5 parasta retkiherkkua

27.6.2016

Mitä olisi retki tai vaellus ilman herkkuja? Helpot ohjeet, kas tässä:

1. Kaakao kermavaahdolla

Tarvitaan pussi kaakaota ja purkkikermavaahto. Juoma on todella hyvää, piristää mieltä eikä vaadi minkäänlaista eräjormaosaamista. Vaahtopurkissa lukee että tuote säilytetään viileässä, mutta käytännössä olen kantanut sitä kaikilla kesäreissuilla mukana, ja kermiksellä on taipumus loppua ennen kuin se menee pilalle. Käytön jälkeen suutin kannattaa huuhdella, jottei pöpöt pesiydy siihen.


2. Keksit hillolla ja kermavaahdolla

Tämä herkku onnistuu yhtälailla kaikilta. Tarvitaan kaurakeksejä, puristettavaa mansikkahilloa ja samaista purkkikermavaahtoa. Herkulle tulee vähän painoa, mutta aineita kannattaa suunnitella käytettäväksi monessa eri tarkoituksessa. Keksejä voi syödä sellaisenaan matkalla, purkkikermavaahtoa laittaa yllämainittuun kaakaoon, ja ylimääräiset hillot voi upottaa aamuiseen mannapuuroon tai mihin tahansa muuhun puuroon.


3. Mikä tahansa hassu herkku

Jos tuijottaa pupua, ei voi olla paha mieli.



4. Voi

Puuroon, valmispussiruokaan, leivälle. Mikä tahansa ruoka paranee lisäämällä voita. Talvella juustohöylä kulkee ahkiossa mukavasti ja helpottaa käsittelyä, sillä jäinen voi on kovaa ja puukko lipsahtaa helposti kämmeneen. Kesällä voi säilyy yllättävän hyvin, kun sen pakkaa rinkkaan vähän keskemmälle pois suorasta auringonpaisteesta, ja kuumina kesäpäivinä voipaketti viilenee tunturipurossa.


5. Pizza

Tämä herkku vaatii jo hieman viitseliäisyyttä ja onnistuu parhaiten pannulla kodassa, mutta toki valmistuu myös keittimellä. Pizzapohjan voi tehdä valmiista jauhosekoituksesta ja täytteet kokonaan kuivatuista aineista. Sopivia täytteitä ovat esimerkiksi kuivattu ja ennallistettu jauheliha, paprika ja ananas, purjo, sipuli ja pikkumetukat. Pizzayhteensopivaa metvurstia myydään yksittäispakattuina tankoina leikkelehyllyjen yhteydessä.

Sasta 64Wild

23.6.2016

Kävin viime viikolla kävelemässä Hetta-Pallaksen (työn vuoksi), jossa käveltiin leppoisasti noin viiden päivän aikana 8-15 kilometrin päivämatkoja. Sieltä selvittyäni jatkoin Nurmekseen Sastan uuteen vaellustapahtumaan edustamaan Retki-lehteä. Sasta 64Wild järjestettiin ensimmäistä kertaa, ja viikonloppu oli oikein mukava pikku käppöstely itäisissä metsissä. Reitti kulki mm. Hiidenportin kansallispuistossa ja Uuronrotkolla. Viikonlopun aikana rykäistiin Hetta-Pallasta isommat kilometrit, kun perjantaina matkaa tuli 17 kilometriä, lauantaina 30 ja sunnuntaina noin 14. Aurinko näyttäytyi juuri sen verran, että läpimärät kamat kuivuivat lähes kuiviksi ja sitten taivas repesi taas. Hymy ei näyttänyt osallistujilla hyytyvän. Teltta piti tietysti hyvin vettä, joten mikäpä tuolla oli illalla istuskellessa.



Molempina iltoina oli rennot nuotioseminaarit, joita pitivät Anton Kalland ja Jaakko Heikka. Jaakko kertoi pitkistä vaelluksista ja Anton luonnosta löytyvien asioiden hyödyntämisestä retkillä. Malliksi Anton valmisti mm. hammastahnaa ja pihkavoidetta.


Retkeilyosuuden lisäksi matkalla ja hieman matkasta sivussa oli rasteja, joita sai käydä suorittamassa. Toisen päivän pitkät kilometrit johtuivat siitä, että käytiin nappaamassa pari kaukaisempaa rastia. Niihin kuului Sääskivaaraksi ristitty inisevä nyppylä ja vesistönylitysrasti. Kumiveneosuuden kuvat jäivät ottamatta, koska vettä alkoi tulla todella rankasti. Eipä ollut hyttysiä..

Lauantaina jossain 27 kilometrin kohdalla meidän neljän hengen partio alkoi tosissaan kaivata toista pidempää taukoa, ja niinpä pidettiin Uuronrotkon laavulla kaakaotauko. Omat energiat alkoi olla sen verran tankkauksen tarpeessa, että normaalin kermavaahdon lisäksi laitoin kaakaooni sokeria ja maitojauhetta. Jaakko nautti hunajaa suoraan purkista.


Sastan porukkaakin oli mukavasti liikkeellä, ja tapahtumassa olivat vahvasti mukana myös toimitusjohtaja Jari Saastamoinen ja myyntijohtaja Juha Latvala (kuvassa).


Sasta 64Wild on tosi mukava tapahtuma, johon kannattaa osallistua ensi vuonna. Järjestelyissä on vielä hieman hiomista, mutta mikäpä tapahtuma olisi ensimmäisellä kerralla täydellinen. Tunnelma oli kaikilla hyvä ja yhteishenki sateessa ja hyttysten kanssa oikein mukava. Jalkapohjat eivät ole enää hellinä ja ruokailuunkin voin jo harkita muutakin kuin övereintä buffettia!

Ja hei! Jos blogissa on reissuista johtuen hiljaisempaa, facessa saattaa silti tapahtua.

Mukavaa juhannusta :)

Ruoka vaelluksella

6.6.2016

Retkiruoka on hyvin henkilökohtainen asia. Osa tykkää paistaa kaiken nuotiolla ja ehdottomasti tuoreena, yhdet kalastaa ja kolmannet syö valmisruokia. Neljännet syö leipää ja appelsiineja ja viidennet kuivaa kaiken ruuan itse. On hiljaista sinolitrangiaa, kaasupullon päälle ruuvattavaa keitintä ja risuvälineistöä, valurautapataa ja wokkipannua.

Mikäli ruoka ja valmistuslaitteet kulkevat vesillä, painolla ei ole väliä. Mä kannan kaiken repussa eikä mulla ole aikomustakaan lyhistyä taakkani alle, joten kuivaan ruuat ja grammaan kamat. Mikään supertiukka grammaaja en ole, mutta painotietoinen kuitenkin. Kannan punaviiniä jos haluan juoda punaviinia. Hyvää rinkkaa en vaihda, vaikka säästäisin siinä ainakin puoli kiloa.


Valmisruuat eivät yleensä ole mun makuun, koska söin niitä retkeilyuran alussa aivan liikaa. Silloin ei ollut osaamista tehdä muutakaan. Sitten aloin kuivaamaan aineksia itse. Aloitin jauhelihalla, joka on helpoin ja vaivattomin aloitusraaka-aine. Kuivaaminen meni parissa vuodessa hifistelyksi. Kukkoa viinissä on paras retkiruoka jota olen tehnyt, ja sitä on ollut viimeiset kolme vuotta kaikilla reissuilla mukana.

Nyt olen palannut taas hieman valmisruokiin, koska olen muuttunut laiskaksi. Myös retkiruuat ovat reilussa kymmenessä vuodessa kehittyneet, eikä kaikki olekaan makaronia tomaattikastikkeessa. Edeltävälle kahdelle reissulle olen ottanut valmispusseja, enkä kuollut. Otan niitä jatkossakin mukaan, koska aina ei jaksa liottaa, keittää ja tiskata. Varsinkaan tiskata.. Ja pusseissa on tarjolla jo hyvin vaihtoehtoja.

Kuivaamalla ainekset itse, voi vaikuttaa parhaiten siihen mitä suuhunsa laittaa.


Kun ylläolevia aineksia tarpeeksi kuoritaan, silputaan ja esikeitetään pidemmän kypsennysajan tarvitsevat kasvikset, saadaan kuivurin ritilöille tämän näköistä tavaraa:


Lisäsin siihen ainakin purkillisen kidneypapuja ja ananasta, pakasteherneitä sekä pitkiä papuja. Lisäksi käsittelin lihat ja kuivatin ne eri erässä.

Lihat paistetaan pannussa vedessä. Paistoin jauhelihaa, kanaa ja yhden pussillisen käristystä. Oma kuivuri on nykyisin Excalibur, ja siihen mahtuu todella paljon kuivattavaa kerralla. Käytännössä kahden ihmisen neljän-viiden päivän ruuat kuivaan kahdessa erässä. Eka satsi on kasviksia ja toinen lihoja. Jos joudun tekemään kolmannen kuivauksen, siinä on yleensä ne mitä ekalla kerralla unohtui.. Tällä kerralla ei unohtunut. Porkkanamäärä jäi vähän vajaaksi ja perunaa tuli liikaa.

Kuivattuna ruoka näyttää epämääräiseltä mujulta. Alkaen vasemmalta ylhäältä:

Purjo, sipuli, peruna.
Pakastettu papu, parsakaali, silputtu sieni, herneet.
Kidneypapu, paprika, miniluumutomaatti.
Kukkakaali, porkkana.
Ananas.


Sitten pussitan kaikki. Mausteet tulee folionyyttiin. Esimerkiksi Kukkoa viinissä -ruokaan tulee persiljaa, timjamia ja laakerinlehti.




Neljän päivän ruoka kahdelle hengelle on tässä. Ylhäällä kaksi riviä aamupalaa (ja iltakaakaot..), keskellä lounaat ja alarivissä päivälliset. Tämä ei todellakaan ole mikään grammattu ruokalista! Mukana on puolukka- ja mansikkahilloa, punaviiniä ja tortilloja..


Leipää ja päällisiä pitää ostaa lähempänä määränpäätä.

Aikaa tähän meni jokunen tunti parina iltana, ja reilu tunti pussittamiseen. Kasvisten esikäsittely on aika hidasta. Lähtöpaino kasviksilla oli 3200 grammaa kuorittuna, ja kuivurista tuli ulos noin 530 grammaa. Lihoja laitoin kuivumaan 3300 g ja kuivapaino oli alle 700 g.

Nämä neljän päivän ruuat painavat 5100 grammaa. Se on noin 640 g / henkilö / päivä. Painosta puuttuu herkut ja leipä. Itse syön aika vähän leipää. Herkkujen määrä on myös omassa rinkassa ollut usein aivan liian suuri.

Ohjeet moneen näistä ruuista löytyy Raija Hentmanin kirjasta Herkutellen luonnossa, jota suosittelen vahvasti. Ilman sitä ei oma kokkailu tällä tavalla onnistuisi.

Alkukesän Repovesi

3.6.2016

Repovesi on kaunis, mutta jo alkukesästä hyvin ruuhkainen paikka. Ruuhkaisella tarkoitan sitä, että jokaisella nuotiopaikalla on jo valmiiksi joku, ja lisää ihmisiä tulee ja menee omien eväiden paistuessa. Viikonloppuna meteliä oli jonkin verran, eikä itsekään kyllä oltu hipihiljaa. Mahtuuhan sinne ääntä, mutta varsinkin aamuvarhaisella toivoisi, että teltat voisi ohittaa huutamatta.

Suuri kävijämäärä tarkoittaa myös sitä, että erilaisia kulkijoita on paljon. Pyörän kanssa tultiin Olhavalta polkua pitkin ja olen aikaisemmin nähnyt kuvia, joissa fillareita kannetaan riippusillalta yli. Pyöräily on kuitenkin sallittua Repovedellä vain alueen teillä. Puun juurelta, sammaleiden alta löytyi piilotettu roskapussi.



Repovesi on sopiva ensiretkikohde lähes kaikille kulkijoille. Nyt ensikertalaisena oli Tuutikki. Lykkäsin koiralle reppuun sen omat kahden päivän ruuat, herkut ja kupin. Painoa repussa ei ollut juuri mitään, mutta tarkoituksena oli totutella reppuun, nukkumiseen teltassa ja muuhunkin normaaliin leirielämään. Tuutikki suoriutui hyvin niin kantamisesta, teltasta, riippusillasta kuin vetolossistakin. Tästä tulee vielä hyvä eräkoira.



 Kokeiluevääksi otin pussillisen suklaanaksuja. Todella koukuttavaa naposteltavaa!


Ja tässä vielä Miss Silmäpussi, hyvää huomenta!


Kesän retkien suunnittelu on täydessä käynnissä, ja jo ensi viikolla starttaan auton kohti Lappia. Tästä tulee kiva kesä :)
Proudly designed by | mlekoshiPlayground |