Sarek - Marika 1-1

15.3.2016

Kolme vuotta sitten uhosin, etten mene enää ikinä Sarekiin. Käytiin paikassa kesällä, ja siellä oli suota, vettä, märkää ja ikävää. Erityisesti pikkuisten purojen ylittäminen oli ultimaattista herkkua. Ennemmin helvetti jäätyy kuin minä menen Sarekiin.

Sitten Korpijaakko keksi ehdottaa, että miten olisi pieni juttumatka Sarekin opastetulle vaellukselle? Sekä Sarek että opastetut vaellukset satunnaisessa porukassa aiheuttaa pienen oksennusrefleksin. En ole tulossa, vastasin.

Maaliskuun toisella viikolla lähdettiin Ritsemistä jäälle. Telttapariksi mulle oli arvottu Eeva, joka myös kirjoittaa Oikeaan suuntaan -blogia. Blogissa käsitellään eettistä kuluttamista ja kestäviä valintoja. Teema voi mennä helposti överiksi hippeilyksi, mutta Eevalla ei mene.

Ensimmäisenä päivänä mulla soi päässä eräs biisi, josta en muistanut nimeä enkä esittäjää. Muistin siitä vain osan: Nainen, sä teet must uskovaisen.. Tämän kuunteleminen selventää asiaa:



Todella ärsyttävä korvamato, varsinkin kun en muistanut kuin yhden kohdan ja se soi repeatilla päässä aivan koko ajan.

Nainen, sä teet must uskovaisen..

Toisen päivän osalta Jaakko oli pelotellut meitä nousumetreillä, jotka sitten jäivät ennakkopelotteluun nähden aika vaisuiksi. Omat nousumetriverrokit löytyy Jotunheimenistä, jossa vertikaalia todellakin riittää. Se ei lopu millään, hiki tulee ja veri maistuu suussa. Tässä mainostetussa nousussa oli pieni töyräs, mutta parissa kohdassa piti toki vähän yrittää.

Koko reissun ajan keli oli mitä mainioin. Ei ollut superpakkasta, ei umpihankea, ei myrskyä. Pakkasta oli aamulla enimmillään -18 astetta, ja parina ekana yönä nenänpää tuntui hieman jäätyvän. Sen jälkeen öisin olikin kuuma ja päivisin mukava hiihtokeli. Yhtenä päivänä oli plussakeli ja juuri satanut lumi yritti pakata suksen pohjaan, mutta siihen auttoi skinien vaihto. Hiihdeltiin siis viikko tasamaalla, 7 tuntia päivässä.  Aika helppoa ja mukavaa, ja tässähän voisi luulla että talviretkeily on aina sellaista. Tällä kerralla oli hyvä tuuri. Ahkio painoi jotain 38 kiloa, mikä on varsin kohtuullinen. Paljoa ylimääräistä ei siis ollut mukana, ja olen tähän tyytyväinen. Turhaa kamaa on turha raahata.

Pulkkana oli Jaakon Parispulkka, vaikka mulla oli oma Fjellpulkenikin autossa varuiksi. Vaihtelu virkistää, joten oranssia pulkkaa kehiin. Joku rohkea uskalsi kokeilla sitä myös naruvedolla alamäessä.


Kahdesti.


Mulla osui reissulle myös syntymäpäivä, ja törkeesti päätin pitää ne päivää etukäteen ihan vain siksi, että teltassa punaviini on mahdollista saada tarjoilulämpötilaan. Seuraavana päivänä kaivettiin lumiluolia, ja niitä onkaloita ei paljon lämmitellä. Täytin Sarekissa 33 vuotta, ja punaviinipulloa Taivalkosken Alkosta hakiessa myyjä katsoi tarpeelliseksi kysyä paperit.

Kaivaminen oli aikaavievää koska lumi oli kovaa, ja sitä oli paljon. Onneksi taustamusa pyöri täysillä. Naainen, sä teet must uskovaisen..

Yksi yö nukuttiin lumiluolassa ja loput teltassa. 
 

Lumiluolan viereen rakennettiin myös iglu. Varmuuden vuoksi kaksi kertaa, koska ensimmäisessä oli jotain vikaa.


Lumirakentamista oli harjoitellut myös joku muu. 


Tyyli kurssilla oli hiihtää 50 minuuttia ja pitää 10 minuutin tauko. Noin kaksi kertaa neljästäkymmenestä olin ajoissa. Muutoin oli aina jotain; takki päällä, pissattaa, tee kesken, jotain. Tämä ei juurikaan tuntunut olevan ongelma, sillä hiihtelin sitten vain kaikki kiinni.

Nainen, sä teet must uskovaisen..


Hiihtolomien ja muiden juttujen vuoksi pakkaaminen meni vähän tiukille, ja niinpä ruokien kuivaaminen rajoittui pelkkiin päivällisiin. Lounaaksi oli valmiita ruokapusseja. Mukaan tarttui Blå Bandin retkiaterioita sekä kokeiluun tilattuja Lyo Foodsin ruokia. Täytyy sanoa että tuollainen 650 kalorin pikku lounas valmiista punaisesta pussista meni heittämällä alas. Mukaan siivutin vähän voita.


Voita kului noin kuuden päivän reissulla paketillinen, ja se loppui vähän kesken. Jatkossa varaan voita vähintään 100 grammaa per päivä.

Lyo Foodseja söin yhden, ja se oli oikein hyvää. Tilaan niitä jatkossakin. Nyt kokeiluerässä oli tilattuna ujosti vain neljä pussia pieniä pääruokia sekä pari pussia kuivattuja marjoja.

Maisemat olivat Sarekmaisen mukavia, ja tällä kerralla ne oli jopa näkyvissä. Fiilistä heikensi hieman Nainen, sä teet must uskovaisen..



Myös vessasta oli mukavat maisemat, jos sattui paikalle sopivaan aikaan.


Olisi reissu voinut mennä huonomminkin. Juha-kasi-kasi, tulin tänne takiasi..

6 kommenttia :

  1. Ehkä sun pitäis lopettaa radion kuunteleminen :D:D
    Ps. vähän kateutta herättää varsinkin nuo näkymät vessasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoin ennen Sarekin hiihtelyä Lappeesta Altan ja Levin kautta Ruotsiin. Se on sellanen 2000+ kilometriä. Radio on pakko olla :D Norjassa ja Ruotsissa auttaa se, ettei YleX kuulu montaa sataa kilsaa rajan toiselle puolelle..

      Poista
  2. Teijän lähdön jälkeen säät vasta muuttuivatkin parhaaseen Sarekin A-luokkaan: neljä päivää vesisadetta ja semikovaa tuulta, mistä suoraan lennossa siirryttiin kolmen päivän lumimyrskyyn. Lähdettiin päivä ennen teitä maastoon ja oltiin vielä toinenkin viikko maastossa. Ruohtesvaggen päässä päätettiin leiriytyä, kun ahkio ei enää myrskyssä pysynyt pystyssä. Siinä leirissä sitten vietettiinkin aikaa kolme päivää, tulematta juurikaan ulos teltasta ja lopulta oli enää kaksi päivää aikaa nykästä itsensä Ritsemiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kuulostaapa herkulta! Just siltä Sarekilta jonka mä tunnen. Ensi vuonna uudestaan? ;) Taisin laskea väärin tuossa alussa. Mulla meni traumoja parannellessa 4,5 vuotta..

      Poista
  3. Eka kerran anemia tais johtua siitä että olit korvessa, kaukana kaikest. Toka kerralla opas mukana ja oli turvallinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekalla kerralla keli oli aivan paska, tokalla kerralla yllättävän hyvä. Mä en tarvitse hiihtämiseen opasta -enkä halua sellaista. Mielelläni teen tästä opastetusta reissusta toki lehtijutun.

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |