Hei, mihin menossa?

16.9.2014

Noin 15 vuotta sitten kun retkeilyharrastus oli aluillaan, sopivaan tunnelmaan pääsemiseen riitti hiljainen maisema ja teltta. Vesi ja seura oli toisarvoisia, ja pelkkä metsäkin riitti. Yksin oli hyvä kävellä pari päivää eikä tupia tarvittu. Sitten tuli lapset. Laavuja pitikin löytää lähempää, helpon polun päästä ja ilman välitöntä kuolemanvaaraa. Rotkot ja virtapaikat oli ei-listalla. Lapissa tupa tai kota oli hyvä olla muutaman kilometrin välein. Lähilaavuissa plussaa oli parkkipaikka, opasteet viihdykkeeksi ja helppokulkuisuus taaperolle. Sitten tuli muutama reissu aikuisporukalla, pidemmälle, kylmimpään kaamosaikaan, mentiin ulkomaille. Lapset alkoivat kävellä enemmän, kerätä kaikkea, nukkua vaivattomasti myös pakkasessa, ymmärtää luonnon tunnelmaa. Rotkot ja virtapaikat alkoivatkin olla mukavaa oheiskatseltavaa, ja lyhyet päivämatkat yhdistettynä nukkumiseen autiotuvassa kelpasi kaikille.


Mitäs nyt? Mitä seuraavaksi? Pitäisikö palata juurille ja lähteä taas aivan yksin, kenties tehdä pidempi reissu lasten kanssa, odotella että koira kasvaa ja alkaa vetää, kiipeillä enemmän, hankkia kunnon pyörä? Juosta joku polkumaraton järkevän aikatavoitteen kanssa eikä vaan suoriutua maaliin? Lähteä pidemmälle, korkeammalle, minne?


Mihin tämä harrastus on menossa? Johtuuko tämä kaikki syksystä? On tyhmää puhua tavoitteesta, koska retkeily ei ole suorittamista, mutta mihin tässä nyt tähdätään? Luuhataan tuolla pitkin metsiä, mutta jonkinlainen pohdinta omassa päässä on kovasti käynnissä. Pakastin on täynnä mustikkaa, puolukkaa, mehua ja hilloja. Jokunen naapurikin on saanut osansa, laavuilla on norkoiltu ja koiraa pomputettu vapaana metsässä. Lapset ovat kulkeneet mukana. Keväällä pyydettiin postausta retkeilystä lasten kanssa, ja ajattelin kirjoittaa sellaisen heti seuraavasta pidemmästä reissusta. Sitä pitkää Lapin reissua lasten kanssa ei vaan ole nyt tullut. Mukaan ne kyllä lähtisivät ja hoitaisivat yhteisiä hommia mukavasti.


Pikkuretkiä on ohjelmassa joka viikko useampia, erilaisiin kohteisiin ja erilaisella retkiporukalla. Silti blogissa on ollut hiljaisempaa. En keksi mihin harrastus on menossa, mitä haluan seuraavaksi tehdä? Johtuuko tämä siitä, ettei viime vuonna syksyä seurannutkaan talvi?

Helmikuu.


Olen hukassa ja syytän syksyä.

2 kommenttia :

  1. Täällä on kova pohdinta menossa myös, mutta aika positiivisissa tunnelmissa. Oma Irlannin fillarointireissu vahvisti ainakin sitä fiilistä että yksin on hyvä ja "pakko" käydä vähän seikkailemassa ja nyt on kova mietintä että mitäs sitten seuraavaksi. Siinä samalla on kiva käydä muksujen kanssa pikkuretkillä, meillä ne retkitavoitteet tosin ovat aika vaatimattomia, mielellään kohti jotain parkkipaikan läheistä kohdetta.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan loistava tuo sun reissu kyllä! Mäkin kaipaisin jotain pitkää omaa reissua. Täytynee laittaa suunnitelma aluille ja loma-anomukset vetämään. Oon nyt ravannut pikkuretkillä lähilaavuilla vaikka ja kuinka, ja on kerätty pakastimet täyteen kaikkea joten luonnossa on kyllä luuuhattu. Retkeilyhaaveet ei mulla vaan täyty niistä ;) Kai se on se lapinkuume mikä vaivaa..?

      Poista

by mlekoshi