Karhunkierros talvella

10.1.2016

Talviretkeily kaamosaikaan... Tyhmä idea. Silti mä olen siellä lähes joka vuosi. Ei opi ihminen, ei.

Ennen juttua kuppiarvonnan voittaja: Tiina Vekama. Otan yhteyttä.

Lähdettiin neljän hengen ja yhden koiran setillä Ristikalliolta. Sieltä oli startannut moni muukin, mutta lumikengillä. Meillä oli sukset. Kahdella rinkka, kahdella ahkio. Ei ollut ehkä paras yhdistelmä tuollainen pulkka+hiihtäjä+vetokoira+metsämaasto, mutta niillä nyt kuitenkin mentiin.

Ensimmäinen päivä oli juuri niin arsesta kuin kaamosreissut aina ovat. Oli kylmä, pulkka kaatui koko ajan ja muutenkin oli ikävää ja kurjaa. Maasto oli vaikeaa ja sukset ristissä. Eteneminen oli hidasta eikä tupaa tuntunut tulevan vastaan koskaan. Perussettiä, siis.


Ensimmäiseksi yöksi päästiin Taivalköngäksen tuvalle. Tupa oli aika iso ja aika jäässä, eikä kohtuullisella kaminankäytöllä saanut hikeä pintaan. Koiran vesikuppi jäätyi lattialla. Ruoka teki kuitenkin hyvää vaikka uni tuli miten tuli. Ensimmäinen yö on aina vaikea. Kroppa totuttelee vaellukseen, kaipaa lisää energiaa ja paikka on outo.

Aamulla aherrettiin itsemme toiselle puolelle riippusiltoja. Oli hidas ja hikinen jumppa. Jo edeltävänä päivänä etenemisvauhti mietitytti. Koiralla oli tassuissa jostain syystä verta, ja hangessa leikkaava jääkerros. Kartassa näkyi pientä käppyrää seuraavat 20 kilometria.

Pidettiin tuumaustauko.

Tuumaustauon lopputuloksena jumpattiin itsemme takaisin tuvalle. Hidasta, sano. Koko reissun aikana tuli kuvattua aika vähän. Joko oli liikaa pakkasta tai liikaa käppyrää. Mahdollisesti liikaa rappusia ja riippusiltoja. Ainakin ahkiolle. Tässä kuitenkin todistusaineistoa siitä, että tuvalla on oltu:


Eihän se mitään todista, tyhjä tupa. Lisäksi todistusaineistoa siitä, ettei huvittanut kuvata:


Eikö ole hieno? Puut kasvaa suorassa ja kaikilla on kivaa.

Paluumatkalla pidettiin taukoa Puikkokämpällä. Siellä on huumorintajuinen huoltomies. Puukatoksessa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla KÄYTÄ PUUTA SÄÄSTÄEN, mutta tuvan kamina on poistettu. Tuvassa oli kylmempää kuin ulkona.

Yö vietettiin tunnelmallisessa Ristikallion tuvassa. Lämmitykseen ja ruuanlaittoon on kamina, jolla sai tuvan mukavan lämpöiseksi. Viimeisenä päivänä hiihtäminen alkoi tuntumaan jo ihan kivalta. Suksilla oli suorastaan nautinnollista hiihtää sillä yhdellä lammella, joka oli ihanan tasainen.


Muuten eteneminen oli kuitenkin helpointa ilman suksia.

Ei tämä nyt sentään pelkkää valitusta ole. Nestettä sai mukavasti alas, kun termarissa liotti hetken yhtä kokonaista teepussia ja heitti sekaan riittävästi sokeria. Oli hyvää, jopa huomattavasti parempaa kuin pelkkä termarinmakuinen vesi jota pyörittelee suussa ankkajäisen suklaapalan kanssa.

Join parissa tunnissa yksin koko pullollisen.



Reissun jälkeen ulisin ja uikutin mökillä.  Joka paikkaan sattui.

Seuraava reissu on jo suunnitteilla.

4 kommenttia :

  1. Heh, muistuu mieleen oma talvinen Karhunkierros yli 10 vuoden takaa. Lähdetttiin tapaninpäivänä Ristikalliolta. Sieltä ei totisesti ollut lähtenyt ketään. Umpihankeen pisteltiin lumikengillä, vauhti oli parhaimmillaan 1 km/h reiteen asti ulottuneessa pehmolumessa. Eka yö oltiin alunperin lounaspaikaksi kaavaillussa tuvassa (jonka nimi ei muistu mieleen eikä karttaa jaksa katsoa). Toisena päivänä taukoa pidettiin esim villahousujen pukemista varten. On muuten hankalaa, jos tasapainoilet sukkasillaan lumikenkien päällä ja sormet on umpijäässä. Toisen päivän iltana muutettiin retken päätepisteeksi luontokeskus. Oisko ollut kolmas vai neljäs päivä, kun alkoi vesisade. Joka tapauksessa se oli sama päivä, kun telttayöpymiset alkoivat.
    Karhunkierros talvella on siis todella hyvä idea. Me ollaan kuitenkin pitäydytty eri maastoissa jo reilut 10 vuotta. Nimimerkki 9 joulua Lapissa vaeltamassa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai, kuulostaa herkulta! :D Kilsa tunnissa on aina yhtä yllättävä etenemisvauhti. Taivalkönkään jälkeen alkaa pitkä pätkä, jossa ei ole kuin tulipaikka. Siinä kohdin olette varmaan siirtyneet telttaöihin ja me päätettiin kääntyä takaisin.

      Musta näitä ei-niin-onnistuneita reissutarinoita on mukava lukea. Mulle uukkarit ei ole niin vakava asia ja on hauska kuulla, ettei muillakaan aina mene nappiin. Aina on kuitenkin parempi lähteä kuin jäädä kotiin. :)

      Poista
  2. Heh, itsekin olin samoissa maisemissa vuodenvaihteen ympärillä. Googlasin etukäteen "Karhunkierros talvella" ja lukemieni iloisten ja rohkaisevien kertomusten perusteella päätin jättää kokeilematta :D Käytiin sitten vain tekemässä pistoja; Kontainen, Valtavaara ja Pieni Karhunkierros. Ilman ahkiota, osittain ilman suksia ja aina mökkiin yöksi.
    Sun kommentointi on muuten tosi hankalaa, ei meinaa millään julkaista näitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusamon alue on siitä hyvä, että erilaisia päiväretkiä voi tehdä runsaasti. Jos ne on jo koluttu, voi jatkaa retkiä Posiolla, jossa on myös hyvin vaihtoehtoja.

      Jännä tuo kommentointi. Pitääpä tutkia..

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |