Riisin rääpäsy

25.10.2015

Riisitunturi on hyvä paikka pienille päiväretkille. Syyslomalla parkkipaikka oli taas aivan täysi, mutta poluilla vastaan ei tullut yhtään ketään. Ympyräreittiä kuljetaan pääosin tiettyyn suuntaan, ja mahtuuhan siellä jonossa kävelemään, varsinkin kun seuraavaa ei näy edessä eikä takana.

Sää ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta oli mukava nähdä millainen kohde Riisitunturi on syksyllä. Aiemmin olen käynyt siellä vuodenvaihteessa, ja silloin Riisi oli todella kaunis. Tällä kerralla saatiin sumua.



Reitiltä ei kuitenkaan voi oikeastaan eksyä. Polku on erittäin selkeä ja nyppylän päälle on aika reilulla kädellä laitettu tikkuja, joten paljon pahemmallakin kelillä täällä voi rauhassa kävellä. Riisin lenkit ovat oikein hyviä vaihtoehtoja myös niille, jotka eivät ole retkeilleet kamalan paljon. Myös lapsiperheille kohde sopii mainiosti. Meillä lapset laitettiin suunnistamaan, koska näin kakarat juoksevat reippaasti edessä, känisevät keskenään ja selvittävät risteyskohdat mukavasti.

Riisin majalla pidettiin taukoa. Tulia ei taaskaan tarvinnut tehdä itse, koska syysloma.


Tuvalta matka jatkuikin alamäkeen, ja suunnistuspartio oli taas saanut eväistä aivan käsittämättömän määrän virtaa.



Hyvä jos etummaisen takki edes näkyi.

Pieni Karhunkierros raikkaassa syyssäässä

19.10.2015

Syyslomaa käytiin viettämässä Kuusamon kupeessa. Kuusamossa on se hyvä puoli, että Karhunkierroksen kaikki hienot nähtävyydet ovat lähellä, ja itselle jää vain vaikeus valita sopiva kohde. Kun Kuusamoa tai Karhunkierroksen kohteita on kolunnut riittävästi, voi siirtyä Riisitunturille. Aloitimme Pienestä Karhunkierroksesta, joka on itse asiassa kävelty tai juostu jo moneen otteeseen, mutta maisemat ovat silti hienot ja reitti vaihteleva.


Syyslomalla liikkeellä oli sen verran jengiä, ettei tulia tarvinnut tehdä kertaakaan. Taukopaikoilla oli yleensä paljonkin ihmisiä, mutta poluilla väki jotenkin hävisi. Mahtuuhan sinne ihmisiä, helpostikin. Syyslomaa viettäviä koululaisia oli ilahduttavan paljon.

Meilläkin oli mukana koko porukka. Kaksi aikuista, lasta ja koiraa. Vanhempi koira haluaa mennä, koska se on hieman nuori ja hieman tyhmä. Lempinimeksi on muodostunut Paukapää. Paukapää sai kannettavakseen reput, joiden ajateltiin hillitsevän edes vähän vauhtia. Oltiin väärässä. Koulutus jatkuu.


Mutta ne maisemat! Siksihän tuonne mentiin. Viimeksi NUTS Karhunkierroksen pikkumatkaa juostessa piti katsella enemmän askelmerkkejä, mutta nyt keskityttiin puhtaasti maisemiin.



Varsinaisia pidempiä taukoja pidettiin yksi. Lapset ovat nyt 8- ja 9-vuotiaita, ja Pienen Karhunkierroksen kiertäminen on näille ihan helppo nakki. Tietysti jossain kohdassa kuuluu väninää, koska alkaa tulla nälkä tai riippusiltoja ei ole riittävän tiheässä. Kourallisella pähkinöitä askel vaihtuu aivan käsittämättömästi taas juoksuun. En tiedä mitä pähkinöissä yleensä on, mutta vauhtia niistä kyllä saa. Sama koskee nuotioeväitä (kunhan se ei ole makkaraa). Tällä kerralla otettiin mukaan ihania euron mikropitsoja. Rukan kaupassa ei ollut pieniä Pizza Piccoloita, jotka ovat parempia. Ei tämä ehkä ollut ravintoarvoiltaan ihan paras veto, mutta vaihtelua makkaralle kuitenkin..

Tauoilla koirat saivat naposteltavaa ja pienesti palautetta.


Kun päästiin takaisin mökille, koirat olivat muuttuneet lauhkeiksi pikku mussukoiksi.

Arvonnan voittaja

7.10.2015

Loistava ilta. Revontulia ja kaikkea :)


Erilaisia luottokamoja nimettiin perusteluineen oikein mukavasti. Tällä kerralla mystinen arvontapäähine vaihtui helpompaan, nimittäin ystävääni random.orgiin. Retki-lehdet menee Teemulle. Otan yhteyttä.

Vaarojen maraton 2015 ja arvontamuistutus

4.10.2015

Hep! Edeltävässä luottokamapostauksessa on arvottavana Retki-lehden vuosikerta. Osallistua ehtii vielä sunnuntai-iltaan saakka.

Lauantaina juostiin Vaarojen maraton mukavissa Herajärven kierroksen maisemissa. Keväällä tuli juostua enemmän, mutta kesällä oli kaikkea muuta tekemistä ja juoksulenkkejä tuli tehtyä kaikki viisi. Ei kovin hääppöiset pohjat polkumaratonille, mutta tuleepahan edes joskus tehtyä pitkiä lenkkejä.


Aamu alkoi mukavasti mökillä, kun auton kojelaudassa luki "not working" ja mökkitieltä piti raivata myrskyn pudottamia rankoja pois. Mökkitie on sen verran skutsissa, että ehdin jo toivoa tielle enemmän tuulenkaatoja jotta olisin päässyt luistamaan maratonista.. Ehdittiin kuitenkin juuri ennen starttia ilmoittautumaan. Numerolaput saatiin tiskiltä kello 8:48, ja pienen välppäyksen jälkeen ehdittiin vielä sopivasti viimeiseen lähtöerään. Viimeisenä starttaavat ne, joiden tavoiteaika on 7+ tuntia. Kesän viiden lenkin jälkeen tavoite oli päästä maaliin, joten 7+h kuulosti oikein hyvältä. Viivalla oli todella vähän jengiä, vain kourallinen.

Ensimmäiset noin 17 kilometriä Kiviniemelle asti olivat oikeastaan oikein mukavia kilometrejä. Soutuveneessä ehdittiin rouskuttamaan vähän sipsejä ja kanssajuoksija onnistui myös jättämään sinne mun tekemät rumat lapaset. Kiviniemessä rouvat kaatoivat vettä kaikki pullot täyteen, poistettiin kiviä kengistä ja teipattiin alkavat hiertymäkohdat. Matka Ryläykselle saattoi alkaa. Näillä eväillä:


Edeltävällä kerralla Ryläys ei ollut kovin paha. Sinä vuonna juoksulenkkejä ei ollut myöskään kovin montaa takana, mutta taidettiin käydä retkeilemässä Norjassa ja kiivetä jotain muitakin mäkiä. Tänä vuonna Ryläys oli aivan ahterista. Ei olla käyty Norjassa, eikä tossu oikein liikkunut. Lisäksi söin liikaa rusinoita ja öklötti. Myös Ryläyksen jälkeinen alamäki oli ihan peestä, vaikka ensimmäinen 86 kilometrin ultraaja näytti hyvää esimerkkiä miten niistä voi selvitä nopeasti. Selvittiin, muttei nopeasti.

Viimeisen juottopisteen jälkeen olikin tarjolla tietä ja kaksi nousua. Ensimmäinen nousu on vähän sellainen hv-nousu, jossa otetaan suurimmat luulot pois. Loppunousu oli tällä kerralla muiden mäkien tavoin aivan peestä. Edeltävällä kerralla vedin loppumäen raivokkaasti snickersin voimalla, ja yritin samaa nyt Fazerin ällömakealla kuningatarpiirakalla. Ei riittänyt 241 kaloria tuohon mäkeen, vaikka se hillo maistuikin taivaalliselta. En edes yritä saada sitä kurkusta alas kotioloissa.


Näissä maisemissa on aina mukava juosta (sitten jälkikäteen maalissa ajateltuna). Kuva on vanha, mutta maisema sama.

Loppufiilikset:
Tunnelma: Kolilla aina loistava
Mitä opin: Kannattaisi treenata enemmän
Treenaanko: Tuskin
Erikoisterveiset: Alaparkin liikenteenohjaajalle ja hissin ulosheittäjälle. Ei ehkä kiitollisimmat hommat, mutta silti jaksoivat olla iloisia. Oltiin myöhässä ja tuli hyvä mieli.

Luottokamat

1.10.2015

Yhteistyössä Retki-lehti

Retki-lehden numero 8 on jo tipahtanut postiluukusta ja löytynee jo kauppojen lehtihyllyiltäkin. Uusimman numeron varusteosiossa on Luottovarusteet -sarja, jossa aina joku mukava tyyppi kertoo omista luottokamoistaan. Tässä numerossa on pyöräilijä Noora Kanerva.

Itse tykkään luonnollisesti hyvistä, toimivista, kestävistä ja samalla myös hyvännäköisistä kamoista. Pelkkä toimivuus ei riitä, sillä varusteen pitää olla myös kestävä. Jokaisen reissun jälkeen ei kiinnosta hankkia uutta varustetta rikkoutuneen tilalle. Pelkkä kestävyyskään ei riitä, sillä en halua näyttää peikolta tunturissa. Usein näytän, mutta se ei ole varusteiden vika..


Tuolla korvessa liikkuessa on ollut ilo huomata miten erilaisilla kamoilla tunturiin voi lähteä. Siellä on mummot ja papat 80-luvun housuissa ja anorakissa, koska ne ovat kestäneet käytössä, eikä ole ollut syytä ostaa uusia. Osa porukasta kulkee niillä varusteilla joita nyt ovat sattuneet saamaan käyttöönsä päästäkseen tunturiin. Siellä on vähän kokemattomampaa väkeä hyvillä lainakamoilla, ja kokenutta väkeä hyvillä uusilla kamoilla. Uutta ja vanhaa iloisesti sekaisin. Varusteiden kunnosta voi helposti tehdä vääriä johtopäätöksiä toisten kokemustasosta, vaikka yleistykset niin kivoja ovatkin. Osa vaan haluaa kokeilla erilaisia uusia varusteita, kun taas toiset tyytyvät vanhaan ja hyväksi havaittuun, tai edes johonkin joka toimii. Osa kokeilee innokkaasti uusia varusteita ja osa ostaa sen minkä kokeilijat ovat arvioineet toimivaksi (Rogers ja varhaiset omaksujat. Joko jotain uudempaa teoriaa on tarjolla?). Itse olen ehkä siellä jossain välissä. Käytössä on vanhoja toimivia varusteita sekä uutta kamaa, joka on kokeilussa tai mukana huvin vuoksi. Se osa varusteista, joka on ollut käytössä pitkään ja todettu toimivaksi, näyttää tältä:

- Fjällrävenin G-1000 housut. Nämä ovat olleet käytössä ehken 10 vuotta. Ne eivät ole vedenpitävät, mutta vahalla vedenkestoa voi lisätä. Pääasia näissä on se, että ne ovat olleet kestävät ja soveltuneet kaikkeen retkeilyyn, marjastukseen ja nuotiolla pönöttämiseen. Niitä ei tarvitse varoa, koska kangas on kestävää. Marjakauden alkaessa vahaa laitetaan enemmän lahkeisiin, koska suolla ja näreikössä kosteus hiipii alhaalta, ja vaellusreissuilla enemmän etureisiin ja takapuoleen. Etureisiin siksi, että takilta tippuva vesi kastelee kintut nopeasti, ja takapuoleen luonnollisesti istumisen takia. Kymmenen vuoden jälkeen housuissa on yksi pieni reikä. Puhtaaksi en näitä enää saa, sillä olen ollut aika laiska puhdistuksen kanssa ja näillä housuilla on rämmitty erinäisissä kanervikoissa esim. mustikoiden perässä. Miinuksena on joustavuus, jota tässä mun mallissa ei ole yhtään. Tämä vaalea beige väri ei myöskään sovi hirveän hyvin yhteen mun taivaansinisen takin kanssa, joten olen ajatellut hankkia myös toiset housut. Se on vaikeaa, koska olen ihan ulkona housubisneksestä. Hankin toiset sitten kun jaksan, koska haluan vaihtelua. Ehkä jotain modernimpaa väriä ja naisellisempaa leikkausta.. Toiminnoista en tingi.


Myös lapsilla on yhdet G-1000 kankaasta tehdyt housut. Ne ovat olleet pitkäikäiset, sillä lahkeensuussa ja vyötärössä on kuminauhat. Nämä ovat siitä erikoiset housut meidän lapsilla, että nämä ovat nyt käytössä toisella lapsella eikä niissä ole sitten yhtään mitään kulumaa. Normaalisti housut kulutetaan hyvin nopeasti vähintään polvista puhki. Nopeasti voisi kuvitella että näitä on käytetty vähän tai kohtelu on ollut hellää, mutta ei se ole. Tyyli on tämä:


 (Tuossa vasemmalla muuten pilkahtaa ahkion aisat. Mhm.)

- Asics Gel Nimbus juoksutossut. Ostin aikoinaan yhden parin ja juoksin ne loppuun. Sitten erään asvaltilla juostun puolimaratonin jälkeen kävin jalkaklinikalla, jossa mulle suositeltiin pronaatiotuettuja tossuja pidemmille lenkeille. Ostin sellaiset, ja se oli kyllä kamalin virhe ikinä. Palasin Nimbuksiin. Juoksen näillä kaikki lenkkini niin asvaltilla, purulla kuin poluillakin. Olen kokeillut erilaisia ja palannut Nimbuksiin. Mitkään polkujuoksutossuthan nämä ei todellakaan ole, mutta olen juossut näillä mm. Pyhän Tunturimaratonin, Ilvesjuoksun puolimaratonin ja Karhunkierroksen 31km epämatkan. Olen liukastunut kerran. Suuria polkujuoksijapisteitä näillä ei saa, mutta aivan sama. On hyvät.


- Hilleberg Nammatj GT 2 lumiliepeillä. Teltta kestää kaiken ydinpommia pienemmän ja soveltuu varsin hyvin kahdelle jotka tykkäävät toisistaan. Karvaiselle heteromieskaksikolle suosittelisin jotain isompaa telttaa. Tämä teltta on ollut mukana ainakin kolmessa myrskyssä ja se toimii sekä kesällä että talvella. Kesällä se on painava, mutta ainakin se kestää varmasti minkä tahansa myrskyn. Öisin nukuttaa paremmin, kun tietää teltan kestävän vaikka tuulee niin että täytyy huutaa ja välillä reunat paukkuu. Talvella liepeet päällystetään lumella ja kesällä kivillä. Yksin tehtäville reissuille otan mukaan BD:n Firstlightin.


- MSR PocketRocket keitin. Pieni, toimiva, kevyt, ruuvataan suoraan kaasupullon päälle. Jonkun mielestä suoraan pulloon ruuvattava keitin on kiikkerä, mutta en ole saanut keitintä kaatumaan. Tiestysti hieman katson mihin sen törkkään. Tuulisuojaa ei ole, mutta tunturissa on kiviä ja foliopala kulkee helposti mukana. Ei tosin minulla. Pidän siitä, että tunturissa yksin liikkuessa keitin on pieni, kevyt ja toimiva. Talvelle on sitten keitin erikseen.


- Neliveto. No, mä nyt vaan tarviin sitä.


Mitkä kamat ovat sinulle luottokamoja? Mitkä varusteet on todettu toimiviksi, mitä ilman et lähtisi tunturiin, juoksulenkille, melomaan, marjametsälle tai muuhun ulkoiluharrastukseen? Vastanneiden kesken arvotaan Retki-lehden vuosikerta.

Arvonta on päättynyt, mutta keskustelu jatkuu. 

Arvonta päättyy sunnuntaina 4.10 kello 23.59. Jätäthän tunnistettavan nimimerkin, linkin blogiisi tai muun yhteystiedon. Palkinnon tarjoaa Retki-lehti.

Onnea arvontaan!

--
Pysy mukana seuraamalla Ylämäkeä ja Retki-lehteä Facessa

by mlekoshi