Nelivedolla perille vol. Korouoma

3.2.2015

Ensimmäinen osa löytyy täältä: Nelivedolla perille vaikka väkisin

Juuri kovasti vouhkasin, että metri lunta kiitos. Täällä missä olen, sitä lunta todellakin on ja mukavan reipas tuuli siihen päälle. Ajattelin käydä Korouomalla. Kyllähän nelivedolla pääsee, eilenkin pääsi.

Tie oli lumesta ja tuulesta huolimatta ihan kohtalainen ajettava. Avoimella paikalla pääsi kunnolla tuulemaan, ja lunta kinosti tielle. Hmm, tuossa on hieman lunta, polkastaanpa kaasua. Oho, tässä todellakin on lunta! Siihen jäi nelikko, pyh. Nelivedolla pääsi aika syvälle hankeen. Puolitoista tuntia (1,5h) lapioin tuota v*tun kelkkaa irti hangesta, ja koko sen ajan kinosti uutta lunta eteen ja taakse. Sain auton irti, mutta eteen tai taakse ei siis liiemmin enää päässyt. Ei oikein = ei todellakaan ei. Hetken aikaa mietin että mihinkä hemmetin suuntaan sitä lapioisi seuraavaksi.. Metri kerrallaan eteen vai metri kerrallaan taakse? Sitten selviteltiin tien kunnossapitoa, ja vastaava taho löytyikin kohtalaisella vaivalla. Odotellessa join rennosti kaakaota ja traktorikuski tulikin aika nopeasti. En ole koskaan ollut niin iloinen traktorin näkemisestä!  Auto nyppästiin ns. helvettiin siitä ja sittenpä kello olikin jo niin paljon, että kohta tulisi hämärää.


Traktorista kerrottiin, että tie on luultavasti tunnissa taas ummessa. Päiväretki lässähti lapiointireissuksi. Auto ympäri, ja kuski kehotti tulemaan uudestaan paremmalla säällä. Hieman musta vaikutti siltä, että pientä hymyä tai suoranaista nauruakin saattoi olla. Etelän tyttö hangessa ja vielä ihan yksin.. Puolustuksekseni voin kertoa ettei sitä lunta ollut noin paljon kun siihen ajoin. Kinosti vaan kokoajan lisää. Kuvan kohdasta pääsin kuitenkin noin kolme auton mittaa vielä eteenpäin, ja pidän sitä hyvänä suorituksena.

Jos siis olet menossa koiranilmalla Korouomalle, tiellä saattaa olla lunta. Iso lapio ja seikkailumieli auttaa, jos vaikka aina ei ystävälliset traktorisedät olisikaan pelastamassa tyttöjä pulasta.

Ainiin, säähän oli mitä mainioin, mutta väline oli väärä. Olisi pitänyt olla oma traktori. Terkkuja sedille. Pus!

16 kommenttia :

  1. Taas nousi jostain syystä hymynkare kasvoille lukiessa... Miksi lie. Tiedä sitä sitten.

    Itse harjoittelin viikonloppuna taas kärryn kanssa alamäkeen peruuttamista. Tällä kertaa ihan kotikaupungissa siinä Fazerin mäessä. Pirun liikennevalot. Vauhdillahan se olisi tullut helposti. Kävin aika paljon isommassakin mäessä, mutta siihen otin suosiolla lainaan Opelin maasturin. En tykkää siitä, mutta kyllähän se homman hoiti. Neliveto on jees.

    Tuolla Korouoman seudulla nelikko on väärä väline. Ei huono sekään, mutta väärä. Traktorikin on hyvä, mutta ei oikea sekään. Siihen lienee syynsä, että tuolla korkeudella ja siitä ylöspäin moottorikelkkatiheys kasvaa aikalailla. Neliveto olisi hyvä vetämään kärryä, jossa olisi sellainen leveätelainen umpihankikulkija kyydissä. Tai sitten vaan suosiolla sukset. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fazerin mäki on paha. Aina joku törppö kääntyy siitä joten valoista mahtuu keskimäärin kaksi autoa. Niistä toinen sutii mäen kiiltäväksi ja viimeistään seuraava peruuttaa...jollain kamalalla yhdistelmällä tietty. Mulla ei ole mitään syytä käyttää sitä mäkeä.

      Peruuttamisesta tuli mieleen, ettei tämä lapiointiretki todellakaan ollut ainoa sankariteko tällä reissulla. Jostain syystä navigaattori ei oikein hiffaa vuokramökin osoitetta, ja ajattaa ihan kamalia pikkuteitä pitkin. Ekalla kerralla sumputin itseni auton levyiseen ränniin jonka päässä oli puomi. Peruutusmatkaa tuli vaatimaton kilometri, ja oli muuten aivan perseestä sekin homma, pimeässä tietysti. Peruutustutka huusi koko matkan kun ne penkat oli yksinkertaisesti liian lähellä. Onneksi ne oli myös pehmeet, ugh.

      Korolla meinasin jo jättää auton ja lähteä koiralla katsomaan mitä kaikkea on edessä, mutta mun tuurilla aurakuski olisi tullut juuri silloin ja nypännyt volkkarin suohon. Jäin sitten siihen.

      Terveisin nimimerkki "Akka ratissa"

      Poista
  2. Jostain syystä se kiinnijäämisriski pysyy vakiona riippumatta siitä, onko alla nelikko vai vajaavetoinen. Olen saanut nelivetoisen telamönkijänkin jämähtämään lumihankeen. Taitaa arvostelukyky olla kääntäen verrannollinen vetävien pyörien määrään? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kyllähän nelivedolla pääsee ;)

      Poista
  3. Mites se menikään... Kaks vetoisella jää kiinni ja nelikolla pahasti kiinni? ;p
    Itse kävin su 13v tauon jälkeen halaamassa penkkaa. Pehmyt lumi petti ja sielläpä sitä oltiin pohjan varassa.

    Etuvetoisella oli turha yrittää pois ilman traktoria. Vauhtia oli kuitenkin penkkaan mennessä 30km\h.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nelikolla pääsee vähän pahempaan paikkaan kiinni. :D

      Ilmeisesti ei sattunut mitään, hyvä niin?

      Poista
    2. Ei käyny mitään kuskille eikä autolle. Penkkaan mennessä vauhtia oli niin vähän

      Poista
  4. Hehee! Anteeksi, mutta mua naurattaa - ehkäpä suakin jo näin jälkeen päin, vaikka jossain vaiheessa lapiota heilutellessa on varmaan pari kirosanaa saattanut lipsahtaa. Mä olen kerran ajanut pikkubussin ojaan, se oli kyllä ihan omaa tyhmyyttä, en voi syyttää ketään tai mitään muuta. Traktoria tarvittiin, koska auto oli aika pitkällä ojan puolella, mutta ketään ei sattunut, mitään ei hajonnut ja kyydissä olleet turistit ehtivät lentokoneeseen (onneksi), joten jälkeenpäin olen kertonut juttua ihan hymyssä suin vaikka silloin vähän nolotti.

    Vähän useamman kerran olen myös miettinyt jossain pikkutiellä, että olikohan tämä nyt ihan hyvä idea, mutta kun kääntymään ei mahdu ja pysähtyminen tietää varmaa kiinnijääntiä, on vain pakko puskea loppuun asti ja toivoa, että auton saa tien päässä ympäri ja pääsee vielä takaisinkin. Toistaiseksi on etuvetoisella Berlingolla selvitty yllättävistä paikoista... On tämä talvella metsissä luuhaaminen vaan niin mukavaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan muutama ärräpää saattoi lipsahtaa. Pari vaan. Ei paljon. :P

      Mä en ole vielä ajanut mitään varsinaisesti ojaan. Pikkutiet on pahoja. Siellä kun tuuttaa auton penkkaan niin siinähän soittelet apua sitten..

      Poista
  5. eihän ollut sunnuntai 1.2? kävin itsekin lapiomassa siellä transitin kanssa mutta pääsin onneksi omin avuin pois. penkkaa tuli sitä tahtia mitä kerkesin lapiolla poistamaan. ransua ei onneksi saa niin tehokkaasti kiinni kuin nelikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juurikin sama päivä. Kun olin saanut auton irti niin piti ihan tosissaan miettiä että lapioiko metrin suikaleissa itseään eteen- vai taaksepäin. Positiivisia puolia jos etsii niin tulipa tehtyä kiva pieni jumppa.

      Poista
  6. Menin joskus nelivedolla metsätielle, irrottamaan hankeen juuttunutta pientä etuvetoa.
    Hetken kuluttua kiinni jääneitä autoja olikin jo kaksi.
    Ei nykyaikaista heiveröistä kaupunkimaasturia kannattaisi nimittää nelivedoksi.
    Lapio on poikaa ... :D
    EilaS

    VastaaPoista
  7. No niin, mulla oli sama mutta onneksi ei ollut nelivetoa. Pääsi lapiolla pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän rankkaa tommonen lapiointi. Volkkarin alle mahtuu aika paljon lunta.

      Poista

by mlekoshi