Ällöttäviä pentukuvia

26.9.2015

Meillä on tämmönen tyyppi.

 
Se otettiin lämpimästi vastaan.


Puolukkametsällä, kuten myös tavatessa muita koiria ja jokaisesssa mahdollisessa paikassa sitä pelottaa. Sitten tungetaan syliin, jalkojen alle tai karkuun, ja mahdollisesti pissataan. Joko yhteen paikkaan tai juostessa.


Juokseminen muuten vasta mukavaa onkin!


Väri on aika sama kuin ensimmäisellä.


Muuta samaa näissä ei taida ollakaan.


Everest -elokuva !

24.9.2015

Kävin katsomassa Everest -elokuvan Outdoor Median järjestämässä ennakkonäytöksessä keskiviikkona. Elokuva kertoo Everestin huiputuksesta, jossa ihan kaikki ei mennyt suunnitellusti. Elokuva perustuu tositapahtumiin vuodelta 1996. Tästä on aivan turha läpättää itse, sillä leffa on hyvä ja se kannattaa käydä katsomassa (3D-versio). Everest pyörii teattereissa perjantaista alkaen.

Taustatietojen ja -materiaalin hankinnassa on ollut mukana mm. Veikka Gustafsson. Lisätietoja siitä oikeasta onnettomuudesta: Mount Everest disaster



Sienestys ei ole välineurheilua

20.9.2015

Lähdettiin mökille. Mukaan piti pakata sitä ja tätä. Yksi kassillinen omia vaatteita, yksi kassillinen koiratavaraa ja yksi lapsille (jotka eivät tulleet mökille). Ihan kaikki ei mennyt nappiin mutta ei se mitään. Farkuissakin voi sienestää, ei niitä sieniä haittaa.

Vaikka tykkäänkin kamalasti kaikista kamoista, en tiedä yhtään mitä tavaroita sieniuskottavalla kerääjällä pitäisi olla. Ehkä pärekori ja hieno sieniveitsi ja kirja? Siitä kirjasta sitten tarkastellaan mikä karvatatti nyt olikaan kyseessä ja voiko sen syödä. Mulla oli farkut ja punainen ämpäri, ja kerään vain kantarelleja. Niitä syömällä ei pääse päivystykseen. Sieniveitsen tilalle kelpaa mikä tahansa terävä esine ja saaliin voi harjata pullasudilla. Moderni silikoninen ei oikein toimi - kokeilin.



Nyt nämä ainoat farkut haisee vähän sieneltä mutta ainakin kastike oli hyvää.

Koiranpennun valinta

17.9.2015

Koira on pitkäaikainen hankinta, joten pennun valintaan pitää perehtyä huolella. Jokaisella on tietysti erilaiset kriteerit haluamalleen koiralle. Yksi haluaa seurakoiran, toinen lenkkikaverin ja kolmas koiran tiettyyn harrastukseen tietyillä ominaisuuksilla. Itse haluan siperianhusky -merkkisen vetokoiran, ja sitä valitessa kriteerit ovat seuraavat:

1. Koira vetää
2. Koira vetää
3. Koira vetää
4. Näyttää hyvältä

Ensimmäisen koiran osalta kriteereinä oli kohdat 1-3 ja ulkonäkönä hieman karvaisempi koira joka ei ole ällöttävän punainen. Ostettiin ällöttävän punainen karvainen vetokoira, Krafla.


Toisen koiran kohdalla on lisäksi pitkä lista erilaisia muita ominaisuuksia joista osasta on pakko tinkiä. Aika simppeliä, eikö?

No ei.

Sopivia pentueita haarukoidessa ensimmäisenä perehdytään sukutauluihin, ja koiranettiä hakataankin vimmatusti. Helpottaisi kovin jos siitä vielä ymmärtäisi jotain. Koiranetti vilisee kaikkia kummallisia lyhenteitä, kuten KVA, MVA, REKÄ, JOH1, MVV, SERT ja hirveä litania kaikkia muita, joita tulkatessa menee pää pyörälle. Molemmilta koirilta, siis isä- ja äitikoiralta katsotaan sukutaulu ja koetulokset ja toivotaan että niistä ymmärretään jotain. Tosiharrastajat ei sitten käytä nimityksiä isäkoira ja äitikoira, mutta koska olen aloittelija, sallin sen itselleni. Koetuloksia on sekä kohtiin 1-3 (koira vetää) että kohtaan neljä (näyttää hyvältä).

Kraflasta kasvoi ERInomainen, JUK 3.


Ollaan seurattu pentueita noin vuoden verran. Halutaan ensisijaisesti vetävä koira, ja joillekin vetävien koirien kasvattajille on äärimmäisen hirveää jos menet kysymään miltä se koira nyt sitten näyttää. Jos on hakemassa käyttökoiraa, ulkonäöllä ei saisi olla mitään väliä ja keskustelu onkin joskus todella hupaisaa, sillä ulkonäöstä ei saa kysyä eikä siitä saa keskustella. Varsinkin värin kysyminen on aivan kauheaa. Itse näin aloittelevana harrastajana ymmärrän että koiralla on kaksi korvaa ja häntä, ja se on jonkin värinen. Kulmaukset jne menee vielä vähän ohi, ja koira joko näyttää mun silmään hyvältä tai sitten ei. Koska ei osata katsoa koiran rakennetta mitenkään ammattimaisesti, halutaan tietty tietää onko se rekku nyt valkoinen vai musta vai jotain siltä väliltä. Nämä kasvattajat joiden mielestä koiran ulkonäöllä ei ole mitään väliä, suhtautuvat ulkonäkö- ja värikyselyihin ylimielisesti, mutta saattavat kuitenkin viedä koiriaan koiranäyttelyihin, joissa tunnetusti koiran ulkonäöllä ei ole mitään väliä.

Yhtä pentuetta käytiin katsomassa ja tykkäsin tummavoittoisen pentueen ainoasta vaaleasta pennusta. Kasvattaja taisi kuvitella että etsin vain vaaleaa pentua. Kaikilla pentueen koirilla on kuitenkin sama sukutaulu, samat tulokset ja sama kasvattaja, ja pennut olivat keskenään hyvin samanoloisia. Ehkä sitten pidän enemmän vaaleista kuin tummista koirista. Jos kuitenkin etsisin vain vaaleaa koiraa, mulla olisi jo tarha täynnä niitä.

Paras aiheesta kuulemani kommentti: Jos voi valita hyvin toimivan käyttökoiran joka on joko ruma tai hyvännäköinen, miksi valita se ruma?


Tässä noin vuoden aikana ollaan tutkittu monen pentueen sukutauluja. Muutamista pentueista ollaan soitettu ja kysytty lisätietoja. Soittovaiheessa pääsee myös hyvin kärrylle siitä, millainen kasvattaja on kyseessä. Jos kasvattaja vaikuttaa järkevältä (mm. osaa puhua ja kirjoittaa), tiedustellaan mahdollisuutta käydä katsomassa a) pentuja, b) äitikoiraa ja c) isäkoiraa. Yleensä kohdat a ja b löytyvät samasta paikasta, joskus myös c. Ensimmäisen koiramme kohdalla paikkoihin a ja b oli matkaa noin 10 kilometriä ja paikkaan c noin 500 km / suunta. Molemmissa paikoissa käydessä ei oikein osattu kysyä mitään järkevää, mutta otettiin kiitollisena vastaan kaikki tieto mitä meille kerrottiin. Nyt toisen pennun kanssa ollaan oltu hieman viisaampia (noot).

Krafla 8 viikkoa.

Kasvattajan kanssa mua kiinnostaa seuraavat asiat:
  • Miksi juuri se pentue on tehty (Haetaanko yhdistelmällä jotain tiettyä lopputulosta vai tehdäänkö vaan satunnaisia pentuja)
  • Minkälaisia isä- ja äitikoirat ovat, hyvät ja huonot puolet (Hyvä kasvattaja luettelee myös huonot puolet, joskin hyvyys ja huonous riippuu aina siitä mitä hakee)
  • Montako pentua kasvattaja pitää itse (Jos ei pidä yhtään, miksi pentue on edes tehty?)
  • Millaisia koiria on odotettavissa, luonne ja veto-ominaisuudet (ks. ensimmäinen kohta)
  • Saako kasvattajalta neuvoa myöhemmin (Osa kertoo kysymättä että koiran mukana tulee kasvattajan tuki koiran eliniäksi) 

Lisäksi on hyvä tietää mitä pennun mukana tulee. Onko se sirutettu ja madotettu ja tuleeko koiran mukana vinkulelua, reppua ja hikinauhaa. Härpättimet eivät ole mitenkään tarpeellisia, mutta hieman pennun syömää ruokaa olisi hyvä saada mukaan. Jos samaa ruokaa on saatavilla lähistöltä ja aiot jatkaa sen syöttämistä koiralle, merkki riittää ja voit ostaa ruuan itse kaupasta. Jos samaa ruokaa ei ole helposti saatavilla, pyydä hieman ruokaa mukaan jotta voit vaihtaa sen asteittain.

Jos kasvattaja ei ole kiinnostunut sinusta ja kysy mitään kysymyksiä, hän ei todennäköisesti ole kiinnostunut koiristaan eikä vastaa jos koiran kanssa on ongelmia.

Kasvattajan luona käydessä voi hieman vilkuilla millaiset olot koirilla on ja miten ne käyttäytyvät. Ulkokoirien tarhoissa on kakkaa varmasti aina, mutta jos sitä on kasoittain, pitää huolestua. Hajua on aina, mutta jos ei voi hengittää, pitää huolestua. Pennut ovat joko sisällä tai ulkona ja kasvattaja osaa kyllä perustella ratkaisunsa. Sellainen pieni tsekkaus koirien oloista kasvattajan luona on ok mutta kenenkään kotia tai pullatarjoilua ei tietenkään olla pisteyttämässä. Kahvilat on sitten erikseen..

Krafla ottaa rennosti.
Tässä muutamia syitä miksi ollaan jätetty pentu/pentue väliin:

Sukutaulu ei miellytä
Ei käyttötuloksia
Ulkonäkö ei miellytä
Pentu ei tunnu hyvältä / omalta
Kasvattajan kanssa ei ajatukset kohtaa
Joku selittämätön osa ei vaan natsaa tai tunnu hyvältä

Erästä pentuetta käytiin katsomassa, ja vasta paikan päällä noin 200 km päässä meille kerrottiin, että pentue onkin vahinkopentue eikä astumista ole kukaan nähnyt. Isäkoira osattiin kyllä laumasta osoittaa. Ei otettu pentua.

Pennun valinnassa itse pennun lisäksi lähes yhtä tärkeää on siis se, keneltä koiran ostaa. Aina ostajan ja myyjän intressit eivät kohtaa. On olemassa kasvattajia joilta minä en missään nimessä osta pentua, ja on olemassa kasvattajia jotka eivät halua myydä minulle koiraa. Tärkeää onkin löytää sellainen kasvattaja, jonka kanssa jutut menevät jotakuinkin yhteen. Koska minä, onneton harrastaja, tulen tarvitsemaan neuvoja jatkossa, on tärkeää että niitä kasvattajalta myös jatkossa saa. Kasvattaja ei tietysti ole mikään 24/7 tuki ja kädestäpitäjä, vaan neuvoja saa ja pitää kysyä muualtakin, mutta jos kasvattajaa ei koiran kuulumiset ja ongelmat kiinnosta, ei sekään ole hyvä.

Jos koirassa on koskaan mitään terveydellistä vikaa, voit vain toivoa että olet osannut valita kasvattajan oikein. Mikäli kasvattajaa ei kiinnosta, se on sekopää tai persaukinen, jää vahinko helposti ostajan kärsittäväksi. Koiran hinta on kuitenkin rodusta riippuen siellä tuhannen euron kantturoilla, ja sillä rahalla toivoisi saavan jotakuinkin sitä mitä on oletettu.


Pennun hankkiminen on siis ollut todella pitkä prosessi, koska ollaan tiedostettu vähän liiankin hyvin mitä halutaan, ja toisaalta ei tiedetä mistään mitään. Isossa osassa pentueista on se vika, ettei ne vaan näytä tai tunnu omalta. Meille otetaan vain koiria, jotka meille todella halutaan.




Uusi marjainhokki

7.9.2015

Miksi niitä marjoja, jotka ovat kaikista ärsyttävimpiä kerätä ja maistuvat lisäksi pahalta, on aivan pakko kerätä? Tähän asti maku-keräysvaivaindeksillä häviäjämarja on karpalo. Se kasvaa suolla yksitellen, eikä maistu kovin hääviltä. Lisäksi yleensä suolla on sekä märkää että kylmää. Parhaimmillaan karpalo on silloin, kun suo on jo hieman jäässä ja näpit paleltuvat varmasti. Olen tehnyt karpalosta lähinnä kakkua, muffinsseja ja likööriä.

Nyt löytyi uusi pakkokerätä -inhokki: Tyrni!



Puu on piikikäs, kerääminen hidasta ja se maku! Voi yäk. Maistoin yhden ja irvistin. Pakko kerätä niitäkin vähän. Keräin on sellainen sairaaloissa miesten sorsaa muistuttava naurettava nappain. Tyrni-pari kerrallaan ujutetaan sorsaan ja napsaistaan varsi poikki. Teen saaliista tyrnilikööriä. Kovin suuria marttapisteitä tästä ei ehkä saa, mutta onneksi mulla on vielä aikaa kehittyä supermartaksi. Sitten teen tyrnistä jotain tosi hyvää (ilman kirkkaita).

Parempia tyrninkäyttöideoita otetaan vastaan.

by mlekoshi