Käänny takaisin ajoissa

13.1.2016

Tästä tulee jäkättävä asennekasvatuspostaus.

Aina aika-ajoin keskustelupalstoilla ja muissa ryhmissä tulee vastaan kommentteja, jotka särähtää korvaan todella pahasti. Vaeltajan reittisuunnitelmat ovat matkalla muuttuneet olosuhteiden pakosta, ja joku kotisohvalta kommentoi sitä nasevasti. Jos jotain pahaa sattuu, viisastellaan että olisi pitänyt kääntyä takaisin aikaisemmin. Jos käännyt takaisin ennen kuin mitään sattuu, sitäkin kommentoidaan jotenkin näppärästi, ja vaeltajaa pidetään hieman osaamattomana. Eihän vielä ollut mitään hätää, menipä hyvin tuokin reissu. Joskus retkeilijä kysyy etukäteistietoa jostain alueesta, ja saatesanoilla mainitsee että takaisin kääntyminen EI missään nimessä ole vaihtoehto. Se on minusta mahdollisimman väärä asenne.

Takaisin kääntyminen on aina vaihtoehto. Joskus jopa viisain mahdollinen päätös.

Mä olen kääntynyt takaisin monesti. Olen ollut -30 asteessa Hetta-Pallaksella, kun valmiin uran loputtua tarjolla on ollut upottavaa umpihankea kahdelle hiihtäjälle. Kääntymispäätös tehtiin nopeasti umpisen alettua. Väkisin hankea voi painaa jonkun aikaa. Se on rankkaa, joten helposti tulee hiki. Hiki muuttuu jäätäväksi kylmyydeksi. Eteneminen on hidasta, joten todennäköisesti ei oltaisi päästy järkevässä ajassa tuvalle, joten meidän olisi pitänyt majoittua teltassa. -30 asteessa se ei kamalasti houkuttele, ellei ole pakko. Pakkoa vältän viimeiseen asti.

Pakit Hetta-Pallakselta



Olen ollut lapsen kanssa samaisessa paikassa myös kesällä, ja päätynyt lopettamaan retken ensimmäiseen (ja viimeiseen) järkevään paikkaan ennen pitkää tunturijonoa. Eteneminen meni mukavasti, mutta lapsi ei ollut innostunut ylämäistä. Väsyneenä ja kiukkuisena askel harhautuu helposti.

Pakit Hetta-Pallakselta vol.2

Viime vuonna käytiin myös talvella Haltin suunnalla. Toisena päivänä reissuseuralaiselle nousi kuumetta. Oltiin pari päivää samassa tuvassa ja kun kuumeisen olo kohentui, hiihdeltiin takaisin. Siihen tarvittiin aika paljon buranaa, finrexiniä ja kamojen fiksausta ahkioiden välillä.

Pakit Haltilta


Olen myös kääntynyt takaisin Abiskon ja Nikkaluoktan väliltä. Kävelin yksin Abiskosta kohti Nikkaluoktaa reilut 30 kilometriä, kunnes alkoi sataa lunta. Tuvat olivat juuri menossa kiinni, ihmisiä oli todella vähän ja kivet muuttuivat polulla liukkaiksi. Matka olisi jatkunut vielä ylemmäs. Liukkaassa kivikossa kaatuu helposti, puhelimen kuuluvuus alueella on huono ja muita liikkujia vähän. Autoni odotti siellä Nikkaluoktassa, ja bussit olivat lopettaneet kuljetukset Kiirunan ja Nikkaluoktan välillä. Käännyin silti takaisin.

Pakit Abiskosta


Muutama viikko sitten käännyin takaisin Karhunkierrokselta. Eteneminen oli hidasta, ja luvassa olisi ollut vielä hitaampaa menoa. Pakkasta oli paljon.

Pakit Karhunkierrokselta

Sitten on vielä yhdet pakit Lofooteilta, mutta eiköhän tämä lista ole riittävä jo näinkin jotta asia tulee selväksi.

Kaikki kohteet joista olen kääntynyt takaisin, ovat tunnettuja kohteita ja merkattuja reittejä. Mukana on aina ollut välineet siihen, että voidaan majoittua turvallisesti teltassa, syödä ja nukkua hyvin. On myrskynkestävät talviteltat, bensakeittimet, routamatot, makuualustat ja riittävä määrä hyviä untuvapusseja. Tarvittaessa osaan lapioida suojani pelkkään hankeen. Silti on osattava kääntyä takaisin. Ei ole mikään pakko suorittaa loppuun aiottua suunnitelmaa. 


Takaisin voi aina kääntyä, eikä se ole mikään häpeä. 


Kerron mieluusti myös julkisesti siitä, että olen kääntynyt takaisin. Joku voi kommentoida tyhmästi ja pitää mua huonona retkeilijänä, joka ei osaa ennakoida riittävästi. Siitä vaan. Itse tiedän, että kääntymispäätös on siinä tilanteessa ollut aina oikea. Parhaat päätökset tehdään kotisohvalla jälkikäteen, mutta oikeasti, liian väsyneenä retkellä tekisin vain huonoja päätöksiä. Olen joskus valtion avustamana vihreissä vaatteissa ajanut itseni niin piippuun, että nukahdan istualleen. Silloin ei vielä ole edes väsynyt. Jos kykenee nukahtamaan seisaalleen, alkaa väsymys olemaan jo todellista. Olen kokeillut senkin, jännä fiilis. Silloin päätöksentekokyky on yhtä hyvä kuin porkkanalla.

Hyviin retkeilytaitoihin kuuluu myös se, että osaa kääntyä takaisin. Itse käännyn 180 astetta mieluusti hieman liian aikaisin, kuin liian myöhään. Eikä hävetä yhtään.

14 kommenttia :

  1. Ikävä tapaus mutta mielenkiintoinen aihe. Monesti tarkat reittisuunnitelmat lisäävät turvallisuutta, mutta voisiko olla niinkin että jos oikein kotona mielikuvaharjoittelee tiettyä reittiä, niin reissun päällä on vaikeampi tehdä se ratkaiseva kääntymispäätös tai muuttaa reittiä esim. lyhyemmäksi? En tiedä, tällainen ajatus vain putkahti päähän. Jos vain lähtee "vähän fiilistelemään" niin reittiä on helppo muokata vallitsevan sään/fiiliksen/kuunkierron mukaan.

    Minustakaan kääntyminen ei ole huono juttu kun joskus vain tulee sellaisia tilanteita eteen. Ollaan kans ajettu käsivarteen, käyty Saarijärven tuvalla kääntymässä ja ajettu takaisin. :P Ihan hauskat muistot siitäkin reissusta jäi. Jos oltais painettu eteenpäin niin en tiedä olisiko sitä tässä muistelemassa asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei ole mitenkään vaikeaa muuttaa suunnitelmaa, vaikka se olisi miten tarkkaan hiottu. Toki ymmärrän, että joillekin näin voi olla. Mulla oli esim. Abisko-Nikkaluoktassa hirveä härdelli saada auto Nikkaluoktaan ja itseni ilman autoa Kiirunan kautta Abiskoon. Sitten kävelin reilut 30 kilometriä ja palasin Abiskoon, vaikka auton saaminen Nikkaluoktasta olikin a) turhauttavaa ja b) vaikeaa.

      Suunnitelmien muutoksissa on mulla aina ollut taustalla joku turvallisuusjuttu. Joko pienempi tai isompi, mutta joka tapauksessa sillä hetkellä konkreettinen.

      Poista
  2. Hyvä aihe ja hyvä kirjoitus.

    Pakit tai suunnitelman muu muutos on tuttu tilanne. Melon paljon merellä ja isoilla sisävesillä - useimmin yksin. Joskus lähimpään rantaan tai saareen voi olla hyvässä säässä tunnin tai kahden melonta. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi päätyä yllättäen.

    Olen palannut monta kertaa takaisin, leiriytynyt ennenaikaisesti lähimpään saareen, muuttanut kurssia suojaisille vesille tai edullisempaan tuulen suuntaan.
    Joskus aallokon tai tuulen voimistuessa olen ajatellut: Jos olisin työssä, ehkä jatkaisin. Mutta koska olen matkalla omasta tahdostani (tahdonhan myös elää), palaan rantaan. Tuuli tyyntyy usein illalla tai viimeistään seuraavina päivinä. Tiukka aikataulu ja suunnitelma ovat minusta pahimpia turvallisuusriskejä.

    Mitä enemmän on aallokkoa ja tuulta nähnyt, sitä selkeämmin ymmärtää, kuinka suuria ja hallitsemattomia riskejä on kokemattomuuttaan ottanut harrastuksen alkutaipaleen retkillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesistöt ovat mulle vieraampia, mutta samat säännöt varmaan pätevät sielläkin. Takaisin on kehdattava kääntyä ja suunnitelmia muuttaa, jos tarve vaatii. Siitä olen myös samaa mieltä, että myöhemmin ehkä ymmärtää ottamiaan riskejä paremmin.

      Poista
  3. Vielä ei ole ollut sellaista talvivaelluskertaa, jolloin alkuperäissuunnitelma olisi pitänyt, vaan suunitelma on elänyt joka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se tahtoo olla. Listasin tuohon ylle ne kerrat, jolloin olen päättänyt lopettaa reissun. Suunnitelma on muuttunut sitten useammin, joskus enemmän, joskus vähemmän.

      Poista
  4. Jälkiviisastelu olisi paras aloittaa vasta sitten kun kaikki tiedot tapahtumasta on saatavilla, eikä luottaa iltalehtien kuvauksiin tapahtumista. Se jos mikä on ylimielistä asennetta, että aletaan blogeissa ja palstoilla julkisesti rääppimään aihetta asenteella "minulle ei koskaan voi näin tapahtua", koska minä suunnittelen, minä varustaudun, minä, minä minä... Vaan kun se huono onni voi sattua kenelle tahansa, vaikka kuinka valmistuisi ja olisi parempi kuin muut.

    Siinä mielessä siis tämä lähestymistapa on parempi kuin listata mitä kaikkea itse tekisi paremmin, varsinkin kun tietoa tästä tapauksesta ei vielä edes ole saatavilla.

    Olisivatko nämä miehet kääntyneet takaisin ajoissa? Hehän esitietojen mukaan eksyivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ystäväiseni, tässä tekstissä ei ole tarkoitus jälkiviisastella eikä kritisoida tämän viikon tapahtumia. Kirjoitus on ollut minulla mielessä useasti, jotakuinkin jokaisen kerran jälkeen, kun olen itse päätynyt tekemään U-käännöksen. Sain siihen lopullisen kimmokkeen nyt, kun luin poliisin tiedotteesta, että UKK-puiston tapahtumissa hekin olivat kääntyneet takaisin. Tein myös pari viikkoa sitten itse retken, jossa käännyin takaisin.

      Kirjoitin tämän tekstin myös siksi, että minulle on kirkkain silmin kerrottu, että aiotulla seuraavalla reissulla ei missään nimessä käännytä takaisin. Se on se asenne mihin halusin puuttua, ei tämän viikon tapahtumat.

      Jälkikäteen ajattelen, että olisin voinut otsikoida tekstini paremmin. Osuvampi otsikko olisi ollut "Uskalla kääntyä takaisin", joka kuvastaa paremmin tekstin sisältöä. Se olisi myös ollut hienotunteisempi juuri tällä viikolla.

      Poista
  5. Marita Oljakka13.1.2016 19.30

    Hyvä kirjoitus. Kiitos ! Puhut täyttä asiaa ja toivon että mahdollisimman moni vasta aloitusasteella oleva vaeltajan alku tämän lukee ja mieleensä painaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä on hyvä kerrata myös kokemuksen karttuessa. Kyllä se on vieläkin hankalaa pohtia jatkaako retkeä vai kääntyäkö takaisin.

      Poista
  6. Kirjoituksesi on oikein hyvä juuri tuollaisena.
    - Keskeytin joskus retken, kun huomasin etteivät eväät tulekaan riittämään. Se oli todellista tyhmyyttä ja laiskuutta, ja lupasin ettei niin käy enää koskaan.
    - Toisella kertaa kokematon kaveri olisi kiivennyt huipulle asti, mutta läntinen reitti on paljon pitempi ja raskaampi kuin luullaan, ja homma olisi päättynyt viluun, nälkään ja pimeään Kebnen hangessa. Luntakin oli siis ihan liikaa.

    Tunnen surua miesten onnettomuuden takia. e.s.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Kebnekin vielä! Olen ollut menossa kesäkelissä Kebnekaisen huipulle, ja päästiin siihen ensimmäiseen kattilaan saakka. Sinne oli joku jaksanut raahata rinkat ja teltatkin, mutta meillä oli leiri alhaalla ja mukana päiväretkivarusteet. Sumua oli niin paljon, ettei seuraavaa merkkiä kunnolla näkynyt, eikä reitti ollut meille tuttu. Sitkeesti sinne lähti joitain ihmisiä ylös, mutta itse päädyttiin laskeutumaan takaisin alas. Näkyvyys huono = ei järkeä jatkaa. Kebnelle kiipeäminen oli onneksi vain osa reissua, ei sen päämäärä.

      Poista
  7. Hyä Martsa, siussa on ainesta! :)

    VastaaPoista

by mlekoshi