Hyvä aamiaismysli

30.11.2015

Olen niitä ihmisiä, joille arkena aamupalan syöminen on vastenmielistä. Normaaliin aamurutiiniin kuuluu 2-3 kuppia kahvia, ja ruokahalu herää noin kolmen tunnin päästä heräämisestä. Arkena se ei ole ongelma, mutta retkillä aamupalan syöminen on välttämätöntä. Kun talviaamuna varovasti nostaa nenää makuupussista, pakkasta on yli kymmenen astetta ja edessä ja takana monta hiihtopäivää, on pakko syödä kunnolla jotta jaksaa. Mun tapauksessa on pakko syödä edes jotain.


Normaalisti arkena en ole erityisesti puuron ystävä. Retkillä puuroon voi kuitenkin sotkea lähes rajattoman määrän voita. Kylminä vuodenaikoina on myös hyvä saada syötyä jotain lämmintä. Viimeksi käsivarressa eräs poikakaksikko veteli aamupalaksi reiteriä, mutta sellaiseen ei vaan pysty, ei kykene..



Vaikka puuro onkin vaelluksilla hyvää, olen kaivannut sille vaihtelua ja päätynyt kehittelemään hyvää myslireseptiä. Kaupan myslit eivät ole oikein mieleisiä, joten olen tehnyt sitä itse. Tämä kehittyi vahingossa. Ostin paljon hehkutettua Fazerin Sadonkorjuupuuroa, mutta se oli puurona aika erikoista. Päädyin tekemään paketista mysliä, ja siinä se toimiikin loistavasti. Ohje on tämä:

Sadonkorjuumysli

5,5 dl Fazerin Sadonkorjuupuurohiutaleita
2,5 dl cashewpähkinöitä rouhittuna
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl hunajaa
1 Rainbow Fantasy kuivahedelmäsekoitus pilkottuna

Hiutaleet, pähkinät, öljy ja hunaja sekoitetaan ja paahdetaan uunissa 175 asteessa puolisen tuntia. Hiutaleet saavat ottaa väriä, mutta eivät palaa. Sekoitusta kannattaa käännellä välillä. Jäähtyneeseen seokseen lisätään kuivahedelmät. Jos laittaa koko pussin, myslistä tulee melko palaisaa. Mikäli pitää vähemmästä määrästä paloja, puoli pussia riittänee.


Hyvän myslin salaisuus on riittävä paahtoaika ja isot hiutaleet. Tavallisilla hiutaleilla myslistä tulee purua. Sadonkorjuupuurossa on mukana isoja hiutaleita. Sadonkorjuupuuro on siis sekoitus, jossa on kaura-, ohra- ja ruishiutaleita sekä auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä ja kurpitsansiemeniä. Jos sekoitus loppuu kesken, mysliä voi jatkaa kaurahiutaleilla, tai oikeastaan millä tahansa hiutaleilla. Seuraavaan retkiversioon ajattelin nostaa öljyn ja hunajan määrää, mutta arkena pärjätään tällä ohjeella. Retkellä syön sen kiisselin kanssa. Joskus kokeilin jukurtin kuivaamista retkelle, mutta siitä tuli kamalaa. Käytännössä vaelluksilla syön vaihdellen puuroa ja mysliä. Mitä muuta voi aamuisin vaelluksella syödä?

Lounas laavulla

18.11.2015

Onko lounastauko pakko pitää ravintolassa tai ruokalassa? Jos työt joustavat, on pieni savuhetki nuotiolla mukava tauko päivään. Valoisa aika on nyt todella lyhyt. Maa on ainakin täällä meillä vielä aivan musta, ja kaikkialla on pimeää. Jos tekee normaalia työpäivää, nyt on juuri se aika vuodesta kun kaikki valoisa aika menee työpaikalla, ja aika monella vieläpä sisätiloissa.

Meillä kumpikaan ei tee normaalia työpäivää. Normaalilla tarkoitan nyt siis sitä kahdeksaa tuntia päivässä virka-aikana -tyyppistä ratkaisua, jossa täytyy nököttää tietyssä paikassa ja työnantaja määrää kahvitauotkin. Niinpä tänään tehtiin lounastreffit laavulle. Makkaraa on puputettu aivan riittävästi, joten tein nopeasti mukaan caesarsalaatin krutonkeineen ja kävin hakemassa matkalta possupötkön. Ja pari viineriä..


Lounaaksi oli savustettua possua salaatilla. Pihvejä vartioi tämä silmäpuoli. Nyt siitä on tullut myös nenäpuoli. Jostain syystä nenän väritys on muuttunut tuollaiseksi punamustaksi. Possua piti minunkin vartioida ihan kunnolla, sillä tämä neiti syö kaiken mikä vaan on nielaistavissa. Nappulat, lihat, vinkulelut, hiiret, kaikki menee. Tänään se meinasi kähveltää multa viinerin, mutta sen ehdin estämään.


Toinen rekku on hieman perso riistalle. Alueella on hirviä, ja Krafla sinkoili hajujen perässä hieman liian innokkaasti, joten laitoin rekun puuhun kiinni. Enää se ei saa narussa hepulia, mutta muuten on vielä vähän opeteltavaa. Koira ei ollut tähän ratkaisuun täysin tyytyväinen mutta minä olin, ja se ratkaisee.




Kyllähän nuotiolla lounaan valmistaminen vie hieman enemmän aikaa kuin valmiiseen pöytään istuminen, mutta kyllä se antaakin enemmän. Suosittelen kaikille, joilla vaan työt joustavat !

Tutustumista isompaan valjakkoon

8.11.2015

Ensimmäinen koira, Krafla, on pian 1,5 vuotias. Viime talvena sen kanssa lähinnä hiihdettiin joko ahkion kanssa tai ilman sitä. Keväällä ja syksyllä on käyty joitain kertoja juoksemassa, mutta sulan maan vetoväline meiltä puuttuu vielä. En tiedä olisiko harrastaminen mukavinta pyörällä vai kickbikella? Jonkinlainen räpätin täytyy kuitenkin hankkia, sillä lumen tuloa voidaan joutua odottamaan. Jos joulun aikaan haluaa hiihtää Lapissa, pitäisi koiralla olla jo jonkinlainen kuntopohja vetämiseen.

Vaikka meillä on vasta kaksi koiraa, on alusta asti ollut selvää, että koira(t) pyritään viemään ihan oikean valjakon mukaan juoksemaan. Vanhimman koiran isä on Icesmile's Shaman, ja heidän kennelissään ollaan vierailtu useasti. Krafla on toivotettu tervetulleeksi mukaan valjakkoon, ja sinne rekku ollaan myös viety.

Icesmile'sin koirat juoksevat aika paljon enemmän, nopeammin ja pidempään kuin tämä mun tottumaton nuori koira. Niinpä Krafla otettiin mukaan valjakkoon vain osalle matkaa ja vasta sen jälkeen kun muut koirat olivat jo saaneet hieman päästellä suurimpia intojaan ulos. Itse pääsin mönkkärin kyytiin katsomaan mitä koirat tekee ja kuinka homma etenee.

Pihasta lähdettäessä ensimmäisenä hölkätään pieni mäki ylös. Siinä koiran kieli pitenee kivasti.



Maisemat on myös enemmän kuin kohdallaan, ja tässä kohdin pidettiin pieni tauko. Sitten ajeltiin pieniä metsäteitä pitkin autolle ja haettiin Krafla mukaan. Porukasta yksi koira jäi siksi aikaa odottelemaan.


Krafla on kuvassa oikealla neljäs. Se juoksi mukana muutaman kilometrin, ja sitten se palautettiin autolle. Pienen pyrähdyksen päätteeksi koira sai vettä ja makkaraa, ja seuraavana yönä oli käynnissä jonkinlainen oppimisprosessi.

Rekulla meni valjakossa ihan kivasti. Se vetää, mutta on muuten vähän tohelo. Opettelussa helpottaa kovasti se, että kaikki muut valjakon koirat ovat rauhallisia ja osaavat hommansa. Mitään turhaa hötöilyä ei ole, ja koirat menevät sinne minne käsketään. Toisella kerralla jolla olin mukana sattui kapealla metsätiellä tulemaan pakettiauto vastaan. Mönkkäristä neuvottiin "ohi oikealta" ja sitten koirat menivät pakettiautosta ohi oikealta. Ketään ei kiinnostanut se pakettiauto, mutta voi olla että kuski hieman hämmentyi.

Vaikka meille ei olekaan suunnitteilla 16 koiran valjakkoa kuten kuvissa, on musta mukavaa että koira pääsee harjoittelemaan valjakkokäyttäytymistä ja isommassa porukassa juoksemista.

Lumia odotellessa.

Pieni päiväretki Valtavaaralle

3.11.2015

Syyslomasta on kulunut jo tovi, mutta mulla on vielä kone täynnä kaikkia hienoja kuvia ja pää täynnä muistoja. Lisäksi meillä on piha täynnä soraa. Omakotitalon pienet pihatyöt on vielä vaiheessa, ja sorakasa kipattiin ainoalle mahdolliselle paikalle; parkkikselle. Hieno juttu, sillä nyt mikään auto ei mahdu pihaan ja lapioitavaa riittää. Puuhakasa on pitänyt puuhakkaana, vaikka itse olenkin keskittynyt lähinnä työnjohdollisiin toimiin ja kevyeen levittelyyn.

Valtavaarasta on paljon muistoja. Olen käynyt siellä alle puolivuotiaan lapsen kanssa, ja sen jälkeen tasaisesti parin vuoden välein. Nyt se pieni tutinlussuttaja on jo kymmenen. Hikisempiä muistoja on eräältä yksinvaellukselta, jolloin saavuin Valtavaaran tuvalle keskellä yötä ja ilman vettä. Siitä on yli kymmenen vuotta aikaa, ja tässä välissä olen ehkä oppinut jotain. Voi olla että aika vähän, mutta riittävään vesimäärään pyrin kuitenkin. Viime keväänä käytiin juoksemassa NUTS Karhunkierroksen pienin matka, 31 kilometriä, joka sekin meni Valtavaaran kautta. Polveen sattui alamäissä, koska vedin lipat matkalla. Nyt mietin pitäisikö ensi vuonna osallistua vielä uudestaan samalle matkalle, sillä maisemat ovat todella hienot. Voi olla, että mietin tätä liian kauan ja tapahtuma on kohta myyty täyteen, ellei ole jo.

Syyslomalla oltiin liikkeellä koko porukalla. Koirat haluavat mennä ja lasten annetaan mennä. Liikkeellä oli paljon lapsiperheitä, ja taukopaikoilla taukoilijat vaihdettiin lennosta. Yksi tuli, toinen lähti.

Valtavaaran lammella oli isompikin seurue vasta aloittelemassa, joten siitä hilpaistiin ohi kodalle. Jos tarkkaan katsoo, kuvassa näkyy sekä Valtavaaran lampi että tupa.


Koiraporukka oli kovalla energialla menossa. Isomman virtaa pyrittiin rajoittamaan repuilla, mutta ei tätä tyyppiä kovin helpolla hidasteta. Pienempi on sentään paremmin hallittavissa, vaikka menohaluja on silläkin.


Huipulla oli tuulista, ja onneksi meille sattui poutainen ja pilvetön päivä.




Tämä on kyllä mukava pieni päiväreitti, joka kannattaa ehdottomasti käydä kiertämässä jos on liikkeellä Rukan suunnalla.
Proudly designed by | mlekoshiPlayground |