Mihin raha menee ?

15.2.2016

Ah, ystäväni raha. Pidän siitä. En siksi, että raha itsessään olisi mikään arvo, vaan siksi, että raha mahdollistaa asioita. Rahaa on kaikilla Suomessa jonkin verran. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta jokaisen täytyy tehdä päätöksiä siitä, mihin rahansa käyttää.

Kuluttajana koen olevani aika harkitseva. Meille ei hankita sitä ja tätä, enkä pyöri kaupoissa shoppaillen huvikseni. Ruokakaupassa käyn pitkän listan kanssa. Ostan myös paljon alesta. En näe mitään järkeä maksaa takista 300 euroa, kun voin odottaa hetken ja ostaa sen 150 eurolla. En säästä siinä mitään, vaan menetän 150 euroa, mutta saan takin. Alekortti onkin se, miksi itse tykkään hankkia vähän kalliimpaa tavaraa. Sivuutan täysin sen ovh-hinnan ja mietin varusteita vain sen mukaan, mitä ne maksavat alennuksessa. Siksi meillä on hillebergiä, arcteryxiä ja muita "kalliita merkkejä".

Ostan vähän, mutta parempaa ja harkiten. Nyt olen harkinnut kaksi kuukautta yhtä Camun alennuksessa olevaa takkia, ja kohta se varmaan myydään jollekin toiselle. Sopivaa koiraa etsittiin yli puoli vuotta. Hintaan se ei ehkä vaikuta, mutta laatuun kylläkin.

Koirat, noin 3000e + kuukausittaiset käyttökulut.

Katse ruokakoriin

Muiden perheiden rahankäyttöä seuratessani hieman ihmetyttää se, miten rahan käyttöä priorisoidaan. Ei ole varaa ostaa hyviä kenkiä vaan tyydytään marketin läppänöihin, mutta on kyllä varaa laittaa samaan koriin limpparia, valmisruokia, saunakaljat ja tupakat. Seuraavana päivänä käydään hesessä syömässä, kun ei jakseta laittaa ruokaa. Sitten ollaan katkeria niille, joiden kengät eivät mene viikossa rikki. Jos rahaa ei ole niin sitä ei ole, mutta kyllä musta on ihan aiheellista katsoa mihin se raha, jota on, menee.

Meillä ei syödä valmisruokia. Pitsaa ja hesemättöä syödään aika harvoin. Lapsilla on karkkipäivä kerran viikossa ja kaurakeksit ja myslit teen itse. Meillä myös kaivetaan pakkasesta ilmaista ruokaa jonkun verran. Siellä on vielä reilusti mustikkaa, puolukkaa, karpaloita ja itse tehtyjä hilloja. Mustaviinimarjoja on vielä kipollinen. Kalat, sienet, lakat ja vadelmat loppuivat jo. Ei meillä täytetä pakastinta kesäisin säästömielessä, vaan siksi että se on sekä mukavaa, hauskaa että järkevää. Liha ostetaan kaupasta lihana, kasvikset tuoreina kasviksina sesongin mukaan ja pinaattikeittoa voi tehdä pakastepinaatista. Se jäinen pinaattikeittoköntti pakastealtaasta ei edes ole kovin hyvää. Puolivalmisteita ja valmisruokia ostetaan arjessa siis aika vähän. Kun käyn viikon vaellukselle ostamassa tarvikkeet kaupasta, muistan taas kuinka kallista kaiken ostaminen pahvipaketeissa on. Itse kuivattujen ainesten kaveriksi ostetaan kastikejauheet, kiisselijauheet, tortillaletut ja myslipatukat, sipsit, keksit ja muut. Pari valmispataa varuiksi. Satanen menee että hujahtaa.

Kuivaamalla saa parempaa, mutta kalliita valmisruokiakin tarvitaan.

Ruokakauppapolitiikan lisäksi myös muut kulutustottumukset vaikuttavat siihen, paljonko rahaa jää. Ostetaanko osamaksulla, otetaanko lainaa, miten usein vaihdetaan autoa ja lotrataanko vedellä. Suosittelen kaikille kuukauden excel-kuuria, jolloin kaikki kuitit kerätään ja talouden menot kirjataan ylös. Jokainen kauppareissu, jokainen tankillinen bensaa, kaikki laskut ja yksittäiset suklaapatukat ja huoltsikkakahvit, saunakaljat ja salaheset. Ruokakaupan kuitista eritellään omiin riveihinsä ruokatarvikkeet, pesuaineet, muut ostokset. Omille riveilleen laitetaan työpaikkaruokailut, kaikki tulleet laskut, asuntolainat tai vuokrat, lasten vaatteet ja muut satunnaiset kulut. Natsein versio, jota siis itse käytän, erittelee kuiteista vielä maitotuotteet, kasvikset, lihat, leivät, kuivatuotteet, puolivalmisteet ja valmisruuat sekä herkut. Se on ärsyttävää kerran, mutta konkretisoi erittäin paljon sitä, mihin rahaa menee. Tämä tarkastelu on hyvä tehdä kerran vuodessa. Olen kuullut huhua, että saatan olla tarkka rahasta. Lempinimeni on Pihivaimo.

Silkkaa tuhlausta arjessa, mutta luksusta reissussa.
Hinta vs. käyttöikä

Aikaisemmin opiskelijana retkeilin niillä varusteilla joita sattui olemaan. Takki ei saattanut istua täydellisesti eikä rinkka kestänyt kovin pitkään käyttöä, mutta niihin oli varaa ja pääsin tekemään sitä mitä halusin. Keitin painoi kilon ja vei tuhottomasti tilaa rinkassa. Makuualusta oli iso ja epämukava. Se ei estänyt retkeilyä ollenkaan.

Edeltävässä retkeilyvarustejutussa kommentteja tuli paljon varusteiden hinnasta ja hinnan ja laadun suhteesta. Varusteiden kestävyys verrattuna hintaan mietitytti myös. Mikä on sellainen varuste, joka riittää omaan käyttöön mahdollisimman vähällä rahalla? Mikä on se oma käyttö?

Joku harrastaa päiväretkeilyä mielestään paljon, käyden paistamassa makkaraa kerran-pari kuussa läheisellä laavulla ja tehden yhden pitkän vaelluksen vuodessa. Retkelle ei tarvitse varustautua kuten kuukauden naparetkelle, mutta olon tulisi silti olla mukava. Jos varustetta käyttää kerran-pari kuussa, se kestää (ainakin tulisi kestää!) ajallisesti pitkään. Jos samaa käikälettä käyttää kuukauden putkeen joka päivä, käyttökerrat ovat samoja mutta ajallinen kesto paljon pienempi. Lähilaavulle voi mennä arkivaatteissakin, mutta laavuretkellä kulutus voi kuitenkin olla kovaa. Oksa raapaisee takkia, kengät hiertyvät kivikossa ja varvikossa. Mikä siis riittää, mutta mahdollisimman halvalla?

Saako rahalla parempaa?

Niin, ne kalliit varusteet. Ostin juuri Arcteryxin Atom -takin pesussa rikkoutuneen halvan untuvatakin tilalle. Cubukselta ostettu takki toimi jotenkuten siihen asti kunnes se piti pestä. Kankaaseen olin saanut reikiä jo aiemmin. Nyt ostin halpistakin tilalle ryxin takin (ovh. 220e). Uskon, että sen käyttöikä per käytetty euro on parempi. Pintakangas tuntuu laadukkaammalta ja takki hengittää enemmän kuin aikaisempi untuvainen takki. Käsien liikerata on vapaampi, istuvuus miellyttävämpi.

Punainen Arcteryx Atom -takki 154e, pinkki munkki 3,30e.

Opiskeluaikaisista kamoista ei ole paljoa jäljellä. Rinkka rispaantui käytössä, trangiaa en ole jaksanut kantaa moneen moneen vuoteen. Kengät eivät pitäneet vettä edes yhtä kesää. Halvalla ostetut housut kiristävät kun nostaa jalkaa. Useat varusteet olivat sekä painavia että tilaavieviä. 20 kilon rinkka oli ihan normijuttu.

Siis mitä sä yrität sanoa?

Ajatus katosi jo aikoja sitten. Ehkä tarkoitukseni oli sanoa, että omat kulutustottumuksensa tiedostamalla voi siirtää rahaa pakollisiksi kuvittelemistaan menoista enemmän sinne, mihin oikeasti haluaisi rahaa käyttää. Retkeillä paremmilla varusteilla, jotka ovat kestävämpiä, kevyempiä, laadukkaampia tai mukavampia. Käyttää rahaa kippojen ja kuppien sijaan elämyksiin. Mennä lähikohteen sijasta kauemmas.



Mihin sinulla menee rahaa? Mihin haluaisit sen menevän? Onko retkeily kallista?

26 kommenttia :

  1. Hei mahtis postaus, kiitos! Olen täysin samoilla linjoilla tuon asioiden priorisoinnin suhteen, sekä siitä että panostamalla kerran saa todennäköisesti pitkäikäisemmän ja toimivamman tuotteen. Oppirahat on tullut itsekin maksettua ja monen monta kertaa todennut että olisi vain pitänyt heti ostaa se minkä halusinkin.

    Itse seuraan paljon käytettyjen tavaroiden myyntipalstoja ja säästän ostamalla laadukasta kamaa käytettynä. Esimerkiksi Jack wolfskinin rinkka jonka ostin käytettynä palveli minua viisi vuotta suhteellisen aktiivisessa retkeilykäytössä ja lähti juuri uuteen kotiin ystävälleni joka aloittelee retkeilyharrastusta. Ekologista ja selvää säästöä.

    Mielestäni retkeily on kallista riippuen siitä kuinka pitkälle sen vie. Kyllä kunnolliset ja turvalliset talviretkeilykamat maksaa. Tietenkin niitä voi myös vuokrata ja lainata ja säästää siten.. Mutta perusretkeilijä joka käy kerran pari vaelluksella ei välttämättä tarvitse sitä kaikista kalleinta tuotetta. Mutta kyllä ne kunnon kamppeet lisää retkeilymukavuutta hälläkin. :)

    Mieluusti meilläkin jää ne hesen tuotteet hyllyyn ja ostetaan vaikka uusi retkikeitin niiden sijasta. Vaikka sitä sitten käyttäisikin vain kerran vuoteen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis ei ole kerta eikä kaksi kun olen miettinyt että olisi vaan pitänyt ostaa heti se minkä halusinkin..

      Käytettynä liikkuu ihan hyvää tavaraa. Toisaalta kaikkea ei tarvitse omistaa, mutta mun käyttömäärillä lainaaminen ja vuokraaminen alkaa jo olla aika työlästä. Ne on toki hyviä tapoja selvittää mikä varuste voisi olla sopiva omaan käyttöön. Itse tykkään vaan napata tavarat omasta hyllystä ja lähteä. Etukäteissuunnittelu ei ole mun vahvimpia puolia :D

      Poista
  2. Hyvä postaus! Mä en itse kuivaa ruokaa reissuille, käyn sen verran harvakseltaan, just joku päiväretki kuussa ja kerran pari vuodessa pidemmälle, miten nyt töiltäni ehdin :D Eli pussiruokia tulee ostettua ja ihan jo yön tai kahden reissuun menee ihan hurjasti rahaa sen puolesta :o

    Rinkan, makuupussin ja retkipatjan ostin nyt talvialesta Prismasta ja olen ollut noihin tyytyväinen. Kestävät varmasti sitä vähäistä käyttöä pitkään :)

    Muuten mulla menee ihan sikana rahaa harrastukseeni valokuvaus. Ja koirat. Jos koirille ei ole muuta hankintaa kuin ruoka, niin tarvitsen aivan varmasti muistikortin, kameralaukun tai uuden objektiivin. Oikeasti ajankohtainen hankinta alkaisi pikkuhiljaa olla uusi runko ja hei olishan sellanen varakamerakin hyvä? :D Ja jos taas rahaa sattuu jäämään käteen "ostanpa pari vapaaharkka vuoroo ja käytän koirat uimalassa tai tankkaan auton ja ajan 200km kaverille kylään". Vaikka ajatukseni on hyvä niin toisinaan ideat ovat vähän lennokkaita ja sitten näännytän itseniä spagetilla kolme viikkoa odottaen tilipäivää.

    Ja nyt miehen inttiaikana se pizza on hiljaisessa yksinäisyydessä ihan parasta... :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prisma muuten myy ihan himmeetä kamaa nykyään :D Täällä meillä jos haluaa nähdä erilaisia ulkoilumerkkejä, niin kannattaa melkein mennä Prismaan. Intersportissa on haglöfsit ja ketjujen ulkopuolisessa putiikissa sen haglöfsin lisäksi jotain muita valtamerkkejä. Ei niissä kai mitään vikaa ole, mutta merkkien puolesta valikoima on aika suppea.

      Oon huomannut että harrastusyhdistelmänä koirat+valokuvaus on siitä halvimmasta päästä ;) Mulla on kamerakaluston päivittäminen ajatustasolla vielä. Ensin ehkä kannattaisi opetella kuvaamaan..

      En mitenkään malta olla kommentoimatta tota pitsaa :D Meillä oli lapset kipeenä pari viikkoa vuorotellen, ja lähdin hieman ennen hermoromahdusta päiväreissulle Helsinkiin. Suurin nautinto oli käydä yksin hesessä :D

      Poista
  3. Rahaa menee kaikenlaiseen enemmän ja vähemmän tärkeään, mutta olen löytänyt yhden rahareiän joka olisi helppo tukkia:
    Mulla hukkuu rahaa hirvittävät määrät pikku naposteltaviin ja huoltoasemaeväisiin. Ajan aika paljon sekä töissä että vapaa-ajalla ja erilaisia pikku välipaloja ja vesipulloja tulee ostettua vähintään viikottain, viime viikonloppunakin useita. Joka kerta se on melkein kymppi, eikä sillä sitten oikein saa mitään. Paljon fiksumpaa olisi pakata pähkinät ja leipä kotoa mukaan ja täyttää vesipullo kraanasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tollaset rahasyöpöt on hyvä tunnistaa. Jos haluaa ostaa eväänsä huoltsikalta eikä välitä mitä se maksaa, niin kaikkihan on hyvin. Mikäli taas käyttäisi senkin rahan johonkin muuhun, on hyvä jos on kartalla paljonko rahaa pikkujuttuihin menee. Joskus ostan croisantin ja se ehdottomasti on rahansa arvoista :P

      Poista
  4. Asiallinen teksti. Ja kovin on tutunkuuloista. Meillä esim. halpoja kotimaisia juureksia ostetaan paljon, luonnon antimia hyödynnetään, eikä ravintoloissa juuri syödä. Pari kertaa vuodessa taulukoidaan kaikki kuukauden menot (sen natseimman version mukaan). Erityisesti yritän välttää usein toistuvia turhia menoja, sillä niistä kasvaa vuoden mittaan merkittäviä summia. Esim. 2 € kahvikuppi joka työpäivä tekisi vuodessa jo 400 €. Samoin kulutusluotot ja korolliset osamaksut ovat ehdoton nou-nou.

    Retkikamppeet ovat vaihtuneet pikku hiljaa halpiksista laadukkaampiin. Ei ole ikävä vanhoja, vaikka hyvin niilläkin pärjäsi kun ei paremmasta tiennyt. :) Vielä kun tila riittäisi kaikelle rojulle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis ei todellakaan mitään kulutusluottoja! Karmea ajatus. Lainalla ostetaan talo eikä sitten muuta.. :D Osamaksulla ei mitään.

      Mun mielestä esim. noiden mainitsemiesi juuresten syöminen on ennen kaikkea järkevää. Miksi syödä jotain ugandasta tuotua juttua, kun voi syödä naapurin matin pellolla kasvanutta ruokaa, joka on vielä verrattain halpaa. Enkä edes ole millään muotoa ituhippi. Meillä syödään kyllä tattaria ja katkarapujakin, eikä niitä varmasti kasva matin pellolla. Mutta kuitenkin :D

      Poista
  5. Hm ... Kerään marjoja ja sieniä, teen kotiruokaa; ukko tuo metsästä hirvenlihaa ja muuta. Olen kamalan pihi - kun nyt katson vaikkapa 13v vanhaa pipoani tai reikiintynyttä yöpaitaani, joita käytän näköjään aina vain, alkaa ihan hävettää.
    Kuitenkin voin aika helposti mennä rajalaan ostamaan nikkor 14-24:n ja näppäillä meille lennot ja hotellihuoneen Teiden kansallispuistosta, kun innostun valokuvaamaan tähtitaivasta. Se ei onnistuisi, jos rahani kuluisivat kampaajaan, kosmetologille, taksimatkoihin tai viinaan. Rahalla saa todella kivoja ja hienoja asioita. e.s.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ei kyllä pitäisi missään julkisesti kirjoittaa, mutta yhdet villaiset turkoosit alushousut oli mulle niin rakkaat, että kärsin heittää ne pois vasta kun reikiä oli yli kymmenen. Älä kerro kellekään.

      Ehkä oletkin valikoivasti pihi? Hyvällä tavalla, mun mielestä. :)

      Poista
  6. Mää harrastan lähinnä päiväretkeilyä. Toukokuussa sit myös yön yli telttaillen, ku alkaa kesäloma. Joka tapauksessa etsinnässä on noin 30 litrainen päiväreppu, kun olen kokenut mun 20 litrasen vähä pieneksi. Intternetin ihmeellisestä maailmasta niitä tänään kahtelin ja kaikki semmoset mistä tykkään maksaa paljon ja rumemmat on edullisempia. Laadusta en puhu sanaakaan :). En millään pysty ostaan mun mielestä rumaa reppua. Ruma reppu pilais mun retket, joten joudun näköjään ostaa vähä kalliimman, että saan mieleisen :D. Kuka mihinkin rahansa laittaa ja syitä voi olla monia. Olen myös palelevaista sorttia, joten vaatteiden pitää olla lämpösiä, vaikken mitään viikon talvivaelluksia teekkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka sitä nyt rumaa reppua :D

      Olin joitain viikkoja sitten kuuntelemassa erään herran esitelmää omasta tuotteestaan, ja kovaan ääneen kerrottiin ettei tuotteen ulkonäöllä ole retkeilyssä sitten yhtään mitään väliä. Tuote oli kyllä sen näköinenkin. Itse tykkään että kamat ovat sekä hyvin toimivia että hyvännäköisiä. Ruman tuotteen jätän surutta ostamatta.

      Palelu on palelua oli päiväretkellä tai viikon vaelluksella. En tykkää, joten lämpöisiin vaatteisiin on ihan hyvä panostaa.

      Poista
  7. Hei, hyvä kirjoitus! Me säästetään rahaa käyttämällä ruoan kotiinkuljetusta. Vaikka kuljetus maksaa, säästämme kun emme ostele kaikkea muuta samalla, kroppa kiittää terveellisemmistä valinnoista ja tulee ostettua paljon enemmän kasviksia kuin mitä jaksaisi raahata itse (meillä ei ennen ollut autoa, enkä ole ajatellut sitä aktiivisesti käyttävänikään shoppailuun). Suunnittelemme viikon ostokset kerralla, mikä oli meille kahdelle sula mahdottomuus aiemmin. Näin säästyy myös aikaa, työssä käyvänä olen alkanut viimeistään nyt arvostaa sitä, miten ei tarvitse mennä neljältä iltapäivällä kauppaan vaan voi mennä vaikka polkulenkille.

    Olen aiemmin sekä syönyt että ostanut tunteisiini ja toivon, etten koskaan enää liusu siihen suohon. Se on asia, jonka kanssa kannattaa vaikka terapiaan mennä, että pääsee eroon tai voi kohdistaa sen uudelleen, vaikka liikuntaan tai retkeilyyn.

    Anne / Retkeilyblogi Rinkkaputki
    www.stoori.fi/rinkkaputki
    #rinkkaputki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiinkuljetus onkin mielenkiintoinen. En oikeastaan ole itse edes harkinnut. Mun on myös käytännössä pakko käydä autolla kaupassa, koska tuon sieltä maitoa 7 litraa kerralla eikä se todellakaan riitä koko viikoksi. Käyn kaupassa yleensä heti aamusta tai myöhään illalla, ja näin lapsiperheessä se on myös mun arkinen oma aika :D

      Poista
  8. Hei, hyvä kirjoitus! Me säästetään rahaa käyttämällä ruoan kotiinkuljetusta. Vaikka kuljetus maksaa, säästämme kun emme ostele kaikkea muuta samalla, kroppa kiittää terveellisemmistä valinnoista ja tulee ostettua paljon enemmän kasviksia kuin mitä jaksaisi raahata itse (meillä ei ennen ollut autoa, enkä ole ajatellut sitä aktiivisesti käyttävänikään shoppailuun). Suunnittelemme viikon ostokset kerralla, mikä oli meille kahdelle sula mahdottomuus aiemmin. Näin säästyy myös aikaa, työssä käyvänä olen alkanut viimeistään nyt arvostaa sitä, miten ei tarvitse mennä neljältä iltapäivällä kauppaan vaan voi mennä vaikka polkulenkille.

    Olen aiemmin sekä syönyt että ostanut tunteisiini ja toivon, etten koskaan enää liusu siihen suohon. Se on asia, jonka kanssa kannattaa vaikka terapiaan mennä, että pääsee eroon tai voi kohdistaa sen uudelleen, vaikka liikuntaan tai retkeilyyn.

    Anne / Retkeilyblogi Rinkkaputki
    www.stoori.fi/rinkkaputki
    #rinkkaputki

    VastaaPoista
  9. Hehee, mun kymmenen sarakkeen menoexceliä on kommentoitu mut ei se oo mitään sun natsiversioon verrattuna :D

    Meillä rahat menee luomuruokaan ja ekokemppareihin. Harmi kun luonnonmukaiset tuotteet on kalliimpia mut toisaalta maksan ihan mielelläni extraa kun tiiän saavani laatutavaraa. Myös harrastuksiin on kulunut huomattavasti enemmän karvaläjän tultua meille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä en edes aloita karvaläjistä..

      Pitäähän excelissä olla sarakkeita. Sitä vartenhan ne siinä on. ;) Näkisitpä millasella virityksellä menin pankkiin hakemaan lainaa ennen rakennushankkeen aloittamista. Siinä oli rakennuskulut vessan kalusteita myöten, eikä muuten ollut mitään hattuarvioita. Kustannukset laskin kolmen arvion mukaan. Ensimmäisessä sarakkeessa oli tiukista tiukin versio, toinen oli realistisempi ja kolmas sellainen laskelma, jossa kaikki perkelöityy. Meillä oli vanha asunto vasta menossa myyntiin, ja siitä saatavia tuloja, eli käytettävissä olevia rahavaroja, laskin tonnin välein (varmaan 20 000 euron haarukalla) sisältäen välittäjän palkkion ja myyntivoiton verot. Muun muassa.

      Poista
  10. Tosi kiva postaus! Olen tullut samaan lopputulokseen siinä, että laatu tulee aina lopulta halvemmaksi. Ihan tarpeeksi monta kertaa vaateostoksillakin sen on huomannut. Hinta ei tosin aina takaa laatua, mutta laadun tunnistaa ja joskus käy vaan hyvä tuurikin, nimimerkillä gina tricotin toppeja viiden vuoden takaa.

    Olen itse ollut aina kauppalista-ostaja. Joskus se aiheuttaa jumittumista, kun ei sitten ikinä tule kokeiltua mitään uutta, aina kauppalistalla pyörivät samat perussetit. Mutta niistä myös tykätään. Kun ei katsota telkkariakaan (netflixiä tosin) niin ei näe mainoksistakaan uutuustuotteita, joita tulisi himo ostella Prismasta. Ostan aina heviosastolta edullisinta eli käytännössä sesongin tuotteita. Silloin tuotteiden laatu on yleensä parhaimmillaan kun hintakin on, se on win-win-tilanne!

    Jännästi koiriin panostaminen ei tee tiukkaa. Ei miusta varmasti tule sellaista ostelijaa, jolla on värikoodatut asusteet koirille eri käyttötarkoituksiin, vaan koirillekin ostetaan funktionaalisia juttuja. Hyvät vetovaljaat, mutta ei niitä osteta tusinoittain "koska saa alesta". Ekologisuudenkin nimissä suosin kohtuullisuutta mielelläni kaikessa missä voin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siis kyllä joskus halvalla löytää hyvääkin. Mulla on nyt ollut pidempään testissä Lindexin villaa, jonka ostin ihan vaan kokeilumielessä. Testaan niitä vielä hetken ennen kuin päätän onko se hintansa arvoista vai ei.

      Kauppalistoissa käytän apuna viiden viikon ruokalistoja, joita löytyy googlella. Sieltä sitten vaan napsin välillä uusia ideoita, ja loput kuusi päivää syödään tuttuja ruokia.. En tee kauppareissuja säästömielessä, vaan sen perusteella mikä on järkevää ja hyvää. Kasviskeitto uppoaa meillä kaikille.

      Värikoodatut asusteet, ai kauhee :D

      Poista
  11. Mulla on ihan sama meininki! Pihistelen ruuassa, olen suorastaan nero siinä. Syödään kausituotteita, juureksia ja marjoja, sieniä ja itse pyydettyä kalaa. Lihakin jätettiin pois ruokavaliosta. Yöpaidassa on niin isot reiät kyynärpäissä, että tippuu kohta hihat lattialle. Parsin villasukkia. Sisustan kirpputorilöydöillä. Olen monesti sanonut, että ennen meillä oli kaunis koti, nyt meillä on harrastuksia...
    Retkeilykamat on minulle tärkeitä. Vietän niin paljon aikaa ulkona, että olen valmis niihin sijoittamaan. Joskus oli kamat ihan mitä sattuu, miesten takki, surkea rinkka ym. Nyt on niinsanotusti kusiset paikat jos on mentävä johonkin juhlavampaan tapahtumaan, koska en omista semmosiin sopivia vaatteita. Viimeks kun lähdin livemusaa kuuntelemaan niin mietin laittaisinko uudet Fjellun kuorihousut ja Rabin tuulipaidan...ei ehkä ihan paras ratkaisu.
    Pidän tätä tavallaan aikuistumisena. Voin tehdä just niinkun haluan. Eikä minua kiinnosta pätkääkään mennä uutta yökkäriä marketista ostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokalistahan vaikuttaa erittäin järkevältä ja terveelliseltä. Lihasta mä kyllä tykkään, enkä ajatellut siitä luopua. Kasvisruokaa on lisätty meilläkin, mutta oikeastaan sille ei ole mitään erityistä syytä.

      Meillä on huono lattia (niitä ainoita asioita joita tässä talossa on rakennusvaiheessa valittu väärin) ja lattia rikkoo kaikkia sukkia. Joten mäkin parsin villasukkia..

      Poista
  12. Mulla on ihan sama meininki! Pihistelen ruuassa, olen suorastaan nero siinä. Syödään kausituotteita, juureksia ja marjoja, sieniä ja itse pyydettyä kalaa. Lihakin jätettiin pois ruokavaliosta. Yöpaidassa on niin isot reiät kyynärpäissä, että tippuu kohta hihat lattialle. Parsin villasukkia. Sisustan kirpputorilöydöillä. Olen monesti sanonut, että ennen meillä oli kaunis koti, nyt meillä on harrastuksia...
    Retkeilykamat on minulle tärkeitä. Vietän niin paljon aikaa ulkona, että olen valmis niihin sijoittamaan. Joskus oli kamat ihan mitä sattuu, miesten takki, surkea rinkka ym. Nyt on niinsanotusti kusiset paikat jos on mentävä johonkin juhlavampaan tapahtumaan, koska en omista semmosiin sopivia vaatteita. Viimeks kun lähdin livemusaa kuuntelemaan niin mietin laittaisinko uudet Fjellun kuorihousut ja Rabin tuulipaidan...ei ehkä ihan paras ratkaisu.
    Pidän tätä tavallaan aikuistumisena. Voin tehdä just niinkun haluan. Eikä minua kiinnosta pätkääkään mennä uutta yökkäriä marketista ostamaan.

    VastaaPoista
  13. Musta tuntuu, että moni itseään pihiksi tituleeraava ei sitä ihan oikeasti ole. Tämä siis perustuen siihen, että minä olen aina pitänyt itseäni varsin pihinä, mutta en loppujen lopuksi sitä ole. Ostan laatua, oli se sitten uusi tai käytetty, ja kaupassa teen sen perusliikun, että teen ruokani itse alusta alkaen - mutta jos miun tekee mieli limppapulloa tai munkkia silloin tällöin, niin kyllä sen voi ihan hyvin kaupasta ostaa, ei se kerran kuussa juotu limppari niin kovasti kirpase. Paitsi tietysti sokeripiikkinä! Ajan superhalvalla, vähän kuluttavalla autolla, enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta - tai no, jos sen hinnan 10 kertasena saan, niin ehkäpä, ehkäpä... Saa muut vähän naureskella, mutta tiiän täsmälleen mitä siitä autosta on vaihdettu ja milloin ja mitä se syö missäkin olosuhteissa. Mutta pointtina, että kun haluttiin kivat tapetit uuteen kämppään, niin ne hommattiin eikä ruvettu nyhjäämään että oiskohan jossain edes vähän samannäköset halavemmalla. Ja jos joku ostokseni löytyy kuukauden päästä puoleen hintaan, niin mitäpä tuota liikaa murehtimaan. Rahaongelmia meillä ei ole, vaikka tulot ei suuret taloudessa olekaan.

    Sehän on niin, että kukin tyylillään ja omien varojensa mukaan. Olen huomannut iän myötä, että onnelliseksi tulee kyllä vähän vähemmälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olenkohan mäkin mennyt samaan lankaan? Pidän itseäni pihinä, vaikka oikeastaan parempi sana voisi olla harkitseva. En istu pimeässä mökissä koska sillä voi säästää sähköä. Mäkin ostan munkin jos haluan, mutta onneni on etten halua ostaa sitä kovin usein. Tapetti vaikuttaa viihtyvyyteen, joten sen valintaan kannattaakin satsata. En menisi siinäkään pihiys edellä. Kahdesta yhtä kivasta valitsisin silti halvemman..

      En ajatellut että tämä kirjoitus liittyisi millään lailla siihen, kuinka paljon rahaa on käytössä tai onko rahaongelmia. Kyse on priorisoinnista. :)

      Poista
  14. Mun piheys on viety sille tasolle, että jos pitäisi harkita lähteekö 10 kilsan päähän lumisateessa bussilla vai ei, niin menen pyörällä, koska se bussilippu maksaa kuitenkin 1,60 ja mulla on hyvä maasturi millä ajella. :D

    Syön myös kauden kasviksia ja teen töihin eväät, mutta just muutama päivä sitten ostin kolmellasadalla eurolla kiipeilyköyttä ja varusteita Saksasta ja jos vaellushousut maksavat kaksisataa, niin sitten ne maksaa kaksisataa ja se maksetaan. Harrastuksissa pyrin käyttämään vuokrakamppeita, lainaan lukemista kirjastosta ja säästän missä voin, mutta varustehankinnoissa koitan panostaa laatuun. Siellä mä sit istun retkellä jäisellä kivellä kahdensadan euron housuissani ja juon kaakaota, jonka minttuviina on kaadettu taskumattiin taxfree-pullosta, koska se oli halpa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muahaha :D

      Mun kaakao tulee tehtaanmyymälästä, koska se on halvempaa siellä. :P

      Poista

by mlekoshi