Koiran ensimmäinen vuosi

1.7.2015

Rekku on nyt vuoden ikäinen. Kun käytiin katsomassa sitä kasvattajalla, se oli onneton läppäkorvainen punapää.


Meille tullessaan se paskoi minne huvitti. Ohjelmassa oli ulvontaa ja rämistelyä öisin ja salapissoja päivisin. Ja mä ravasin ulkona sen kanssa. Kun tultiin sisälle, se väänsi tortut eteiseen. Pisimmät 1,5 viikkoa mitä on koskaan ollut! Onneksi se välillä nukahti mitä typerimpiin asentoihin, jotta voin nauraa sille.


Sitten koira söi multa kengän, ja siirsin rekun kokonaan ulos. Tarhan rakentamistahan se oli seurannut lähietäisyydeltä jo tovin, ja tarhaan totuteltiin pitkään. Minä siis ryystin kahvia ja rekku leikki tarhassa.


Syksyllä alkoi näyttää siltä, että koirasta voisi tulla aika iso.


Iso jaksaa vetää? Talvella hankittiin sille valjaat, ja rekkuhan veti! Ensin käytiin Riisitunturilla, sitten hiihdeltiin kotosalla ja myöhemmin käytiin Haltin suunnallakin.


Keväällä juokseminen koiran kanssa vaikutti aika riskialttiilta.. Ei tarvita kuin jänis ja juoksija on rekun perässä ojassa koivet solmussa.

Vetohalujen ulkopuolella koira on enemmän innokas kuin älykäs, ja eniten sitä kiinnostaa kaikki.


Jos nenä mahtuu johonkin väliin, nenä työnnetään sinne. Jos siellä voisi olla jotain mielenkiintoista, se tutkitaan. Teoreettinen mahdollisuus riittää. Kaikista parhainta on kaverit. Huskykaverit, malamuuttikaverit, siilikaverit, kaikki käy. Leikkihaluja riittää.

Nyt on selvää, että koira on iso. Ei ylikorkea eikä liian suuri, mutta keskikokoa suurempi. Ripakinttu ja laiheliini, mutta korkeahko.


Seuraavaksi katsotaan, kuinka tyyppi pärjää repun kanssa. Mä en todellakaan kanna sen eväitä, ja jos mulla on viikon tavarat niin jollain tuonkin intoa täytyy hidastaa. Tässä ensikosketus tyhjään reppuhärpäkkeeseen:


Mielenkiinnolla odotan kuinka meidän tässä asiassa käy.

Ainiin! Siilin katsominen onnistuu nykyään todistetusti hiljaa. Tarhassa on hirveä ravi, mutta siili saa ohittaa tarhan hiljaisuudessa, mikä on mukavaa sekä minulle että naapureille. Jes.

9 kommenttia :

  1. Heips, koiran reppuun liittyen (jos on samn merkkinen kuin meillä, näyttäisi vähän samalta) kannattaa pidemmällä vaelluksella tarkkailla ettei vatsaremmi ala hankaamaan ihoa rikki. Viime vuoden Vätsärin vaelluksella meidän koirilla hankautui iho rikki (toisella vähän pahemmin) ja nyt onkin suunnitelmissa ommella koko vatsakappaleen pituudelta leveä pehmuste jotta jatkossa vältytään näiltä haavereilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki, täytyy seurata. Sitä ennen pitäisi saada reppu edes säädettyä sopivaksi. Miten reissu muuten meni koiran kannalta?

      Poista
  2. Hieno rekku! Meilläkin on Ruffwearin reppu, useamman vuoden vanha jo kylläkin. Minä puolestani suosittelen reppuun narulenkkiä tuosta kahvasta niin, että hihnan lukko on sekä sille tarkoitetussa lenkissä että varmistuksena narulenkissä. Oli nimittäin pari vuotta sitten Karhunkierroksella hyvin lähellä tilanne, jossa koira olisi kirmannut poron perässä ympäri kansallispuistoa reppu selässä. Olin juuri laittanut koiran kiinni puuhun, kun poro ilmestyi todella lähelle, jolloin koira tietysti teki oikein kunnon ryntäyksen hihnan päähän. Ja koska puu ei jousta kuten ihminen, repun lenkki ratkesi melkein irti ompeleistaan. On toki mahdollista, että ko. repussa oli jotenkin huonosti ommeltu lenkki ja sain kyllä valmistajalta uuden valjasosan reppuun (meillä nuo reput saa irti valjaista), mutta laitoin varmuuden vuoksi niihin varmistuksen, ettei tilanne pääse toistumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, käytiin tänään rokotuksella. Tämä pieni peltokoira oli hyvin innoissaan kaikesta. Leikkikaveri! Koira! Ihminen! Jee! Poink poink! Vttu että oli pitelemistä.. :D Pitäisi ehkä todellakin harjoitella sivistynyttä käytöstä enemmän jossain. Se on hankalaa kun liikkuu mieluiten eniten metsässä. Luulen, että koira innostuu poroista vähintään yhtä paljon kuin ihmisistä, koirista, vaa'asta ja kaikesta muustakin jännästä. Katsotaan irtoaako multa reissussa käsi.. Laitan siis kahdesta lenkistä koiran kiinni, kiitti. :P

      Poista
  3. Pahoittelen jo valmiiksi, kommenttini ei mitenkään liity tähän postaukseen, mutta ajattelin että löytäisit kommentin helpoiten jos kirjoitan sen tähän uusimpaan.
    Luin äskettäin sun vertailun OBH Nordican kuivurista ja Evermatin kuivurista. Sanoit kuivanneesi sillä OBH Nordicankin kuivurilla jauhelihaa vaikkei tulos ehkä ollut maailman paras, mutta mietin vaan miten se onnistu kun tasojen ritilät on niin kovin isoreikäsiä? Laitoitko vaan leivinpaperia siihen alle - jonka seurauksena kuivumisnopeus hidastu- vai miten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentti on ihan hyvä tässäkin, ei hätää. Kuivasin sillä jauhelihaa ja kaikkea muutakin hienojakoista leivinpaperin päällä. Aina kun lisää tasoille paperin, kuivuminen hidastuu ja lopputulos on epätasaisempi. Leikkelin alkuun paperista ympyröitä, jolloin aikaa meni paljon. Myöhemmin aloin tekemään papereista enemmän neliskanttisia jotta ilma kiertäisi siellä paremmin. Niin se tekeekin, mutta samalla hukkatilaa jää enemmän ja kuivuriin mahtuu vähemmän tavaraa. Koska lämpötilaa ei voi säätää, lopputuloksena jauheliha (ja korostuneesti muutkin lihat) jäivät valmiissa ruuassa rouskumaan vähän hampaissa. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta jauhelihaa voi kyllä kuivata, leivinpaperin päällä.

      Poista
  4. Onnea vuotiaalle ja kotijoukoille jotka on kestäneet varmaan sen touhukkuuden puolesta työläimmän vuoden :) Tosin tuo meidän 2,5 vuotias joka sattuu olemaan luonteeltaan hieman vilkkaammanlainen tuntuu välillä edelleen ihan penskalta, juurikin innostuessaan koirista, ihmisistä, rusakoista tai täällä pohjoisessa poroista. Mutta on se onneksi jo rauhoittunut paljon siitä mitä se oli..
    Koiran rinkka/reppu on kyllä paras juttu, vauhti hidastuu ainakin teoreettisesti edes vähän ja kamat kulkee. Mä ainakin härskinä tyyppinä alan siirtää omia kamojani koirille sitä mukaa kun niiden omat ruuat on syöty. Niiden menoa rinkka tuntuu hidastavan paljon vähemmän kuin mun. Ja ne jaksaa tallustaa, ja vähän lisää vielä. Ja aamulla ne nousee ylös ihan kuin eivät olisi mitään kantaneetkaan. Epäreilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisiä Hetasta. Koira innostui ihmisistä, koirista, kärpäsistä, linnuista, kaikesta pusikossa kahisevasta ja ennen kaikkea poroista. Voi viude että oli vauhtia.

      Repun kanssa vauhti hidastui nimenomaan teoreettisesti. Päivällä rekku jaksoi taapertaa ja pomppia vallan hyvin, mutta illalla sitten kyllä nukutti vaatimattomat 13h putkeen. Mäkin kyllä härskisti siirsin koiralle omia kamoja hieman, kun ei sitä tuntunut reppu paljoa hidastavan. Nyt se kyllä nukkuu taas. Ehkä oppi että silloin kun voi levätä, kannattaa levätä ;)

      Poista
    2. Se on kyllä hyvä taito oppia rauhoittumaan ja lepäämään kun mahdollisuus on. Mä lakanaretkeilen tämän viikon päiväretkiä mökiltä Ylläkseltä ja koirilla on ollut mökilläoloajasta silmät auki vuorokaudessa ehkä 10 minuuttia. Muuten ne lataa akkujaan pitkin lattioita ja intoa riittää taas retkelle lähtiessä kuin ei olisi koskaan mitään käveltykään.
      Poroja ei olla onneksi nähty ensimmäisen päivän jälkeen, koska seuraavat kaksi päivääkin oltiin ihan varmoja että kohta poro hyppää jostain puskan takaa ja hyvä että tassut koski maata kun päästiin ovesta ulos.. Kuulun niihin harvoihin, jotka toivovat etteivät nää yhtään poroa matkan aikana :)

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |