Koiralauma kasvaa

6.1.2016

Muistaako kukaan, kun vajaat kaksi vuotta sitten mietin pitäisikö ottaa huskypentu vai ei?

Otettiin yksi. Sitten toinen. Ja kolmas ja neljäs. Miten tässä näin kävi? Alussa mietitytti allergiat, koiraelämä ylipäänsä ja oikeastaan kaikki. Osataanko, jaksetaanko, paljonko menee aikaa ja rahaa. Hyödyt vs. haitat. Oikean koiran valitseminen. Se on hankalaa.

Näin sitten kävi.

Ensin hankittiin pitkän pohdinnan jälkeen Jään Lumon Krafla. Kraflalla on hyvät suvut ja se haluaa tehdä töitä. Ikää on nyt noin 1,5 vuotta joten koulutuksesta johtuvaa pölvästimäisyyttä esiintyy vielä, mutta työntekohalukkuuteen olen tyytyväinen. Koira vetää yksin hiihtäjää ja myös ahkiollista hiihtäjää. Käytiin juuri kolmen päivän intensiivikurssi Kuusamossa teemalla "oikean ja vasemman ero metsämaastossa". Krafla on kiinnostunut kaikesta (ihmiset, koirat, autot, jänikset, kelkat) ja haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Ei pelkää mitään ja on kaikille yliystävällinen.

Krafla on käytetty kerran näyttelyissä. Siperianhuskyjen erikoisnäyttely, JUN-ERI, sijoitus JUK3.

Jään Lumon Krafla (Icesmile's Shaman - Good Mushing Bea Bep-An-Then):



Toisen koiran hankkiminen oli vielä haastavampaa. Etsittiin sopivaa pentua ja sopivaa kasvattajaa pitkään, ja päädyttiin ottamaan yhteyttä Norjaan. Toisena koirana meille tuli Bris Av Viddashusky, Pohjois-Norjasta, noin 1300 kilometrin päästä kotoa. Brikka on nyt noin 7 kuukautta, ja aloittanut juuri vetämisen. Ajateltiin, että kaksi koiraa on ihan ok määrä tässä vaiheessa. Nopeasti pennun tulon jälkeen selvisi, että Brikalla on synnynnäinen sydänvika, eikä tämä koira saata elää kovin pitkään. Vetoa harjoitellaan maltillisesti. Brikka on pitkäjalkainen ja pentuna muistutti enemmän hirven vasaa. Brikka puhuu paljon korvillaan ja luimuttelee niitä jatkuvasti. Eniten Brikkaa pelottaa kaikki.

Bris Av Viddashusky (Doffen Av Vargevass - Arktisk Storm Diva):




Kasvattaja ehdotti meille korvauksena uutta pentua, joten niinpä meille tuli Vesterelva's Too-Ticki. Pentu luovutettiin meille saatesanoilla "She will learn Finnish in two years and there will be trouble". Pentu on sairaan kovapäinen äksypäksy, ja haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Tuutikki yrittää kurmottaa kaikkia ja kuvittelee omistavansa kaiken, ja luulee saavansa jotain aikaan hillittömällä hihhuloinnilla. Sääntöjä saa takoa kalloon ihan huolella, eikä koira ota siitä itseensä. Jos kuitenkin erehtyy antamaan palautetta siten että se myös menee perille, koira pistää pystyyn täysin överin ulinakonsertin. Tuutikki on luonteeltaan pieni perkele ja protestoi kaikkea mistä ei pidä (ulkotarhaa, matkustamista, pedin jakamista, liian pitkää ruokintaväliä, jos häntä ei tottele..). Tuutikki antaa kaikille turpaan ja sitten ihmettelee miksei kukaan leiki sen kanssa. Yleensä Tuutikki huutaa siksi että sitä vituttaa, ja se saa huutaa aivan rauhassa. Otan kupin kahvia ja hymyilen maireasti. :)

Tuutikin kovapäisyys ei haittaa mua yhtään, ja luulen että meillä on molemmilla yhtä herttainen luonne.

Vesterelva's Too-Ticki (Raggen - Klara Av Viddashusky):



Koska meillä oli jo kolme koiraa, on sama ottaa neljäs, eikö vain? Tuutikille otettiin kaveriksi Icesmile's Arnaq, koska siten saataisiin tarhoihin 2+2 koiraa ja edes Tuutikille samanikäinen kaveri. Neljättä koiraa ei varsinaisesti etsitty, mutta sellainen oli sopivasti tarjolla. Niinpä meille saapui tuuheakarvainen ja tuhti pentu, joka muistutti lyhytkarvaisen, pitkäraajaisen ja hieman liian laihan Tuutikin vierellä possua. Lapset nimesivät koiran Nasuksi. Nasu on leppoisa pentu, joka ei tunnu pelkäävän mitään eikä stressaavan mistään. Nasu vain on ja katselee. Nasun äänenkäyttö kuulostaa enemmän lehmämäiseltä pörinälisällä, ja koirien leikkien mennessä liian rajuksi Nasu toimii mouruavana sovintokoirana. Nasu on hyväntahtoinen pentu, jolle ei saa sanoa liian tiukasti.

Icesmile's Arnaq (Thor Av Vargevass - Icesmile's Sedna):



 Ja sitten vielä yhteiskuvia:




Alkuperäisen, alussa linkittämäni postauksen kommenttikentässä on mielenkiintoista keskustelua. Korpijaakko on kommentoinut pari vuotta sitten, että "Eihän tuo ole lainkaan typerä haave. Ei kun siis suunnitelma. Jossain neljännen koiran jälkeen tulee sitten ajankohtaiseksi uusi asunto jossain missä lumet riittää pidempään, mutta ei sitä vielä kannata miettiä (tai markkinoida miehelle)."

Auts, auts, auts.. :D

24 kommenttia :

  1. Hyvät hykkyrät. :D Luulen että luin juuri katkelman tulevaisuudestani. Ensimmäinen tuli pari kk sitten, toinen tulee "samanikäiseksi kaveriksi" reilun kuukauden päästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Siinähän on hyvä alku sitten. :)

      Poista
  2. Ahhahhahhaa! Ei mulla muuta. :D Sanoisinko että aika klassinen kuvio näissä piireissä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipäs repeillä siellä yhtään. :P

      Poista
  3. Vissiin nämä rekikoirat on aika sosiaalisia tapauksia kun voi noin pienillä ikäeroilla olla monta koiraa ja olettaa että tulevat toimeen vielä aikuisiakin? Omassa rodussa ei tulis mieleenkään ottaa samaa sukupuolta olevia alle kahden vuoden ikäerolla, ja mielellään sais olla vieläkin enemmän jotta konflikteilta vältytään (jos vältytään silloinkaan). :D Mutta onnea uusista tulokkaista. Harmi tuo sydänvikainen tapaus, oireileeko se ja onko tarkoitus käyttää sydänultrassa tai onko käytettykin jo? Omistani nuorimmalla on sivuääni sydämessä mutta ultrassa selvisi että ei ole vakavaa ongelmaa kuitenkaan eikä vaikuta normi elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pitäisi tulla tappeluita. Varmasti selvittävät keskinäisen arvojärjestyksensä, mutta nämä ovat lähtökohtaisesti sopuisia koiria.

      Brikka on käytetty sydänultrassa. Vaivaavia oireita ei ole vielä, mutta niitä todennäköisesti tulee ajan kanssa.

      Poista
  4. Auts, mitähän teillä on edessä! Hieno lauma siellä koossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vielä itsekään :)

      Poista
  5. Hauskan näkönen tuo Tuutikki (piti ihan tarkistaa mikä sen ekan uuden pennun nimi olikaan :D ), kun on aikuisen näköinen pää ja ihan kakaran kroppa vielä! Hurmaava. Ja miten vauvan näkönen Nasu sitten on siihen verrattuna <3

    Jotenkin hassua ajatella että olis neljä koiraa noin pienellä ikäerolla, mutta ero onkin siinä, että mulla on paimen ja seisoja, joitten kanssa tehdään yksilöllisempiä juttuja, niiden kanssa ei voi silleen tehdä yhtä aikaa, toisin kuin rekikoirien kanssa.

    Vaan onnea teille tuplapentuarkeen, hieno valjakko noista vielä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuutikki on hieman erikoinen, Nasu taasen pehmeän pentumainen. Tuutikki on myös liian laiha ja Nasu vähän painavampi ja paksuturkkisempi. Ovat ihan erilaisia pentuja niin ulkonäöltä kuin luonteeltaankin, mutta mieleisiä toki molemmat.

      Pentuaika on mukavaa, mutta onhan tässä myös omat haasteensa. Toisaalta siinä kai kaksi menee kuin yksikin.. :)

      Poista
  6. :D ihanaa keulimista mopolla.. eiku valjakolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt, näistä saa valjakon ehkä vuoden päästä.. :P

      Poista
  7. Nämä ovat niin sympaattisen oloisia karvaperkeleitä. :)

    Toivottavasti Brikka voi hyvin ja pärjää lauman menossa mukana pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan mutta pahinta pelätään.

      Poista
    2. Pääasia tietenkin, että Brikalla on hyvä, vastuuntuntoinen kotiväki ja se saa elellä mukavaa koiraelämää sen ajan, mitä sitä kestää. Kyllä siellä kelpaa olla ystävien seurassa. :)

      Poista
    3. Täällä se mahtuu hyvin olemaan, ja hauska koirahan tuo on. Brikka haukkuu paikkansa ihan jo seurakoiranakin. Pennun etsiminen venyi meillä tosi pitkälle, ja ensimmäinen koira kaipasi jo seuraa. Nyt sitä on, ja hyvin tulevat juttuun. :)

      Poista
  8. Aijai, aijai! Nyt se on menoa!

    VastaaPoista
  9. Oikein lutuisen oloisia karvaperkeleitä! Ja minähän en siis sanonut mitään. Ainakin tiesit mihin olit ryhtymässä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuota kukaan täysjärkinen sentään usko, hölmö.

      Poista
    2. Kuka täysjärkinen hankkisi neljä huskya? ;)

      En keksi ketään, joka niin tekisi. Itse kyllä tekisin heti jos viettäisin talvet ns. kotona...

      Poista
  10. Aijai! Meillä on ensimmäinen koira 5 kk ja nyt alkaa huomata, kuinka se kaipaa kaveria. Henkisesti olin varautunut toisen hankintaan jo silloin, kun eka otettiin mutta enpä arvannut, että näin pian pitäisi alkaa ettimään. Mutta samalla vaivallahan se kaksi menee, eikö vain? :D Olisi kiva lukea raporttia, miten ajan, rahan ja jaksamisen kanssa kävi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla vaivalla menee. Ehkä jopa pienemmällä, kun niistä on toisilleen seuraa, eikä mulla ole niin huono omatunto jos jonain päivänä huomio jääkin vähäisemmäksi.

      Raportti on tulossa. :)

      Poista
  11. oi että, tuttu kaava, niitä vaan tulee lisää ja lisää.... :D

    http://koiruuksiakaapolassa.blogspot.fi/2016/04/haluatko-huskyn.html

    VastaaPoista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |