Retkeilytoimittajan työpäivä

18.7.2016

Kuten usein nykyisin, reissuni Lappiin liittyvät ainakin jollain lailla työhön. Teen toki ihan omiakin reissuja, mutta pyrin yhdistämään niihin aina jotain työjuttuja, koska muuten ajamista tulee todella paljon. Meiltä on Lappiin pitkä matka.

Eilinen päivä meni näin:

Heräsin yhdeksältä Inarissa. Majoituspaikassa piti olla aamupala, mutta se olikin vain etukäteen tilattuna. Ystävällinen täti keittää meille kuitenkin kahvit, koska se on ainut mitä meiltä puuttuu. Kolmen kupillisen jälkeen pystyn kommunikoimaan ilman murinaa.

Olen sopinut tapaamisen haastateltavien kanssa yhdeksitoista. Angelintie on hyvässä kunnossa, ja ajan vahingossa risteyksestä ohi. Pakki päälle ja uusi yritys. Missään ei näy ketään.


Tie haastateltavien luo on erikoinen. Välillä näkyy muutama talo, mutta ne eivät vaikuta siltä mitä etsin. Viimein tien päässä näkyy oletettuja asioita, kuten lähes 90 koiraa, pari hevosta ja tutun näköinen pariskunta. Koirista suosikiksi nousee pieni pentu.


Haastattelussa menee kolme tuntia, mutta olen ajanut kaksi päivää, jotta pääsen tekemään haastattelua. Inarin perukoilla asuu aivan ihania, vieraanvaraisia ja sydämellisiä ihmisiä. Kuvia ottaessa mulahdan vähän suohon. Iltapäivällä juodaan teetä pihalla, on hieno keli eikä hyttysetkään häiritse, ja sukkakin kuivuu samalla nuotiolla. Tiedustelen samalla missähän kunnossa Pokan tie mahtaa olla, koska matka jatkuu siihen suuntaan. Pokan tietä en olekaan ennen ajanut.

Inarista Pokkaan asti tie on asfalttia, jota voi ajaa ihan normaalisti. Pokan kylän jälkeen tie muuttuu hiekkatieksi, ja seuraavat 57 kilometriä on monttuista.


Paitsi että tie on poikki, koska siltaa korjataan. Kiertotie tuo matkaan aika paljon lisää. Noh, näillä mennään sitten.


Kiertotien vierellä on lakkaa suo keltaisena. Päätän tehdä turistit, ja parkkeerata auton tien viereen ja kerätä lakkaa muovipussiin. Puolet on vielä kypsymässä, mutta saan helposti iltapalamarjat. Ihan tien vierestä en kuitenkaan kerää.



Kymmeneltä illalla saavutaan aikaisemmin varatulle mökille. Pelkkä oven avaaminen kertoo, että mökki on umpihomeessa. Kattoa on vuosia sitten paikattu muovilla, ja haju on sen mukainen. Ensimmäistä kertaa ikinä joudutaan sanomaan, ettei tässä voi nukkua. Ei vaan pysty, ei mitenkään. Rahat saadaan takaisin kouraan, ja sitten ihmetellään, että missä nukutaan. Sunnuntai-iltana kello kymmenen, Lapin pikkukylässä heinäkuussa, kolmen koiran kanssa.

Ajelu- ja soittelukierroksen jälkeen viimein löytyy vapaa mökki johon saa myös viedä koiria. Huh. On meillä telttoja, mutta niissä on vaikeampi tehdä koneella töitä.

Tämä päivä menee kirjoittaessa, sillä huomenna lähden maastoon. Osa jutuista on vielä palauttamatta, ja ne pitää saada valmiiksi ennen reissua. Tämän päivän näpytän koneella, katson miten eiliset kuvat onnistuivat, syön mahan täyteen lakkaa ja pakkaan tavarat. Vaellusreissu on edessä, ja kerron kohteesta hieman myöhemmin.



Blogissa on siis hetken hiljaisempaa, mutta facebookiin saattaa ilmestyä pari kuvaa. Mukavaa heinäkuuta :)

4 kommenttia :

by mlekoshi