Lakan ja karpalon kasvatus kotipuutarhassa

15.4.2017

Tänä viikonloppuna ollaan monen muun tavoin katseltu taimia kaupoilla. Mitähän kasveja sitä tänä vuonna tappaisi?


Mulla on kasveihin hyvin yksiselitteinen suhde. Jos sitä ei voi syödä, se on turha. Niinpä meillä kasvaa pihalla vain hyötykasveja; marjapensaita, mansikkaa, vadelmaa ja sellaisia. Koko homma aloitettiin raparperilla, jonka lähes vahingossa unohdin aidan vierustalle. Raparperi on naurettavan helppo, enkä ole onnistunut saamaan sitä hengiltä. Törkkäsin pistokkaat maahan ja unohdin koko homman. Sitten se vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Nytkin maasta työntyy jo uusia alkuja. 

Ensimmäisenä omakotitalokesänä istutin viisi pensasmustikkaa, oikein huolella hieroin niille paikat ja möyhin mullat. Pensasmustikat vihasivat oloa meillä, ja kostoksi koirat juoksivat ne yksi kerrallaan kumoon. Melkein teki mieli tehdä koirista kauniit karvahatut, mutta oikeastaan mustikkapuskat kerjäsivät sitä. 

Kaikki viisi puskaa kuolivat, mutta en oikeastaan jaksa lannistua siitä. Mustikkaa saa todella helposti metsästä, mutta on se vaan kiva noukkia edes muutama marja tuosta takapihalta. Tänä vuonna kokeiluun menevät lajikkeet Northland ja Pink Lemonade. Luvassa siis teoriassa sinisiä ja pinkkejä pensasmustikoita.


Vielä ei ole kovinkaan kummoinen istutusaika. Meillä ainakin on maa vielä aivan jäässä, ja kun tuollaisen taimihomman törkkää maahan, se suurella todennäköisyydellä kuolee. Näitä pitäisi säilyttää viileässä ja valoisassa, mutta kenellä sellaista tilaa oikeasti on? Rehut saavat nyt tyytyä olemaan laudalla. Kun keli on sopiva, siirrän ne ulos. Tämä karpalo on oikeastaan aika kaunis kasvi ihan sellaisenaan sisälläkin:


Tänä kesänä meillä on kokeellinen vuosi. Ulos täytyy perustaa suo, sillä sekä karpalo että lakka kasvavat parhaiten kosteassa. Näille on siis tulossa jonkinlainen muovilla vuorattu turvelaatikko, jonka tarkempi toteutustapa selviää myöhemmin, kunhan yöpakkaset ovat ohi. Meillä on ollut neljä lavakauluslaatikkoa ainakin vuoden odottamassa inspiraatiota.  

Myös gojimarjaa löytyy kaksi puskaa. To-del-la typerää. En edes tiedä kannattaisiko tämä pitää sisällä vai siirtää jossain vaiheessa ulos. Miettimisaikaa on onneksi vielä.


Lakan taimet näyttävät tällä hetkellä aivan todella säälittäville. Ne olivat kaupassa ulkotilassa, ja meillä on pakkasta. Lakka saa nyt tottua lämpimään ja siirtyä myöhemmin mukisematta suolaatikkoonsa. Vähän hankala on uskoa että tuosta rikkaruohokasasta mitään lakkaa tulee, mutta onhan se mahdollista. 


Lakkaa on kahdenlaista. On sellaisia lajikkeita, jotka tarvitsevat tyttö- ja poikaversioita vierekkäin. Meille tuli Nyby, joka pölyttää itsensä eikä siis tarvitse muuta kaveria viereensä.

Hyvä tästä tulee (kaikki vinkit tänne näin!). Olen päättänyt onnistua.

Parhaat leiripaikat

30.3.2017

Vaelluksilla on mukavinta se, kun iltaisin voi väsyneenä kellahtaa telttaan ja katsella kauniita maisemia, nauttia lasillisen punaviiniä ja rentoutua päivän rasituksista. Pelkkä teltassa köllöttäminen ei mulle riitä, vaan tähän telttapaikkanautintoon liittyy olennaisena osana se, että päivä on kävelty ja illalla oikeasti väsyttää. Vaihtoehtoisesti muistot hyvästä telttapaikasta voivat liittyä suojan tarpeeseen tai johonkin muuhun erityiseen syyhyn. Pahimmat myrskypaikat ja ukkoset on kyllä muistissa.


Jotkut ovat kovinkin mustasukkaisesti vaalimassa omia parhaita retkeilypaikkojaan, ettei sinne vain kukaan muu löydä. Itse ajattelen, ettei mun muistot kulu vaikka joku muu samoilla seuduilla liikkuisikin ja saisi kokea ne samat kivat paikat jotka minäkin. Tässä siis parhaita paikkoja niiltä reissuilta, joilla olen käynyt:

1. Kebnekaise, Cievrracohkka
Tästä ei ole juuri kukaan kuullut, mutta moni on kävellyt melko läheltä ohi. Nikkaluoktasta lähdetään kohti Kebneä ja käännytään sillan jälkeen kulkusuunnassa oikealle, eli ylös tunturiin. Rytelikön läpi nousee polku joka näkyy myös kartassa. Tosi kiva paikka, suosittelen.



2. Kebnekaise, Kaskasavagge
Edeltävältä tuvalta on hyvä jatkaa kohti renvaktarstugaa ja Kaskavaggea. Kun jatkaa kohti Kaskasavaggea, löytyy monia kivoja paikkoja yöpymiseen. Tällä paikalla jännitettin, tuleeko myrsky päälle vai ei. Tällä kertaa onni oli meille myötäinen, ja kaatosade meni seuraavaan laaksoon. Aamulla oli niin kirkasta ja lämmintä, että pystyin pesemään hampaita ulkona kalsarisillani.


3. Kebnekaise, Singisohkka
Kungsledenilläkin voi tehdä valintoja. Singin kohdalla voi kävellä joko tuvan kautta, tai nousta hieman ylöspäin. Vaikka lammen 980 kohdalla onkin todella kaunista ja siksi myös usein paljon telttoja, mä en ole koskaan jäänyt siihen. Sopiva telttapaikka on löytynyt jatkamalla matkaa hieman kohti Nikkaluoktaa. Tunturista tulee pieni mutta kaunis vesiputous ja puro, jonka äärellä voi telttailla. Tasaisia telttapaikkoja ei ole valittavaksi asti, mutta niitä on. Tässä kohdin mietittiin, kuinka paha vierustalla vyöryvä ukkospilvi on.


4. Hetta-Pallas, Montellinmaja
Tykkään Montellinmajasta ehkä eniten siksi, että siinä on rauhallista suurimman osan jatkaessa kohti seuraavaa isompaa tupaa. Montellinmaja on pieni ja symppis.


5. Lofootit Å, Ågdalen
Lofootit on jännä paikka, muttei mikään vaeltajan unelma. Pieniä päiväretkiä tai yhden yön vaelluksia voi kuitenkin tehdä. Maasto on usein kumpuilevaa, ja pienenkin teltan alle voi olla hankalaa löytää tasaista, kuivaa paikkaa. Åsta lähtee kuitenkin yksi polku, ja laaksossa on ihan ok maisemat. Kun nousee ylös, on jo todella kaunista.



6. Sarek, Nienndo
..tai joku paikka Guhkesvakkjåhkan jälkeen. Täällä on pelkkää kiveä, ja laitettiin teltta lähestulkoon polulle. Ei siellä muita liikkunut kuitenkaan eikä ollut toivoakaan löytää mitään järkevää telttapaikkaa. Myrsky oli nousemassa, oli hirveä tuuli ja meillä oli juhlapäivä. Mitään hienoja kuvia ei ole ja telttakin oli aivan vinossa. Tämä oli hyvä paikka minulle koska en kuollut myrskyyn, mutta muille siellä ei ole sitten mitään nähtävää.. Juotiin skumppaa (pullosta).


7. Jotunheimen, Spiterstulen
Tai oikeastaan Spiterstulenista etelään. Jontkassa oli hyvä olla. Teltta jäi purolle alas odottamaan, kun huiputettiin Galdhöpiggen.




8. Jotunheimen, mysteeripaikka
Jos tietäisin missä tämä oli, kertoisin kyllä! Jossain Spiterstulenin ja Memurubun välillä ehkä?


9. Tasamaa Kalottireitillä
Tämän paikan viehätys perustuu siihen, että kuukauden matka oli lopuillaan ja viimein oli tasamaata! Paikka on Kalottireitillä, Vaisaluoktasta länteen, siinä kohdassa jossa Valldajåhkå ylitetään. About. Kävelin 10 päivää kumpuilevaa maastoa, joten siksi tämä jäi niin kovasti mieleen.


 10. Mä en millään keksi kymppiä! Osa telttapaikoista jää erityisesti mieleen ja osa ei. Telttapaikkoja mulla kyllä riittää. Ne on kauniita, maisemia voisi ihailla vaikka miten pitkään, on puroa ja avotunturia ja kaikkea sitä, mitä tarvitaan täydelliseen telttapaikkaan. Joskus se fiilis vaan tulee ja joskus ei. Jatkan täydellisen telttapaikan numero 10 metsästämistä. Ehkä ensi kesänä löytyy? Olisiko hyviä vinkkejä mistä etsiä?

Kesäfiilis

24.3.2017

 Kohta on taas kesä, ja pääsee nostelemaan koiria silloille.


Jos etsit jotain järkevää luettavaa, sitä ei ole tänään täällä. Mä vaan fiilistelen kuvia!


Ulkona paistaa aurinko, ja kesä on todellakin tulossa. Harkitsen jopa juoksuharrastuksen elvyttämistä. Talvella en juokse, koska en vaan juokse.

Tämä oli tosi kiva telttapaikka. Missään ei ollut ketään, jossain satoi ja oikeastaan tämä oli ainut paikka, mihin teltan pystyi järkevästi törkkäämään. Muualla oli kiviä, kaltevaa pintaa tai möykkyjä. Vesi tuntui läikkyvän ihan juuri tuosta lammikosta yli.


Se on jännä, että reissun jälkeen kun katsoo kuvia, osa on vähän plääh. Näin keväällä kehnompikin kuva on ihan ok, nämäkin maisemat on kivoja. Voisin mennä tuonnekin uudestaan. Ylös alas.


 Ja sitten on nämä korvatyypit. Ne on tänä kesänä taas vuoden vanhempia.


Ketkähän kaikki saisin tänä vuonna mukaan, ja minne? Sitä tässä pohdin, koska reissukuume nousee samaa vauhtia auringon kanssa.

Miten kävi KonMarin?

10.3.2017

Viime vuonna luin pinkin kirjan, KonMarin. Ajattelin, että onpa kamalaa puppua. Tavaraa meillä oli kuitenkin paljon, ja sen määrä ja epäjärjestyneisyys ahdisti. Päätin käydä tavarat läpi, ja jättää kirjan hölynpölyosan huomiotta. Vaikka suurin osa tavaroista on käyty läpi, on meillä vieläkin pari kasaa ja pari juttua mitkä ovat lähdössä pois. Projektista ei ole aikaa vuositolkulla, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että muutos on ollut pysyvää.


Aikaisemmin en pitänyt siitä, että tavaraa on aina levällään. Jos piti imuroida, piti lattialta nostaa hirveästi tavaraa pois. Siis sellaisia tavallisia tavaroita, kuten lehtikori, polttopuut, pieni lattiaharja, kenkäteline, kengät ja monot ja muut vastaavat asiat. Sitten oli vielä lasten jättämät tavarat ja omat sotkut. En sietänyt pöydällä kukkaa tai kynttilää, koska pöydällä oli jo niin paljon tavaraa. Ei meillä mitään supersotkua ole ollut, vaan tavallinen lapsiperheen koti. Pöydällä on jokin piirrustus, postit, lompakko, pari puhelinta parillakin pöydällä, pannunalunen, kahvinkeitin, hedelmäkori, avaimet. Sellaista perusjuttua, mutta liikaa, eikä niille ollut paikkaa.

Autiotuvat ovat ihania, sillä niissä ylimääräisen rojun määrä on vähäinen.


Kun tavarat käytiin läpi, lattioille tuli tyhjää tilaa. Eteisessä ei tarvitse olla koko vuoden kengät kerralla, vaan ne mitä oikeasti käytetään. Ne mitä ei käytetä ollenkaan, lajiteltiin ulos talosta. Nyt kengät mahtuvat kenkätelineeseen ja yksi teline myytiin pois. Keittiön kaapit tyhjenivät sen verran, että lehtikori siirtyi lattialta vetolaatikkoon. Myös pannunalunen, sellainen iso ritilä, mahtuu vetolaatikkoon, pois tasolta. Postit lajitellaan heti ja puhelimille ja lompakoille on osoitettu yksi paikka. Säilytyskalusteita myytiin, koska meillä ei ole enää mitään, mitä niissä pitäisi säilyttää. En uskalla sanoa etteikö turhaa tavaraa ole, mutta sitä on aika vähän.

Selkeä muutos on ollut myös toisen lapsen huoneessa. Mä en todellakaan siivoa siellä, ja huone pysyy siistinä. Siellä ei ole epämääräistä rojua eikä sälälaatikoita. Yksi tavoite siis saavutettu; lapsi osaa hoitaa itse omat tavaransa. Ikää on noin 10 vuotta.

(Tapetin valitsivat lapset ja kohdistamiseen tarvittavan punaviinin minä, Kolarin Alkosta.)


Mä en rakastu tavaraan. Tuote on mielestäni hyvä sillon, kun se toimii tarkoitukseensa moitteetta. Tuote on erittäin hyvä, jos en huomaa sitä tehdessäni sillä jotain. Jos tavara on lisäksi hyvännäköinen, ollaan lähellä täydellisyyttä. Esimerkiksi sukset ovat hyvät, jos voin hiihtää niillä missä haluan, ja nauttia maisemista. Jos meno tökkii, kääntyminen on vaikeaa, suksi uppoaa hankeen tai ei pidä yhtään, en voi nauttia maisemista. Jos suksi on lisäksi kaunis, on tuote täydellinen. Neliveto on hyvä, koska en tykkää sutia liikennevaloissa vaan mennä eteenpäin. Maavara on kiva, koska metsäteillä on usein lunta. Jos on vain toinen, ei sekään ihan riitä.


Haluan, että se tavara mitä mulla on, mahdollistaa sen, mitä haluan tehdä. Kyseessä voi olla vispilä, suksi, teltta, asunto tai auto. Ei se neliveto ole pääasia (tai no, on), vaan se, että voin liikkua missä tykkään.

Sama ajatusmalli pätee kaikkialla. Vaikka KonMari vaikuttaa ensin siltä, että keskitytään kamalasti tavaraan, tavoite on että nimenomaan ei keskitytä. Ydinhomma oli ymmärtää, minkälaista elämää haluaisin viettää. Hirveän humanistinen puppajuttu, ajattelin. Mutta hei, mä en halua sutia niissä liikennevaloissa, juuttua hankeen, katsella naapurin tiiliseinää enkä jatkuvasti siivota. Ennen ajattelin, että siivoaminen on sitä, että järjestellään tavarat. Ei se ole. Siivoaminen on sitä, että pyyhitään pölyt, imuroidaan lattia, mopataan ja kuurataan vessa. Siivoaminen ei ole sitä, että siirrellään tavaraa pois lattioilta ja pöydiltä, ja sullotaan niitä erilaisiin kaappeihin. Se on tavaroiden järjestelyä, ei siivoamista. Tuo osuus on nyt jäänyt pois, ja se varsinainen siivoaminen käy aika nopeasti. 

Ai mitenkö tämä nyt liittyy tähän blogiin, jossa on aikaisemmin puhuttu retkeilystä? Onko tuo muija nyt aivan hullu? Voi olla, mutta suunta tässä kaikessa on kuitenkin kohti Lappia. En halunnut siivota järjestellä, vaan tehdä niitä juttuja joista pidän. Lähteä retkelle ilman, että pitää etsiä tavaroita rojun seasta ja soitella traktorikuskeja apuun. Napata sukset kainaloon ja vaan mennä. Viettää aikaa Lapissa, liikkua koirien kanssa ja tehdä kivaa työtä. Katsella naapurin seinän sijaan tuntureita ja puroja, sekaisuuden sijaan selkeyttä.


Oma työni on kivaa, ja sitä voi tehdä missä vain. Tunturin kupeessa, pienessä mökissä. Ollaan nyt luuhattu Lapin kyliä ja etsitty sitä paikkaa, mihin pienen mökin voisi törkätä. Ei sen tarvitse olla omakotitalo, mutta joku kiva pieni mökki, jossa voi viettää pidempiä aikoja. Ollaan vierailtu kahden hirsimökkivalmistajan tehtaalla, kyselty tonttimaata ja kontaktoitu parin kunnan rakennusvalvontaihmisiä. Tässä on vielä pari muuttujaa, mutta pieni erämökki Lapissa alkaa olla ihan realistinen toive.

Sitten mörötän siellä ja tulen hulluksi.

Alone - 87 päivää luonnossa ilman ruokaa

19.2.2017

Viimeksi kirjoitin siitä, miten retkeilystä voisi nauttia enemmän. Miten olisi toinen ääripää, selviytyminen juuri ja juuri hengissä?


Joitain hetkiä sitten Suomessakin esitettiin jenkkisarja Alone, jossa kymmenen kilpailijaa heitettiin keskelle ei mitään. Mukaan saa ottaa kymmenen tavaraa ja ruoka hankitaan luonnosta. Ilman ruokaa ei siis tarvitse selvitä, mutta kaikki minkä syöt, hankit luonnosta itse. Kuka selviytyy pisimpään, voittaa 500 000 dollaria.

Jenkeissä sarjaa on tehty kolme kautta. Niistä ainakin yksi on esitetty Suomessa. Jos et halua lukea uusimmasta kaudesta mitään, lopeta lukeminen tähän.


Kolmas kausi on vietetty Patagoniassa, jaksot esitetty, voittajat löytyvät wikipediasta, ja kaikki menee yhä oudommaksi. Mua tämä konsepti kiinnostaa todella paljon, ja tämän rinnalla julkkisselviytyjät on ihan vitsi. Alonen ensimmäisen kauden voittaja selvisi luonnossa 56 päivää. Toisella kaudella voittaja selviytyi luonnossa hengissä 66 päivää, kolmannella jo 87 päivää. Kun sanon selviytyi, se tarkoittaa sitä. Viimeiseltä kaudelta kaksi kilpailijaa poistettiin, koska heidän kroppansa ei yksinkertaisesti kestänyt niin vähäistä ruokamäärää yhtään enempää. Kilpailijat olivat siis henkensä kaupalla kisassa mukana. Hullua, eikö?

Eräs kilpailija poistettiin, koska verenpaine laski vaarallisen alas. Mies oli myös sairaalloisen laiha, mutta halusi jatkaa kilpailussa. Toisella väkisin poistetulla painoindeksi laski alle minimin, joka oli asetettu lukuun 17. Se tarkoittaisi, että minä, 156 senttisenä lähtisin kilpailusta, kun painoni tippuisi alle 41 kilon. Painon vuoksi poistettu kilpailija oli 28-vuotias nainen, joka oli selvinnyt kisassa 86 päivää syömällä pääosin löytämiään kasveja. Kalaonni ei ollut kummoinen. Hän tuli kilpailussa toiseksi.


Minusta tämän ohjelman katsominen on ollut todella mielenkiintoista. Sen lisäksi, että ihmiset ovat osanneet rakentaa todella taidokkaita majoja, pyydyksiä, kalaverkkoja, rumpuja ja koristeita, kilpailijat ovat osanneet löytää luonnosta erilaisia syötäviä kasveja ja lääkkeitäkin. Erästä kilpailijaa puri hämähäkki pahasti, ja hän etsi luonnosta sopivan lääkekasvin, jauhoi sen tahnaksi ja sai puremat paremmiksi. Samainen ihmehippi rakensi mun makuun hienoimman majan lämmitysjärjestelmineen, tuolin, henkarit, tuulikellot ja saunan. Tämä hippi oli Callie, 27-vuotias nainen, joka vietti kolmannella kaudella Patagoniassa 72 päivää.


Kisaajilla oli erilaisia strategioita selviytyä luonnossa. Erään miehen mottona oli tehdä mahdollisimman vähän, jotta kulutus on mahdollisimman pientä. Every calorie counts, tai jotain sinnepäin. Tyyppi ei tehnyt mitään turhaa, vaan makasi paikallaan ja säästi niitä kaloreita. Toisesta ääripäästä löytyy rakenteluosasto, jotka huvin ja tavan vuoksi rakensivat kaikenlaista. Parikin kilpailijaa päätti muuttaa metsään ja tehdä siitä kodin, siis asua metsässä, ei vain selviytyä hengissä. Siksi Calliekin asetteli sammalesta mattoja, teki bambusta puukoreja, ja parikin kilpailijaa teki soittimia. Myös voittaja, 36-vuotias mies rakensi taidokkaan majan, laiturin, veisteli puusta pupuja ja vaikka mitä.


Olen nähnyt vain kaudet kaksi ja kolme. Näiden perusteella ihmiset jotka kisaan lähtevät, tietävät myöhemmillä kausilla paljon paremmin sen, mihin menevät. Edeltäviltä kausilta voi oppia. Vaikka tuollaisesta sarjasta saa leikkaamalla ihan minkänäköisen tahansa, jäi fiilis, että kolmoskauden osallistujat ovat lähtökohtaisesti henkisesti tasapainoisempia kuin edeltävän kauden osallistujat. Viikkokin luonnossa ilman mukana tuotua ruokaa on todella kova suoritus. Kolmoskauden kärki oli Patagoniassa lähes 90 päivää, eli reilut 12 viikkoa, kolme kuukautta. Yksin.

Nääntyminen nälkään ei ole mitenkään hienoa, tavoiteltavaa eikä sillä heru multa yhtään pistettä. Sarjassa nähtyjä ihmisten todella kekseliäitä selviytymistaitoja ja osan asennetta luontoa kohtaan täytyy kuitenkin kunnioittaa. Niille nostan hattua.


Kuvituksena on käytetty niitä juttuja, joita itse kerään ja tunnistan luonnosta. Poikkeuksena tämä alimmainen tattiosasto, joka on vielä epävarmaa. En pidä sienistä enkä kantarellien lisäksi kerää mitään, siksi en myöskään tunnista niitä. Jos olisi pakko selviytyä pelkillä marjoilla, sienillä ja heinillä, kalalla ja pieneläimillä, kyllä tulisi nopeasti nälkä.

Nauti retkeilystä enemmän

4.2.2017

Haluaisitko saada olosi mukavammaksi retkillä? Retkeily ei ole selviytymistä ja kärvistelyä, eikä pitkälläkään vaelluksella tarvitse olla epämukavaa. Retkeily ja vaeltaminen on mukavaa sekä kesällä että talvella, kunhan kiinnittää huomiota pariin juttuun. Tässä muutama vinkki joilla olon saa helposti paremmaksi ilman suurta eräirmailua.


1. Syö paljon.

Jokaisena päivänä tulee syödä vähintään aamupala, lounas ja päivällinen ja naposteltavat päälle. Jos aikataulu venyy ja illalla haluaisi vain nukkua, on ruoka syötävä silti.

Viikon kestävillä tai kuukaudenkin vaelluksella pääpaino on riittävässä energiansaannissa. Jos ei ruoka maistu tai siitä ei saa riittävästi energiaa, olo ei ole hyvä eikä matka etene. Energiavaje tuntuu kylmähorkkana, jaksamattomuutena ja ärsyyntymisenä, joka vaikuttaa herkästi myös päätöksentekoon. Ruokailun kulmakivenä on riittävä energiatiheys, tasainen syöminen kaikilla tauoilla, sekä runsas voin ja öljyn käyttö. Ja tietysti se, että syö kaiken ruuan jonka oli ajatellutkin syövänsä.


Vaelluksella ei ole tarkoitus laihtua, vaan pitää paino samana kuin lähtiessä. Jos paino laski, energiansaanti ei ollut riittävä ja syömiseen kannattaa panostaa enemmän. Vinkkini kaikille retkille: Syö, syö ja syö. 

Viikon vaelluksen ruokalistaan saa vaihtelua kuivaamalla ruokaa itse. Suosittelen Raija Hentmanin Herkutellen luonnossa -kirjaa, jossa on todella hyvät ohjeet kuivaamiseen ja paljon hyviä ja helppoja reseptejä.



Ruuan on oltava myös hyvää. Aamupalakiisseli on aivan erilaista, kun sekaan heittää pakastekuivattuja marjoja tai hedelmiä. Pieni loraus öljyä kiisselissä tuo lisäenergiaa. Jos pähkinät ja rusinat juuttuvat tauoilla kurkkuun, syö sipsejä. Jälkiruoka on aina hyvä asia, eikä sen tarvitse olla vaikeasti valmistettava.


2. Juo.

Mitä enemmän hikoilet, sitä enemmän juot. Talviretkelläkin pitää juoda, tasaisesti, koko päivän. Omalla kuukauden ja melkein 700 kilometrin reissullani join joka ilta erikseen pullollisen urheilujuomaa, oli jano tai ei. Talvella juoma säilyy termospullossa ja tauoilla maistuu vahvasti sokeroitu tee.


3. Pidä taukoja ja etene järkeviä matkoja. Tottumattoman retkeilijän ei kannata suunnitella itselleen 30 kilometrin päivämatkoja, ja umpihangessa pienellä seurueella 15 kilometriä upottavaa lunta on kova saavutus. Kaikki riippuu olosuhteista.

Tauoilla on tarkoitus lepäämisen lisäksi syödä ja juoda. Jos vain kävelet tai hiihdät kuusi tuntia putkeen, tasainen energiansaanti jää saavuttamatta. Sitä jaksaa hetken, mutta olo ei ole häävi. Tauottamalla (ja napostelemalla) olo on parempi. Olen tämän kokeillut monet kerrat :)

Yksin kävellessä retket menevät itsellä helposti kilometrien keräilyyn, mutta tottumattomalle liian ripeä tahti kostautuu pian. Vaelluksilla ei ole tarkoitus kävellä itseään näännyksiin, ja voimia pitäisi riittää myös erikoistilanteita varten. Eteneminen pitää suhteuttaa omaan kuntoon ja vallitseviin olosuhteisiin, kuten säähän ja korkeuskäyrään. Laakson pohjalla matka etenee aivan toisin kuin tuntureiden yli. Jos olet hyvässä kunnossa, vaeltaminen on mukavampaa.


Jos et ole, suhteuta matka ja vauhti sen mukaan. Älä siis kävele tai hiihdä itseäsi näännyksiin. Seuraava päivä on mukavampi siten.

4. Nuku hyvin. Yöllä ei saa olla kylmä, ja alustan on oltava itselle sopiva. Kylmä tulee herkästi alta, joten myös makuualustan täytyy olla kelin mukainen. Jotkut pystyvät nukkumaan solumuovilla, mutta kunnolliset prinsessaunet otetaan paksulla ilma-alustalla.


Makuupussien comfortlämpötilat ovat vain viitteellisiä. Olen aika viluinen, joten se mitä valmistaja lupaa, ei yleensä riitä mulle. Talvea varten ei kannata ostaa yhtä superpaksua untuvapussia, vaan laittaa kaksi päällekkäin. Viikonlopun retkellä on aivan sama ovatko pussit kuitua vai untuvaa ja kumpi niistä on päällä. Kondenssiongelmat alkavat vaikuttaa vasta pidemmillä retkillä.

Oma oleellisesti unen laatua parantava vinkkini on puhallettava tyyny. Sen kustannus on 30e, paino 50 grammaa, unenlaadun parannus +70%. Ilmatyyny pysyy paremmin paikallaan ja pitää muotonsa, toisin kuin untuvatakki-villapaitaviritykset. Eikä ole sitten aamulla niskat kipeät.

Pariskuntavinkki: Makuualusta kahdelle ja pussien yhdistäminen. Ihan parasta.


5. Käytä villaa. Keinokuituihin verrattuna villa on huomattavan hajuton, ja useimmiten sopivan lämpöinen myös päällä. Itsellä taukojen kylmä fiilis väheni huomattavasti, kun siirryin käyttämään villaa myös rintsikoissa. Villa on lämmin myös märkänä.

Villa on sopiva materiaali sekä kesähelteillä että paukkupakkasilla. Villasta valitaan hieman eripaksuiset vaatteet kesälle ja talvelle. Talvella villa on lämmin ja kesälläkin mukava. Esimerkiksi kesän kuukauden vaelluksella mulla oli mukana vain kaksi paitaa, molemmat villaa. Lämpötilat olivat nollan ja +25 asteen välissä. Kaamosaikaan otan mukaan paksumpaa villaa ja keväthangille ohuempaa.


Bonukset: Käytä tupia. Juo punaviinia (hanapakkaukset eivät kestä kovaa pakkasta, muovipullot ovat hyviä). Pidä välipäivä jos huvittaa. Jos joku ahdistaa, korjaa asia heti. Ota mukaan riittävästi erilaisia sukkia, hanskoja ja pipoja. Aina on untuvatakkikeli. Vaihda illalla leirissä heti kuivat vaatteet. Vältä Sarekia kesällä. Pukeudu villasukkiin iltaisin. Ota mukaan piristäviä asioita.


Kinderpupukin käy, jos siitä tulee hyvä mieli.

Uskaltaudu talvellakin laavulle

15.1.2017

Päiväretkeily kesäaikaan on hyvin suosittua. Mua lähellä oleva Repovesi on hyvällä säällä aivan täynnä, ja muutkin lähilaavut ovat pullollaan makkaranpaistajia. Talvella ihmisiä on selvästi vähemmän.

Monelle laavulle menee kuitenkin talvellakin käveltävä polku. Jos kävijöitä on muutamia, polku pysyy auki eikä laavulle tarvitse kahlata umpihangessa saati hiihtää. Suksia, lumikenkiä tai muita erikoisvarusteita ei välttämättä tarvita. Kaikille laavuille ei pääse kävellen, mutta vähääkään tien läheisyydessä oleville tai suosituimmille kohteille voi päästä. Varusteiksi riittää normaalit säänmukaiset talvivaatteet.

Tällä laavulla jossa nyt käytiin, ei ollut enää kirvestä. Pilkoin puita puukolla. Mukaan voi ottaa myös sytykkeitä (paperia, valmispala, tervasta), tai vaikka pari varmasti kuivaa kalikkaa kotoa. Huijaaminen on täysin sallittua. Jos nuotio syttyy, ei ole mitään väliä millä keinoin sen sai syttymään. Itse tykkään silputa kiehisiä puukolla. Kasasin niitä edeltävän käyttäjän puoliksi palaneiden puiden päälle. 
 


Varaa mukaan kuumaa juomaa, hyvät eväät, lämmin taukotakki ja tulentekovälineet. Lamppua kannattaa harkita, sillä aika menee laavulla mukavasti ja umpimetsässä on jo iltapäivällä hämärää.

Eväiksi sopivat perinteisen makkaran lisäksi nugetit, lihapiirakat, juustoleivät, croisantit, valmispizza, suklaabanaanit, vaahtokarkit ja tikkupulla. Lihapiirakoita varten olen ottanut kotona mukaan keitetyt kananmunat, kinkut, juustot, kurkkusalaatin ja ketsupin. Valmispizzan pohja muuttuu nuotiolla mukavan rapeaksi.

Tavarat kulkevat repussa tai pulkassa. Koska meillä on vetokoiria, käytetään koiratyövoimaa. Mukaan lähti Nasu (Icesmile's Arnaq), joka sai viereensä ohjaajan ja perään jarrumiehen. Pulkka ei saa luisua koiraa päin.



Jos et ole ennen käynyt laavulla talvella, kannattaa kokeilla. Ehkä seuraavana viikonloppuna jo?

Vuoden luetuimmat

1.1.2017

Vuonna 2016 kirjoitin blogiini 38 postausta. Pisin vaellusreissu oli kuukauden ja hieman alle 700 kilometrin mittainen reissu Lapissa.


Kävelin kesällä noin 688 kilometriä Kautokeinosta Kilpisjärven ja Abiskon kautta Ritsemiin. Abiskoon asti kävelin miehen ja kolmen koiran kanssa, ja viimeisimmän noin 11 päivän pätkän kävelin yksin. Näistä aiheista kummunneet tarinat nousivat suosituimpien listalle. Jostain syystä vuoden luetuin postaus on kuitenkin Kalottireitin karseimmat. Ehkä toisten kärsimys jalostaa?

1. Kalottireitin karseimmat

Viikkotolkulla sadetta, hajonneet kengät, ihanat suot ja mukavat pusikkopäivät, olemattomat reittimerkinnät ja nollanäkyvyys. Niistä on kammottavimmat päivät tehty, eikä unohdeta mäkäräisiä.


2. Pidätkö siitä mitä omistat?

Tänä vuonna ostin pinkin kirjan, KonMarin. En pidä siivoamisesta, en myöskään sotkusta enkä turhasta tavarasta. Koko talo on käyty läpi ja pidetty vain ne tavarat, jotka ovat mieleisiä. Pientä hienosäätöä pitää vielä tehdä, mutta nyt meillä on avaraa ja mukavaa. Kävin myös kaikki vaelluskamat läpi, ja käyttöön jäi vain sellaiset, joista oikeasti pidän. Hyvät makuualustat, pehmeät villapaidat, istuvat retkihousut, toimivat tavarat. Esimerkiksi tuossa alla olevassa kuvassa olevat vaatteet on kaikki sellaisia, joista pidän erityisen paljon.

Meillä kävi myös Me Naisten toimittaja tekemässä juttua projektista, ja se löytyy täältä: Luopujan mieli. En nyt tiedä muuttaako KonMari elämää, mutta mulla se vie kohti yksinkertaisuutta, josta pidän.



3. Vaeltaminen yksin

Ensimmäisen yksinvaelluksen tein noin 12 vuotta sitten, ja se tapa jäi. Ensimmäinen reissu yksin ei ollut mikään varsinainen menestystarina, sillä se oli samalla myös ensimmäisiä tekemiäni viikon vaellusreissuja. Oli ruokaa säilyketölkissä, kivikautinen trangia, kirves ja ihan liikaa tavaraa. Retkeily on sen jälkeen hieman modernisoitunut, ja nykyään lähinnä hymyilen vaivaantuneesti jos joku kertoo vielä käyttävänsä sinolia, laihtuneensa reissulla 7 kiloa ja rinkan painavan taas oivoivoi 25 kiloa. Tapoja on monia, mutta nuo tavat eivät sovi minulle.

Kun kävelee yksin, pitää kaikesta päättää yksin. Reitistä, suunnistamisesta, jokien ylittämisestä, juomavedestä. Pitää osata syödä, juoda ja nukkua, sillä väsyneenä ja nälkäisenä tekee huonoja päätöksiä. Vielä kymmenen vuotta sitten törmäsin hyvin harvoin yksin vaeltaviin naisiin, mutta viime vuosista on jäänyt kuvitelma, että meitä on nyt enemmän. Kyseessä voi olla oma harhainen päätelmä, mutta olen aina iloinen, kun huomaan jonkun naisen olevan reissussa yksin. Äiti ja tytär on mun toinen lemppari.

Mun oman tilan tarve on todella suuri, ja vaellan mieluiten oman mieheni kanssa. Jos se ei ole vaihtoehto, sitten menen yksin. Muussa porukassa voin myös olla mukana, mutta teen niin aika harvoin enkä juuri koskaan omasta aloitteestani. Ne, kenen kanssa olen sattunut samaan reissuun, ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta olleet mukavia tyyppejä, mutta se oman tilan ja hiljaisuuden tarve..


4. Kalottireitillä 688 kilometria

Yleiskatsaus Kalottireitistä, kun olin vielä ihan pihalla siitä, mitä oikeastaan tapahtui. Vietä kuukausi ulkona, ja sohva tuntuu takuulla oudolta.


5. Pitkä vaellus koiran kanssa

Koira on vaelluksella hyvä kaveri. Meillä on neljä siperianhuskya, joista kolme oli mukana viime kesän pidemmällä reissulla. Ajassa se oli hieman alle kolme viikkoa, matkassa vähän yli 400 kilometria. Koirien suhteen suuria ongelmia ei ollut. Kaikki jaksoivat kävellä, kaikki söivät, kaikki oppivat kävelemään hihnassa vierellä ja ylittämään joet.

Koiran kanssa vaeltaminen näyttää olevan kohtalaisen yleistä, mutta se, että koira kantaisi omat tavaransa, ei ole. Mulla ei ole pienintäkään aikomusta kantaa koiran tavaroita, joten rekku pääsee mukaan vain jos kantaa oman reppunsa. 




Sellaiset olivat vuoden 2016 suosituimmat aiheet. Tämän vuoden suunnitelmat on vielä hieman auki, mutta on tässä karttoja jo katseltu.. :)
Proudly designed by | mlekoshiPlayground |