Vaarojen maraton 2015 ja arvontamuistutus

4.10.2015

Hep! Edeltävässä luottokamapostauksessa on arvottavana Retki-lehden vuosikerta. Osallistua ehtii vielä sunnuntai-iltaan saakka.

Lauantaina juostiin Vaarojen maraton mukavissa Herajärven kierroksen maisemissa. Keväällä tuli juostua enemmän, mutta kesällä oli kaikkea muuta tekemistä ja juoksulenkkejä tuli tehtyä kaikki viisi. Ei kovin hääppöiset pohjat polkumaratonille, mutta tuleepahan edes joskus tehtyä pitkiä lenkkejä.


Aamu alkoi mukavasti mökillä, kun auton kojelaudassa luki "not working" ja mökkitieltä piti raivata myrskyn pudottamia rankoja pois. Mökkitie on sen verran skutsissa, että ehdin jo toivoa tielle enemmän tuulenkaatoja jotta olisin päässyt luistamaan maratonista.. Ehdittiin kuitenkin juuri ennen starttia ilmoittautumaan. Numerolaput saatiin tiskiltä kello 8:48, ja pienen välppäyksen jälkeen ehdittiin vielä sopivasti viimeiseen lähtöerään. Viimeisenä starttaavat ne, joiden tavoiteaika on 7+ tuntia. Kesän viiden lenkin jälkeen tavoite oli päästä maaliin, joten 7+h kuulosti oikein hyvältä. Viivalla oli todella vähän jengiä, vain kourallinen.

Ensimmäiset noin 17 kilometriä Kiviniemelle asti olivat oikeastaan oikein mukavia kilometrejä. Soutuveneessä ehdittiin rouskuttamaan vähän sipsejä ja kanssajuoksija onnistui myös jättämään sinne mun tekemät rumat lapaset. Kiviniemessä rouvat kaatoivat vettä kaikki pullot täyteen, poistettiin kiviä kengistä ja teipattiin alkavat hiertymäkohdat. Matka Ryläykselle saattoi alkaa. Näillä eväillä:


Edeltävällä kerralla Ryläys ei ollut kovin paha. Sinä vuonna juoksulenkkejä ei ollut myöskään kovin montaa takana, mutta taidettiin käydä retkeilemässä Norjassa ja kiivetä jotain muitakin mäkiä. Tänä vuonna Ryläys oli aivan ahterista. Ei olla käyty Norjassa, eikä tossu oikein liikkunut. Lisäksi söin liikaa rusinoita ja öklötti. Myös Ryläyksen jälkeinen alamäki oli ihan peestä, vaikka ensimmäinen 86 kilometrin ultraaja näytti hyvää esimerkkiä miten niistä voi selvitä nopeasti. Selvittiin, muttei nopeasti.

Viimeisen juottopisteen jälkeen olikin tarjolla tietä ja kaksi nousua. Ensimmäinen nousu on vähän sellainen hv-nousu, jossa otetaan suurimmat luulot pois. Loppunousu oli tällä kerralla muiden mäkien tavoin aivan peestä. Edeltävällä kerralla vedin loppumäen raivokkaasti snickersin voimalla, ja yritin samaa nyt Fazerin ällömakealla kuningatarpiirakalla. Ei riittänyt 241 kaloria tuohon mäkeen, vaikka se hillo maistuikin taivaalliselta. En edes yritä saada sitä kurkusta alas kotioloissa.


Näissä maisemissa on aina mukava juosta (sitten jälkikäteen maalissa ajateltuna). Kuva on vanha, mutta maisema sama.

Loppufiilikset:
Tunnelma: Kolilla aina loistava
Mitä opin: Kannattaisi treenata enemmän
Treenaanko: Tuskin
Erikoisterveiset: Alaparkin liikenteenohjaajalle ja hissin ulosheittäjälle. Ei ehkä kiitollisimmat hommat, mutta silti jaksoivat olla iloisia. Oltiin myöhässä ja tuli hyvä mieli.

2 kommenttia :

  1. Tätä lukiessa kiitän sitä, että olen itse vain sen verran tyhmä että ilmoittelen itseäni noihin 12/21 km polkujuoksuihin, enkä treenaa niitä varten. Tässä sitä taas mietitään että pitäisikö se yksi juoksulenkki käydä tekemässä ennen ensi viikonlopun Helsinki City Trailia ja masentua, vai jättäisikö juoksukunnon ihan täydeksi arvoitukseksi ja katsoo sitten ensi viikolla miten tossu kulkee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata tehdä sitä yhtä lenkkiä. Siinä saa vaan kinttunsa kipeäksi ja mielen epäluuloiseksi. Kokeilin..

      Poista

by mlekoshi