Suolla

30.10.2014

Arvatkaapa mitä tässä on käynyt?



Noh. Siperialainen juoksi märillä tautisen liukkailla pitkospuilla minkä kintuistaan pääsi, ja pirullinen emäntä kehtasi kokeilla taikasanaa tänne. Lopputuloksena hyvä u-käännöksen yritelmä, jossa jarrutus tehtiin takapuolella, tiputtiin pitkospuilta naamalleen suohon, vilkaistiin nopeasti olan yli ettei kukaan vaan nähnyt ja kipitettiin kiltisti emännän luo.

Pitkospuihin jäi vähän karvaa, mutta jäiköhän pyllyyn tikkuja?

Koirat ja allergia

27.10.2014

Helmikuussa uskalsin avata suuni siitä, että haaveena on hankkia vetokoira kaikista vastustavista tekijöistä huolimatta. Asutaan keskustassa pienellä tontilla, ja molemmilla on allergiaa. Mun allergialistauksessa (niissä ihanissa prick-testeissä sekä vähän modernimmin verikokeista otetuissa) on kattava lista erinäisiä allergiaa aiheuttavia juttuja: kissat, koirat, hevoset, koivu, pujo, timotei, jotkut heinät, pölypunkit ja vaikka sun mitä. Kotitestauksissa on huomattu ettei tuore omena, päärynä, luumu, kirsikka, osa pähkinöistä ja mitä-kaikkea-niitä-nyt-olikaan sovi. Kattava lista ei oikeastaan rajoita elämää muuten kuin siten, ettei hevostallit ole mun juttu. Siellä on sekä hevoset että heinät ja kaikki pöly heilutellaan mittavalla hännällä ympäriinsä. Ätsiuh ja kiitos ei.


Allergia-asiaan löytyi erilaisia kokemuksia etukäteen. Jotkut ottavat koiran allergiasta huolimatta ja joutuvat luopumaan siitä allergian vuoksi. Tämä vaihtoehto ei oikeastaan kovasti houkutellut. Löytyi myös useampia, jotka kertoivat olevansa allergisia koirille ja silti omistavansa koiran. Kumpaan kastiin sitten itse päätyisi, sitä on mahdotonta etukäteen tietää. Koiria käytiin kuitenkin rapsuttelemassa useammassa paikassa ihan vain kokeilemisen vuoksi.


Koirissa on myös eroja. Samankin rodun sisällä jotkut koirat tuntuvat kutittavan nenää enemmän kuin toiset. Toiset koirakodit eivät käy nenään mitenkään, ja joissakin talouksissa jo ovella nenään leijailee kunnon hengenahdistushaju. Se mikä eron aiheuttaa, ei ole tiedossa. Siivouksen tason kanssa sillä ei liene tekemistä.

Nyt kolmen kuukauden koirakokemuksella voi sanoa, ettei allergia ole ollut meillä ongelma. Ensimmäiset viikot pentu oli sisällä, eikä se aiheuttanut paria aivastusta kummempaa kenessäkään. Sitten pentu söi kengän ja joutui pihalle. Nyt jos koira käy sisällä, huomaan sen kyllä ensin nenässäni, muttei sen kummempaa oiretta tule. Jos koira raapii innostuksissaan ihon rikki, kutittaa. Muuten pentua on voinut rapsutella ja haistella aivan mielin määrin, eikä oireita ole. Mies väittää ettei koira voi nuolla partaa, koska leukaa alkaa kutittaa. Muualla nuolemiskutinaa ei esiinny. Toisaalta mun on tähän vaikea ottaa kantaa, sillä olen aikanaan seissyt niin monessa intin partatarkastuksessa että pystyn varmuudella sanomaan ettei mulla kasva partaa.


Mielenkiintoinen seikka on se, että olen nyt koiran tulon jälkeen ollut kaksi kertaa yskässä. Normaalisti ei tosiaankaan ole tapana sairastella, ja tätä edeltävä yskä, nuha tai flunssankaltainen on ollut joskus kuusi vuotta sitten. Miksi nyt sitten? Sattumaa? Toisaalta nyt on ehkä tullut ravattua pihalla vähän huithapelisti pikkuvaatteissa tuomassa ja viemässä ruoka- ja vesikuppeja. Ulkoilu kaikella säällä on muutenkin lisääntynyt.


Ulkona koira ei aiheuta mitään oiretta vaikka kuinka hieroisi naamaa turkkiin. Sisällä koira ei enää edes viihdy paitsi mökillä, jossa on nollakeleillä ihana jäätävä lattia.


Tällä kokemuksella voidaan siis todeta, että ainakin toistaiseksi allergiat ja (ulko)koira on hyvin yhdistettävissä.

Päiväretki Kolvananuurolle

21.10.2014

Syysloma mökkimöllötyksineen on ohitse. Viikossa ehti tehdä monta pientä retkeä lähialueille ja lopun ajan pyöriä villahousuissa tekemättä yhtään mitään. Onnistunein pikkuretki tehtiin Kolvananuurolle. Kyltin ohi ollaan ajettu monet monet kerrat, mutta vasta tällä kerralla selviteltiin mikä paikka oikeastaan onkaan.

Kolvananuuro on rotko Pohjois-Karjalassa, ja reitin pituus on viitisen kilometriä. Etukäteistietona oli hidaskulkuinen kivikko ja reittiluokitus vaativa. Kuulostaa juuri sopivalta lapsiperheelle!

Voi mikä polku sieltä löytyikään! Reitillä oli kaunis jäinen suolampi huurteisine heinineen, pieni tulipaikka ja hiljainen, lähes maaginen rotkon pohja sekä mukavat maisemat sen yläpuolella. Kasvillisuuden pitäisi olla jotenkin erityinen ja voin arvata, että kesällä rotko on vielä upeampi. Syysloman pienellä pakkasella näkymät olivat myös mieleiset.




Tulipaikalla vedettiin perinteiset makkaranugetit ritilälle. Koira löysi metrin päästä penkistä jonkun jättämää ihanaa riisipataa, eikä oikein arvostanut joutumistaan hihnaan. Laavua ei ole - pelkkä tulipaikka vain. Kauniina pakkaspäivänä aika menee siinä mukavasti.



Tulipaikan jäätyä taakse päästiin rotkomaisemiin. Pienen kävelyn jälkeen laskeutui hiljaisuus. Lintu luritteli, pieni puro kohisi kivien väleissä. Molemmin puolin polkua nousi jyrkät seinämät. Kivikkoa, juurakkoa, kaatuneita puita.





Luontopolku on mielenkiintoinen paikka niin lapsille, aikuisille kuin koiranpennullekin. Koira hävisi pari kertaa jonnekin kivien väliin, mutta punnersi aina itsensä sieltä ylös. Kerran se mulahti puroon, kun kaatuneen puun oksat eivät yllättäen olleetkaan kantavia.

Rotkosta noustiin toki myös ylös. Lapset pitivät mäessä erityisesti kaatuneista puista, isoista kivistä, jääpuikoista ja kaikesta, mikä haiskahtaa esteeltä. Maisemat ylhäällä olivat komeat.


Aikaa polun kiertämiseen meni Kontiolahden puoleiselta parkkipaikalta 3h 20min, sisältäen kuvaustaukoja, makkaranpaistoa tulipaikalla ja mehutauon puolivälissä ylämäkeä, sekä täysin kiireettömän kävelyn.

Koska lasten suusta tulee (lähes) aina totuus, piti parkkiksella kysyä että oliko se nyt vaativa ja vaikeakulkuinen reitti? Käkäkäkäkä ei ollut! Oli ihan sikakivaa!

Lapset siis haluavat jotain nähtävää, jotain käveltävää, jotain kiivettävää. Kivikot on hauskoja, juurakoiden yli voi loikkia. Mitä isompi kivi, sen hauskempi kivi. Siloiteltu tasamaasto on tylsää. Terkkuja siis Metsähallitukselle: Reittisuunnittelu Kolvananuurolla on todella onnistunut! Täällä käydään varmasti uudestaan.

Aktiivisen lapsen kengät

19.10.2014

Meillä asuu kaksi lasta. 7-vuotias poika ja 8-vuotias tyttö ovat molemmat mielellään ulkona, ja luonnollisesti tarvitsevat hyviä ja kestäviä kenkiä. Lapset kävelevät kouluun, viettävät välitunnit pelaten jalkapalloa tai kiipeillen oikein mukavassa kiipeilytelineessä, leikkivät hippaa tai piilosta. Koulun jälkeen kotona syödään ja sitten lähdetään ulos. Ulkona leikitään tavallisia lasten leikkejä, eli potkitaan palloa, rakennetaan majaa, kerätään ja syötetään etanoita ja samalla kävellään, juostaan ja kontataan ympäri korttelia. Viikonloppuisin ja joskus arki-iltaisinkin käydään laavuilla, kerätään marjoja ja kävellään metsässä, suolla, pellonreunaa ja polkuja. Lasten kengät ovat kovassa käytössä - nämähän ovat suuren osan ajasta ulkona. Tämä on siis normaalia arkea, ja koulujen urheilutunnit ovat sitten ihan erikseen.

Aktiivinen lapsi tarvitsee monet hyvät kengät. Meillä on vuoden aikana käytössä ~25 paria kenkiä kahdelle lapselle ajalla syksy-talvi-kevät. Lukema sisältää talvikengät, kumpparit, lenkkarit ja "yleiskengät", siis kengät jotka ovat normaaleissa ulkoleikeissä jalassa ja joissa on jonkinlainen varsi. Sen lisäksi kesälle on varrettomat lenkkarit, sandaalit ja muut kesäkengät jotka jäävät tämän katsauksen ulkopuolelle. Nyt ei myöskään puututa sisäpelikenkiin, monoihin, nappiksiin ja muihin erikoistossuihin.

Kaapeista löytyi tämä kasa kenkiä:


Alkaen riveittäin ylhäältä vasemmalta:
Vikingin kumpparit, Crocsin kumpparit, neljät Sorelit.
Kahdet Crocsin kumpparit, kahdet Nokian kumpparit, kolmet Kuomat.
Kahdet Reiman lenkkarit, kahdet Vikingin lenkkarit, kahdet Eccot.
Kolmet Converset, yhdet Tretornit ja yhdet markettikengät (Ciraf?).

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kengät ovat kokoa 32-35. Kun puhutaan kengän kestävyydestä, lienee kaikille yllä olevan kuvan jälkeen selvää että kenkiä on monta paria käytössä samaan aikaan. Ei siis osteta yhtä paria ja kuluteta niitä jatkuvalla käytöllä loppuun. Osa kauden kengistä on silti päätynyt jo roskiin.

Muutamia kokemuksia lasten kengistä:

Yhdet lahjana saadut markettikengät, kenties merkiltä Ciraf, lipsahtivat kuvaan ainoina varrettomina lenkkareina. Käytössä yhdellä lapsella noin kuukauden.


Vikingin kenkiä meillä on ollut monta vuotta käytössä sekä varrettomina että varrellisina. Kengät kestävät käytössä yhdellä lapsella puolet käyttökaudesta, ja sitten ne hajoavat. Kesälle ostettiin tytölle kahdet parit varrettomia viikkareita, ja molemmat on jo heitetty roskiin. Myös talvilenkkarit on jo roskakorissa. Niistä hajoavat saumat, reunan kumit repeävät, pohjat kuluvat kantapäästä puhki. Kangaspäällysteisten kenkien kankaat rispautuvat, ja vedenkeston kanssa näillä goretexeilla on vähän niin ja näin. Parhaimmassa kunnossa on nämä sinimustat lenkkarit, jotka ovat olleet käytössä yhdellä lapsella max. 2 kuukautta. Vikingin goretexkenkien hinnat ovat 60-80 euroa.



Keväällä etsin jotain muuta kuin Vikingiä, ja löysin Reiman vastaavan tyyppiset kengät, noin 70 euroa. Ostettiin kokeiluun kaksi paria. Nauhojen kiinnityssysteemien metallilenkit irtosivat yksi kerrallaan. Jokaisessa kengässä on 10 metallilenkkiä, yhteensä neljässä kengässä siis 40 lenkkiä. Näistä 40 lenksusta on irronnut 12 joko kokonaan vaalean kiinnityssysteeminsä kanssa tai ilman sitä. Lenksujen korjaus maksoi 12 euroa (kuvissa uudet kokometalliset läpyskät+lenksut). Pyöreät nauhat eivät oikein kestä rusetilla, joten hankittiin myös pikalukot.


Myös keskeltä repesi jotain ja reunat repsottavat, eivätkä nämä enää pidä vettä.


..kenties siksi, että pohjatkin ovat repeytyneet.


Tretornilla on myös goretexlenkkareita, hinta ehkä 60 euroa? Näitä ostin yhden parin, ja kävin vaihtamassa sen viikossa kun kenkä ei pitänyt vettä. Sain tilalle toisen parin, jossa myös kastuvat varpaat. Hinta oli alennuksen jälkeen sen verran halpa, että pidettiin kengät siitä huolimatta. Nämä olivat käytössä yhdellä lapsella pari kuukautta ja jäivät pieneksi, toki reunakin jo vähän repsottaa.


Kumisaappaita meillä on ollut useita. On Nokiaa, Vikingiä ja Crocsia. Nokian kengät ovat ehkä painavahkot ja vuotavat aina jostain. Crocsit eivät vuoda, mutta ovat hankalat laittaa jalkaan. Crocsin kengät joissa on valkoiset renkaat, eivät olleet kummankaan lapsen mieleen. Kahvallisia tyttö käyttää mielellään, mutta ne ovat nilkan kohdalta to-del-la leveät ja sujahtavat siksi hyvin jalkaan. Ne myös lonksuvat jalassa. Vikingin vuorelliset kengät ovat hyvät, mutta sisuskangas on kantapäästä kulunut jo puhki. Vikingit ovat kevyet ja käytetyt, ja ostetaan niitä varmasti jatkossakin.


Talvikengissä on ollut käytössä Kuomia (40e), Soreleita (80e) ja Eccoja (100e). Kuomat ovat lämpimät pakkaskelin kengät, mutta nilkasta leveät. Eccot ovat muuten hyvät kengät, mutta pakkasella näiden talvikenkien pohjat jäätyvät, joten lapsi vetää turvat todella helposti. Aivotärähdystä ei ole kukaan saanut, eikä näitä kenkiä osteta meille enää. Meillä oli kaksi paria, ja isommat kengät lähtivät jo eteenpäin.


Tytöllä on ollut Soreleita nyt kahtena talvena. Niissä ei näytä olevan suurempaa kulumaa, ja ne ovat lämpimät. Lauhemmilla keleillä ne ovat niin lämpimät että jalka hikoaa, ja sitten tulee kylmä. Plussaa irroitettavasta vuoresta. Ostin nyt molemmille lapsille talvikengiksi Sorelit.


Niin, lasten kengät eivät siis muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kestä aktiivisen lapsen käyttöä. Pitäisin kohtuullisena että kenkä kestää rikkoutumatta edes sen ajan kun se jalkaan mahtuu. Lapset eivät pidä kivikovista pohjista eivätkä nauhoista. Minä en pidä 150e hintalapusta. Kasan kalleimmat ovat nahkaiset Eccot,  ovh. 160e. Ne ovat olleet käytössä vasta kuukauden, joten niiden kestävyyttä on vaikea arvioida.

Joskus kävin paikallisessa urheiluliikkeessä lapsen kanssa, jonka jalassa oli kuukauden vanhat aivan risat 80euron lenkkarit, kysymässä mikä olisi hyvä ja kestävä kenkä lapsen leikkeihin. Lapselle tarjottiin aikuisten vaelluskenkää. Kuinka moni haluaisi kävellä kouluun ja leikkiä pihalla jatkuvasti aikuisen vaelluskenkä jalassa?

Pörriäismuki

15.10.2014

Jääkarhumukissa on oltava jonkinlainen sisäänrakennettu ansaominaisuus.

 


Osaako joku sanoa miten kroonisen lapinkuumeen kanssa pärjää? Tälläkin pörriäisreissulla maisemat oli oikein mukavat, mutta...


Se ei vaan ole lappia.

Viskit ja muut juomat

12.10.2014

Vaikka olenkin enemmän minttu- ja siideripissis, joku juo meillä myös viskiä. Pullon tyhjyydestä päätellen se joku juo sitä aika paljon. Voi olla, että seuraavalla vaelluksella ainaisen mintun sijaan mukaan lähtee pieni viskinaukku.


Sillä aikaa kun odotellaan koko casen paljastumista ankaksi, voi vaikka kuunnella hyvää musiikkia.

Virhe

11.10.2014

Koira on ymmärtänyt tämän kaiken ihan väärin.


Sen piti kantaa mun kamat, eikä väsyä tai vauhkoilla hirviporukan takia. Perimmäinen syy hepuleihin jää ehkä arvoitukseksi, mutta sylissä oli hyvä. Koiran mielestä.

Vaarojen maraton 2014

5.10.2014

Tämän vuoden vaarojen maratonia kävin haistelemassa talkoolaisena. Lähtö tapahtumaan onnistui varsin mallikkaasti, sillä edeltävänä iltana kahdeksalta vielä korjailtiin autoa kotosalla yli 300 kilometrin päässä Kolista. Tarvittu varaosa löytyi 150 kilometrin päästä vastakkaisesta suunnasta. Ei siis mennyt edes täpäräksi tämä lähtö! Nukkumiseen jäi aikaa kokonaiset 2,5 tuntia ja päivän mittaan kahvikuppi oli oikein kiva kaveri. Myös munkkipallerot olivat jaksamisen kannalta kriittisiä.

Tunnelma kisassa oli juuri niin hyvä kuin muistelinkin. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, keli oli loistava ja erityisesti maalissa oli mukavaa. Kuvien ottaminen jäi kaikessa tohinassa vähälle. Muutaman kuvan kuitenkin nappasin erityisen mielekkäistä jutuista:

Vaarojen maraton puku päällä ja rusetti kaulassa aikaan 4.27.


Ultran voittaja virkeänä maalissa antamassa haastattelua. 86 km taittui uudella ennätysajalla 8.36


Itsehän en siis juossut metriäkään, mutta maalissa ajanottochipien poistaminen kilpailijoiden kengistä kävi oikein hyvästä kyykkytreenistä. Maali oli muutenkin varsin kiitollinen paikka; musiikki pauhasi, iloisia juoksijoita saapui maaliin tasaista tahtia ja aurinko paistoi. Loistava päivä.

Kynsilakkaa siskot!

3.10.2014

Keskustelin hetki sitten blogien volyymeista, ja faktahan on että sisustus-, lifestyle-, ja naistenhömppäblogeilla menee vallan hyvin. Samalla vakuutin että minähän en mitään kynsilakkablogia sitten pidä. Syön sanani samantien, ja kynsilakkapostaus tulee tässä. Odotan rakettimaista nousua hömppääkin hömpempien blogien joukkoon. Kynsilakkaa, vot:

Näin naamioit mustan kynnen huippunaiselliseksi söpökynneksi.

Tunturimaratonilla tuli hieman kynsivaurioita. Ihme juttu, jos kerran kesässä käy vähän juoksemassa niin heti on hirveät vammat. Muistaakseni Vaarojen maratonilla joitain vuosia sitten saldo ei jäänyt yhteen kynteen ja pelkäsinkin menettäväni muutaman. Jollain ihmeellisellä liimalla kynnet kuitenkin pysyivät paikallaan, mustana tosin. Tunturimaraton yhden kynnen tappiolla meni siis huomattavasti paremmin.

Koivet on muuten vähän rujot, sorry, kynsienhoito ei ole mun vahvin laji. Tällä kerralla yritin kuitenkin, ja uitin koipia (puolukattomassa) puolukkaämpärissä jonkinlaisessa kylvyssä. Lopputuloksena tuli ruttuiset jalat. Mä en jotenkin tajua tätä hommaa..

Lähtötilanne:


Ja näkymä peiteoperaation jälkeen:


Lakkana Lumenen Gel Effect  sävy 25 Blooming Summer - Kukkameri. Toivottavasti tämä fakta ei kiinnosta ketään.

Eiköhän lopeteta tämä hömpötys ja vedetä villasukat jalkaan.


Mukavaa viikonloppua!
Proudly designed by | mlekoshiPlayground |