Talviretkeily - perusjuttuja aloittamiseen

23.11.2014

Talviretkeily kiinnostaa monia. Samaan aikaan kynnys lähteä on korkealla, ei ehkä ole kaveria tai muuten vaan hieman arveluttaa. Ehkä pärjääminen tai omat taidot askarruttavat. Kenties kaikkia välineitä ei ole itsellä ja niiden hankkiminen aiheuttaa kysymyksiä. Haluaisin madaltaa kynnystä lähteä retkelle myös talvisin, sillä talvinen luonto on mitä kaunein.


Talviretkeilyssä, kuten retkeilyssä ja kaikessa muussakin, tapoja on monia. Tämä ei ole ehdottomien totuuksien kirjoitus, eikä myöskään niitä tekstejä joissa muistutetaan ottamaan mukaan kartta ja kompassi ja varoitellaan lähtemästä yksin. Ihmiset eivät pääsääntöisesti ole tyhmiä. Tai no, jotkut ovat, mutta..

Jos talviretkeilykokemusta ei ole yhtään, ensikohteeksi voi valita lähimmän laavun. Jos lunta on vähän, sinne voi jopa kävellä. Jos hieman enemmän, retkitunnelmaan pääsee hiihtäen. Yhteistä näille on se, että jos touhu tuntuu vastenmieliseltä, on helppo lähteä kotiin. Kärsimys ei jalosta. Esimerkki pienestä retkestä: Talviyö lähilaavulla lasten kanssa

Suomi on myös täynnä hyviä kohteita, joissa on kelkkaura tai jopa latupohja valmiina ja viitoitukset myös. Jos pahin tuisku ei satu kohdalle, eksymisen vaara on melko pieni. Avomaastossa tuiskussa ura katoaa helpommin, mutta metsäisessä kohteessa aavistuksen hitaammin. Esimerkki hyvin opastetusta kohteesta: Saariselkää latusuksilla.



Ensimmäiset talviretket eivät tarvitse autotallillista omaa tavaraa. Jos itsellä on lämpimät vaatteet, kaiken muun voi lainata, vuokrata tai kysellä kavereilta. Esimerkiksi Suomen Ladulta, hiihtokeskuksien vuokraamoista ja kuinomasta voi etsiä vuokravarusteita. Useinkaan ei edes kannata heti ostaa kaikkea, sillä omat mieltymykset selviävät parhaiten kokeilemalla erilaisia varusteita muutaman kerran. Pari sanaa talviretkeilystä ja varusteista yleisesti:

Liikkuminen - sukset, sauvat, rinkat ja ahkiot
 
Jos ei ole latua, tavallinen latusuksi ei käy. Niillä ei yksinkertaisesti pääse mihinkään. Vaihtoehtoja löytyy nimikkeillä tunturisuksi, metsäsuksi, eräsuksi, umpihankisuksi.. On voideltavaa suksea, suomupohjaa ja skiniä. Suksien pituussuosituksia on monenlaisia, mutta itselle tuntuu hankalalta sivakoida millään jonka pituus lähentelee kolmea metriä. Tai edes kahta. Omaan käyttöön soveltuva suksi on enemmän tunturisuksi ja niissä on teräskantit. Se puree mukavasti kovaan lumeen. Vihaan suksia ja suksenvalintaprosessia, joten olen tyytyväinen siihen että mulla on jotkut sukset ja niillä mennään. Lapselle on mukana latusukset, koska ensimmäisenä se ei mene kuitenkaan ja jo toisella on auttava ura valmiina.

Pohjissa käytän nousukarvoja (skinit). Ne ovat nimensämukaisesti karvaa, joka tasaisella ja eteenpäin mennessä luistaa ja ylämäessä ja potkaistessa pureutuvat lumeen, jolloin suksi ei lipsu. Ne ovat ahkion kanssa ja ylämäissä kätevät. Jos kuvittelee käyttävänsä skinejä, ensimmäinen vaelluspäivä pelastuu kiinnittämällä skinit etukäteen lämpimässä tilassa. Siltä varalta että lunta pakkautuu suksenpohjaan on hyvä olla mukana raappa tai kynttilä. Myös toisten suksien yli hiihtäminen niistää suuren osan lumesta pois pohjasta.

Umpihangessa hiihdellessä tulee huomioida että eteneminen on huomattavan hidasta. Suurella ryhmällä ladunavaustelaketju toimii hyvin. Ensimmäinen avaa latua haluamansa/sovitun pätkän ja siirtyy viimeiseksi lepäämään valmiille ladulle. Jonon kakkonen avaa latua, ja siirtyy viimeiseksi jne. Muutaman hengen hiihtely umpisessa kuluttaa voimia ja etenee hitaasti. Painavampi hiihtäjä tekee uraa paremmin kuin kevyt, ja kuulemani mukaan mun mennessä edessä toisellekin jää vielä hommia. Joskus hankikanto riittää juuri ja juuri 50-kiloiselle, muttei enää keskikokoiselle miehelle.. ;)

Monovalinta seuraakin heti suksia. Moni hiihtää kumisaappailla ja niihin sopivilla siteillä, mutta täysin tukematon saapas ja teräsvaijeriside ei kaikkia innosta. Jos lähtee ensimmäiselle reissulle, on melko sama mitä jalkaansa laittaa ja minkälaisiin lankkuihin ne kiinnittää. Olen hiihtänyt saappailla, tukevammilla monoilla ja alico doubleilla, intin suksilla, Järvisillä ja Madshuseilla. Kokeilemalla löytää itselle sopivan. Itse tykkään että mono on korkeampi ja tukee nilkkaa, muttei ole alicomainen rautamöhkäle.

Esimerkkiä lainakamoista kuvassa alla: Mitkä lie Järviset ja lainatut huopakumisaappaat. Rinkka oli oma ja iso ja painava makuualustakin oli vielä mukana. Toppahousut ovat vähintään kymmenen vuotta vanhat, mutta ovat käytössä edelleen, joskaan eivät ehkä täytä nykymuodin kriteerejä. Hyvin toimi kaikki kamat. Pakkasta luokkaa -30. Joskus mulla on ollut lainassa myös sukset, jotka eivät painoluokaltaan ihan osuneet, ja meno oli hyvin lipsuvaa.


Latujen ulkopuolelle otettavat sauvat ovat mallia lapio. Suurisompaiset (kuvassa yllä) toimivat pehmeässä lumessa hyvin eivätkä humpsahda läpi. Sopiva mitta riippuu siitä paljonko hanki upottaa.. Sauvoilla on myös taipumusta katketa, joten korjaustoimenpiteisiin täytyy varautua. Varasauvakaan ei ole huono vaihtoehto.

Ahkio ei ole mitenkään pakollinen ensimmäisillä talviretkillä, sillä kesäretkillä käytettävä rinkka on aivan käypänen myös talvella. Talvella painoa voi tulla enemmän kannettavaksi, mutta ahkio ei ole mitenkään pakollinen hankinta edes vuokrattuna. Jos yhdellä porukasta on ahkio, se auttaa toki jo paljon. Paino kuitenkin kulkee helpommin siinä. Ahkion valintaan mulla on vain yksi vinkki: Fjellpulken. Toiset tykkäävät kotimaisesta aurauskalustosta ja näppärimmät tekevät ahkionsa itse.

Lapset kulkevat mukana lapsiahkiossa ja hiihtävät sen minkä jaksavat hiihtää. Meillä Suomessa lapsia on aika vähän oikeasti talviretkeilemässä (en ole nähnyt koskaan yhtäkään..), mutta jo Norjassa lapset ovat aivan eri tavalla mukana. Fjellpulkenin lasten ahkioita tulee vastaan jonossa ja lapsille on myös hinausköysiä. Odottelen vastaavia vehkeitä ja käyttäjiä Suomeen!



Majoittuminen - tuvat, teltat, pussit ja alustat 

Talviretkeily on täysin sallittua ja suotavaa aloittaa tukeutuen tupiin. Tuvassa saa varmasti itsensä lämpimäksi, kamansa kuivaksi ja mielen paremmaksi. Joskus hanki vaan on raskasta kulkea, ja tupaan pääsee suojaan tuulta ja tuiskua. Varsinkin hohtavilla keväthangilla suosituimmissa kohteissa hiihdellessä tuvat voivat kuitenkin olla kansoitettuja, joten oma majoite on hyvä olla mukana. Telttamajoitusta, lumiluolaa tai taivasalla nukkumista on myös turvallista testata tuvan vieressä.

Telttana toimii käytännössä mikä tahansa hyvä tuultakestävä teltta. Jotkut tykkäävät että talviteltta on kesätelttaa myös tilavampi. Omassa talvikäytössä olevassa kahden hengen teltassa on tehdasasenteiset lumiliepeet, mutta ne eivät ole pakolliset. Kiiloina voi käyttää erilaisia systeemejä. Meillä on lumikiiloja kaupallisina valmisteina. Ollaan käytetty myös muovipusseja joihin on lapioitu lunta ja haudattu ne maahan. Sauvoja ja suksia on myös käytetty kiiloina, toimii hyvin kunhan junttaa suksen riittävän alas maahan ja muistaa katsoa ettei teräskanteilla hierrä naruja poikki. Lumiliepeellisen teltan alunen tampataan suksilla etukäteen tasaiseksi. Liepeetön teltta kannattaa tuulisessa paikassa kaivaa hankeen tuulenkeston parantamiseksi. Eteistilaan tykkään kaivaa kuopan, jolloin teltassa voi istuskella normaalisti ja roikottaa jalkoja alaspäin. Eteistilaan lapioidaan myös hylly keittimelle ja ruokapussille, ja käytännössä sisustamisen voi jokainen tehdä mielensä mukaan - tai jättää kokonaan tekemättä.

Yö sujuu mukavasti, kunhan makuupussi on riittävän lämmin ja nukkumaan mennään valmiiksi lämpöisenä. Pieni jumppa ja riittävä syöminen ovat avainasemassa. Nälkäisenä on helposti kylmä. Jos ei ole yhtä hyvää talvimakuupussia, voi käyttää kahta pussia päällekäin. Makuupussia tärkeämpi on kuitenkin talvikeliin soveltuva makuualusta. Meillä on lisäksi koko teltan pohjan kokoinen routamatto, joten teltassa oleilu on mukavahkoa joka kohdassa, ei vain makuualustan päällä. Lapselle on myös laitettu sekä ahkioon että yöksi lisäeristeeksi lampaan talja.

Omat tämänhetkiset vaihtoehdot pusseihin ja alustoihin: Kolme ilma-alustaa, yksi solumuovi, routamatto, kolme Joutsenen untuvapussia, yksi keinokuitupussi ja pari pussukkaa lapsille. Sitten on vielä jossain kaapin perällä jotain..


Vessana toimii ihan itse lapioitu lumikuoppa. Faktahan on että perse saa lumipesun jossain vaiheessa, mutta tuulelta voi myös suojautua. Vessan voi kaivaa aavistuksen kiepille ja lapioida kuopan pohjalta lumet tuulensuunta huomioiden. Tyylillähän ei ole sitten mitään väliä, mutta tähänkin kuoppaan voi sisustaa lapiolla hyllyn paperille ja hanskoille.. Itse arvostan myös pientä näkösuojaa. Onko tästä nyt hyvä siirtyä suoraan ruokapuoleen?

Ruokailu

Talviretken ruuat eivät poikkea normaalista retkiruuasta juuri mitenkään. Jos on ahkio, voi ottaa mukaan lähes mitä tahansa koska paino ei ole ongelma ja luonto pitää huolen säilyvyydestä. Luonto pitää huolen myös jäätymisestä. Majoneesi muuten erottuu pakkasessa.. Perussysteeminä ruokahuollossa on ollut seuraava: Aamulla aamupalan yhteydessä valmistetaan lounas ruokatermariin. Lounas vedetään naamaan jossain matkalla, sillä päivällä ei nappaa keitellä hangessa. Koska kuivaan ruuat itse, päivällä iltaruuan ainekset laitetaan likoamaan, ja tässäkin kannattaa huomioida pakkasvaikutus. Valmiit pussiruuat toimivat ihan hyvin nekin, eikä ruuasta kannata ottaa itselleen stressiä. Iltaruoka nautitaan joko lämpimässä tuvassa tai (lämpimähkössä) teltassa.

Kuvassa alla käytetään lainattua bensakeitintä vielä teltan ulkopuolella, sille lapioidulla keitinhyllyllä. Joka syksy täytyy keittimestä ottaa parit leimahdukset (ei täältä tule bensaa, ei täältä tule vieläkään bensaa, OHO) ja vasta parin mieleenpalauttelukerran jälkeen siirrytään sisätiloihin..


Illalla keitellään kaikki seuraavan päivän vedet joko lumesta tai avannosta. Jos veden joutuu sulattamaan lumesta, kattilan pohjalle pitää laittaa siemenvesi. Lumesta sulatettua vettä ei kannata hörppiä litratolkulla sellaisenaan, vaan tehdä siitä esim. kaakaota, mehua tai urheilujuomaa. Kaikki tarvittava sulatettu vesi laitetaan termareihin. Myös lämpöä kestäviä muovipulloja voi halutessaan käyttää väliaikaiseen varastointiin tai kuljettaa niitä esim. povitaskussa jossa pysyvät lämpimänä.

Keitin talviretkillä on mielellään mallia pomminvarma. Itse keittelen tosiaan talvisin vain bensalla. Talvikaasuun en usko.  Keitintä voi käyttää ruuanlaiton lisäksi myös teltan lämmittämiseen, joka parantaa retkeilykokemusta huomattavasti. Jos keittelee teltassa, on hyvä olla keitinlaatikko tai vähintäänkin hyvä alunen. Keittimen käyttö teltassa tulee opetella hyvin, sillä telttakangas on erittäin palavaa sorttia. Jos epäröit, älä käytä keitintä teltassa.




Vaatetus

Vaatetuksena olen pitänyt periaatetta villa, untuva ja goretex. Perussetti vaatteita on yhdet liikkumiseen, lämmintä taukojen ajaksi ja kuivaa yöksi. Pahimpia tuulia vastaan voi varustautua joko myrskymaskilla tai tavallisilla laskettelulaseilla. Riittävä vaatetus löytyy kokeilemalla, ja ensimmäisillä kerroilla tietysti kannattaa ottaa enemmän vaatetta. Varsinkin sormet ja varpaat tuntuvat jäätyvän helposti, ja kuivaa pitää olla päälle sekä majoituspuuhiin että hiihtelyyn. Kemiallisia lämmittimiä saa kaupasta, eikä niiden käyttö ole mitenkään kiellettyä. Kärsimys ei vieläkään jalosta. Vaatetuksen kanssa kannattaa kuitenkin pitää huoli siitä että on lämmin, muttei tule hiki. Vanha viisaus on että lähtiessä pitäisi olla kylmä jotta hiihdellessä lämpiää matkalla. Itse en tykkää kylmästä, joten lähtiessäkään en palele, vaan pidän untsikan tiukasti päällä ja luovun siitä heti kun hiihtäminen itsessään alkaa lämmittää riittävästi. Jos tulee hiki, tulee sen jälkeen pysähtyessä kylmä. Vältetään siis hikoamista.

Loppuviisastelut

Vaikka retkeilemään oppii parhaiten retkeilemällä, ei parin kirjan lukemisesta ole yhtään haittaa. Esimerkiksi Vaiskan Ankarat avotunturit on ihan ok opus aloittelevalle. Lisää talviretkeilyvinkkejä löytyy myös luontoon.fi -sivustolta täältä: Retkeilyn abc.

Talviretkeilystä (tai siis mistä tahansa ulkoilusta ja reippailusta) kiinnostuneille naisihmisille on olemassa esimerkiksi Outdoor Siskot, jonka toimintaan pääsevät mukaan kaikki naiset riippumatta siitä haaveileeko vasta vai onko jo kokenut ulkoilija. Siskot tekevät myös talviretkiä, joihin on mahdollista osallistua ihan nollakokemuksella.

Talviretkeilyn aloittamisessa oikeastaan tärkeintä on se, että osaa pitää itsensä lämpimänä, saa juotua ja syötyä ja osaa kääntyä ajoissa takaisin jos luonto yllättää. Kokeilemalla löytyy kaikki muut itselle sopivat tavat retkeillä.


Oli ne tavat sitten millaiset tahansa.

23 kommenttia :

  1. Hyvät ja perusteelliset ohjeet! Kun 45 vuotta sitten olin ensimmäisen kerran partion talvivaelluksessa Lapissa, ei näitä tällaisia ohjeita ollut, mutta nuoruuden innolla mentiin ja hyvä mieli siitä jäi. Mutta kun sitten taas toisen kerran 30 vuotta sitten olin aikuisten talvivaelluksella Haltin maisemissa, kokemus oli niin kauhea, että kolmatta kertaa ei sitten koskaan tullut.
    Mutta silloin ei ollut nettiä eikä Marikan blogia, mistä etisä ohjeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoruuden into silottaa kaiken kurjuuden :D Mulla on joskus ollut alustana pelkkä solumuovi, joka on mun mielestä aivana kamala nukkua. Retkeilymukavuus nousi kerralla paljon korkeammalle, kun hankin ensimmäisen ilmatäytteisen alustan. Kun nukkuu hyvin, päivisinkin on kivempaa. Pieni juttu, mutta suuri merkitys. :)

      Poista
  2. Just olin ruunaalla yhden yön telttareissussa! Lunta ei toki vielä ole kovin paljoa, mutta talvijuttuja piti silti ottaa huomioon.. Nämä oli tosi hyvät ohjeet, haluaisin lähteä joskus hiihtämällä vaeltamaan jonnekin. Ja meillä tulee todennäköisesti liikkumaan mukana yksi lapsiretkeilijä tylevaisuudessa... Ellei enempikin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruunaa onkin mulla vielä käymättä. Kerran kävin veneilemässä, mutta sitä ei lasketa.

      Lapsiretkeilijät on todella jees. Oppivatpahan olemaan alusta asti ;)

      Poista
  3. Tosi mukavasti kirjoitettu! telttaretkeily avotunturissa on kokematta, tulilla puustoisilla alueilla monia öitä kaikkina vuodenaikoina on tullut vietettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän kuulostaa hyvältä :) Vähemmistössä taitaa kuitenkin olla ne, jotka retkeilevät ympäri vuoden myös yöpyen.

      Poista
  4. Perusteellinen katsaus! Ajattelin tänä talvena kokeilla ahkion kanssa retkeilyä pidemmällä reissulla, aiemmin on tullut kiskottua sellaista vain lyhyitä pätkiä. Pari kysymystä:

    1) Liputat tekstissä Fjellpulkenin puolesta. Jotkut sanovat, että ristiaisoilla varustettu Savotan ahkio on parempi metsämaastossa, koska se kääntyy ketterämmin. Totta vai tarua? (Saan tarvittaessa kumman tahansa lainaksi.)

    2) Luulen pärjääväni ilman nousukarvoja, jos kohteena on melko tasainen metsä- ja suomaasto. Luulenko väärin? Sit kun joskus lähden talviseen tunturiin, millaiset nousukarvat kannattaa hankkia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1) Mihin Savottaa ristikkäisaisoilla verrataan? Fjellpulkeniin H-aisoilla? Pidän Fjellpulkenista. Mikään ei estä laittamasta ristikkäisaisoja Fjellpulkenin vähän pienempään ahkioon, jolloin setti kääntyy hyvin ihan missä tahansa. Itse kysymykseen on vaikea vastata, koska mulla on syvä inho Savotan ahkiota kohtaan eikä aisat ja ahkio ole mitenkään kiinteä paketti. Mutta joo, ristikkäisaisa kääntyy ketterämmin, mutta on sivuttaisessa mäessä yksi perkele. Pyrin myös välttämään ahkion vetoa pusikossa :P

      2) Luulet väärin. Jos ahkio, niin nousukarvat. Voit toki kokeilla ilmankin jos sun suksissa on rautainen pito ja koivissa potkua, mutta ota nyt ne karvat ainakin mukaan. Hankit Colltex mixit.

      Poista
    2. Ah, siis savotan ahkiossa olikin kiinteät aisat? Jos se olisi tehty järkevästi, aisat eivät olisi kiinteät.

      Poista
    3. Kiitti vastauksesta! Mahdollisissa laina-ahkioissa on joo Savotassa ristiaisat ja Fjellpulkenissa H-aisat. Ei ehkä kannata vaihdella yhden reissun takia. Pitääpä siis yrittää lainata Fjellpulken, tarkoitus ei ole mennä ihan pahimpiin pusikoihin. :) Täytyy harkita nousukarvojakin, vaikka harmillisen hintavia näköjään ovat. Suksetkin maksoivat vähemmän...

      Poista
    4. No mutta onhan mulla karvaa, mutten tiedä onko sun suksiin sopivia. Jos ei olla taas menossa samaan aikaan samaan paikkaan, ne on ihan joutavia kuitenkin. Laita postia jos tarvitset.

      Poista
    5. Kiitti tarjouksesta, olen yhteydessä jos epätoivo iskee. :) Täytyypä opiskella vähän lisää skineistä, esim. millaiset käy mihinkin suksiin.

      Poista
    6. Eri mieltä nousukarvojen pakollisuudesta tasasissa maastoissa. Itellä on 3m sukset ja kyllä se on huonon luiston hiihtopäivinä/uppohangessa ihan sama, onko karvat alla vai ei - käytän niitä nimenomaan pitkissä nousuissa tai nousuvoittoisina päivinä. Jos on huippuluokan teräshanki tai mennään esim. jäällä, nousukarvat on vaan hiasteena ahkionkin vedossa. Ilman karvoja pitää ottaa ainakin pitovoidetta mukaan. Lyhyet nousut (joenpenkat tai vastaavat) voi useimmissa tilanteissa nousta jalkapelilläkin jos sukset lipsuu.

      Mainitut Colltexit on hyvät ja niitä voi itsekin leikata sopivan kokoisiksi palasiksi.

      Poista
    7. Mä en lähtisi ahkion kanssa ikinä ilman nousukarvoja. Siinä voi olla massa- ja hiihtoteknisiä eroja; itse painan alle 50kg ja hiihtotekniikka on olematon. ;) En myöskään laittaisi kolmemetrisiä suksia yhtään mihinkään. Omat sukseni on kompromissi, pituutta niillä noin 170cm ja menen myös umpihankeen niillä. Jos on ahkio, käytän myös umpihangessa karvoja. Voiteiden kanssa en jaksa pelata :)

      Poista
    8. Tein Retki-lehteen testin ahkioista (numero 1/2016), ja sen perusteella voisin hieman tarkentaa aisakommenttiani. Ristikkäisaisa voi periaatteessa olla ketterä metsässä, mutta jostain syystä juuri Savotta ei ole ollenkaan ketterä kääntymään. Savotta on myös raskas vetää (perusteena mitattu tulos), ja siksi se ei ole mun valinta.

      Ahkioissakin kokonaisuus ratkaisee, ja pelkkä H-aisa/ristikkäisaisa on aika kapea keskustelunaihe jos tarkoitus on saada selville mikä ahkio olisi hyvä. Vähän sama, kuin laitettaisiin koko painoarvo vain sille, kuinka hyvin ahkio luistaa.

      Poista
  5. Hyvä artikkeli! Taas tuli innostus lähteä talviretkelle. Likemmäs kolmekymmentä kesä- ja syysvaellusta tehneenä vihdoin pari talvea sitten ensimmäiselle talvivaellukselle. Aloitettiin "helposta" eli Hetta-Pallas. Ajankohtana kevät, keli oli loistava ja reissukokemuksena mahtava! Nyt ihmettelen kaikkia niitä tekosyitä kun en muka aikaisemmin ole voinut talvisin vaeltaa, näin haluan kaikkia joita asia vähääkään kiinnostaa kehoittaa lähtemään, kannattaa kokeilla ja NAUTTIA!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvivaellukset kannattaa ehdottomasti aloittaa parhaassa kevätkelissä jossain suositussa kohteessa. Suositut kohteet ovat suosittuja siksi, että ne ovat "helppoja" ja maisemat ovat todella hyvät. Loistava valinta aloitukseen siis :)

      Kokeilla todellakin kannattaa. Jos ei tykkää, ei mene uudestaan. Talviretkeilyyn saattaa kuitenkin jäädä koukkuun :D

      Poista
  6. No ni. Tulihan se sieltä :) Meillä on kanssa Fjellpulken (muksujen vetämistä varten), muita pulkkia täällä ei edes pahemmin näy, yritys kun sijaitsee täällä kotikylällä Norjassa :) Laavut ja mökit on nähty, seuraavaksi pitäisi uskaltaa teltan kanssa liikenteeseen. Kaverikin on ehkä jo ylipuhuttu joten saas nähdä jos tänä talvena!

    (niin ja siis kiitos erinomaisen perusteellisesta jutusta, tuli tarpeeseen!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sä nyt uskallat! Itse jos suunnittelen asioita liian kauas tai epämääräiselle aikavälille, esim. tänä talvena, ei tule koskaan lähdettyä mihinkään. Shokkilähdöillä (kuten huomenna) tulee oikeasti lähdettyä. :D

      Poista
  7. Onpa sulla mielenkiintoinen blogi ja mainioita vinkkejä! Kevät-syksy-välillä on tullut vaellettua parin-muutaman päivän reissuja useampi vuosi, ja nyt kiinnostaisi aloittaa talviretkeily ja pidentää sulan ajan reissuja ja mahdollisesti poistua merkityiltä reiteiltä. Mulla on pari huskya itselläni jotka kulkee reissussa mukana, ja olen suunnitellut niiden valjastamista myös talvivaelluskäyttöön kunhan pääsen yli ajatuksesta että talvella kotaa kevyemmässä majoitteessa nukkuminen on liian epämukavaa (ja saan hankittua suksea ja ahkiota ja muuta tarvittavaa..) :) Onneksi valitsin halvat harrastukset (kuten sinäkin): vaelluksen ja vetokoirat, joiden molempien varusteisiin ja hankintoihin saa upotettua tarvittaessa vähän isommankin omaisuuden..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkuminenhan ei talvella ole ongelma. Herääminen on. :D

      Koirat on selvästi halpa harrastus. Tonni sinne, tonni tänne, pari tuohon suuntaan ja sitten olisi vielä muutama pieni juttu.. Retkeilyvälineitä on sentään hankittu vuosien varrella pikkuhiljaa, mutta tehty ihan riittävä määrä hutiostoja. Tulee kalliiksi sellainen.

      Poista
  8. Hyvä artikkeli! Tätä oli mukava lukea kun muutaman viikon päästä on suunnitelmissa lähteä parin päivän hiihto/kuvausreissulle testaamaan uutta ahkiota.
    Olen retkeillyt talvella monenlaisessa kelissä pisimmillään viikon reissuja hiihtämällä ja lumikengillä. Mäkisessä maastossa suosin ahkion vedossa lumikenkiä. Niillä pito on ihan omaa luokkaansa kun tasaisella taas sukset ovat parhaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikengät voikin olla hyvä vaihtoehto. Olen käyttänyt niitä harmittavan vähän, enkä ollenkaan ahkion kanssa. Ahkio on siitä petollinen, että sinne mahtuu mukaan vähän kaikkea ja hups, kohta se onkin lastattu lettupannuilla ja vaikka millä :D

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |