Renkaanvetoa

20.3.2016

Vuorossa joka naisen jumpparengas!


Renkaanveto on hauska laji. Siinä on monia hyviä puolia:

-Käy talvivaeltajalle juuri oikeisiin lihaksiin
-Ei tarvitse tehdä paljoa
-Voi lähteä kotiovelta
-Tutustuu luontevasti naapureihin

En ole koskaan löytänyt motivaatiota käydä salilla tai yhteisliikuntatunneilla. Ylipirteä jaksaajaksaa -renkutus on aivan kamalaa, eikä keskustan trendikkäimmällä salilla käyminen ole mistään kohtaa mielekästä. Renkaan vetämiseen sen sijaan löytyy aina motivaatiota, niin sairasta kuin se onkin.


Harrastevälineen saa ilmaiseksi rengasliikkeestä, ja naru kannattaa pujottaa renkaan läpi puutarhaletkun kanssa. Ahkion vetovaljaat päälle ja naru väliin, ja jumpparengasaktiviteetti on valmis. Kuvasta poiketen naru kannattaa kiinnittää vetovaljaisiin siten, että vetovaljaiden metallilenkkien läpi menee naru, johon renkaalta tulevat sulkkarit laitetaan. Tässä mun versiossa narut on kiinnitetty lantiolla molemmin puolin, ja veto on vähän heiluvaista. En ole saanut nalkutettua riittävästi jotta kiinnitystapa muuttuisi.

Rengas painaa 40 kiloa, ja se on kuulemma pienehkö kuortsikan rengas.


Laita mies rengasliikkeeseen ja kärsi..

Sarek - Marika 1-1

15.3.2016

Kolme vuotta sitten uhosin, etten mene enää ikinä Sarekiin. Käytiin paikassa kesällä, ja siellä oli suota, vettä, märkää ja ikävää. Erityisesti pikkuisten purojen ylittäminen oli ultimaattista herkkua. Ennemmin helvetti jäätyy kuin minä menen Sarekiin.

Sitten Korpijaakko keksi ehdottaa, että miten olisi pieni juttumatka Sarekin opastetulle vaellukselle? Sekä Sarek että opastetut vaellukset satunnaisessa porukassa aiheuttaa pienen oksennusrefleksin. En ole tulossa, vastasin.

Maaliskuun toisella viikolla lähdettiin Ritsemistä jäälle. Telttapariksi mulle oli arvottu Eeva, joka myös kirjoittaa Oikeaan suuntaan -blogia. Blogissa käsitellään eettistä kuluttamista ja kestäviä valintoja. Teema voi mennä helposti överiksi hippeilyksi, mutta Eevalla ei mene.

Ensimmäisenä päivänä mulla soi päässä eräs biisi, josta en muistanut nimeä enkä esittäjää. Muistin siitä vain osan: Nainen, sä teet must uskovaisen.. Tämän kuunteleminen selventää asiaa:



Todella ärsyttävä korvamato, varsinkin kun en muistanut kuin yhden kohdan ja se soi repeatilla päässä aivan koko ajan.

Nainen, sä teet must uskovaisen..

Toisen päivän osalta Jaakko oli pelotellut meitä nousumetreillä, jotka sitten jäivät ennakkopelotteluun nähden aika vaisuiksi. Omat nousumetriverrokit löytyy Jotunheimenistä, jossa vertikaalia todellakin riittää. Se ei lopu millään, hiki tulee ja veri maistuu suussa. Tässä mainostetussa nousussa oli pieni töyräs, mutta parissa kohdassa piti toki vähän yrittää.

Koko reissun ajan keli oli mitä mainioin. Ei ollut superpakkasta, ei umpihankea, ei myrskyä. Pakkasta oli aamulla enimmillään -18 astetta, ja parina ekana yönä nenänpää tuntui hieman jäätyvän. Sen jälkeen öisin olikin kuuma ja päivisin mukava hiihtokeli. Yhtenä päivänä oli plussakeli ja juuri satanut lumi yritti pakata suksen pohjaan, mutta siihen auttoi skinien vaihto. Hiihdeltiin siis viikko tasamaalla, 7 tuntia päivässä.  Aika helppoa ja mukavaa, ja tässähän voisi luulla että talviretkeily on aina sellaista. Tällä kerralla oli hyvä tuuri. Ahkio painoi jotain 38 kiloa, mikä on varsin kohtuullinen. Paljoa ylimääräistä ei siis ollut mukana, ja olen tähän tyytyväinen. Turhaa kamaa on turha raahata.

Pulkkana oli Jaakon Parispulkka, vaikka mulla oli oma Fjellpulkenikin autossa varuiksi. Vaihtelu virkistää, joten oranssia pulkkaa kehiin. Joku rohkea uskalsi kokeilla sitä myös naruvedolla alamäessä.


Kahdesti.


Mulla osui reissulle myös syntymäpäivä, ja törkeesti päätin pitää ne päivää etukäteen ihan vain siksi, että teltassa punaviini on mahdollista saada tarjoilulämpötilaan. Seuraavana päivänä kaivettiin lumiluolia, ja niitä onkaloita ei paljon lämmitellä. Täytin Sarekissa 33 vuotta, ja punaviinipulloa Taivalkosken Alkosta hakiessa myyjä katsoi tarpeelliseksi kysyä paperit.

Kaivaminen oli aikaavievää koska lumi oli kovaa, ja sitä oli paljon. Onneksi taustamusa pyöri täysillä. Naainen, sä teet must uskovaisen..

Yksi yö nukuttiin lumiluolassa ja loput teltassa. 
 

Lumiluolan viereen rakennettiin myös iglu. Varmuuden vuoksi kaksi kertaa, koska ensimmäisessä oli jotain vikaa.


Lumirakentamista oli harjoitellut myös joku muu. 


Tyyli kurssilla oli hiihtää 50 minuuttia ja pitää 10 minuutin tauko. Noin kaksi kertaa neljästäkymmenestä olin ajoissa. Muutoin oli aina jotain; takki päällä, pissattaa, tee kesken, jotain. Tämä ei juurikaan tuntunut olevan ongelma, sillä hiihtelin sitten vain kaikki kiinni.

Nainen, sä teet must uskovaisen..


Hiihtolomien ja muiden juttujen vuoksi pakkaaminen meni vähän tiukille, ja niinpä ruokien kuivaaminen rajoittui pelkkiin päivällisiin. Lounaaksi oli valmiita ruokapusseja. Mukaan tarttui Blå Bandin retkiaterioita sekä kokeiluun tilattuja Lyo Foodsin ruokia. Täytyy sanoa että tuollainen 650 kalorin pikku lounas valmiista punaisesta pussista meni heittämällä alas. Mukaan siivutin vähän voita.


Voita kului noin kuuden päivän reissulla paketillinen, ja se loppui vähän kesken. Jatkossa varaan voita vähintään 100 grammaa per päivä.

Lyo Foodseja söin yhden, ja se oli oikein hyvää. Tilaan niitä jatkossakin. Nyt kokeiluerässä oli tilattuna ujosti vain neljä pussia pieniä pääruokia sekä pari pussia kuivattuja marjoja.

Maisemat olivat Sarekmaisen mukavia, ja tällä kerralla ne oli jopa näkyvissä. Fiilistä heikensi hieman Nainen, sä teet must uskovaisen..



Myös vessasta oli mukavat maisemat, jos sattui paikalle sopivaan aikaan.


Olisi reissu voinut mennä huonomminkin. Juha-kasi-kasi, tulin tänne takiasi..

Finnmarksløpet 2016

5.3.2016

Kyllä norjalaiset osaa tehdä koiravaljakkokisasta tapahtuman!


Alta oli tänään aivan täynnä, kun Finnmarksløpet starttasi aamulla. Kisa on rakennettu todella hyvin katsojia palvelevaksi, sillä jo torstaina oli show race, jossa kaupungin läpi meni 7 kilometrin mittainen reitti kaikille osallistuville valjakoille. Jokaisessa reessä oli yksi katsoja mukana istumassa.

Tänään poppi soi ja ihmiset huusi, tanssi ja lauloi kun kaikki 1000 kilometrin kisaajat, junnut ja 500 kilometrin kisan osallistujat lähetettiin matkaan. Ennen ensimmäistäkään lähtöä saatiin lähes tunti viihdettä, kun koululaiset pitivät tanssiesityksiään radalla. Suomalaisia on kisassa mukana seitsemän, joista kaksi osallistuu 1000 kilometrin sarjaan, ja loput taivaltavat 500 kilometria koirillaan. Mua henkilökohtaisesti kiinnostaa myös kuinka menee eräällä norjalaisella, jolta olen hankkinut kaksi koiraa. Lars Monsen olisi kiinnostanut myös, mutta ei ole tänä vuonna mukana kisassa :D

Tonnin matkalle lähtivät Suomesta Mikael Jutila (2) ja Ole Wingren (15).



500 km sarjassa starttasivat Alex Schwarz (121) ja veljensä Daniel Vollstedt (129).



Lisäksi mukana ovat Petri Kärenlampi (164), Mikael Sundström (171) ja Ronny Wingren, joka ei osunut mun kameraan.



Norjalaisille ei näytä olevan mikään ongelma rakentaa koko kylää valjakkokisan ehdoilla. Reitti meni keskustan läpi, ja osa teistä oli suljettu. Lunta oli tuotu keskustaan reilusti.



Ihan aina kaikki ei voi mennä nappiin, ja tässä siitä esimerkki. Kiva koirapallo, jonka selvittämiseen meni tovi.


Omista koiristani Tuutikki ja Brikka ovat NorjastaVesterelvas/Viddashusky -kennelistä, ja molempien koirieni toinen vanhemmista on kisassa mukana tonnilla. Jotkasta lähtiessä Leif Herleiksplassilla oli Tuutikin emä Klara av Viddashusky ja Brikan isä Doffen av Vargevass johdossa. Tässä jotain heidän koiristaan. Turha luulla että tunnistaisin niitä vielä!




Kisasta löytyy lisätietoa osoitteesta finnmarkslopet.no, josta löytyy myös GPS-seuranta ja tulospalvelu!

Saisko saman tänne Suomeen, kiitos?

Syötteellä

2.3.2016

Syöte on mielenkiintoinen paikka. Ladut on hyvässä kunnossa, maisema on kaunista ja ihmisiä on aika vähän jopa näin hiihtolomaviikolla.

Norjalainen tyttökoira on rauhallinen sipsuttaja, joten 9-vuotiaskin on päässyt nauttimaan hiihdosta koiran kanssa. Kuka sitä nyt enää ilman vetoapua viitsii hiihtää?



Rinteessä oli nyt hiihtolomaviikolla niin vähän porukkaa, ettei kaikki hissit edes pyörineet. Näin mulle kerrottiin, sillä itsehän en laske. Nyt pitäisi kuitenkin olla paras lomakausi menossa! Mulle kyllä sopii vähäisempi ihmismäärä, mutta matkailullisesti paikka käy hieman puoliteholla. Täällä on kuitenkin todella hyvät puitteet esimerkiksi hiihtämiseen.

Mainitsinko jo maisemista?



  Kevät on todella hyvä vuodenaika. Aurinkoa ja kaikkea :)
by mlekoshi