Suomen luonnon päivä lauantaina 30.8

28.8.2014

Tulevana lauantaina on luontoaiheisia tapahtumia ympäri Suomen. Pääjuhlaa vietetään Haltiassa, jossa on paljon (siis PALJON) erilaista ohjelmaa sekä vapaa pääsy näyttelyihin. Meille muualla asuville löytyy ohjelmatarjontaa reilusti, tässä: Suomen luonnon päivän tapahtumat. Eniten hihitytti Pappa pitkospuille -tapahtuma. :)

Muualta huomasin että oman kotikylän Martat viettävät myös valtakunnallista sienipäivää torilla, joten taidan käydä kyselemässä tyhmiä ja tutustumassa sieninäyttelyyn. Lisäksi lauantaina on myös retkipäivä. Kyllä nyt on luontoteemaa yhdelle päivälle!

Suomen luonnon päivän kunniaksi muutama monista lempimaisemistani:

Kuvaajana tuolloin 6-vuotias tytär.


Niin, nämähän ovat molemmat Karhunkierroksen varrelta. Jostain syystä kuvakansioita selatessa oli heti selvää, että lempimaisemat löytyvät juuri täältä. Ehkä pitäisi käydä Kuusamossa taas kerran?

---

Suomen luonnon päivä on Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen ympäristökeskuksen, Metsähallituksen luontopalvelujen sekä Biologian ja maantieteen opettajien liiton yhteishanke, johon osallistuu eri alojen toimijoita Martoista ministeriöihin.

Sieniretki

26.8.2014

Metsät näyttäisivät olevan pullollaan sieniä. Tunnistan niistä vain muutaman ja kerään pelkät kantarellit, ja kotona päädyn ihmettelemään mihin sekin saalis pitäisi tunkea. Sienissä on vähän sama juttu kuin karpaloissa; pakko ne on kerätä mutta syöminen jää vähemmälle. Osaan lisätä sieniin (siis siihen kantarelliin) voita, kermaa ja suolaa.

Oletan että tässä on joku tatti:


Näistä muista ei ole haisuakaan, mutta hauskoja ovat:




Koska meille jotenkin salakavalasti tuli koira, otettiin se toki retkelle mukaan. Aika näppärästi pieni intopallo siellä pomppii menemään, ja vain yllättävimmissä alamäissä kuului uikutusta.



Laavulla se otti torkut ja vielä kotonakin väsytti.


Nappasin jostain monen, monen vuoden tauon jälkeen iloisen syysflunssan eikä ajatus toimi sitten ollenkaan. Viltti, finrexin ja mustaherukkamehu on arvoasteikossa aika korkealla juuri nyt. Hunajaa voi lusikoida suoraan purkista eikä maistu miltään.

Köhköh niisk. Loppuisi jo.

Kokemuksia villavaatteista: Icebreaker, Ruskovilla, Devold, super.natural

22.8.2014

Aikanaan siirryin keinokuituvaatteista villaisiin siksi, että villan ominaisuudet ovat mielestäni verrattomat. Villa on mukava ihoa vasten, ei juurikaan haise, on kuumalla kelillä miellyttävä, kylmällä lämmin ja märkänäkin siedettävä päällä. Vaelluksilla käytän vain villaisia paitoja, kerrastoja ja alushousuja. Villa on yleistynyt myös arkivaatetuksessa. Materiaalin huono puoli on kestävyys, jossa ei aivan päästä keinokuidun tasolle. Toisaalta siinä missä ohuin villavaate voi reikiintyä käytössä, keinokuituvaatteeseen pinttyy hajut.

Meillä on ollut käytössä Ruskovillan villaa ja silkkivillaa kerrastoina ja hihattomina aluspaitoina, Devoldia hupparissa, buffeissa ja paksummissa kerrastoissa, Icebreakeria erityisesti ohuemmissa vaatteissa ja alusvaatteissa sekä uusimpana pari super.naturalin t-paitaa. Super.natural tekee villasekoitevaatteita, mutta ostin sitä kokeiluun halvahkon hinnan takia. Mikään valmistaja ei ole tehnyt aina timanttista tavaraa eikä vastaavasti täyttä sutta. Yksikään villavaate ei ole kutittanut. Tässä kokemuksia merkeittäin:

Devold: Käytössä huppari, paksu kerrasto, buffeja ja boksereita. Vain hyviä kokemuksia. Devoldin villavaatteet eivät ole erityisesti nyppyyntyneet käytössä ja ovat pitäneet muotonsa. Tuotteiden saatavuus Suomessa voisi olla parempi myös niissä tuotteissa, jotka eivät ole kerrastoja. Esimerkiksi huppari oli nettikaupassakin tyyris, mutta sitä on käytetty ja käytetty, ja käytetty, ja..

 
Devoldin villapaita arkikäyttöön.

Ruskovilla: Perinteisen näköisiä vaatteita perinteisillä leikkauksilla, jotka toimivat välikerroksena vaihtelevasti. Paksumpi "perusvilla" on kanssavaeltajan mielestä hyvä. Silkkivillapaitoja on kaksi. Toinen on vuosien varrella muuttunut miesten M-kokoisesta oikein söötiksi napapaidaksi. Toinen silkkivillapaita huopui yhden ainoan Muotkan vaellusreissun aikana selästä lantiovyön kohdalta reilusti. Paita on selästä useita senttejä lyhyempi kuin edestä, käytännössä käyttökelvoton. Silkkivillaa ei suositella jos hikoilee, mutta vaatteen näin nopea kuluminen (pari päivää) oli silti yllätys. Mulla on vain yksi Ruskovillan t-paita, silkkivillaa, ja se on kotisohvakäytössä miellyttävä päällä. Retkille en sitä ota, koska en halua pilata paitaa. Toivoisin Ruskovillan vaatteisiin hieman modernimpaa ulkonäköä ja kankaaseen kestävyttä, sillä ostaisin mieluusti suomalaista.


Päällimmäinen kangas (selkä) huopunut, alempi vain huonoa kuosittelua pesun jälkeen.

Huopunut alaselkä ja normaali hiha.

Icebreaker: Moderneja ja tyylikkäitä vaatteita, joita kehtaa käyttää niin alusvaatteina kuin päälliskerroksena ilman mummoefektiä. Erityisesti olen tykästynyt Icebreakerin alusvaatteisiin. Icebreakerin ohuimmatkin paidat ovat kestäneet hyvin myös hikiliikuntaa ja rinkan hankausta ilman minkäänlaista huopumista tai muodonmuutosta. Reikiä niihin en ole saanut. Alusvaatteisiin pieniä reikiä on ajan saatossa syntynyt, joten ne ovat samalla tavalla kierrätystavaraa kuin alusvaatteet yleensäkin. Tietynlaisella leikkauksella tehdyt alusvaatteet kuitenkin lörpähtävät esimerkiksi yöllä pyöriessä, ja ongelmasta pääsee ostamalla paremmin omaan takapuoleen istuvia housuja joissa on hyvin ohut kuminauha jalansuissa. Sorry, ei kuvia alusvaatteista. :) Yhdessä Icebreakerin paidassa kiersi sauma, joka ei kuulemma ollut vika vaan ominaisuus. Huonot kokemukset rajoittuvat kuitenkin tähän yhteen paitamalliin. Timo laittoi Icebreakerin aika kovaan testiin, ja tässä tulokset: Icebreakerin paita vuoden testissä. Harva kuitenkaan käyttää samaa paitaa vuoden putkeen, lähes joka päivä. Mielenkiintoinen testi silti, kannattaa vilkaista.

Super.natural: Sekoitevaatteita (50% villaa, 50% polyesteriä) kohtuullisella hinnalla. Pari t-paitaa ja yhdet kalsarit ovat villakaapin uusimmat ostokset, mutta nyt jo nyppyisimmät. Myös painetut logot lähtivät asteittain kahdessa pesussa. Painatuksilla ei toki ole väliä, mutta se kertonee tuotteiden laadusta yleisesti. Muuten paidat ovat toimineet sekä arkikäytössä että juoksulenkeillä ja vaelluksilla ihan kohtalaisesti, mutta nopea nyppyyntyminen tekee tuotteesta epäsiistin.

Alla kuva Icebreakerin noin kaksi vuotta vanhasta paidasta, jossa ei juurikaan ole nyppyjä ja painatuksetkin ovat tukevasti paikallaan. Vastaavasti super.naturalin kolme kuukautta sitten ostetusta paidasta lähti jo painatukset ja nyppyjäkin on reilusti.




Itse arvostan villavaatteissa, kuten muissakin varusteissa käytettävyyttä, kestävyyttä ja hyvää ulkonäköä. Mikäli kriteerit täyttäviä varusteita löytyisi kotikaupungin urheilukaupasta suoraan hyllystä jotakuinkin järkevällä hinnalla, olisin erittäin tyytyväinen!

Siperianhusky tuli taloon

17.8.2014

Varoitus! Sisältää pentumateriaalia.

Nyt se on kotiutunut.


   Good Mushing Bea Bep-An-Then
+ Icesmile's Shaman "Leader" SM-REK6-12 FI KVA FI MVA MVV-14
= Jään Lumon Krafla

Krafla on hyvä nimi, mutta toistaiseksi tyyppi tottelee paremmin nimeä Pentupentu. Koko pentue sai nimensä Islannin tulivuorista, joten on vallan mukavaa että tästä tuli Krafla eikä esimerkiksi Eyjafjallajökull tai Theistareykjarbunga. Isäkoiran titteleistä ja tuloksista ymmärrän sen verran, että niitä näyttää olevan runsaasti. Kopioin tiedot amatöörimäisesti KoiraNetistä, ja lupaan perehtyä kokeisiin, tuloksiin, luokkiin ja muihin paremmin vaikka sitten kun saan nukkua yöni.

Pentua hakiessa meidät jo tunnistettiin, jee! Ollaan ravattu kasvattajalla runsaasti, reilusti ja liikaa -kiitos ja anteeksi. Ensimmäiset päivät ovat menneet mukavasti. Sisällä piti säikkyä takan kiiltävästä laatasta heijastuvaa omakuvaa varsinkin jos se haukahtaa. Kaikista kivoin asia on keittiöpyyhe, voi ihanuus! Ikkunat on myös kivoja, koska ne alkavat 20 senttiä lattiasta. Sisällä lähinnä leikitään ja nukutaan. Nukkumiseen hyviä paikkoja ovat olkkarin lattia (keskellä), keittiön lattia (keskellä) ja käytävä (keskellä). Tässä poikkeuksellisesti reunassa:


Yöt pentu viettää kuljetushäkissä. Öisin se on pieni mölyapina, mutta nau'unta on vähenemään päin. Mieluisin pissapaikka heti aamulenkin jälkeen on kahtena ensimmäisenä päivänä ollut eteinen (perkele!).

Ulkona on vahdittu aitauksen valmistumista lähietäisyydeltä. Sirkkeli ja rälläkkä ei aiheuta sitten minkäänlaisia reaktioita, mutta akkukone oli ensin vähän jännä. Pentu viihtyy aitauksessaan, josta siis puuttuu vielä yksi seinä ja ovi (ja tukirakenteita ja kaivuuesteet ja vähän hiekkaa ja ja ja).




Nappulat eivät oikein tee kauppaansa, mutta lihansyöjä tämä on. Hemmetti, unohdin sen. Niin kaikki muutkin punatukkaiset vauvat ovat meillä olleet. Olisihan tämä pitänyt tietää.

Automatkoja pentu vihaa kaikista eniten, ja se olisi varmasti mieluummin vaikka kuussa kuin autossa. Tästä onkin kehkeytymässä melkoinen ulvomisen mestari ja kakkalinko. Laavulla kuitenkin käytiin, ja voi sitä iloa kun sai juosta puskissa ja kivikoissa mielin määrin! Parit törmäyksetkin otettiin, mutta onneksi vain mun jalkaan. Jarruttamisessa on vielä harjoiteltavaa. Laavulla pentu löysi itselleen hyvän paikan:


Paluumatka ravaamisineen oli sen verran vauhdikas, että nytkin nukuttaa.

Hyvää yötä kaikille. Aamukahvia on tarjolla koko pannullinen taas 5.30.

Koiranpentupaniikki

14.8.2014

Sillä aikaa kun itse juoksin pohjoisessa, pentu on kasvanut taas aivan älyttömästi. Korvat ovat pystyssä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja kohta se tuleekin jo meille. JAIKS!

Ulkonäkö on muuttunut taas vaihteeksi. Punakasta pennusta on tullut tumma. Rillit ovat muuttaneet muotoaan, naama on tummunut, kyljissä on enemmän tummaa kuin punaista.  Punainen tukka sentään on ja pysyy.


Kuva: Kasvattajalta.

Pennulle ei ole vielä ostettu yhtikäs mitään. Koppi on pihassa ja aitarulla myös, mutta siinäpä se. Ennen ihmisvauvan tuloa piti ostaa sitä ja tätä ja tuota, joista myöhemmin selvisi ettei puoliakaan tarvita. Nyt mennään sitten toiseen ääripäähän, ja ennen pennun tuloa ostetaan ehkä vain kuljetushäkki ja joku naru kaulapannan jatkeeksi. Ja kynsisakset. Kaikki muu haetaan tarpeen mukaan.

Kyllä nyt jo jännittää !

Tunturimaraton Pyhällä

11.8.2014

Pyhän Tunturimaraton oli kyllä kaikessa vähän enemmän kuin odotin; reitin hienoudessa, maisemissa ja seuraavan aamun kivussa.

Lenkillä kävin viime viikolla ja joskus kesäkuussa, joten tavoitteena oli suoriutua omin jaloin maaliin ennen sen sulkeutumista. Polkumaratonien juokseminen on muutenkin enemmän sellainen retkeilyn sivutuote kuin varsinainen oikea juoksuharraste. Lähden mukaan mikäli kohde on riittävän mielenkiintoinen ja maisematakuu voimassa. Asvalttijuoksuille sanon kokonaan kiitos ei.

Aamulla sää oli oikein hyvä juoksemiseen, joten talkit takapuoleen ja menoksi.


Jäätiin suosiolla jonon hännäksi ja lönköteltiin hitaasti alkumatka.







Alut on aina jotenkin vaikeita. En tiedä ahdistaako edessä olevat kilometrit vai mikä ihme siinä on, mutta tossu ei liiku, sattuu ja on muutenkin ikävää. Jossain vaiheessa siirrytään rullausvaiheeseen, siitä kävely-juoksu-kävelyyn, ähinään ylämäissä ja lopun pakkojuoksuun. Aina ehtii kuitenkin katsoa maisemia ja syödä vähän mustikoita. Muina syömisinä tällä eväsretkellä oli banaania, juustometukkaleipiä, pähkinä-hedelmäsekoitusta ja hunajapaahdettuja pähkinöitä. Energiageelit on ihan pöhköille. Ruokaa sen olla pitää.

Pian kävi selväksi että reittimerkinnät on tehty umpisokealle aivottomalle pikakiitäjälle. Nauhaa oli maalla, merellä ja ilmassa, ja pahimmissa risteyksissä oli kokonainen hirviporukka oransseine liiveineen huitomassa oikeaan suuntaan. Erehtymisen mahdollisuus = nolla.


Ei sinne.

Kivikkomerkkaus pusikossa noin 10 metrin välein.

Myös turvajärjestelyt oli mietitty viimeisen päälle. Risteyksissä oli valmiina lanssia, mönkkäriä ja kaikkia kummallisia hilavitkuttimia. Juomapisteillekin oli saatu henkilökuntaa ihan käsittämättömät määrät, eikä siellä todellakaan ollut vain yhtä väkisin paikalle raahattua tyyppiä vartioimassa yrmeänä juomakauhaa.

Maisemat oli loistavia, ja parhaita ne oli tietysti silloin kun ei enää jaksanut kaivaa kameraa (40+ km).



Loppukilometreillä oli 90 asteen käännös, ja kivikkoista ylämäkeä jatkuikin siitä ikuisuuteen. Joku vain lenkillä ollut jannu paineli gasellin lailla horisonttiin, heippa vaan. Ei kuvia, ei vaan pysty ei kykene. Pahinta ei edes ollut se kivikkoinen ylämäkipolku, jonka jälkeen lähdettiin välittömästi vielä iloiseen juoksuun, vaan viimeinen alamäki. Se vasta tappoi pohkeet, polven, kaiken. Loppukiri jaksettiin kuitenkin vielä nostaa ja paineltiin söpösti käsi kädessä maaliin. Pieni siirappi on sallittua.

Seuraavana päivänä vaaputtiin kuin pingviini ja rampa ankka. Ensi vuonna treenaan. Ihan varmasti.

--

Nousua: 1150m
Kivikkoa: Riittävästi
Maisemat: Täydelliset
Muuta: Kytkimen käyttäminen on hieman kivuliasta

Terkkuja reitin tekijälle: Loistava suoritus. Kiitos.

Terveiset Pyhältä

9.8.2014

Tehtiin pieni eväsretki loistavissa maisemissa.



Tarkempi retkiraportti tulee, jos pääsen ikinä enää ylös sängystä.

Jänkädänkä

4.8.2014

Muotkan reissusta alkaa olemaan jo toista kuukautta. Silti mua häiritsee edellen yksi asia, johon yritin saada selvyyttä heti reissun jälkeen. Löytyisiköhän täältä lintutietäjiä?

Mikähän mahtaisi olla sellainen lintu, joka kesäkuun puolivälissä lurittelee Peltojoen varressa kuulostaen tasoristeyksen laskeutuvilta puomeilta, siltä däng-kä-däng-kä-däng -ääneltä? Klang-klang-klang?  Ääni oli erittäin epälintumainen, ei mikään tavallinen lurittelu, enkä tietenkään vaivautunut menemään ulos hyttysten keskelle etsimään sitä. Nimesin linnun jänkädänkäksi. Yritin reissun jälkeen tiedustella internetin ihmemaassa äänen aiheuttajaa, mutta ei selvinnyt laji, ei. Olen melko varma ettei lähistöllä ollut junarataa eikä puussa keikkunut kukaan mua jäynäämässä, olin myös ihan järjissäni enkä nähnyt unta. Lintujen ääninäytteitä on kuunneltu jälkikäteen sen verran, että tsirputus tulee jo korvista ulos. Mysteerilintu on pysynyt mysteerilintuna. Tuskin tässä on uutta lintulajiakaan löydetty.. Mutta aivan selvä jänkädänkä-tasoristeyslintu siellä on nyt ollut, mutta mikä?

Näissä maisemissa:






Enkä ollut edes kännissä.
by mlekoshi