Retki-lehteä vuodeksi..

28.2.2015

Kamala välppäys on käynnissä. En osallistu siihen ollenkaan. Huoltovastaavana en todellakaan ole minä.

Arvonta suoritettiin vanhanaikaisesti karvalakkimallilla. Ehkä seuraava arvonta saadaan aikaan hieman modernimmalla ja teknisemmällä tavalla, jos viitsitään. Karvalakki on kiva. Lakki oli kuitenkin jossain syvällä varaston uumenissa, joten hattuna toimii mystinen arvontapäähine. Lisäksi sain käyttää tähän kaiken silppuamisintoni.




Hatusta 7-vuotias onnetar veti voittajaksi Timon.

Pieni retki Käsivarren erämaassa

25.2.2015

Reissu heitetty ja voih mitkä kelit osuikaan! Unohdetaan se yksi tuulinen lumisotkupäivä jolloin näkyvyys oli keskimäärin neljä tikkua ja kuuluvuus luokkaa MITÄH?!?

Vielä kotona arvottiin retken kohdetta, ja mukaan otettiin sekä Hetta-Pallas-Yllässektorin kartta että Haltin kartta. Hetan risteyksessä sitten huomattiin että mentiin näköjään käsivarteen. Hyvä ratkaisu, sillä maisemat oli upeita ja kelit tunturimaisia.



Mukana oli tosiretkeilijämäisesti tietysti teltta. Ensimmäisenä iltana saavuttiin yhdeksältä pilkkopimeässä täysin tyhjälle tuvalle, eikä tarvinnut kovin pitkään arpoa pystytelläänkö sysipimeydessä telttaa vai kömmitäänkö tupaan. Aika mukava sellainen laveri.

Seuraavana päivänä tikuteltiin Kuonjarjoelle, ja matkalla ukko valitteli kurkkukipua. Seuraavan yön tämä tunturien sankari tärisi kuumehorkassa Joutsenen untuvapussissa (ext -36 btw), tuvassa sisällä. Pari vuorokautta sitten tönötettiin tuvalla, ja kuumeisen ukon näköalat olivat tässä:


Itsehän en viitsinyt vain kököttää tuvalla, joten mun maisemat näyttivät tältä:


Seuraavalla Haltin reissulla mennään vähintään Meekolle saakka.

--

Retki-lehden vuosikerran arvontaan on vielä aikaa osallistua, siihen tästä!

Making of ja Retki-lehden vuosikerran arvonta

19.2.2015

Sisältää törkeää mainontaa.

Uusimmassa Retkessä on pieni juttu varusteiden sopivuudesta ja hankinnasta kääpiökokoisille. Juttua varten piti tietysti kuvata. Monot jalassa se oli vähän huojuvaa.


Retki on hiljalleen uudistumassa. Päätoimittaja on vaihtunut ja mukaan on tullut myös uusia kirjoittajia. Uusi päätoimittaja kertoo tykkäävänsä Norjasta ja Ruotsista, joten niitä nähdään lehdessä aiempaa enemmän (jesh!). Myös polkujuoksua ja muuta hikisempää on tulossa (tykkään!). Huhtikuun alussa ilmestyvässä lehdessä Tuomas Holopainen kertoo Saariselän vaelluksistaan sekä Thaimaan viidakoissa jalkaan liimautuneista iilimadoista (namii).

Lehdelle on avattu uudet nettisivut, www.retkilehti.fi ja Facebookissa on mukavaa pöhinää; linkkejä mielenkiintoisiin ja hauskoihin juttuihin, ja satunnaisesti liikkeelle laitetaan esim. messulippuja ja muuta mukavaa. On kilpailuja ja kysellään lukijoiden toiveita tulevaa ajatellen. Kannattaa seurata ja vaikuttaa.

Kamajutun varjolla arvotaan Retken vuosikerta, siis vuoden verran Retki-lehteä kotiin toimitettuna. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tämän postauksen alle. Arvonta on päättynyt.

Arpoja saat seuraavasti:
Kommentoimalla 1 arpa.
Tykkäämällä Ylämäki -sivustosta Facebookissa +1 arpa.
Tykkäämällä Retkilehden sivustosta Facebookissa +1 arpa.

Ilmoita kommenttikenttään arpojesi määrä (siis 1-3) sekä jokin yhteystieto/tunniste jolla saan sinuun yhteyden. Osallistumisaikaa on 26.2 kello 23.59 asti.

Arvonta suoritetaan kunhan pääsen takaisin pieneltä talvivaellukseltani.

Palkinnon tarjoaa Retki. Onnea arvontaan!

Naposteltavaa talvivaellukselle

17.2.2015

Ahkiot kököttävät jo valmiina eteisessä. Reissueväät on pääosin kuivattu ja muut pöperöt hankittu. Jälkiruokia en enää ehdi enkä jaksa kuivata. Koko kuivatusprojekti alkoi vasta viikonloppuna. Kakkuja saa lisää kaupasta ja ahkiossa ne menevät kivasti. Säilyvyys ei ole ongelma. Reissussa sitten ihmetellään kuinka tuollainen puolen kilon lakkatorttu saadaan sulatettua. Ehkä pelataan sillä pingistä jos ei muuta.


Kohteenkin ehdin vaihtaa aamulla toiseen. Jos huvittaa, vaihdan sen vielä uudestaan. Hyvä tästä tulee.

Lars Monsen erämaan armoilla

15.2.2015

Yle Femmalla pyörii Lars Monsenin uusin sarja Erämaan armoilla. Sarjan kahdessa ensimmäisessä jaksossa ukko on viskattu kopterilla silmät peitettynä paikkaan X, ja kartta tai ruokavarannot ovat vähän mitä sattuu. Tavoitteena Monsenilla on löytää maaliin annetussa ajassa. Kaksi ensimmäistä osaa löytyy Yle Areenasta ja uusi jakso tulee taas tänään sunnuntaina kello 18.30.

Areena on muutenkin hyvä paikka etsiä itselleen katsottavaa. Normaalisti mulla ainakin television tarjonta menee vähän ohi, eikä Yle Fem ole arkisin katselulistan kärkipäässä. Netistä sopivien ohjelmien löytäminen on paljon helpompaa. Senkun klikkaa Areenasta kohdan Dokumentit ja fakta, ja sieltä Luonto. Aina löytyy jotain mielekästä katsottavaa.


Kuvituksena kakkara, koska onhan kohta jo kesä (eikä arkistoissa satu olemaan kuvaa Monsenista).

Loistava kevätaurinko

13.2.2015

Pari aurinkoista kevätpäivää ja jopas on olo kuin uudella ihmisellä. Talvi on ollut pilvinen, joten kirkkaalta taivaalta paistava aurinko on todella jees. Käväisin lähilaavulla ihan vaan siksi, että aurinko paistoi.

Viralliselta P-paikalta ei ole ollut lähtijöitä hetkeen. Polku jatkuu jäniksen suuntaan.


Kulkijat ovat muutenkin olleet pääasiassa nelijalkaisia. Toisilla on pidempi askel, toisilla maha ottaa maahan kiinni.





Ajattelin juoda perillä kupillisen kaakaota, mutta kaakaopussi jäi keittiön pöydälle. Nautin sitten kupillisen maukasta höyryävää vettä, jossa oli kahvinen sivumaku. En suosittele.

#twonights haaste

9.2.2015

Viime vuonna lähdin mukaan haasteeseen, jossa oli tarkoitus nukkua ulkona/retkellä kaksi yötä kuukaudessa. Lukema toteutui vähän niin ja näin (ei). Mitään muuta syytä ei ole kuin se, ettei aina huvittanut ja loppuvuodesta taloon tullut rekku aiheutti vähän mutkia yöpymisiä ajatellen. Keksin kyllä lisääkin tekosyitä jos on tarvetta.

Varsinkin loppuvuotta kohti päiväretkien määrä lisääntyi todella paljon, joten retkillä vietetty aika on ollut mukavan suuri. Esimerkiksi joulukuussa retkeiltiin Riisitunturilla -30 asteen pakkasessa, mutta yöt nukuttiin vuokramökissä. Vaikka yöhaaste nyt sakkasikin, olen tyytyväinen ulkona viettämääni aikamäärään. Toisaalta otettiin myös lapset mukaan retkille ja ajalla tammi-huhtikuu molemmille lapsille tuli 6 retkiyötä kasaan.

Tänä vuonna sama haaste pyörii edelleen #twonights -tunnisteen alla. Syyttäkää tästä Jaakkoa. Kunhan hurtta oppii olemaan ulkona ketjussa, ehkä yöretkien määrä lisääntyy ja säännöllistyy. Tänä vuonna hiljaisuus tuli vain tutussa ja turvallisessa häkissä. Muuten kuului vouvou-moumou ja kukaan ei nuku.


Eikä tuota laatikkoakaan viitsi kovin kaukaiselle laavulle raahata.

Tämän vuoden tammikuussa olen käynyt Korouomalla, Syötteellä ja pari kertaa Repovedellä. Nukutut ulkoyöt nolla. Repovedellä nukkumista harkitsin, mutta kodat olivat nyt vähän sivussa ja muissa kohteissa oli koirasääntöjä. Onneksi haasteeseen voi osallistua vasta helmikuusta alkaen, niin on vielä mahdollisuus epäonnistua myös tänä vuonna.

Nelivedolla perille vol. Korouoma

3.2.2015

Ensimmäinen osa löytyy täältä: Nelivedolla perille vaikka väkisin

Juuri kovasti vouhkasin, että metri lunta kiitos. Täällä missä olen, sitä lunta todellakin on ja mukavan reipas tuuli siihen päälle. Ajattelin käydä Korouomalla. Kyllähän nelivedolla pääsee, eilenkin pääsi.

Tie oli lumesta ja tuulesta huolimatta ihan kohtalainen ajettava. Avoimella paikalla pääsi kunnolla tuulemaan, ja lunta kinosti tielle. Hmm, tuossa on hieman lunta, polkastaanpa kaasua. Oho, tässä todellakin on lunta! Siihen jäi nelikko, pyh. Nelivedolla pääsi aika syvälle hankeen. Puolitoista tuntia (1,5h) lapioin tuota v*tun kelkkaa irti hangesta, ja koko sen ajan kinosti uutta lunta eteen ja taakse. Sain auton irti, mutta eteen tai taakse ei siis liiemmin enää päässyt. Ei oikein = ei todellakaan ei. Hetken aikaa mietin että mihinkä hemmetin suuntaan sitä lapioisi seuraavaksi.. Metri kerrallaan eteen vai metri kerrallaan taakse? Sitten selviteltiin tien kunnossapitoa, ja vastaava taho löytyikin kohtalaisella vaivalla. Odotellessa join rennosti kaakaota ja traktorikuski tulikin aika nopeasti. En ole koskaan ollut niin iloinen traktorin näkemisestä!  Auto nyppästiin ns. helvettiin siitä ja sittenpä kello olikin jo niin paljon, että kohta tulisi hämärää.


Traktorista kerrottiin, että tie on luultavasti tunnissa taas ummessa. Päiväretki lässähti lapiointireissuksi. Auto ympäri, ja kuski kehotti tulemaan uudestaan paremmalla säällä. Hieman musta vaikutti siltä, että pientä hymyä tai suoranaista nauruakin saattoi olla. Etelän tyttö hangessa ja vielä ihan yksin.. Puolustuksekseni voin kertoa ettei sitä lunta ollut noin paljon kun siihen ajoin. Kinosti vaan kokoajan lisää. Kuvan kohdasta pääsin kuitenkin noin kolme auton mittaa vielä eteenpäin, ja pidän sitä hyvänä suorituksena.

Jos siis olet menossa koiranilmalla Korouomalle, tiellä saattaa olla lunta. Iso lapio ja seikkailumieli auttaa, jos vaikka aina ei ystävälliset traktorisedät olisikaan pelastamassa tyttöjä pulasta.

Ainiin, säähän oli mitä mainioin, mutta väline oli väärä. Olisi pitänyt olla oma traktori. Terkkuja sedille. Pus!

Lapissa

1.2.2015

Metri lunta, kiitos.


Pari päivää on mennyt pääsääntöisesti ratissa, ja jokunen jo ulkonakin. Säät ei nyt aivan suosi, mutta sehän ei haittaa, eikö vain?

Vaikka juuri siirryttiin helmikuuhun, Ylämäki valittiin hetki sitten Retkipaikan tammikuun retkeilyblogiksi. Haastattelun voi käydä lukemassa täältä: Tammikuun retkeilyblogi: Aina ylämäki



Painun takaisin tuiskuun.. :)
by mlekoshi