Parhaat pysähdyspaikat matkalla Lappiin ja pari sanaa tieliikenteestä

21.7.2015

Viimeisen kuukauden aikana auton mittariin on tullut pelkästään reissuajoa melkein 7000 kilometriä. Jumankauta, se on paljon! Ollaan käyty Lofooteilla ja sitten kävin Hetassa. Samalla kävin myös Norjassa. Sitten olen käynyt parissa muussakin paikassa.

7000. Huhhei.

Pikkuhiljaa alkaa löytymään hyvä paikkoja lounaalle sekä toisia mieluisampia ajoreittejä. Tässä suositukset:

Hyvä Pata, Muonio. Käytännössä tämä on Shell, joka näyttää ulkoa katsottuna aika nuhjuiselta. Lounaspöytä on todellinen taivas! Jos on nälkäinen Muonio +/- 200km, syö täällä. Lounaspöytä saattaa jopa kuulostaa pahalta (silakkaa, läskiä), mutta älä anna senkään hämätä. Kokki osaa hommansa ja tekee mistä tahansa todella hyvää. Salaattipöytä on myös hyvä, ei pelkkää porkkanaraastetta.

Kultainen Kukko, Suomussalmi. En pidä sienistä. Tämä paikka osaa kuitenkin tehdä niistä todella hyviä, ja jopa santsasin sienisalaattia. Ehdottomasti kannattaa poiketa joitain satoja metrejä isolta tieltä kylälle. Ruoka on hyvää, ja salaattipöytä maittava, erikoisuutena sienet. 8-vuotias poika oli erittäin mielissään sieniruuista.

Kalastajan Majatalo, Karigasniemi. Järjettömän kokoista kebabia. Söin itseni vaelluksen jälkeen täyteen eikä lautaselta tuntunut lähteneen juuri mitään.

Annis grill, Kiiruna. Kebnelle mennessä tai tullessa. Nam.

Muotkan Ruoktu, siinä Kevon ja Muotkan välisellä tiellä. Hyvien tarinoiden ystävien kannattaa pysähtyä kuuntelemaan mitä Hansilla on sanottavaa.

Ranuan eläinpuisto on sympaattinen metsään rakennettu paikka, jossa pysähdytään usein. Polku eläinten luo menee luonnon keskellä. Suosittelen katsomaan saukkoa ja syömään kierroksen jälkeen ravintolassa. Noutopöydässä on hyvä ruoka. Ainakin ennen siellä on ollut vakiona lohta ja käristystä.

Hotelli Hetan Majatalo on meidän perheen vakiomajoituspaikka aina kun sillä suunnalla tarvitsee majoittua. Hotellissa on vanha puoli ja uudempi puoli. Itse tykkään uudemmasta, ja lapset arvostavat erityisesti uusien huoneiden parvea ja hauskaa katon muotoa. Vanhemman puolen aamupalasali on mukavan kodikas ja tupamainen. Varsinkin ruuhka-aikojen ulkopuolella palvelu on erittäin joustavaa, ja kaikkina aikoina ystävällistä.

Yleinen vinkki ruokapaikoista: Mene sinne missä on rajavartijat, vilkkuautot ja huomioväriset ukot. Ne kyllä tietää mistä saa hyvää & kohtuuhintaista lounasta.


Lakkaa ja jäätelöä saa meillä kotona. Olen todella huono kuvaamaan annoksia missään muualla, sorry!

Tieliikenteessä on kaikkea kummaa:

Itärajalla on vähemmän liikennettä, enemmän poroja, enemmän suoraa tietä ja satasen rajoituksia. Jos mahdollista, ajan pohjoiseen itärajaa pitkin. Tie 5 saa peukut Kajaanista pohjoiseen, mutta sitä etelämpänä ajan mieluusti tietä 6.

Länsireunalla (täältä kun katsoo niin tie 4) on enemmän liikennettä, hitaammat rajoitukset ja siellä nyt vaan ärsyttää enemmän. Vältän sitä, ellen ole menossa ihan just siihen suuntaan. Käytännössä Kebnen alueille ja muille vastaaville täytyy siirtyä nelostietä pitkin... ei hyvä. Paras teiden ritari on ollut ambulanssi, joka roikkui kymmeniä kilometreja takapuskurissa kiinni ilman aikomustakaan mennä ohi. Paikkoja kyllä oli. Tollot.

Ruotsalainen tapa tehdä uutta asvalttia on todella typerä. Kaikki revitään metrin syvyydeltä auki, tiet paikataan maksimissaan sadan metrin pätkältä ja seuraavana kesänä paikataan taas joku irrallinen uusi pätkä. Jos Ruotsissa on tiellä pomppumerkki, se on sellainen iskarit pohjaan -pomppu. Hidasta. Reilusti.


Rits räts poikki.

Jos Norjassa liikennemerkki sanoo dype jotain, tarkoittaa se niin syviä uria tiessä että alle puolen metrin maavaralla voit sanoa hyvästit öljypohjalle. Älä kokeile golffilla tai harjoittele edes nopeat väistöliikkeet hyvin. Nimim. Alusta naarmuilla.

Ruotsalaiset ja Norjalaiset tykkää myös että tietöiden kohdalla on johtoauto, siis auto joka ajaa sitä samaa 200 metrin pätkää edestakaisin aina letkan edessä. Todella, todella järkevää. Paljonkohan sen auton mittariin tulee vuodessa? Pestaavat jonkun kesähessun ajamaan. 200 m, käännös. 200 m, käännös. Voi raukkaa. Johtoautoa käyttämällä ne voivat viis veisata siitä mitä Suomessa tarkoitetaan tieturvallisuudella. Yksi punainen tötterö tien laidalla + johtoauto niin saat tehdä tiellä mitä tahansa tietöitä.

Huvitusta aiheuttaa myös autot, joiden etunurkassa on samanlainen korkea lippuhärpäke kuin suomalaisilla lapsilla ensimmäisessä polkupyörässä. Sitten siellä isot äijät istuu vierivieressä ja lippu lepattaa. Aika sympaattista.

Koska tämä lista ei kata läheskään koko Lappia, haluaisin tietää lisää hyviä ruoka- tai pysähdyspaikkoja. Onko vinkkejä?

Hetta-Pallas-Hetta

15.7.2015

Hetta-Pallaksella on selvästi ollut jotain mua vastaan. Monta kertaa ollaan täällä käyty, mutta aina on tullut jotain minkä vuoksi matkanteko Hetasta Pallakselle on muuttunut joksikin muuksi. Aina ei toki ole päämääränäkään ollut koko reitin käveleminen/hiihtäminen, mutta.. on se silti jäänyt tekemättä. Maisemat täällä on sen verran hienot, että aina on tehnyt mieli palata. Ja mitkä kelit meille osuikaan!


Tällä kerralla lähdin reissuun kahdestaan koiran kanssa. Kostoksi kaikista epäonnisista vuosista ajattelin kävellä reitin ihan kunnolla, ja talsittiin se edestakaisin. Käytiin sitten Hetasta käsin huiputtamassa Taivaskero. Jotta seuraavalle kerralle jäisi vielä jotain, jätettiin se viimeinen lasku hotellille tekemättä. Ehkä kavutaan Taivaskerolle vielä joskus sitä kautta.

Retkeen kuului kolme kokonaista päivää ja kaksi puolikasta. Pyöreästi 15+25+25+25+15=105 km, jos ei jakseta olla niin kovin tarkkoja. Jotain tuollaista. Nukuttiin mennen tullen yöt Sioskurulla ja kaksi yötä Montellinmajalla, josta tehtiin päiväretki Pallaksen suuntaan ilman rinkkaa. Koira kyllä kantoi reppuaan (ja mun vesipulloa). Hyvin säilyi teltta päivän majalla. Yksi Canonin suojaläpyskä jäi matkalle, ja löytynee jostain hieman Rihmakurusta etelään. Ihan sairaan huonoja muuten nuo suojukset. Olen tiputtanut sellaisen ainakin kolmesti, mutta tähän saakka aina saanut sen takaisin.

Matkaseurana oli rekku, joten kamera on täynnä kuvia rekusta. Tässä yksi. Koira katselee teltasta ja ajattelee että eikö nukuttaisi vielä hetki..


Noin 12-13h yöunta oli koiran mielestä hyvä, ja alkuillan unet päälle. Omat hyvät uneni  varmistin sopivalla iltajuomalla. Aika näppäriä nuo pikkuiset pullot yksinvaeltajalle.


Lisäksi oli toki pieni pullo punaviinia.

Sanoinko jo että keli oli hyvä?


Aikaisemmat osat Hetasta voi lukea täältä:  Kesäreissu ja Kaamoshetta.

Nyt sanoisin, että Hetta-Pallas BUSTED.

Koiran ensimmäinen vuosi

1.7.2015

Rekku on nyt vuoden ikäinen. Kun käytiin katsomassa sitä kasvattajalla, se oli onneton läppäkorvainen punapää.


Meille tullessaan se paskoi minne huvitti. Ohjelmassa oli ulvontaa ja rämistelyä öisin ja salapissoja päivisin. Ja mä ravasin ulkona sen kanssa. Kun tultiin sisälle, se väänsi tortut eteiseen. Pisimmät 1,5 viikkoa mitä on koskaan ollut! Onneksi se välillä nukahti mitä typerimpiin asentoihin, jotta voin nauraa sille.


Sitten koira söi multa kengän, ja siirsin rekun kokonaan ulos. Tarhan rakentamistahan se oli seurannut lähietäisyydeltä jo tovin, ja tarhaan totuteltiin pitkään. Minä siis ryystin kahvia ja rekku leikki tarhassa.


Syksyllä alkoi näyttää siltä, että koirasta voisi tulla aika iso.


Iso jaksaa vetää? Talvella hankittiin sille valjaat, ja rekkuhan veti! Ensin käytiin Riisitunturilla, sitten hiihdeltiin kotosalla ja myöhemmin käytiin Haltin suunnallakin.


Keväällä juokseminen koiran kanssa vaikutti aika riskialttiilta.. Ei tarvita kuin jänis ja juoksija on rekun perässä ojassa koivet solmussa.

Vetohalujen ulkopuolella koira on enemmän innokas kuin älykäs, ja eniten sitä kiinnostaa kaikki.


Jos nenä mahtuu johonkin väliin, nenä työnnetään sinne. Jos siellä voisi olla jotain mielenkiintoista, se tutkitaan. Teoreettinen mahdollisuus riittää. Kaikista parhainta on kaverit. Huskykaverit, malamuuttikaverit, siilikaverit, kaikki käy. Leikkihaluja riittää.

Nyt on selvää, että koira on iso. Ei ylikorkea eikä liian suuri, mutta keskikokoa suurempi. Ripakinttu ja laiheliini, mutta korkeahko.


Seuraavaksi katsotaan, kuinka tyyppi pärjää repun kanssa. Mä en todellakaan kanna sen eväitä, ja jos mulla on viikon tavarat niin jollain tuonkin intoa täytyy hidastaa. Tässä ensikosketus tyhjään reppuhärpäkkeeseen:


Mielenkiinnolla odotan kuinka meidän tässä asiassa käy.

Ainiin! Siilin katsominen onnistuu nykyään todistetusti hiljaa. Tarhassa on hirveä ravi, mutta siili saa ohittaa tarhan hiljaisuudessa, mikä on mukavaa sekä minulle että naapureille. Jes.
Proudly designed by | mlekoshiPlayground |