla on usein käytössä pussipuuroja, muroja ja mysliä, jotka eivät vaadi keittämistä, joten ne voi tehdä suoraan kippoon. Kiisseli on usein jauheena, ja sitäkään ei tarvitse keittää. Jos pystyy syömään lounaalla ja päivälliseksi valmispusseja, ei tiskiä tule juuri ollenkaan. Ruoka syödään suoraan pussista ja lusikka nuollaan puhtaaksi.


Sekaan laitetaan vähän voita. Edeltävällä reissulla meni 100g/päivä.


Pussiruokia mä en kyllä pysty syömään kovin pitkään, joten on aivan ihanaa, että mun mies hoitaa aina tiskit. Näin voin tehdä kaikenlaisia itse kuivattuja sörsseleitä, ja joku muu siivoaa sotkut.


2. Kahden kupin taktiikka

Mulla ei ole ollut lautasta mukana retkillä kymmeneen vuoteen. Sen sijaan mulla on kaksi kuppia, jotka menevät päällekkäin ja joista voi sekä juoda että syödä. Nautin näistä padat, letut ja kaakaot. Kupit on niitä perusmukeja, joita myydään turisteille kaikissa mahdollisissa paikoissa. Ensimmäisen, vihreän mukini taustaa en muista, mutta sen jälkeen olen ostanut kipot Kebnekaisen tunturiasemalta, Abiskosta ja Ritsemistä. Käytän silti vain kahta ensimmäistä. Kupin järkevä käyttövetoisuus on 3 dl. Jos aivan sinkeenä haluaa käyttää, niin 3,5 dl menee kyllä.

Edeltävällä reissulla joku muukin huomasi, että kahden kipon taktiikka on oikeastaan melko toimiva. Jouduin luopumaan toisesta kupistani.


Esimerkiksi aamupalalla valmistan toiseen kuppiin puuron ja toiseen kiisselin. Sitten veivaan niitä kupista toiseen sen mukaan, haluanko syödä puuron puurona vai kiisselillä, juoda kiisselin tai mitä nyt sattuu huvittamaan. Ai miten tämä liittyy mihinkään? Noh..

3. Juo kupillinen teetä

Sen jälkeen kun olen syönyt, juon aina kupillisen teetä. Samalla hoituu nesteytys ja tiskaaminen. Syödessä kuppi raavitaan lusikalla niin puhtaaksi, kuin mahdollista. Loput hituset irrotetaan heiluttamalla teetä kupissa ja auttamalla lusikalla vähän. Aamupalalla laitan teen siihen kuppiin joka tyhjenee ensin, ja kun toinen kuppi tyhjenee, kaadan lopun teen siihen. Tee juodaan siis kahden kupin kautta, jonka jälkeen mulla on maha täysi ja kaikki astiat puhtaana. Puuro on neutraalia, mutta tacopadat tuovat vinhaa makua teehen, joten esipuhdistus lusikalla kannattaa tehdä hyvin. Jos on paperia, sillä voi myös vähän pyöräyttää.

Tässä valmistuu kupillinen jotain smoothiehöttöä. Kun olin juonut, kaadoin kuppiin vielä vähän vettä.


Kas, näin olin viisi päivää reissussa enkä tiskannut kertaakaan mitään.

Se, että ei tiskaa astioita, ei tarkoita etteikö kannattaisi pestä käsiä. Noron ja muut pöpökaverit saat vaelluksella helpoiten joko juomalla epäpuhdasta vettä tai syömällä pieniä määriä tavaraa, joka löytyy huussin ovenkahvasta. Pese siis käsiä, älä kattiloita.


Kuukauden vaellus 48-litraisella repulla

11.5.2017

Mulla on aika hyvin toimiva varustelista vaelluksille. Olen joskus vuosia sitten punninnut kaiken ja excelöinyt sen, mitä mielestäni vaelluksella tarvitsen. Nyt en enää viitsi punnita kuin suurimmat varusteet, jos ne jostain syystä vaihtuvat. Otan vain mukaan sen, mitä mielestäni tarvitsen ja mikä toimii hyvin. Kalottireitillä rinkka painoi 15 kiloa lähtiessä ja 17 kiloa Abiskon jälkeen, kun jatkoin matkaa yksin, ja ruokaa oli reilulle 10 päivälle. Lisäksi kannoin kameraa, joka on mulle työväline.

Kun palasin Kalottireitiltä, varustelistaa kysyttiin, mutta öhmötyin aivan täysin ja asia jäi. Kävelin Kalottireitillä 688 kilometriä ja 30 päivää, ja ruokaa täydennettiin kahdesti. Ensimmäisellä täydennyspisteellä lisäksi lähetin kotiin varusteita, joita en tarvinnut.

Koirat kantoivat kaikki muut omat kamansa, paitsi makuualustat. Niitä oli hankala saada koiralle selkään ja rytelikössä se ei vaan toiminut. Niinpä kannoin alustat itse. Onhan se ruma, mutta ei voi minkään.


Reissu jakaantui kahteen osaan. Ensimmäiset 18 päivää kävelin miehen kanssa, jolloin käytössä oli isompi teltta, kahden hengen makuualusta ja pari muutakin eri varustetta. Painoa nosti hieman varusteet, joita testasin työtä varten. Välietapit olivat 8-11 päivän mittaisia.

Rinkan ulkopuolelle jäivät vaellussauva, koirien makuualusta ja aurinkopaneeli rikkoutumisvaaran vuoksi. Kamera oli joskus sisällä rinkassa, joskus ulkopuolella, riippuen siitä, huvittiko kuvata. Mitään killuttimia en rinkkaani laittanut, eikä mitään ollut esimerkiksi yläläpän alla. Kaikki kamat olivat telttaa, makuupussia ja makuualustaa myöten ihan siellä rinkassa sisällä.

Osa varusteista oli mukana koska testaan niitä työkseni, mutta mitään yhteistyökuvioita en harrasta. Tässä lista siitä, mitä oli mukana. Vaihtuneet varusteet on merkattu kenoviivalla, ja ensimmäisenä on se varuste, jota käytin kävellessäni yksin.

Peruskamat:
Rinkka Arcteryx Altra 48 litraa, 1,4 kg
Teltta Helsport 1 kg yhdelle / 2 kg kahdelle + koirille
Makuupussi Haglöfs / Cumulus 0,5 kg / 0,8 kg
Makuualusta Thermarest / Exped  0,5 kg yhdelle / 0,8 kg kahdelle
Tyyny Exped

Keittiö:
Keitin MSR taskuraketti 100 g, kaasupullon päälle ruuvattava
Kattila MSR, vetoisuus noin 1 litra, 130 g / alkumatkassa lisäksi toinen isompi kattila kahdelle
Kattilan kahva
Kaasupullot 2-3 kpl per täydennysväli
Ruokakippo+muki 2 samanlaista
Spork
Juomapullo 1 litra


Vaatteet mulla on sekaisin kaikenlaisia merkkejä, eikä se taida olla mitenkään merkitsevää. Vaatteissa tärkeintä on käytännöllisyys ja toimivuus, ja mulle 156 senttisenä se, että koko xs on oikeasti riittävän pieni.

Vaatteet:
Kuoritakki
Kuorihousut
Untuvatakki
Vaellushousut
Vaelluspaita, villaa
Hihaton paita öille, villaa
3/4 villahousut, ohuet
Villabuffit 2 kpl
Villasukat
Kahdet linersukat
Kahdet vaellussukat
Villakynsikkäät (Abiskosta)
Alushousuja 4 kpl
Villaiset topit 2 kpl
Polkujuoksukengät kunnes hajosivat, sen jälkeen tavalliset vaelluskengät (Abiskosta)

Kuvassa kaikki mukana olleet vaatteet (paitsi 2kpl villabuffeja, jotka unohdin kuvasta). Osa meni päälle ja loput rinkkaan. Varsinaisia vaihtovaatteita ei sukkia ja kalsareita lukuunottamatta ollut.


Sälät:
Vaellussauva 1 kpl
Aurinkopaneeli ~0,5 kg
Rannelaitteet 1-2 kpl
Kartat
Kompassi
Ensiapuvälineet ja hygienia
Korjausvälineet
Kuivapusseja
Rinkan sadesuoja
Vessapaperi ja käsidesi
Rätti
Tulitikut
Aurinkolasit Dolce & Gabbana ;)
Kamera
Otsalamppu (alkaen Abiskosta)

Ja ruokapuoli näytti tältä:


Mun tavarat ei ole mitään ultrakevyttä, enkä ajattele kaikessa vain painoa. Hyvä setti koostuu kuitenkin kevyehköistä varusteista, jotka toimivat tarkoitukseensa ja ovat monikäyttöisiä. Se, että mulla on käytössä jonkin merkkinen tavara, ei tarkoita, että jokin muu olisi huonompi. Esimerkiksi telttoja ja villaa mulla on kaapissa monia hyviä merkkejä. Tärkeintä on se, että on itse tyytyväinen niihin tavaroihin, jotka on mukaansa ottanut. Jos ei ole, puutteet ja hyvätkin puolet kannattaa kirjoittaa muistiin, ja muuttaa varustelistaa seuraavalle retkelle.

Jos jokin tavara jäi kokonaan käyttämättä, kannattaa pohtia tarvitseeko sitä seuraavalla kerralla pakata mukaan ollenkaan.

Lue myös: Pidätkö siitä mitä omistat?

Tuplaleveä makuualusta pariskunnille.
by mlekoshi