Tunturimummot on parhaita

19.6.2017

Tiedättekö tunturimummot? Sellaiset 60+ rouvat, jotka muina naisina kipittävät pitkin tuntureita ja tietävät vaeltamisesta enemmän kuin muut yhteensä. Mä olen onnistunut tapaamaan muutamia erityisen osaavia, sydämellisiä ja karismaattisia rouvia.

Kuvituksena viime kesän Kalottireitillä tapaamani Margareta. Rouva on malliesimerkki tunturimummosta. Tämä sympaattinen mummeli on äärimmäisen osaava ja sydämellinen ihminen, ja sen lisäksi pukeutuu Arcteryxiin, on grammannut reppunsa perusteellisesti ja kulkee yksin kairassa.


Tunturimummot, ne on oikeasti aivan parhaita.

Tunturimummo tietää vaeltamisesta ja luonnosta kaiken, muttei erityisesti tuo osaamistaan esille. Tunturimummo hoitaa hommansa hiljaisesti, ei päde eikä räksytä, mutta neuvoo kyllä jos kysytään. Jos mummo tietää jonkin erityisen hyvän tavan, hän saattaa hienovaraisesti vinkata siitä muille. Mummo kertoo kuinka itse toimii, muttei tuputa neuvojaan eikä kerro ehdottomia totuuksia. Tunturimummo ei tuomitse eikä tuhahtele, jos vastaantulijan tavat ovatkin hieman omasta poikkeavat.

Tunturimummo antaa kaikkien retkeillä tavallaan, eikä ole ylimielinen. Et koskaan näe tunturimummon pyörittelevän silmiään toisille, mutta sen sijaan mummo saattaa miettiä, kuinka voisi itse auttaa muita.

Tunturimummo menee minne haluaa, ja antaa muiden mennä minne he haluavat. Jos kysyt reitistä, saat kyllä vastauksen. Todella perusteellisen. Aito tunturimummo ei arvostele toisten reittivalintoja, vaan antaa ihmisten itse ymmärtää, mikä kannattaa ja mikä ei. Päätöksen tueksi mummo tarjoaa kaiken tietämyksen, mikä hänellä on.


Tunturimummo luottaa toisten tapaan tehdä asiat. Mummo ei ole olkasi takana kyttäämässä osaatko varmasti tehdä asiat hänen hyväksymällään tavalla. Mummo ei kävele ylitsesi eikä säntää varaustuvan puolelta autiotupaan mättämään puita kamiinaan. Mummo tietää, että autiotuvalla ihmiset osaavat itse päättää missä lämpötilassa haluavat nukkua. Kun mummo tulee tupaan, mukana saapuu ämpärikaupalla hyvää mieltä.

Jos et tiedä jotain, tunturimummo ei julista kovaan ääneen tietämättömyyttäsi. Jos et tiedä mistä juuri tällä telttapaikalla vettä haetaan, mummo näyttää sen sinulle. Et koskaan kuule tunturimummon nostavan itseään jalustalle siksi, että sattuu tietämään juuri tämän kolkan vesipaikan ja sinä vielä et.

Jos tunturimummo on äreä, mummo ei tiuski muille eikä lyttää toisia. Mummo ehkä syö ja menee maate, eikä pura omaa kiukkuaan muihin. En ole koskaan nähnyt äreää tunturimummoa. Hiljaisia kylläkin.


Tunturimummo ei tunne omistavansa kairaa. Mummo tietää, että kaikilla on yhtäläinen oikeus kulkea ja majoittua. Mummo ei mene kyselemään muilta, että "mitäs sinä täällä teet", mutta saattaa kysäistä onko reissu mennyt hyvin. Mummo tarjoaa sympatiaa, muttei viisastele jos matkalla on sattunut kummia.

Tunturimummot ovat liikkuneet alueella aina. Tunturimummo ei rehentele eikä paukuttele henkseleitä sillä, että on kävellyt täällä 30 vuotta. Tunturimummo vain jatkaa kävelyään ja hymyilee mennessään.

Musta tuntuu, että meillä kaikilla olisi paljon opittavaa näiltä kairojen todellisilta sankareilta.

---

Facebookissa on ryhmä Retkimummot, jonne kaikki retkeilevät teini-iän jo hetki sitten ohittaneet naiset ovat tervetulleita!

Keväinen puuha: koiran madottaminen

9.6.2017

Koirien madotus on taas ajankohtaista. Sitä varten olisi hyvä tietää, paljonko koirat painavat. Mitään hienoja eläinlääkärivaakoja meillä ei ole, joten koirat punnitaan tavallisella vaa'alla. Näin se käy:

Kannetaan vaaka tarhaan, ja odotellaan hetki.


Rapsutellaan hieman muiden tutustuessa laitteeseen.


Hei äläpä karkaa!


Otetaan lievästi tilanteeseen tyytymätön koira syliin. Mikä tahansa tyyli käy. Vaa'alle, hop.


Yritetään saada lukema selville.


Ahaa, siis joku vielä kuvaa tän?


Kiitetään urheaa mallikoiraa vuolaasti, mutta silti se ottaa vähän nokkiinsa.


Korjataan itsetuntovahingot pienellä herkulla.

Sitten suoritetaan miinuslaskut ja haetaan koirille matolääkkeet apteekista. Säännöllisesti meillekin tarjotaan Axiluria, jossa on sama vaikuttava aine kuin huskyja tappavassa Nemavetissä. Haluan että kaikki koiraa pienempi kuolee, mutta koira itse ei.

Koiraa löytyy meiltä yhteensä 80 kiloa, joten pari pakettia lääkkeitä kuitenkin menee. Lisäkkeenä tarjotaan alennusjauhelihaa, josta pyöritellään palleroita.


Matolääketartar maistuu kaikille hyvin, mutta on pidettävä huoli että jokainen saa oman määränsä lääkkeitä, eikä kaverin pihviin kosketa.


Se onnistuu parhaiten pitämällä kidasta hieman kiinni ja nokkaa ylöspäin.


Jos jotain vahingossakin tippuisi, on seuraava nenä kärppänä paikalla.


Sitten odotellaan mahdollisia suikeroita, joten tänä viikonloppuna meillä tutkitaan koiranpaskaa suurella tarkkuudella.

Lue myös vaelluksesta koirien kanssa: 420 kilometriä patikkaa.

Koirien mehujää: Hellekesän herkku.


Hyvää viikonloppua!

Mitä vaeltaminen maksaa?

25.5.2017

Mun mielestä vaeltamisen kuluista puhutaan liian vähän. Vaikka luonnossa liikkuminen itsessään onkin ilmaista, reissun kylkeen tulee muita kuluja. Ensin on hankittava soveltuvat varusteet, sitten kyydit ja majoitukset. Toivottavasti kukaan ei esimerkiksi aja vaellukselta suoraan kotiin säästömielessä. Bussissa voi nuokkua, mutta kunnon yöunet pitävät hereillä ratissa. Mitä kuluja vaellusreissuista oikeasti tulee?


Käveleminen on ilmaista. Myöskään reittimerkintöjen seuraamisesta ei peritä maksua, autiotuvissa voi yöpyä ilmaiseksi ja polttopuut, kaasut ja kattilat ovat vapaasti käytössä nekin. Näin on meillä Suomessa, mutta toisin on naapurimaissa Norjassa ja Ruotsissa. Tuvissa yöpyminen on maksullista. Myös Suomessa varaustuvissa nukkuminen maksaa, mutta en tiedä yhtään, kuinka paljon. En ole koskaan käyttänyt varaustupaa. Vaikka liikkuminen on ilmaista, pelipaikoille on päästävä jollakin tavoin ja retken jälkeen ennen ajamista on syötävä ja nukuttava hyvin. Muuten nukahtaa rattiin. Vaikka moni asia on ilmaista, ei vaellusharrastus kokonaan ilmainen sentään ole.

Alempana on laskelma kuukauden vaelluksen kuluista. Mulla ei ole tarkoituskaan päästä kaikessa mahdollisimman halvalla. Esimerkiksi Kalottireitin voi kävellä käyttämättä yhtään maksullista tupaa, kaikki venekyydit eivät ole pakollisia, Lappiin voi mennä liftillä tai bussilla, koiria ei ole pakko ottaa mukaan ulkomaille ja jalkaan voi vetäistä vanhat verkkarit. Mä en vaan halua tehdä niin.


Kuvassa ilmainen Kopmajoen tupa Käsivarressa. Maksan verot ihan mielelläni.

Aikaisemmin opiskelijana rahaa ei kamalasti ollut, ja retket tehtiin niillä varusteilla mitä oli. Kimppakyydeillä ja yhteismajoituksilla retkistä tuli halvempia, mutta koska ne ei ole mun suosikkeja, joskus jäi lähtemättäkin. Yksin liikkuessa kaikki kulut tulevat itselle. Kun kävin ensimmäistä kertaa yksin reissussa opiskeluaikana, piti kyllä laskea paljonko se maksaa.

Viime kesänä kävelin kuukauden tuntureilla. En lähtenyt sinne säästämään ja kitkuttamaan, vaan kaikki tarpeelliseksi koettu myös toteutettiin. Jos halusin nukkua tuvassa, nukuin tuvassa ja jos auto piti siirtää, se siirrettiin. Kikkailu julkisilla kolmen koiran kanssa ei kiinnosta, eikä muuten ole kovin helppoa ilman koiriakaan.


Kuvan koirat mukaan vaellukselle Ruotsiin: 387 euroa eläinlääkärikuluja.

Vaikka julkisilla pääsee, musta on kaikista helpointa ajaa reissuni omalla autolla. Se ei ole ekologista, mutta äärimmäisen helppoa ja vaivatonta. Omalla autolla ajaminen on myös nopea tapa siirtyä paikasta toiseen, ellei verrokiksi oteta lentokonetta. Polun alkupäähän sillä ei pääse.

Myös ruoka ja varusteet maksavat. Kirjoitan niistä myöhemmin. Puhutaan myös, etteivät vaeltajat käytä palveluita, ja ovat siten joihinkin toisiin ryhmiin verrattuna epätoivottuja matkailijoita. Ehkä palvelut voisivat olla parempia, helpommin löydettävissä ja oikein hinnoiteltuja, jotta vaeltajat käyttäisivät niitä. 100 euroa homeisesta mökistä ei ole ok.

Viime kesänä meitä oli reissussa kaksi aikuista ja kolme koiraa. Osa kuluista on kahdelle, osa yhdelle. Suurin yksittäinen kulu oli autonsiirtopalvelu.


Kuukauden vaelluksen kulut:

Liikkuminen:
370 Auton siirto (Kautokeino-Abisko)
40 Malla-laivalla Kilpparilta rajapyykin suuntaan
37 Alesjauren venekyyti koska väsytti
0 Bensakulut Lappeenranta-Kautokeino-Ritsem-Lappeenranta (vapaa autoetu, maksetaan veroissa)
41 Bussi Ritsem-Jällivaara
0 Liftaus Jällivaara-Lahti
0 Lahti-Lappeenranta (mut haettiin, vapaa autoetu)

Liikkuminen 488 euroa

Majoitukset:
120 Majoitus Hetan Kodalla menomatkalla, 2 yötä
120 Yö Kilpisjärvellä
96 Välipäivä Riksgränsen
126 Välipäivä Abisko
126 Yöpymiset Ruotsin puolen tuvissa
123 Yöpymiset Norjan puolen tuvissa
55 Majoitus Ritsemissä paluumatkalla

Majoitukset 766 euroa

Ruokapakettien lähetys:
28 Hetta-Kilpisjärvi
21 Säilytys Kilpparilla, matkahuolto (perkele)
23 Abisko-Ritsem, ei toimitettu ajoissa perille (kiitti vaan)

Pakettipalvelut 72 euroa

Sekalaiset:
85 Kilpparin Sportbutiken, sukkia ym. rikkoutuneiden tilalle
10 Turhien varusteiden lähetys kotiin Kilpparilta
150 Kartat

Sekalaiset kulut 245 euroa

Koirat:
95 ekinokokki 1 koirille
106 ekinokokki 2 koirille
186 ekinokokki 3 + uusitut passit kastuneiden tilalle

Eläinlääkärikulut 387 euroa

KUUKAUDEN VAELLUKSEN KULUT YHTEENSÄ 1958 euroa. 



Tähän ei kuulu ruokaa eikä varusteita. 1958 euroa siirtymisiin, palveluihin ja muuhun sälään. Onko se paljon vai vähän?

Toki mua myös kiinnostaa, paljonko teidän vaellukset maksavat? Pidetäänkö kulukuria vai käytetäänkö palveluita? Mihin rahaa käytetään?

Lue myös:

Miten vaellukselle valmistaudutaan: Miten valmistauduin pitkälle retkelle?

ja kuinka siellä voi levitä pää: Kalottireitin karseimmat.

Retkellä ei tarvitse tiskata

15.5.2017

Vihaan tiskaamista. Ruoan jälkeen väsyttää, ja tekee mieli vain pötköttää. Tiskaamista varten pitää keittää vettä, sillä rasva ei todellakaan lähde purokylmällä vedellä. Veden keittäminen vie polttoainetta, jonka joudun kantamaan mukana. Tiskaamatta jättäminen ei tarkoita, että noro roikkuisi jatkuvasti kannoilla. Tässä mun systeemi, jolla retkellä tarvitsee tiskata mahdollisimman vähän, jos ollenkaan. Sen sijaan voi köllöttää teltassa tekemättä mitään.



1. Keitä vain vettä

Jos onnistuu laittamaan ruokaa siten, ettei likaa kattilaa, tiskiä tulee huomattavasti vähemmän. Mulla on usein käytössä pussipuuroja, muroja ja mysliä, jotka eivät vaadi keittämistä, joten ne voi tehdä suoraan kippoon. Kiisseli on usein jauheena, ja sitäkään ei tarvitse keittää. Jos pystyy syömään lounaalla ja päivälliseksi valmispusseja, ei tiskiä tule juuri ollenkaan. Ruoka syödään suoraan pussista ja lusikka nuollaan puhtaaksi.


Sekaan laitetaan vähän voita. Edeltävällä reissulla meni 100g/päivä.


Pussiruokia mä en kyllä pysty syömään kovin pitkään, joten on aivan ihanaa, että mun mies hoitaa aina tiskit. Näin voin tehdä kaikenlaisia itse kuivattuja sörsseleitä, ja joku muu siivoaa sotkut.


2. Kahden kupin taktiikka

Mulla ei ole ollut lautasta mukana retkillä kymmeneen vuoteen. Sen sijaan mulla on kaksi kuppia, jotka menevät päällekkäin ja joista voi sekä juoda että syödä. Nautin näistä padat, letut ja kaakaot. Kupit on niitä perusmukeja, joita myydään turisteille kaikissa mahdollisissa paikoissa. Ensimmäisen, vihreän mukini taustaa en muista, mutta sen jälkeen olen ostanut kipot Kebnekaisen tunturiasemalta, Abiskosta ja Ritsemistä. Käytän silti vain kahta ensimmäistä. Kupin järkevä käyttövetoisuus on 3 dl. Jos aivan sinkeenä haluaa käyttää, niin 3,5 dl menee kyllä.

Edeltävällä reissulla joku muukin huomasi, että kahden kipon taktiikka on oikeastaan melko toimiva. Jouduin luopumaan toisesta kupistani.


Esimerkiksi aamupalalla valmistan toiseen kuppiin puuron ja toiseen kiisselin. Sitten veivaan niitä kupista toiseen sen mukaan, haluanko syödä puuron puurona vai kiisselillä, juoda kiisselin tai mitä nyt sattuu huvittamaan. Ai miten tämä liittyy mihinkään? Noh..

3. Juo kupillinen teetä

Sen jälkeen kun olen syönyt, juon aina kupillisen teetä. Samalla hoituu nesteytys ja tiskaaminen. Syödessä kuppi raavitaan lusikalla niin puhtaaksi, kuin mahdollista. Loput hituset irrotetaan heiluttamalla teetä kupissa ja auttamalla lusikalla vähän. Aamupalalla laitan teen siihen kuppiin joka tyhjenee ensin, ja kun toinen kuppi tyhjenee, kaadan lopun teen siihen. Tee juodaan siis kahden kupin kautta, jonka jälkeen mulla on maha täysi ja kaikki astiat puhtaana. Puuro on neutraalia, mutta tacopadat tuovat vinhaa makua teehen, joten esipuhdistus lusikalla kannattaa tehdä hyvin. Jos on paperia, sillä voi myös vähän pyöräyttää.

Tässä valmistuu kupillinen jotain smoothiehöttöä. Kun olin juonut, kaadoin kuppiin vielä vähän vettä.


Kas, näin olin viisi päivää reissussa enkä tiskannut kertaakaan mitään.

Se, että ei tiskaa astioita, ei tarkoita etteikö kannattaisi pestä käsiä. Noron ja muut pöpökaverit saat vaelluksella helpoiten joko juomalla epäpuhdasta vettä tai syömällä pieniä määriä tavaraa, joka löytyy huussin ovenkahvasta. Pese siis käsiä, älä kattiloita.


Kuukauden vaellus 48-litraisella repulla

11.5.2017

Mulla on aika hyvin toimiva varustelista vaelluksille. Olen joskus vuosia sitten punninnut kaiken ja excelöinyt sen, mitä mielestäni vaelluksella tarvitsen. Nyt en enää viitsi punnita kuin suurimmat varusteet, jos ne jostain syystä vaihtuvat. Otan vain mukaan sen, mitä mielestäni tarvitsen ja mikä toimii hyvin. Kalottireitillä rinkka painoi 15 kiloa lähtiessä ja 17 kiloa Abiskon jälkeen, kun jatkoin matkaa yksin, ja ruokaa oli reilulle 10 päivälle. Lisäksi kannoin kameraa, joka on mulle työväline.

Kun palasin Kalottireitiltä, varustelistaa kysyttiin, mutta öhmötyin aivan täysin ja asia jäi. Kävelin Kalottireitillä 688 kilometriä ja 30 päivää, ja ruokaa täydennettiin kahdesti. Ensimmäisellä täydennyspisteellä lisäksi lähetin kotiin varusteita, joita en tarvinnut.

Koirat kantoivat kaikki muut omat kamansa, paitsi makuualustat. Niitä oli hankala saada koiralle selkään ja rytelikössä se ei vaan toiminut. Niinpä kannoin alustat itse. Onhan se ruma, mutta ei voi minkään.


Reissu jakaantui kahteen osaan. Ensimmäiset 18 päivää kävelin miehen kanssa, jolloin käytössä oli isompi teltta, kahden hengen makuualusta ja pari muutakin eri varustetta. Painoa nosti hieman varusteet, joita testasin työtä varten. Välietapit olivat 8-11 päivän mittaisia.

Rinkan ulkopuolelle jäivät vaellussauva, koirien makuualusta ja aurinkopaneeli rikkoutumisvaaran vuoksi. Kamera oli joskus sisällä rinkassa, joskus ulkopuolella, riippuen siitä, huvittiko kuvata. Mitään killuttimia en rinkkaani laittanut, eikä mitään ollut esimerkiksi yläläpän alla. Kaikki kamat olivat telttaa, makuupussia ja makuualustaa myöten ihan siellä rinkassa sisällä.

Osa varusteista oli mukana koska testaan niitä työkseni, mutta mitään yhteistyökuvioita en harrasta. Tässä lista siitä, mitä oli mukana. Vaihtuneet varusteet on merkattu kenoviivalla, ja ensimmäisenä on se varuste, jota käytin kävellessäni yksin.

Peruskamat:
Rinkka Arcteryx Altra 48 litraa, 1,4 kg
Teltta Helsport 1 kg yhdelle / 2 kg kahdelle + koirille
Makuupussi Haglöfs / Cumulus 0,5 kg / 0,8 kg
Makuualusta Thermarest / Exped  0,5 kg yhdelle / 0,8 kg kahdelle
Tyyny Exped

Keittiö:
Keitin MSR taskuraketti 100 g, kaasupullon päälle ruuvattava
Kattila MSR, vetoisuus noin 1 litra, 130 g / alkumatkassa lisäksi toinen isompi kattila kahdelle
Kattilan kahva
Kaasupullot 2-3 kpl per täydennysväli
Ruokakippo+muki 2 samanlaista
Spork
Juomapullo 1 litra


Vaatteet mulla on sekaisin kaikenlaisia merkkejä, eikä se taida olla mitenkään merkitsevää. Vaatteissa tärkeintä on käytännöllisyys ja toimivuus, ja mulle 156 senttisenä se, että koko xs on oikeasti riittävän pieni.

Vaatteet:
Kuoritakki
Kuorihousut
Untuvatakki
Vaellushousut
Vaelluspaita, villaa
Hihaton paita öille, villaa
3/4 villahousut, ohuet
Villabuffit 2 kpl
Villasukat
Kahdet linersukat
Kahdet vaellussukat
Villakynsikkäät (Abiskosta)
Alushousuja 4 kpl
Villaiset topit 2 kpl
Polkujuoksukengät kunnes hajosivat, sen jälkeen tavalliset vaelluskengät (Abiskosta)

Kuvassa kaikki mukana olleet vaatteet (paitsi 2kpl villabuffeja, jotka unohdin kuvasta). Osa meni päälle ja loput rinkkaan. Varsinaisia vaihtovaatteita ei sukkia ja kalsareita lukuunottamatta ollut.


Sälät:
Vaellussauva 1 kpl
Aurinkopaneeli ~0,5 kg
Rannelaitteet 1-2 kpl
Kartat
Kompassi
Ensiapuvälineet ja hygienia
Korjausvälineet
Kuivapusseja
Rinkan sadesuoja
Vessapaperi ja käsidesi
Rätti
Tulitikut
Aurinkolasit Dolce & Gabbana ;)
Kamera
Otsalamppu (alkaen Abiskosta)

Ja ruokapuoli näytti tältä:


Mun tavarat ei ole mitään ultrakevyttä, enkä ajattele kaikessa vain painoa. Hyvä setti koostuu kuitenkin kevyehköistä varusteista, jotka toimivat tarkoitukseensa ja ovat monikäyttöisiä. Se, että mulla on käytössä jonkin merkkinen tavara, ei tarkoita, että jokin muu olisi huonompi. Esimerkiksi telttoja ja villaa mulla on kaapissa monia hyviä merkkejä. Tärkeintä on se, että on itse tyytyväinen niihin tavaroihin, jotka on mukaansa ottanut. Jos ei ole, puutteet ja hyvätkin puolet kannattaa kirjoittaa muistiin, ja muuttaa varustelistaa seuraavalle retkelle.

Jos jokin tavara jäi kokonaan käyttämättä, kannattaa pohtia tarvitseeko sitä seuraavalla kerralla pakata mukaan ollenkaan.

Lue myös: Pidätkö siitä mitä omistat?

Tuplaleveä makuualusta pariskunnille.

Hyvä kasvikuivuri

28.4.2017

Tämä on melkein mun lempiaihe retkille valmistautumisesta: Kasvikuivurit. Itse tehty ruoka on parasta mitä tiedän. Silti olen seuraavaan reissuun lähdössä tyylillä lisää vain vesi.. En siis ole kuivannut mitään enkä kuivaa. En myöskään aio keittää mitään muuta kuin vettä kattilassa enkä varsinkaan tiskata. Mun kaltaiselle retkikulinaristille pudotus voi olla melkoinen, mutta kokeilen nyt kuitenkin. :D Normaalisti mun retkieväät näyttää tältä:


Ei siis noin paljon, mutta pääosin kuivattuna itse. Viime kesänä valmistauduttiin vaeltamiseen Kalottireitillä. Ruokaa piti olla kahdelle ihmiselle noin kolmeksi viikoksi ja yhdelle ihmiselle noin kahdeksi viikoksi. En nyt ole ihan varma enää monelleko päivälle ruokaa kuivasin, mutta kuivurin kautta meni kuitenkin 22 kiloa kasviksia ja 11 kiloa lihaa. Lisäksi kuivasin koirille 7 kiloa jauhelihaa.

Se on ihan järjetön määrä ruokaa, eikä siitä selviä pienellä eikä huonolla kuivurilla. Mulla on ollut omana kolme erilaista kuivuria, ja lisäksi tutustuin muihin malleihin pari vuotta sitten, kun kirjoitin Retkeen kuivurikatsauksen. Olen siis käyttänyt ainakin viittä erilaista kuivuria, joista toki kolmea omistamaani kaikista eniten.


Ensimmäiseksi kuivuriksi hankin OBH Nordican kuivurin, joka maksoi noin 60 euroa silloin. Kuivuri oli hidas ja kuivasi epätasaisesti, mutta pärjäsin sillä kuitenkin pari vuotta. Ajattelin, että on jotenkin normaalia että osa jauhelihasta palaa ja osa ei kuivu ollenkaan, ja se olisi sitä normaalia epätasaista kuivumista. Ei se ole. Lisäksi osa lihoista ylikuivui niin, etteivät ne enää imeneet vettä palautuessa, joten ruuasta jäi rouskuvaa. Luulin, että vika on käyttäjässä.

Noh, vika oli kuivurissa. Olen kyllä kuullut, että jotkin ihmiset kuivaavat ihan menestyksekkäästi OBH:n kuivurilla, mutta mulle se ei toiminut. Käytin pitkän harkinnan jälkeen 300 euroa lisää, ja ostin Evermatin kuivurin.

Sekä Evermat että OBH Nordica on siitä helppoja kuivurihankintoja, että niitä molempia myy ainakin suurimmat Prismat. Se on siis markettitavara, helposti lähestyttävä, ei mikään "erikoistuote".

Evermat toimi käytössä hyvin. En oikein keksi siitä muuta moitittavaa, kuin mun käyttöön liian pienen kuivaustilan. Laitteeseen on saatavilla lisätasoja, mutta siltikin kapasiteetti jää hieman pieneksi. Kuivaustulos oli melko tasaista, eikä ruoka enää rouskunut hampaissa. Kuivatettava tavara ei siis ylikuivunut, joten se imi vettä hyvin ennallistattessa. Pidän Evermatin hyvänä vaihtoehtona kuivuriksi, jos ei ole tarvetta kuivata seitsemää kiloa kerralla. Evermatin säilytys on myös helpohkoa, sillä siinä ei ole kiinteää runkoa. Alaosan päälle ladotaan ritilöitä, joten laite mahtuu vaikka keittiön vetolaatikoihin.


Jossain vaiheessa reissut alkoivat pidentyä ja mukaan tuli koiria. Koirien jauhelihaa saa kuivattuna helposti myös ostettua, mutta mulla asia jää aina niin viimetinkaan, että on vaan helpompaa hakea kaupasta lihat ja laittaa ne kuivuriin. Kuivausmäärät nousivat sen verran koviksi, että oli aika vaihtaa taas isompaan kuivuriin. Seuraavaksi meille tuli Excalibur.

Excalibur on ollut käytössä nyt noin kaksi vuotta. Käytän sitä todennäköisesti täysin vastoin valmistajan ohjeita, ja laitan kuivuriin 7 kiloa jauhelihaa kerralla. En suosittele muille, mutta kuivuri kyllä pystyy sen käsittelemään. Nykyisin viikonkin retkille lähteminen on helppoa, sillä ruoka kuivuu noin kahdella kuivauskerralla. Ensin kuivaan kasvikset ja sitten lihat, lopuksi pussitan ruoat valmiiksi. Kuivaustulos Excaliburissa on tasainen, mutta olen varmuuden vuoksi kääntänyt tasot kerran. Ruoka ennallistuu nopeasti ja jauheliharuuat olen joskus laittanut myös suoraan kuivattuna kattilaan. Yleensä siihen liittyy huono sää tai muu virhetilanne, miksi olen tähän päätynyt. Hyvää ruokaa tulee niinkin mutta keittoaika on aavistuksen pidempi. Olen ollut kuivuriin tyytyväinen, eikä ole tarvetta vaihtaa.


Näiden lisäksi olen kokeillut sekä Sedonaa että Orakasta.

Sedonan paras puoli oli sen hiljaisuus. Mikäli kuivuria on tarkoitus käyttää oleskelutiloissa, tämä on hyvä valinta. Omat kuivurini ovat kaikki pöhisseet kodinhoitohuoneessa, mutta tykkäsin erityisesti Sedonan hiljaisuudesta. Jos ajattelee kuivaavansa maksapaloja, on silti ehkä hyvä siirtää kuivuri muualle.. Käyttökokemus Sedonasta on aika ohut, mutta tulos tuolloin oli tasainen joten uskallan sanoa, että kuivuri on ihan hyvä hankinta.

Orakas on kuivureista ylivoimaisesti suurin ulkomitoiltaan. Kuivurin kokoon suhteutettuna tavaraa mahtuu kuitenkin kuivumaan vähän. Kuivaustulos on tasaista eikä lopputuloksessa ole moitittavaa. Kuivuri on tehty Suomessa ja mulle Lappeenrantalaisena tämä olisi todellinen lähituote. Olen kuitenkin niin nihkeä kurppa, etten ottaisi vihreää kuivuria kotiini, koska se ei sovi sisustukseen sitten ollenkaan! Joo-o, turhamaista kyllä, mutta totta. Äkkiäkös tuon spraymaalilla maalaisi, ja päälliskuviokin on ihan kaunis.


Näiden mun kokemusten valossa omaan käyttöön parhaiten sopivat Excalibur ja Sedona. Evermat sopii hyvin sellaiselle, joka kuivaa vähemmän. Orakas on ihan ok kuivuri, jos on tilaa säilyttää sitä. Markettien halpakuivureita en valitettavasti suosittele kenellekään.

Lue myös:
Herkullinen ruoka vaelluksella.
Jogurttikokeilu kuivurilla.

Lakan ja karpalon kasvatus kotipuutarhassa

15.4.2017

Tänä viikonloppuna ollaan monen muun tavoin katseltu taimia kaupoilla. Mitähän kasveja sitä tänä vuonna tappaisi?


Mulla on kasveihin hyvin yksiselitteinen suhde. Jos sitä ei voi syödä, se on turha. Niinpä meillä kasvaa pihalla vain hyötykasveja; marjapensaita, mansikkaa, vadelmaa ja sellaisia. Koko homma aloitettiin raparperilla, jonka lähes vahingossa unohdin aidan vierustalle. Raparperi on naurettavan helppo, enkä ole onnistunut saamaan sitä hengiltä. Törkkäsin pistokkaat maahan ja unohdin koko homman. Sitten se vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Nytkin maasta työntyy jo uusia alkuja. 

Ensimmäisenä omakotitalokesänä istutin viisi pensasmustikkaa, oikein huolella hieroin niille paikat ja möyhin mullat. Pensasmustikat vihasivat oloa meillä, ja kostoksi koirat juoksivat ne yksi kerrallaan kumoon. Melkein teki mieli tehdä koirista kauniit karvahatut, mutta oikeastaan mustikkapuskat kerjäsivät sitä. 

Kaikki viisi puskaa kuolivat, mutta en oikeastaan jaksa lannistua siitä. Mustikkaa saa todella helposti metsästä, mutta on se vaan kiva noukkia edes muutama marja tuosta takapihalta. Tänä vuonna kokeiluun menevät lajikkeet Northland ja Pink Lemonade. Luvassa siis teoriassa sinisiä ja pinkkejä pensasmustikoita.


Vielä ei ole kovinkaan kummoinen istutusaika. Meillä ainakin on maa vielä aivan jäässä, ja kun tuollaisen taimihomman törkkää maahan, se suurella todennäköisyydellä kuolee. Näitä pitäisi säilyttää viileässä ja valoisassa, mutta kenellä sellaista tilaa oikeasti on? Rehut saavat nyt tyytyä olemaan laudalla. Kun keli on sopiva, siirrän ne ulos. Tämä karpalo on oikeastaan aika kaunis kasvi ihan sellaisenaan sisälläkin:


Tänä kesänä meillä on kokeellinen vuosi. Ulos täytyy perustaa suo, sillä sekä karpalo että lakka kasvavat parhaiten kosteassa. Näille on siis tulossa jonkinlainen muovilla vuorattu turvelaatikko, jonka tarkempi toteutustapa selviää myöhemmin, kunhan yöpakkaset ovat ohi. Meillä on ollut neljä lavakauluslaatikkoa ainakin vuoden odottamassa inspiraatiota.  

Myös gojimarjaa löytyy kaksi puskaa. To-del-la typerää. En edes tiedä kannattaisiko tämä pitää sisällä vai siirtää jossain vaiheessa ulos. Miettimisaikaa on onneksi vielä.


Lakan taimet näyttävät tällä hetkellä aivan todella säälittäville. Ne olivat kaupassa ulkotilassa, ja meillä on pakkasta. Lakka saa nyt tottua lämpimään ja siirtyä myöhemmin mukisematta suolaatikkoonsa. Vähän hankala on uskoa että tuosta rikkaruohokasasta mitään lakkaa tulee, mutta onhan se mahdollista. 


Lakkaa on kahdenlaista. On sellaisia lajikkeita, jotka tarvitsevat tyttö- ja poikaversioita vierekkäin. Meille tuli Nyby, joka pölyttää itsensä eikä siis tarvitse muuta kaveria viereensä.

Hyvä tästä tulee (kaikki vinkit tänne näin!). Olen päättänyt onnistua.

Parhaat leiripaikat

30.3.2017

Vaelluksilla on mukavinta se, kun iltaisin voi väsyneenä kellahtaa telttaan ja katsella kauniita maisemia, nauttia lasillisen punaviiniä ja rentoutua päivän rasituksista. Pelkkä teltassa köllöttäminen ei mulle riitä, vaan tähän telttapaikkanautintoon liittyy olennaisena osana se, että päivä on kävelty ja illalla oikeasti väsyttää. Vaihtoehtoisesti muistot hyvästä telttapaikasta voivat liittyä suojan tarpeeseen tai johonkin muuhun erityiseen syyhyn. Pahimmat myrskypaikat ja ukkoset on kyllä muistissa.


Jotkut ovat kovinkin mustasukkaisesti vaalimassa omia parhaita retkeilypaikkojaan, ettei sinne vain kukaan muu löydä. Itse ajattelen, ettei mun muistot kulu vaikka joku muu samoilla seuduilla liikkuisikin ja saisi kokea ne samat kivat paikat jotka minäkin. Tässä siis parhaita paikkoja niiltä reissuilta, joilla olen käynyt:

1. Kebnekaise, Cievrracohkka
Tästä ei ole juuri kukaan kuullut, mutta moni on kävellyt melko läheltä ohi. Nikkaluoktasta lähdetään kohti Kebneä ja käännytään sillan jälkeen kulkusuunnassa oikealle, eli ylös tunturiin. Rytelikön läpi nousee polku joka näkyy myös kartassa. Tosi kiva paikka, suosittelen.



2. Kebnekaise, Kaskasavagge
Edeltävältä tuvalta on hyvä jatkaa kohti renvaktarstugaa ja Kaskavaggea. Kun jatkaa kohti Kaskasavaggea, löytyy monia kivoja paikkoja yöpymiseen. Tällä paikalla jännitettin, tuleeko myrsky päälle vai ei. Tällä kertaa onni oli meille myötäinen, ja kaatosade meni seuraavaan laaksoon. Aamulla oli niin kirkasta ja lämmintä, että pystyin pesemään hampaita ulkona kalsarisillani.


3. Kebnekaise, Singisohkka
Kungsledenilläkin voi tehdä valintoja. Singin kohdalla voi kävellä joko tuvan kautta, tai nousta hieman ylöspäin. Vaikka lammen 980 kohdalla onkin todella kaunista ja siksi myös usein paljon telttoja, mä en ole koskaan jäänyt siihen. Sopiva telttapaikka on löytynyt jatkamalla matkaa hieman kohti Nikkaluoktaa. Tunturista tulee pieni mutta kaunis vesiputous ja puro, jonka äärellä voi telttailla. Tasaisia telttapaikkoja ei ole valittavaksi asti, mutta niitä on. Tässä kohdin mietittiin, kuinka paha vierustalla vyöryvä ukkospilvi on.


4. Hetta-Pallas, Montellinmaja
Tykkään Montellinmajasta ehkä eniten siksi, että siinä on rauhallista suurimman osan jatkaessa kohti seuraavaa isompaa tupaa. Montellinmaja on pieni ja symppis.


5. Lofootit Å, Ågdalen
Lofootit on jännä paikka, muttei mikään vaeltajan unelma. Pieniä päiväretkiä tai yhden yön vaelluksia voi kuitenkin tehdä. Maasto on usein kumpuilevaa, ja pienenkin teltan alle voi olla hankalaa löytää tasaista, kuivaa paikkaa. Åsta lähtee kuitenkin yksi polku, ja laaksossa on ihan ok maisemat. Kun nousee ylös, on jo todella kaunista.



6. Sarek, Nienndo
..tai joku paikka Guhkesvakkjåhkan jälkeen. Täällä on pelkkää kiveä, ja laitettiin teltta lähestulkoon polulle. Ei siellä muita liikkunut kuitenkaan eikä ollut toivoakaan löytää mitään järkevää telttapaikkaa. Myrsky oli nousemassa, oli hirveä tuuli ja meillä oli juhlapäivä. Mitään hienoja kuvia ei ole ja telttakin oli aivan vinossa. Tämä oli hyvä paikka minulle koska en kuollut myrskyyn, mutta muille siellä ei ole sitten mitään nähtävää.. Juotiin skumppaa (pullosta).


7. Jotunheimen, Spiterstulen
Tai oikeastaan Spiterstulenista etelään. Jontkassa oli hyvä olla. Teltta jäi purolle alas odottamaan, kun huiputettiin Galdhöpiggen.




8. Jotunheimen, mysteeripaikka
Jos tietäisin missä tämä oli, kertoisin kyllä! Jossain Spiterstulenin ja Memurubun välillä ehkä?


9. Tasamaa Kalottireitillä
Tämän paikan viehätys perustuu siihen, että kuukauden matka oli lopuillaan ja viimein oli tasamaata! Paikka on Kalottireitillä, Vaisaluoktasta länteen, siinä kohdassa jossa Valldajåhkå ylitetään. About. Kävelin 10 päivää kumpuilevaa maastoa, joten siksi tämä jäi niin kovasti mieleen.


 10. Mä en millään keksi kymppiä! Osa telttapaikoista jää erityisesti mieleen ja osa ei. Telttapaikkoja mulla kyllä riittää. Ne on kauniita, maisemia voisi ihailla vaikka miten pitkään, on puroa ja avotunturia ja kaikkea sitä, mitä tarvitaan täydelliseen telttapaikkaan. Joskus se fiilis vaan tulee ja joskus ei. Jatkan täydellisen telttapaikan numero 10 metsästämistä. Ehkä ensi kesänä löytyy? Olisiko hyviä vinkkejä mistä etsiä?

Jos tykkäät kauniista maisemista, löydät niitä täältä: Kalottireitin 10 kauneinta maisemaa.

by mlekoshi