Kalottireitin 10 kauneinta maisemaa

26.10.2016

Vaikka ensilumi on satanut meille ja talvirenkaille on todella käyttöä, kieriskelen vielä Kalottireitin parissa. Kokosin kymmenen kauneinta maisemaa, jotka ovat hieman erilaisia.

 1. Pieni puro Reisadalenissa


2. Reisadalen kuvattuna rinteeltä


3. Sumua tuntureilla


4. Kopmajoen tupa käsivarressa


 5. Kaunis maisema lähellä Abiskoa


6. Meillä kuivaa, muualla sataa


7. Kungsledenin varrella


8. Telttapaikka tuolla jossain, taianomaisissa väreissä


9. Tupa häämöttää jo, ehkä..


10. Niin karua, mutta kaunista Norjaa


Ylämäen Facebook-sivulla on lisää kuvia, sillä siellä pyörii Kalottireitin päiväkirja. Menossa on päivä numero 12, joten mukaan ehtii vielä hyvin. Ei olla edes puolivälissä!

Pitkän vaelluksen valmistelut

3.10.2016

Ihan ekaksi, facebookissa rullaa Kalottireitti päivä päivältä. 30 päivää, 30 tarinaa. Ollaan menossa päivässä 4, joten mukaan ehtii vielä hyvin.

Nyt kurkistus Kalottireitin valmisteluihin. Ajatuksena oli kävellä Kautokeinosta Kilpisjärven, Abiskon ja Ritsemin kautta Kvikkjokkiin, jonka pituudeksi oli eri lähteissä ilmoitettu noin 800 kilometriä. Aikaisemmin olen vaeltanut lähinnä reilun viikon mittaisia retkiä. Ajattelin, että tuollainen 800 km on vain noin viikon vaelluksia peräkkäin. Ja niin se oikeastaan on. Lopulta kävelin 688 kilometriä Ritsemiin saakka, kuten on jo tullutkin ilmi.

Pakkaamisvaihe oli järjestelmälliselle ihmiselle kauhea. Kamaa, ruokaa ja kaikkea oli levällään todella paljon. Piti harkita mitä tavaroita ottaa mukaan, pakata kuivattuja ruokia, maistella muroja, punnita ihan kaikkea, survoa pusseihinsa. Todellisuudessa kaikki tarvittava ja niiden varakappaleet rehottivat ympäri kämppää. Välillä piti siirrellä huonekalujakin, jotta tavarata mahtuivat edes jonnekin. Katso ja kauhistu!



Jossain vaiheessa keskellä kuivaamis-pussitus-pakkaamisrumbaa mietin, että v*ttu mikä homma. Oliko tämä nyt hyvä idea? Punaviini auttaa moneen asiaan, joten saatoin nauttia muutaman lasillisen sellaista.


Tympäännyin kaaokseen ja aloin järjestelemään asioita tiukasti omille paikoilleen. Rajattuun tilaan, riviin ja lajeittain. Helpotti.

Ennen vaellusta tehtiin normaalit jutut; tilattiin kartat, suunniteltiin summittaiset päivämatkat, kuivattiin ruuat ja sumplattiin varusteet. Aina ennen vaellusta on jotain varusteita, mitä pitää hankkia koska edeltävillä retkillä jokin ei ole toiminut tai on rikkoutunut. Vaatteita otin mukaan aika vähän. Kuvassa on kaikki nejän viikon vaatteet paitsi kaksi buffia (jotka unohdin kuvasta) ja kynsikkäät, jotka ostin Abiskosta.


Vedenpitävä takki ja housut, vaellushousut, taukotakki, villahousut, kaksi villapaitaa, villasukat, kahdet linerit, kahdet vaellussukat, kaksi toppia, parit kalsarit, kengät. Sukkia oli liikaa, koska kengät eivät hiertäneet enkä käyttänyt tuplasukkasysteemiä.
 
Ruokaa kuivasin paljon itse, mutta ostin myös valmispusseja, koska päiviä oli vaan niin sairaan paljon. Ruokaa piti olla kahdelle ihmiselle vajaaksi kolmeksi viikoksi ja yhdelle ihmiselle pariksi viikoksi. Kaikkineen kuivasin 11 kiloa lihaa ja 22 kiloa kasviksia. Sitten ne piti koota aterioiksi.


Aikaisemmista reissuista poiketen uutta oli vain ruokatäydennuspakettien lähettäminen. Pakkasin ruuat pahvilaatikoihin ja lähetettiin niitä reitin varrelle. Abiskon paketti jätettiin autoon, koska auto siirrettiin sinne. Koska matka jatkui Abiskosta yksin, vaihdoin myös teltan pienempään, makuupussin toisenlaiseen ja kahden hengen makuualustan sooloversioon. Autoon jätin myös muutamia varusteita hätätilanteiden varalle, kuten toiset kengät.

Tavarakaaosta oli helpoin hallita teipin avulla. Lappuun kirjoitin aina mistä paketti noudetaan, monenko päivän tavarat siihen tulee, ja viereen kauppalistan niistä tarvikkeista, jotka pitää täydentää matkalla (esim. voi). Leipää en syönyt reissulla ollenkaan, sillä se vie paljon tilaa enkä oikeastaan kaipaa leipää.



Koirien varusteet tuli myös pakata. Aika minimillä mentiin tässäkin. Koirille tuli mukaan ruokaa, ensiapuvälineet ja neljä tossua kolmen koiran tarpeisiin. Makuualustat, passit ja kupit.

 
Aikaisemmilla vaelluksilla olen myös huomannut, että pipon alla hautova ja lopulta linnunpesää muistuttava tukka ei ole kovin mieluisa. Niinpä annoinkin luottoparturilleni ohjeeksi leikata tukan niin lyhyeksi kuin järkevästi mahdollista, ja lähdin reissuun todella lyhyellä vaellustukalla. Lyhyt tukka ei hiosta hatun alla niin paljon, eikä pesämuodostelmaa ala syntymään, koska tukkaa ei vaan ole niin paljon. Mulla on ollut puoleen selkään ulottuva tukka, parin sentin tukka ja kaikkea siltä väliltä. Vaelluksilla toimii sellainen pituus jonka saa helposti kiinni, tai vaihtoehtoisesti todella lyhyt malli. Kaikki välimuodot olen kokenut hankalaksi. Pipon alla pyörivä ja silmille pyrkivä hius on epämiellyttävä. Vaelluksella pesin hiukset kerran. Älä kerro kenellekään.

Kuvassa superlyhyt tukka.


Kotona ollutta sotkua ei ole ikävä, mutta reissuun voisin kyllä taas lähteä. Näyttääkö teillä koskaan yhtä karmealta?
Proudly designed by | mlekoshiPlayground |