Piipahdus Repovedellä

24.1.2015

Viime vuonna Repovedellä ei ollut juurikaan lunta. Hiihtolomalla käytiin siellä kantamassa ahkioita, kun muuhun ei paikoin pystynyt ja kamaa oli neljän hengen yöreissulla melko paljon. Sillä retkellä ei nähty juurikaan muita.

Tälläkin reissulla oli hyvin hiljaista. Pakkasta oli -16 astetta, eli juuri sopivasti hiihtelyyn.


Olhavalla käytiin paistamassa lihapiirakat ja hakemassa vähän savun hajua takkiin.



Kiipesin myös näkötornille. Koira ei arvostanut köyttämistä puuhun, vaan möykkäsi minkä ehti.


Kun tulin alas, oli hiljaista ja koira odotti tyytyväisenä rappusilla. Aika veijari.

Täydellinen jokamies

20.1.2015

Siis mikä?

Jokamiehenoikeuksista on tehty hauska testi. Testi löytyy täältä: www.jokamiehenoikeudet.fi/



Muurahaisenmunat jätän syömättä, ja kuvakin taitaa olla Norjasta.

Nelivedolla perille vaikka väkisin

14.1.2015

Jos jotain päättää, siitä on pidettävä kiinni.

Päätin tänään, että menen tiettyyn paikkaan hiihtämään. Kävin siellä myös eilen. Tietä ei aurata ja meillä on satanut pari päivää ihan reilusti lunta. Eilinen ajomatka oli vähän uimista lumipatjalla. Jos kävin siellä eilen pääsen sinne siis myös tänään? Joku oli auton verran yrittänyt, mutta luovuttanut. Minä en luovuta.

Ensimmäinen stoppi tuli tähän:


Ei muuta kun pakkia päälle ja vähän vauhtia. Siitä jäi tuommoiset jäljet.


Taas pakkia..

Oho, täällä on vähän lunta. Ilmankos eteneminen on aika leijuvaa.


Jos kehtaisin niin kertosin että autokin sammui pari kertaa. Pe#!kele.

Parkkipaikalla renkaat näytti tältä:


Olisi kiva jos tämä laavun parkkipaikalle vievä tie joko a) aurattaisiin edes joskus tai b) siellä kävisi joku muukin kuin minä.  

Sitten kotiin. Otetaan nyt yksi kuva vielä.


Kyllä neliveto on retkeilijän ystävä.

Vetoharjoitus numero yksi

10.1.2015

Koira on kallis investointi. Tonni sinne, puolikas tänne, vähän hiluja tuonne. Viimein on hurtan aika maksaa nappuloitaan, lihojaan ja lohiaan hieman takaisin. Vaihtovaluuttana käy vetohommat. Alkuperäisenä ajatuksena oli ottaa vetoja mukaan vasta keväällä, mutta sitten päätettiin lähteä Lappiin kaamosaikaan. Koira hallitusti kiinni tarkoittaa koira hallitusti valjaissa. Siitä, mikä on sopiva aika aloittaa minkäänlainen vetoharjoittelu, on monia mielipiteitä. Näillä mentiin ja urputukset voi osoittaa kädelle.

Ehdottomasti kannattaa aloittaa vetohommat ajamalla Lappiin ja hankkimalla valjaat ja muut roippeet matkalta. Perillä sitten mietitään mihin väliin tulee pää ja mistä mahtuu häntä. Otettiin koevetoja Lapissa mökin pihalla pari. Suoraa tietä kuivatun kalan luo, kehut päälle ja sitten tunturiin. Lahjattomat harjoittelee.

Mutta hemmetti, sehän vetää!



Jos edessä on potentiaalinen ohitettava, vedetään vähän kovempaa. Jos oma jengi meni jo, ne on saatava kiinni. Siis koiran mielestä.

Vetäminen sujui kivasti, mutta ai että ne tauot!



Viimeiseksi sujahdettiin jalkojen välistä.

Eräs tauko oli erilainen. Tunturin toiselta laidalta kuului jotain möykkää. Ilmeisesti Kota-Huskyn porukka siellä jutusteli. Olihan siihen vastattava.


Sitten jatketaan.

Opiksi koiralle: Pienen nyppylän jälkeen voi olla vähän enemmän tai pehmeämpää lunta.



Opiksi itselle: Alamäessä mennään lujaa ja tasapaino olis kiva.


Eilenkin koira veti mut kiven ja kuusen väliin, joihin kävin tutustumassa vähän tarkemmin. Sukset suussa ja sauvat jossain helvetissä. Polvesta löytyy väreinä punainen, violetti ja sininen. Muita vielä odotellaan. Koira pysyi kyllä tiellä, joka on musta kokonaissotku huomioonottaen aika erikoista.

Näillä kuulkaas jatketaan!

Hyvät rukkaset

8.1.2015

En voi sietää kylmiä näppejä. Kaapeissa on kasa erilaisia rukkasia, villalapasia ja sormikkaita. Rukkasissa on se jännä juttu, että varsinkin isommissa kaupoissa on saman näköisiä ja tuntuisia hanskoja hyllyt pullollaan. Kaikki mustia möhkäleitä, joita hipelöimällä ei ihan heti huomaa mitkä olisivat hyvät. Jotkut ovat niin luokattoman huonoja että ne tippuvat pelistä heti, mutta jäljelle jää sisätiloissa samanlaisen oloisia tumppuja. Yrityksen ja erehdyksen kautta omista rukkasistani on vuosien saatossa löytynyt pari suosikkia; on Hestra ja sitten toi Hestra.

Millet long 3 in 1 on myös ihan kelpo hanska -tosin fleecesormikasta en tykkää käyttää vaan korvaan sen omavalmisteisella villasormikkaalla. Lämpimyydessä Milletit jää oman epätieteellisen perstuntumani mukaan Hestroille.

Lapsille ollaan ostettu jos vaikka minkälaisia rukkasia. Yhteistä niille on se, että aika harva pitää sormet lämpöisenä ja mikään ei lupauksista huolimatta pidä vettä. Ei vaikka se olisi perinteinen rehellinen kurarukkanen. Ehkä käsien lilluttelu lammikoissa on vaan liikaa?

Aina pakkaskelien alkaessa niin meillä, kuin monessa muussakin lapsiperheessä kartoitetaan kamat. Pipot, kengät, toppahousut, luistimet ja sukset ja monet muut. Omassa tumppulaatikossani on ollut omituista vajausta. Sieltä oli kähvelletty hanskoja omien jäädessä liian pieneksi.

Tässä punapipoisella käytössä MUN Hestrat.


Tästä oppineena kävin hakemassa lapsille lisää hanskoja. Lämpöisiä rukkasia valmistaa Elsa Pitkänen Kuopiossa. Niitä myyvät ainakin Prismat ja jopa S-marketit. Ollaan käytetty näitä lapsilla ainakin viimeiset viisi vuotta.


Villalapanen tai -sormikas alle. On hyvät.

Parhaat nousukarvat

4.1.2015

Jotta matka etenee lipsumatta, suuremmissa ylämäissä ja ahkion kanssa on mukava käyttää nousukarvoja. Meillä niitä on useammanlaisia, ja jotkut niistä toimivat hyvin ja jotkut välttävästi. Riisin reissulla mulla oli mukana parhaat nousukarvat ikinä.

Lapsen suksiin ei normaalistikaan liimailla mitään, ja kulmakertoimen kasvaessa tyyli on vapaa.


Ukolla oli ennen reissua pieni mono-ongelma. Suksiahan meillä on, mutta monoja ei. Masokistiset alicot on myyty pois. Osassa suksista on jopa siteetkin. Lopulta ainoat mistä löytyi yhteensopiva setti oli nostalgiset Järvisen Erät suoraan 80-luvulta, jotka kaivettiin mökin varastosta ja pyyhittiin pölyistä ja seiteistä. Vaijeriside ja huopakumpparit on taattua setätyyliä, mutta matka taittui ja on ne kuulemma mukavammat kuin alicot.

Ylämäkeen niillä ei juurikaan pääse.


Ukko jäi kököttämään mäkeen, sillä mulla oli parhaat nousukarvat.


Huskyllä olisit jo perillä.

Tykkyluminen Riisitunturi

1.1.2015

Täytyy myöntää, etten ole metsäisen alueen suurin fani. Silti Riisitunturi on ollut mietteissä useamman vuoden. Hienoja tykkylumisia puita on ollut esillä siellä ja täällä, ja Riisillä ne ovat kuulemma erityisen näyttäviä.

Riisitunturi on Kuusamon korkeudella, mutta Lapin puolella. Kun ajaa vain joitain kilometreja Lappi -kyltin jälkeen, tuntee itsensä hieman huijariksi. Saavuttiin Lappiin, autoko seis? Normaalisti jurnutetaan vielä 500 kilometria.

Riisitunturi on melko pieni paikka, ja se on parhaimmillaan päiväretkillä tai muutaman päivän pikkuvaelluksella. Joulukuun loppu oli oikein hyvä aika tehdä retkiä Riisillä. Puut olivat kerrassaan kauniit, ruuhkaa ei ollut, aurinko paistoi ja pakkasta oli riittävät -30 astetta.

 


Maisemat olivat niin miellyttävät, ettei oikein tiennyt mihin päin katsoisi. Yhdellä puolella oli kuu, toisella aurinko, lumen peittämiä puita sentään joka puolella. Yhdessä hetkessä taivas oli oranssihtava, toisessa jo punertava. Selän takana sinertävä.

Tuvalla oli hiljaista. Tökättiin sukset hankeen ja termarista kaakaota kuppiin. Pakkasesta huolimatta turistitakille ei ollut käyttöä.



Maisemien suhteen sama kaava jatkui hiihdon edetessä. Ihan sama mihin katsoi, aina oli hyvä.



Muutama hassu kilometri Lapin puolella. Suosittelen.
Proudly designed by | mlekoshiPlayground |