Sieniretki

26.8.2014

Metsät näyttäisivät olevan pullollaan sieniä. Tunnistan niistä vain muutaman ja kerään pelkät kantarellit, ja kotona päädyn ihmettelemään mihin sekin saalis pitäisi tunkea. Sienissä on vähän sama juttu kuin karpaloissa; pakko ne on kerätä mutta syöminen jää vähemmälle. Osaan lisätä sieniin (siis siihen kantarelliin) voita, kermaa ja suolaa.

Oletan että tässä on joku tatti:


Näistä muista ei ole haisuakaan, mutta hauskoja ovat:




Koska meille jotenkin salakavalasti tuli koira, otettiin se toki retkelle mukaan. Aika näppärästi pieni intopallo siellä pomppii menemään, ja vain yllättävimmissä alamäissä kuului uikutusta.



Laavulla se otti torkut ja vielä kotonakin väsytti.


Nappasin jostain monen, monen vuoden tauon jälkeen iloisen syysflunssan eikä ajatus toimi sitten ollenkaan. Viltti, finrexin ja mustaherukkamehu on arvoasteikossa aika korkealla juuri nyt. Hunajaa voi lusikoida suoraan purkista eikä maistu miltään.

Köhköh niisk. Loppuisi jo.

8 kommenttia :

  1. Noi keltaiset on ainakin jotain hattiwatti-lajiketta :D
    Sienikirjan kanssa käppelehdin itsekin tuossa viikonloppuna takapihalla, tunnistin jopa voitatin - ainakin luulen niin. Ja kun osaa noista voi syödä vain sen yhden kerran, niin epäluuloisuus ja varovaisuus on sitten potenssiin paljon.
    Onneks mulla on tähän saakka ollut oma suppisdiileri, joka tuo niitä suoraan työpaikalle, eri helppoa sienestystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hattiwattisieni :) Joskus jopa katsoin kirjasta mikä se on, mutta eihän sitä nyt enää voi muistaa..

      Sullahan on hyvä sienipalvelu. :) Mä olen myös aika epäluuloinen sienentunnistaja. Jos en henkeäni menettäisi, niin ei vatsanväänteetkään erityisen toivottuja ole. Oikeastaan en edes pidä sienen rakenteesta suussa, ja siksi ne pitääkin silputa ihan tuhannen palasiksi ruokaan.

      Mutta kerätä on kuitenkin aivan pakko :D

      Poista
  2. Pitääpä itsekin raivata kalenteriin aikaa sieniretkelle kun niitä nyt sateiden myötä on!

    Ja miulla on hyvä idea tuohon sieniongelmaan: Kerää lajeittain samanlaiset yhteen, voit sitten tuoda minulle ja yritän tunnistaa ne ja kerron mielipiteeni. Voin myös syödä ne siun puolestasi jos et tykkää rakenteesta. ;) Hattivattisieniä ei tartte minulle kerätä. Ne on syötäväksi kelpaavia, mutta sitkeitä ja mauttomia. Sopivat kuulemma pikkelsiin/sienisalaattiin väriksi. Nimeä en muista, muttei ole hyviä.

    Tuo koira näyttää ihan super-suloiselta! Pitänee jossain vaiheessa sopia treffit karvapalleron kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lajeittain? Siis kummalliset ja huvittavat omiin lokeroihinsa? Isot ja pienet?

      Sienisalaatti on jotain mitä en ymmärrä. Siis ihanko oikeasti sotketaan sieniä ja jotain rähmää, yäääk.. Omituisen maun omaava 7v poika kyllä sitä syö (mummolassa, ei meillä kotona sellaisia ole).

      Koira on suloinen. Vielä suloisempi se on nyt, kun paskoo pääasiassa ulos.

      Poista
  3. Mulla ei vielä muutama vuosi sitten ollut mitään pakkoa poimia sieniä (päinvastoin, pidin niiden suutuntumaa vähintäänkin epämiellyttävänä), mutta sitten reenasin etsintää Tuiskun kanssa porukassa, jossa oli ihan sienihulluja tyyppejä. Reenit siis pysähtyivät, jos satuttiin törmäämään kantarelli- tai suppilovahveroesiintymään ja porukka tuli metsästä onnellisina sienet kerättynä koirankakkapusseihin. Hassua kyllä sienihulluus on tarttuvaa ja minulle kävi niin, että lopulta nöyrryin poimimaan kokeeksi muutaman sienen ja nyt en voi kävellä esiintymän ohi poimimatta siitä edes osaa mukaan (edelleen siihen koirankakkapussiin). En ole ikinä lähtenyt varsinaisesti sienestämään vaan sienet ovat minulle metsälenkin sivutuote. Enkä tunnista muita kuin kanttarellin ja suppilovahveron, enkä osaa valmistaa niitä muuten kuin pannulla paistamalla ja leivän päällä syömällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suutuntumahan on epämiellyttävä. :P Sienet on samaa kastia etanoiden ja jättikatkarapujen kanssa. Pienet katkikset sentään menee kurkusta alas takeltelematta, ja ovat jopa hyviä. Paistettujen sienien syöminen leivän päällä on jo aika extremeä..

      Miks mun mielestä koirankakkapussi ja mikään syötävä ei kuulu samaan lauseeseen? Suppilovahvero on vaikea. En ole koskaan nähnyt niitä metsässä ;) Voiko sen sekoittaa johonkin tappavaan?

      Poista
    2. Ne kakkapussit on tietysti käyttämättömiä. ;) Enpä ole vielä kuollut, vaikkei nuo pussit ehkä elintarvikemuovia olekaan - eihän ne sienet ole siinä pussissa kovin pitkää aikaa, enkä poimi niitä edes viikoittain. Jos poimisin ja söisin sieniä ihan jatkuvasti, pitäisin varmaan mukanani jotain muuta muovipussia. Tai vaikka ihan sellaista ammattimaista sienikoria.

      Mä siis totuin siihen sienten suutuntumaan ja runsaassa voissa paistetut ja hyvin suolatut suppilovahverot voidellun ruisleivän päällä on oikeesti hyviä. Rasva ja suola ovat siis annoksessa melko tärkeässä osassa. :)

      Suppilovahveroa ei kai (?) voi sekoittaa mihinkään tappavaan, koska minäkin pystyn tunnistamaan sen. Niitä on kyllä vähän hankala nähdä, ne kun ovat sellaisia ruskeita, jotka maastoutuvat syksyn lehtien sekaan aika tehokkaasti. Mutta sitten kun bongaa vahingossa yhden, löytyy suppiksia yleensä aika paljon pieneltä alueelta.

      Kannattaa muistaa vanha ohje: opettele tunnistamaan myrkylliset sienet ja poimi vain tuntemiasi sieniä. ;)

      Poista
    3. Kakkapusseissa pahinta on mielikuva, eihän siinä itse pussissa mitään vikaa kai ole :D

      Ehkä mun pitäisi vaan totutella sieniin enemmän. Suutuntumaan auttaa tosiaan hieman se, että teurastaa sieniparat aivan tuhannen palasiksi. Nyt flunssaisena kun en muutenkaan maista mitään, oli helppo lisätä kantarellit ruokaan. Itsepetos on paras petos. ;)

      Mä kyllä kerään kantarellini amatöörimäisesti muovipussiin. Jos kantaisin sienikoria, joku voisi luulla että tietäisin asiasta jotain.. Sen veran kuitenkin oon oppinut, että pilkulliset ja valkoiset sienet kannattaa jättää keräämättä. :P

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |