Ruoka vaelluksella

6.6.2016

Retkiruoka on hyvin henkilökohtainen asia. Osa tykkää paistaa kaiken nuotiolla ja ehdottomasti tuoreena, yhdet kalastaa ja kolmannet syö valmisruokia. Neljännet syö leipää ja appelsiineja ja viidennet kuivaa kaiken ruuan itse. On hiljaista sinolitrangiaa, kaasupullon päälle ruuvattavaa keitintä ja risuvälineistöä, valurautapataa ja wokkipannua.

Mikäli ruoka ja valmistuslaitteet kulkevat vesillä, painolla ei ole väliä. Mä kannan kaiken repussa eikä mulla ole aikomustakaan lyhistyä taakkani alle, joten kuivaan ruuat ja grammaan kamat. Mikään supertiukka grammaaja en ole, mutta painotietoinen kuitenkin. Kannan punaviiniä jos haluan juoda punaviinia. Hyvää rinkkaa en vaihda, vaikka säästäisin siinä ainakin puoli kiloa.


Valmisruuat eivät yleensä ole mun makuun, koska söin niitä retkeilyuran alussa aivan liikaa. Silloin ei ollut osaamista tehdä muutakaan. Sitten aloin kuivaamaan aineksia itse. Aloitin jauhelihalla, joka on helpoin ja vaivattomin aloitusraaka-aine. Kuivaaminen meni parissa vuodessa hifistelyksi. Kukkoa viinissä on paras retkiruoka jota olen tehnyt, ja sitä on ollut viimeiset kolme vuotta kaikilla reissuilla mukana.

Nyt olen palannut taas hieman valmisruokiin, koska olen muuttunut laiskaksi. Myös retkiruuat ovat reilussa kymmenessä vuodessa kehittyneet, eikä kaikki olekaan makaronia tomaattikastikkeessa. Edeltävälle kahdelle reissulle olen ottanut valmispusseja, enkä kuollut. Otan niitä jatkossakin mukaan, koska aina ei jaksa liottaa, keittää ja tiskata. Varsinkaan tiskata.. Ja pusseissa on tarjolla jo hyvin vaihtoehtoja.

Kuivaamalla ainekset itse, voi vaikuttaa parhaiten siihen mitä suuhunsa laittaa.


Kun ylläolevia aineksia tarpeeksi kuoritaan, silputaan ja esikeitetään pidemmän kypsennysajan tarvitsevat kasvikset, saadaan kuivurin ritilöille tämän näköistä tavaraa:


Lisäsin siihen ainakin purkillisen kidneypapuja ja ananasta, pakasteherneitä sekä pitkiä papuja. Lisäksi käsittelin lihat ja kuivatin ne eri erässä.

Lihat paistetaan pannussa vedessä. Paistoin jauhelihaa, kanaa ja yhden pussillisen käristystä. Oma kuivuri on nykyisin Excalibur, ja siihen mahtuu todella paljon kuivattavaa kerralla. Käytännössä kahden ihmisen neljän-viiden päivän ruuat kuivaan kahdessa erässä. Eka satsi on kasviksia ja toinen lihoja. Jos joudun tekemään kolmannen kuivauksen, siinä on yleensä ne mitä ekalla kerralla unohtui.. Tällä kerralla ei unohtunut. Porkkanamäärä jäi vähän vajaaksi ja perunaa tuli liikaa.

Kuivattuna ruoka näyttää epämääräiseltä mujulta. Alkaen vasemmalta ylhäältä:

Purjo, sipuli, peruna.
Pakastettu papu, parsakaali, silputtu sieni, herneet.
Kidneypapu, paprika, miniluumutomaatti.
Kukkakaali, porkkana.
Ananas.


Sitten pussitan kaikki. Mausteet tulee folionyyttiin. Esimerkiksi Kukkoa viinissä -ruokaan tulee persiljaa, timjamia ja laakerinlehti.




Neljän päivän ruoka kahdelle hengelle on tässä. Ylhäällä kaksi riviä aamupalaa (ja iltakaakaot..), keskellä lounaat ja alarivissä päivälliset. Tämä ei todellakaan ole mikään grammattu ruokalista! Mukana on puolukka- ja mansikkahilloa, punaviiniä ja tortilloja..


Leipää ja päällisiä pitää ostaa lähempänä määränpäätä.

Aikaa tähän meni jokunen tunti parina iltana, ja reilu tunti pussittamiseen. Kasvisten esikäsittely on aika hidasta. Lähtöpaino kasviksilla oli 3200 grammaa kuorittuna, ja kuivurista tuli ulos noin 530 grammaa. Lihoja laitoin kuivumaan 3300 g ja kuivapaino oli alle 700 g.

Nämä neljän päivän ruuat painavat 5100 grammaa. Se on noin 640 g / henkilö / päivä. Painosta puuttuu herkut ja leipä. Itse syön aika vähän leipää. Herkkujen määrä on myös omassa rinkassa ollut usein aivan liian suuri.

Ohjeet moneen näistä ruuista löytyy Raija Hentmanin kirjasta Herkutellen luonnossa, jota suosittelen vahvasti. Ilman sitä ei oma kokkailu tällä tavalla onnistuisi.

Lue myös: Kuukauden vaelluksen valmistelut.

13 kommenttia :

  1. Jotenkin tosi ihania nämä kuvat. Aika erilaisia kuin blogeissa tyypillisesti nähtävät ruokakuvat. ;) Tykkäisin itse panostaa retkiruokaan edes sen verran, että kuivaisin vihanneksia ja sieniä mukaan vaikkapa joka toista ateriaa varten, mutta tyypillisintä retkiruokaani ovat kuitenkin kaupan valmiit pussiateriat. Kiire nimittäin aina yllättää viime hetkellä. Jotenkin tuppaan elämään sellaisessa illuusiossa, että "siihen reissuun on vielä viikkoja" ja sitten lähtöpäivä onkin yllättäen jo ylihuomenna. Ei siinä kauheasti enää ruokaan ehdi panostaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupan valmiit pussiateriat on helppoja, eikä niiden syömisessä ole mitään vikaa, jos ne vaan itselle maistuu. Helppoa ja vaivatonta ruokaa. Kotona voi sitten syödä terveellisemmin.

      Kuivaamisesta tulee rutiinia aika nopeasti. Sitten ei niin paljon haittaa, jos lähtö onkin ylihuomenna. Jostain syystä ainesten kuivaaminen paljonkin etukäteen ei ole yhtään mun juttu. Tiedän että ne säilyy, mutta.. :P

      Poista
    2. Totta. Ne ovat vain vähän yksipuolisia (jos sattuu olemaan allerginen miltei kaikelle, mikä kaventaa valikoimaa) ja aika pitkälle prosessoituja. Totta on kyllä, että vaellus on suhteellisen lyhyt ajanjakso, eikä haittaa, vaikka sen yhden viikon söisi vähän mitä sattuu. Pitänee kuitenkin alkaa harjoitella kuivaamista niin, että siitä tulisi rutiinia.

      Poista
    3. Mä sorttaan valmisruuista helposti pois sellaiset, missä on makaronia. Kaventaa valikoimaa tosi paljon..

      Mun ekat kuivauskokeilut eivät ihan onnistuneet. Toivottavasti sulla menee paremmin :)

      Poista
    4. Haha, mulla on onnistui edelliskesänä kesäkurpitsalastujen kuivaaminen uunissa. Siihen se kokemus sitten toistaiseksi rajoittuukin...

      Poista
  2. Kiitos hyvästä jutusta! Raija Hentmanin opeilla ja resepteillä kuivaan ja suunnittelen minäkin - kukkoa viinissä on tullut tutuksi :) Olen kuivannut (ja tod.näk. jatkossakin kuivaan) ihan vain kiertoilmauunissa. Yhdelle hengelle onnistuu näppärästi silläkin. Hyviä reissuja!
    -jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja sorry pitkästä vastausajasta. Kukkoa viinissä on tosi hyvä retkiruoka, eikä yhtään sellainen perinteinen. Kiertoilmauunissa en ole koskaan kuivannut, mutta olen kuullut että tosiaan onnistuu siinäkin. Omat kuivausmäärät on niin suuria, että kuivuri on ollut hyvä hankinta. Mukavia reissuja myös sinulle :)

      Poista
  3. Kiva kirjoitus ja hauskaa lukea muiden ruokailutottumuksista vaelluksilla. Itselläni vaelluskokemusta vielä omasta mielestäni rajallisesti. Menen vähän laidasta laitaan ruokien suhteen, jonkin verran olen kuvannut ja ajattelin vastaisuudessanikin kuivaavani enemmän, mutta nyt haistelen ilmassa orastavaa laiskuutta, koska pohdin minkälaista fiilistä herättäisi mennä taas täysin pussiruoilla vaellus/retki. Ehkä siihen vaikuttaa myös retken luonne, jos päädyn mukaan ultragrammanviilaajien reissulle niin voisin hyvin tehdä ruoista myös todella helpot lisää vain vesi -henkiset. Mene ja tiedä. Fiilis ratkaisee. :) Kohta laittelen taas kuivuria hurisemaan kun lomatkin jo lähenee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai kukaan ole kaiken kokenut, joten kokemusta on kaikilla rajallisesti. Valmista ei tule koskaan, eikö ole ihana ajatus? :D Jos on mielestään kokenut kaiken ja tietää kaiken, muuttuu oma oleminen aika näköalattomaksi. Aina voi oppia uutta joko oman kokeilun kautta tai havainnoimalla muita. Melko syvällistä pohdintaa näin juhannuksen alla ;)

      Mä tykkään kuivaamisesta, koska sitten voin syödä juuri sitä mitä haluan. Aina ruoka ei maistu siltä miltä haluaisin, koska teen maustepussit valmiiksi ja mausteiden sekoitussuhde on vaikea arvioida kun ne kaataa folion päälle. Ehkä pidemmillä vaelluksilla kannattaisi ottaa mukaan mausteet erikseen? Tiedä siitä..

      Sastan viikonlopun tapahtumassa söin pelkkiä valmisruokia, jotka jaettiin kaikille osallistujille. Niissä on puolensa, sillä ruokailusta tulee simppeliä. Kiehauta vesi, odota, syö. En kuollut, ja oikeastaan se oli vaihteluna ihan virkistävääkin.

      Poista
  4. Vähän myöhäinen kommentti, mutta myös itse kuivattu ruoka voi olla "lisää vain vesi" -ruokaa. Terveisin yksi tyytyväinen minigrippien käyttäjä. Olen yhdistänyt Hentmanin ja http://www.trailcooking.com -sivuston periaatteita mwnestyksellä. -helena- / www.hollolanuistin.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menestyksellä.... *kirjoittaa kännykällä, huoh*

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen sivusto! Täytyy tutkia lisää. Kiitos :)

    VastaaPoista

by mlekoshi