Voihan Konmari

13.9.2016

Jutellaanko hetki tavarasta? Ihmisillä on aivan hirveästi tavaraa. Viimeisten vuosien aikana olen pyrkinyt vähentämään sitä. Joskus keväällä luin hitiksi nousseen Marie Kondon kirjan KonMari, ja aloin vähentämään tavaraa entisestään. Kirjan oppien mukainen idea on kysyä, tuottaako jokin tavara iloa, ja säilyttää vain iloa tuottavat tavarat.


Osa kirjasta on ihan hirveää kukkua. Insinööriajatteluun ei sovi tavaroiden kiittäminen tai kodin tervehtiminen, mutta kirjassa on paljon hyvääkin. Sitä pitää vaan suodattaa omiin tarpeisiin sopivaksi. Mulla se sai aikaan sen, mikä oma intressi olikin; tarpeettoman tavaran vähentäminen entisestään. Kirjan jälkeen on selkeämpää se, mitä lähtee ja mitä jää.

En ole mikään hamsteri enkä rakastu tavaraan. Viitisen vuotta sitten muutettiin ensimmäiseen omistusasuntoon, joka oli virallisesti 56 neliötä plus parvi. Kaksi aikuista, kaksi lasta. Säilytystilaa oli vähän, joten ennen muuttoa käytiin läpi kaikki kamat, ja pistettiin kiertoon suuri osa tavaroista, joita ei tarvita. Vuosi siitä alettiin rakentamaan omakotitaloa. Nyt on tilaa. Tavaraa on tullut lisää, koska on haluttu täyttää tilaa ja on myös pitänyt sortata erinäisiä kuolinpesiä. Kirjan lukeminen selkiytti sitä, ettei tilaa oikeastaan tarvitse täyttää, eikä mitään säilyttää säilyttämisen vuoksi. Mummon keinutuoli jää, koska pidän siitä. Trangia lähti, koska en käytä sitä. Pari makuualustaa myydään, koska ei meillä tarvita varakappaleita. Pitäisi kai sanoa, ettei ne tuota iloa. Ylimääräisiä retkikippoja ja -kuppeja on laitettu eteenpäin, ja kengistä säilytän vain ne, joista pidän. Jostain syystä ne ovat huopaa tai nahkaa, ja hyvin sieviä. Paljon, todella paljon, on lähtenyt. Peräkärryllinen tavaraa, eikä se edes näy missään. Hämmentävää ja ärsyttävää samaan aikaan. Melkein hävettää. Ei meillä edes ole paljon tavaraa.


Tehdäänpä nyt yksi juttu selväksi; minä kuitenkin pidän tavarasta. En romun itsensä takia, vaan siksi, mitä se mahdollistaa. Esimerkiksi retkellä hyvä takki on sellainen, joka pitää mut lämpimänä, ei vastusta liikettä, pakkautuu pieneen, kestää käyttöä ja näyttää hyvältä. Sellaisesta takista minä pidän. Makuualustan on oltava pehmeä, kevyt ja lämmin, ja samat kriteerit ovat myös makuupussilla. Teltan on pidettävä vettä ja myrskyä, oltava helppo pystyttää ja sen kokoinen, että mahdun olemaan siellä mukavasti. Tavaraa ei tarvitse olla paljon, mutta sen on oltava erityisen hyvää. Siinä on haastetta varustevalmistajille.

Kuvassa on neljän viikon vaellukselle mukaan otetut vaatteet. Näistä osan laitoin siis päälle ja loput reppuun. Lisäksi oli buffi ja villakynsikkäät, jotka melkein unohdin pakata.


Kuluttajana musta on tullut todella harkitseva. Eilen etsin puista kauhaa ruuanlaittoon, mutten löytänyt mieleistä. Ne maksavat euron-pari, enkä tuonut niitä kotiin, koska en löytänyt täydellistä. Kriittisyys on ollut pinnalla jo aikaisemmin. Hyvää villakangastakkia etsin pari vuotta, nahkalaukkua vuoden. Hylkäsin kertakäyttöiset tiskirätit, ja nyt meillä on pestäviä tiskirättejä, joissa on esimerkiksi kettujen kuvia. Pannunalunen on huovutettu ympyrä, jossa on pöllö ja varis. Hymyilen pienesti aina, kun nostan ne pöytään. En ole tulossa hulluksi.

Jostain syystä olen luopumassa myös muovista. Se huovutettu pöllö on todella miellyttävän tuntuinen. Puu on lämmin, muovi keinotekoinen. Tämä prosessi on vielä kesken, enkä tiedä mihin se johtaa. Hihhulihippimeininki ei kuitenkaan sovi mulle.

Se määrä tavaraa, jonka ihminen tarvitsee, vaihtelee. Yksi määrä ei sovi kaikille. Väistämättä omat tavarat vain jatkavat vähenemistään, ja huomio siirtyy monikäyttöisyyteen. On haastavaa löytää varusteita, jotka ovat toimivia retkellä ja siistejä kaupungissa. Nesnalobbenin huopatossut ovat lähellä sitä. Kävelin juuri 400 kilometriä polkujuoksukengillä ja mietin nyt, tarvitsenko erillisiä vaelluskenkiä ollenkaan.

Ne tavarat jotka jäävät, ovat sellaisia joista pidän. Kauniita, toimivia, tarpeellisia. Olin kesällä kuukauden tuntureilla, ja kaikki mitä tarvitsin, oli mulla rinkassa mukana. Lisäksi käytin toki tupia, mutta ne ovat luonnollisesti alkeellisia. Norjalaisissa tuvissa on sängyt (ihanat pehmeät!) ja peitotkin. Joissain sohvat. Kaikissa kattilat kaapissa ja punaviinilasit hyllyssä. Kamina tuomassa lämpöä.


Vaelluksella muutamat tavarat olivat hyvinkin tarpeellisia. Ruokaa on laitettava, jossain nukuttava ja olo saatava mukavaksi. Hyvät yöunet ovat arvossaan, joten tyyny on todellakin tarpeellinen. En tiedä tuottaako se iloa, mutta ainakin vähentää mörrimöykkyisyyttä.

Kun tulin kotiin, katselin ympärilleni. En tarvitse tuota, enkä tuota, tuokin on turha, mietin. Ei ihminen tarvitse sähkövatkainta eikä modernia seinän sisään upotettavaa sadesuihkua, ei lattiaan kaakeleita. Ennen kuukauden reissua kävin haastattelemassa nuorta paria, jonka kotona ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä. Vesi kannetaan sangoilla purosta ja sähköä tarvitaan vain kännykkään, he kertoivat. Ei niinkään itselle, vaan töiden takia. Etukäteen pidin tätä elämäntapaa hieman hulluna, mutta en enää.


Kirjan keskeinen ajatus on visualisointi. Mitä elämältään haluaa? Hirveetä puppaa, ajattelin. Mutta oikeastaan se alkaa tässä selvitä. Haluan viettää enemmän aikaa ulkona, enemmän aikaa Lapissa, vähemmän aikaa tietokoneella. Ei tässä nyt olla mihinkään muuttamassa, huijaan itseäni. Etuovi on kuitenkin ahkerassa käytössä, ja miehellä näyttää usein olevan auki mollin sivut. Asunto on arvioitu. Ei tässä mihinkään..

Ehkä pieni erämökki ensihätään.

30 kommenttia :

  1. Tuossa on aikalailla se määrä vaatetta mitä itsekin yleensä tarvitsen ja joita käytän. Miksi niitä silti on vaatehuone piukassa? "Jos vaikka joskus tarvitsee...."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ihan kiva (muttei sitä tule käytettyä). Tämä oli kallis (ja hutiostos). Tätä voi joskus tarvita (niin varmaan).

      Kyllä ne vaatteet vähenee, kun käy kaiken läpi. Ei onnistunut mulla ekalla kerralla.

      Poista
  2. Hei, tosi hyvä kirjoitus jälleen! Itselleni Konmari-tekniikka ei sovi sitten ollenkaan. Kaikki täysin epäolennainen krääsä tuottaa mulle hurjasti iloa (koska kiinnyn niin hitsisti kaikkiin esineisiin ja niille kertyy nopeasti hurjanmoinen tunnearvon lasti), kun taas tarpeellinen tavara välttämättä ei ilahduta ollenkaan. Konmaritus meillä johtaisi kotiin, jossa ei ole yhtään tiskiharjaa tai pölynimuria. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran täytyy oikaista, että Konmari-metodi kyllä huomioi myös käyttöarvoa omaavat tavarat eli siitä ei ole huolta! :)

      Poista
    2. Mutta jospa löytyisikin imuri tai tiskiharja, joka ilahduttaa? Mä tykkään kovasti noista kiertin tiskiräteistä. Niissä on herkulliset värit ja kivat kettukuosit. :D Tiskiharja löytyy nyt täysin mustana. Imuri on vaikea. Just näin mainoksen jostain zenimurista. Hiljainen. Toisaalta mä en muutenkaan meillä koskaan imuroi ja jos imurointi häiritsee, voin siirtyä ulos. Mulle on kerrottu, että imuri on ostoslistalla muutenkin, joten tuollainen hipihiljainen zenimuri kyllä kiinnostaa.

      Poista
    3. Mä olen konmarittanut itseltäni jo sen imurinkin, samoin ei-täydelliset lattiamopit (3 kpl). Niiden tilalle ostin yhden (1) hyvän mopon. Imuria en ole kaivannut.

      Poista
    4. Meillä on hirveä punainen muovimoppi, mallia sikavanha. Se ei sinänsä häiritse, koska en ole siivousvastaava.. Ilman imuria en ehkä vielä tohtisi olla. Vielä.

      Poista
    5. Musta toi puhelimen tekemä korjaus mopista mopoksi on kyllä aika hieno. Voisinpa aina siivota ajamalla vain prätkällä pois maisemista!

      Poista
    6. No, pakko myöntää, etten ole tosiaan lukenut tuota kirjaa, vain ihmisten blogipostauksia aiheesta, joten kuvani konmarin syvimmästä olemuksesta lienee jäänyt aika ohueksi. :D

      Poista
    7. Konmarin syvin olemus on se, että pidetään vain iloa tuottavat tavarat ja muut laitetaan kiertoon. Kirja kertoo tämän saman mutta käyttää siihen 222 sivua.

      Mulla oli valmiina pari mopovitsiä, mutta säästin teidät siltä.. :D

      Poista
  3. Hauskaa, että tää aihe on nyt pinnalla! Kirjoitin samasta aiheesta vasta pari päivää sitten omaan blogiin. Mulla maailmanympärimatka mullisti suhtautumisen tavaraan ihan täysin ja juuri nyt oikein mikään esine ei tunnu korvaamattoman tärkeältä - tai no hyvin harva ainakin :) Voin myös täysin allekirjoittaa tuon ajatuksen, että pohjimmiltaan kyse on siitä mitä ihminen elämältään haluaa ja niin mäkin Konmarin metodin koen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä tainnut olla pinnalla jo tovin, siis konmarin lisäksi koko tavaranvähennysbuumi on ollut jo pitkään esillä. En tiedä miksi pitää olla pitkään reissussa että tietää, mitä oikeasti tarvitsee. Se oli jännä oivallus.

      Poista
  4. Hyvä juttu! Mä tykkäisin elää vähän tavaran keskellä mutta valitettavasti miehessä on hamsterin vikaa. Koin herätyksen, kun appivanhemmat muuttivat isosta omakotitalosta kerrostaloon. Tyhjennettiin taloa kaks viikkoa ja mua alko kotonakin ahistaan kaikki tavarat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän ton. Iso omakotitalo ja kaksi aikuista. Talossa on asuttu pitkään ja on varastot ja autotallit. Ahdistaa jo ajatuskin. Onneksi tähän tontille ei mahdu autotallia. Hyvä jos varastoakaan.. :D

      Poista
  5. Olen aikuisena muuttanut yhteensä 10 kertaa, ja joka kerta tavaroita menee karsintaan. Suosittelen muuttamista aina muillekin, jotka valittavat, että nurkkiin kerääntyy liikaa roinaa. Ja väillä täytyy muuttaa isommasta pienempään ;)

    Meillä on miehen "konmaritus" (lainausmerkeissä, koska eihän se mitään siitä tiedä) niinkin pitkällä, että mun neljä lahjaksi saamaani Mariskooliakin (tai kirjat kirjahyllyssä) ovat kuulemma turhaa roinaa. Huoh.

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin suosittelen pienempään muuttamista välillä. Ehkä vielä niin, ettei ole mahdollista käyttää mitään varastoja tai väliaikaissäilytystiloja. Nyt kun olen tullut tavaramäärän suhteen järkiini, ollaan myyty tosi monia säilytyskalusteitakin pois, koska siellä ei ole enää mitään säilytettävää.

      Miehet.. :D

      Poista
  6. Muutama vuosi takaperin piti tiivistää omaisuutta. Hyvin tiivistyikin. Ensinmäinen takaisku oli kuin tein spagettia ja aterimina pelkästään retkivarusteet. Eli katkaistu titaanilusikka. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin hankin lisää tavaraa asuntooni. Nyt minulla on haarukka ja ihkaoikea kattovalo! Voin syödä spagettia ilman otsalamppua :) Kaikki paitsi retkiromppeet mahtuu yhteen muuttolaatikkoon. Sen lisäksi pöytä, sohva, kaksi tuolia ja patja. Silti tuntuu, että jotain on aivan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmmh, melko minimalistista :D

      Poista
  7. Retkeily on tosiaan hyvä tapa oppia ymmärtämään, ettei tavaraa tarvita kovin paljon. Asuminen puoli vuotta ulkomailla teki myös hyvää. Otin mukaan rinkan ja repun. Mukana oli arkivaatteiden lisäksi täydellinen kolmen vuodenajan retkeilyvarustus, kameroita, läppäri ja lähes kaikki arjessa tarvittavat pikkuesineet. No, huonekalut toki puuttuivat ja yhden lautasen ja lusikan ostin. Suomeen palattuani heivasin ensimmäiseksi kiertoon neljä jätesäkillistä vaatetta. Muutto seuraavaan kämppään sujui henkilöautolla.

    Neljän vuodenajan retkeilyvarustus vie kyllä väkisinkin jonkin verran tilaa ja kirjahylly tuntuu myös täyttyvän. Luontokuvakirjoja voisi kai olla vähemmänkin kuin 100... Kämppä saisi mieluusti näyttää autiotuvalta: pieni tila käytetty fiksusti ja esillä vain ja ainoastaan ehdottoman tarpeelliset tavarat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kamalasti vaatteita. Kuitenkin arkena pyörin lähes aina näissä samoissa. Laitoin surutta kiertoon suurimman osan vaatekaapista. Vieläkin voisin vähän karsia, eikä haittaisi yhtään.

      Autiotupamallia mäkin mietin joskus, kun vietin välipäivää kivalla tuvalla. Siellä ei oikeasti tarvitse juuri mitään. Jos ihan kotina pitäisi asua, niin joku nurkka ja kulma pitää olla, että vähän saa vaihdettua paikkaa. Muuten kyllästyy. :P

      Poista
  8. "Siivouksen elämänmullistava taika ..."

    Kirjan tekijä on siis lopulta kokeillut siivousta,kun ei kerta kaikkiaan enää mahtunut kävelemään/asumaan/ elämään roinan ja paskan keskellä?

    Tuo tuli ensiksi mieleeni höpökirjan alaotsikosta ja minua alkoi hymyilyttää: Kirjailija on ottanut rätin ja ämpärin, pessyt lattiat ja hellan, myrkyttänyt luteet ja torakat. Kyllähän elämä silloin muuttuu? :D

    Mutta ihminen tarvitsee sähkövatkaimen ja tiskikoneen. Tiskaaminen ja vispilöiminen, ptyi!

    e.s



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveän negatiivista nyt :D

      Ei tarvitse vatkainta eikä tiskaria. Laittaa vaan miehen hommiin. ;)

      Poista
    2. Nyrjähtänyt huumorini laukkasi taas, kirjaa en ole lukenut. - Kaupankäynninhän on jatkuttava, joten tavarasta tehdään huonoa, halpaa ja puolessa vuodessa epämuodikkaaksi muuttuvaa. Meidän tehtävämme on ostaa, ostaa ja ostaa. - Pidän omista tavaroistani enkä vaihda niitä usein. Vaatteet ovat kutistuneet, sillä lopetin tupakoinnin. Säilytän niitä vielä, hoikistumisen unelmaa elätellen. e.s

      Poista
    3. No juuri näin. Olen siirtynyt etsimään laadukkaampaa, mutta vaikeaksi se on mennyt. Onneksi ostaa voi myös palveluita, joten systeemi pyörii, vaikka ostamisen kohde on muuttunut. Hoidan siis omaa osaani ostamisesta edelleen.

      Mullakin on pari vaatetta, jotka ovat muuttuneet hieman piukeaksi. En keksi mitään järkevää selitystä, mutta syytän vaatteita silti.

      Poista
  9. Ihana kirjoitus, nyt vasta tulin lukemaan vaikka otsikko poltteli. Minulla raivauskaudet tulee ja menee ja oon mahdoton hamsteri. Huomasin myös, että aina hävettää, kun tulee vieraita "anteeks meillä on tämmönen sotku" eli siivous ontuu kun kamaa on liikaa.

    Perässä tullaan. Myös sinne Lappiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä käy tosi vähän vieraita, mutta nyt huomasin, ettei enää tarvitse panikoida sotkun kanssa. Ei meillä mitään oikeesti epäsiistiä koskaan ole, mutta nyt ei tarvinnut kuin pyyhkiä leivänmurut tiskipöydältä ja vaihtaa pöytäliina. Siinä oli kaikki siivoukset. Nyt mulla on toki olohuone täynnä poistuvaa tavaraa, ja täällä näyttää ihan hirveältä. Keskellä olkkaria on läjä lasten liian pieniä toppavaatteita ja ainakin viidet talvikengät. Kyllä ne siitä kohta poistuu.. Arg.

      Poista
  10. Ihana kirjoitus, nyt vasta tulin lukemaan vaikka otsikko poltteli. Minulla raivauskaudet tulee ja menee ja oon mahdoton hamsteri. Huomasin myös, että aina hävettää, kun tulee vieraita "anteeks meillä on tämmönen sotku" eli siivous ontuu kun kamaa on liikaa.

    Perässä tullaan. Myös sinne Lappiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä me vielä sinne Lappiin.. ;)

      Poista
  11. Blogiasi on aina yhtä mukava lukea. Vähemmän tavaraa (=vähemmän siivousta), enemmän aikaa Lapissa (tai missä tahansa ulkona luonnossa) ja vähemmän aikaa tietokoneella osui niin naulankantaan. En usko, että kukaan vanhana harmittelee viettäneensä liian vähän aikaa tietokoneen ja siivouksen parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti harmittele! Vielä kun muistaisi tämän ihan käytännössä.. Siihen koneelle on harmittavan helppo jumiutua.

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |