Kebnekaisella; Kungsleden vs. vieruslaaksot

26.7.2014

Tämän kesän nopeammalla aikataululla kasaan kursittu reissu suuntautui Kebnekaisen alueelle. Pidemmän ajan suunnittelu ei jostain syystä juurikaan toimi, mutta lähdettäiskö ensi viikolla -tyyppinen suunnittelu tuottaa tulosta. Ruuat ehtivät kuivua mukavasti, mutta kovinkaan kummoiseen reittisuunnitteluun ei ollut aikaa. Ensimmäisen yön leiripaikka oli tiedossa, mutta sen jälkeen oli avointa. Liiallinen suunnittelu on turhaa, sillä luonto kuitenkin tarjoaa jonkun kivan myrskyn tai muuta lisäkivaa jonka jälkeen omat hienot suunnitelmat voi heittää romukoppaan.

Nikkaluoktasta lähtiessä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpömittarissa oli rinkkakävelyyn hyvin sopiva +28 astetta. Reissun muut päivät eivät juurikaan tuoneet tähän muutosta, vaikkakin lämpötila saattoi muutaman säälittävän asteen laskea reitin kohotessa ylemmäs. Kebnekaisen alue on siitä jännä, että Kungsledenillä on porukkaa ihan riittävästi, mutta vieruslaaksoissa pääpolun ulkopuolella ei juuri ketään. Reittinä meillä oli Nikkaluokta - Cievvracohkka - Kaskasavagge - Kungsledeniä Nikkaluoktaan, ja pääuran ulkopuolella nähtiin ihan kaksi kokonaista ihmistä. Kungsledenillä eräänäkin aamuna tuli puolessa tunnissa vastaan 20 ihmistä ja kymmenen hevosta..


Ensimmäinen telttapaikka, maisemana Nikkaluokta.

Kaskasavagge on mukava paikka, jos tykkää erilaisista kivistä. Tarjolla on kuplavolkkarin kokoisia kiviä, pienempiä hyppelykiviä, pään kokoisia pyöriviä irtomurkuloita, sileitä laattakiviä ja hyttyskivikoita, ja yhteistä kaikille on etenemisnopeus. Käytettiin tähän kiviränniin 1,5 päivää eikä edetty kartalla juuri mitään. Vastaavasti käytettiin väliin Sälkastugornan jälkeinen risteys -Nikkaluokta samaiset 1,5 päivää. Kungsledenin silloitettua polkua voi halutessaan paahtaa 25 kilometriä päivässä tai enemmänkin, mutta kivirännissä yhtenä päivänä pompittiin ehkä säälittävät 8 kilometriä. Mahdollisimman suuret kilometrimäärät eivät ole tavoite, mutta etenemisnopeuden tiedostaminen auttaa reittisuunnittelussa.

Sää oli hyvin helteinen. Hellettä maustettiin yöllisillä vesi- ja ukkoskuuroilla, joista omaan nenään osui ehkä viisi pisaraa. Eräänä yönä heräsin poikkeuksellisen kovaan sateeseen, ja toisena aamuna köllötettiin teltassa odotellen ukkosen rauhoittumista. Kaskasavaggessa jännättiin tuleeko vuoren takaa kurkkaava synkkä pilviverho meidän laaksoon vai meneekö se vieruslaaksoa pitkin. Ei tullut meille.




Lumikenttiä löytyi Kaskasavaggesta vielä jonkun verran. Helle ja lumikentät ei jotenkin kuulu yhteen, mutta ne viilensivät mukavasti oloa. Vedenjakajan luona lunta oli luonnollisesti eniten, ja purojen ylityskohtia ja kivikoita sai hieman pohtia. Lumihan on kovaa, muttei kiinnosta mahdollisuus taittaa nilkkaa eikä liiemmin pudota puroon. Järvissä saattoi myös olla jäiden rippeitä.








Viilentävän lumikentän vierellä oli hyvä lötkötellä.

Kaskasavagge voi olla joskus hyvinkin tuulinen ränni, ja sinne onkin muotoutunut mukavia selviytymistä helpottavia juttuja. Löydettiin parikin hyvää teltan kivikehää ja -muuria sekä keittelypaikkaa. 






Kaskasavaggessa ei ollut sitten yhtään ketään, joten näissä maisemissa saattoi pestä hampaansa riettaasti kalsarisillaan. Helteestä johtuen myös hiki virtasi, mutta purojen vesi oli aivan järkyttävän kylmää peseytymiseen. Ukko kävi eräässä vesiputouksen virtaavassa poterossa henkeään haukkoen, enkä olekaan aiemmin nähnyt yhtä raivokasta peseytymistä! Kuvaaminen oli kiellettyä, joten tyydyin naureskelemaan vieressä. Itse luotin viehättävyyden säilymisessä pitkäkestoisimpiin juttuihin (ja villaan), enkä vaivautunut käymään jääpala-altaassa pulikoimassa.






Tukasta kyllä saattaa kohta kuoriutua jotain, en ole ihan varma mitä.

Helteessä maistui parhaiten aamuisin viileä ruoka. Kiisseli ja myslit oli parempia kuin puurot, ja kiisseleiden jäähtymistä piti hieman avustaa.




Se jukurtti taasen...unohtakaa koko juttu. Kenenkään täysjärkisen ihmisen ei kannata kuivata jukurttia yhtään mitään tarkoitusta varten. Jukurtista tulee kuivattuna ja ennallistettuna sinänsä ihan jukurtin makuista, mutta rakeista ja vetistä litkua. Rakennetta ei saa takaisin. Jos joku nyt kertoo että jukurtista tulee hyvää niin kiva juttu, en kokeile uudestaan. Voin aivan hyvin elää ilman jukurttia vaelluksilla. Tässä ihana rakeinen jukurttivelli (ja näköjään edeltävän illan suklaamoussen jämät):




Kuivasin tälle reissulle ensimmäistä kertaa myös nakkeja. Nakeista ei mun makuun tullut hyviä, vaan ne jäivät vähän nahkeiksi. Olivat vähän nakin makuisia, mutta ehkä nakeistakin jatkossa luovutaan. Aiemmin esimerkiksi lihapullista on tullut varsin hyviä. Olen kuivannut Korpelan kreikkalaisia pullia, joissa on mm. lammasta, fetaa ja tomaattia tuomaan makua. Nämä valmiit pullat ovat olleet sen verran hyviä kuivattuna, etten ole katsonut tarpeelliseksi tehdä itse lihapullia ja kuivata niitä sitten. Useimpia valmisnahkapullia en kuivatukseen kokeilisi. Monissa rasvapitoisuus nousee kovaksi ja sisältö on turhaa höttöä.

Nakkien lisäksi uutta ruokailussa oli myös kesäkeiton kokeileminen. Completasta tehty maitopohja epäilytti aluksi, mutta lopputulos oli hyvin maukas. Kesäkeitto oli reilusta öljystä huolimatta (voi oli menetetty jo pari päivää aiemmin) aika kevyt lounas pitkänä päivänä, joten vedin päälle puoli kattilallista popcornia.






Jälkkärit tein kanssavaeltajalta salassa, ja kolmantena iltana rinkasta kaiveltu sitruunakakku (250 g) aiheutti loppuillaksi hymyilyä. Kyllä sitä nyt aina yhden kakun kantaa..




Koko reissulla maisemat olivat aivan todella hyvät, oltiin sitten Kungsledenillä tai ei.

















Eräänä päivänä Kungsledenillä alkoi näyttämään sateiselta ja pilviseltä, joten päätettiin kälppiä kotiin.










 Koko reissun lämpötila huiteli +25 asteen tuntumassa. Onneksi oli untuvatakki mukana.

---

Telttapaikat:
1. Cievvracohkkan suunnalla polun varressa jossain
2. Vardun vieressä lammella 1127
3. Kaskasavaggessa vedenjakajalla
4. Kungsledenillä lammen 980 jälkeisellä vesiputouksella

22 kommenttia :

  1. No wautsi on kyllä hienoja maisemia, ja hurjalta näyttää tuo kiviränni, ainakin mun silmiin! Ja varmasti hieno ja mielenkiintoinen tuo kokemus helteen ja lumikenttien yhdistelmä! Ehkä mekin vielä joskus... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hieno kiviränni. Oon nyt käynyt kebnen alueella neljä kertaa, ja edelleen se on mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen paikka. Kannattaa ehdottomasti joskus käydä :)

      Poista
  2. Hienoja kuvia!

    Tuo untuvatakkiasia on myös jännä... Kun sellaista on joskus tarpeeseen käyttänyt, ei ilman sitä oikein uskalla lähteä liikkeelle ollenkaan. Mutta ehkä olisi järkevää vetää raja johonkin. Itse olenkin nyt päättänyt, että jos sääennuste lupaa vähintään +30 C:n lämpötiloja, jätän untsikan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tykkää palella. Itse oon vetänyt rajan siihen, että jos tiedossa on kävelyä lumella, otan varmasti untsikan mukaan. Kerran Kuusamon keskikesään jätin ottamatta, ja lunta ja räntää siellä sitten satoi.

      Poista
  3. Moro, anonyymi bloginseuraaja täällä :)

    Samannäköisiä maisemia oli kuin omalla reissulla joku viikko aikaisemmin, jopa "varpaat ottaa aurinkoa kivikasassa" -kuvia myöten :) Ensimmäisen kerran aurinko meni pilveen reissun kolmantena päivänä noin 20 sekunnin ajaksi, loppuajan kävelin enemmän vähemmän pilvettömässä 27C säässä. Lumitasankojen, tappohelteen ja jääkylmän sulamisveden yhdistelmä oli aika vaikuttava.

    Tuottivatko muuten vesistöjen ylitykset ongelmia pääreitiltä sivummalla kun siltoja ei ollut? Kova helle sulatti lumialueita niin kovalla tahdilla että itse Kungsledenilläkin tuli useampikin kahlausylitys paikoissa joissa yleensä pääsee kiveltä kivelle hyppimällä yli. Osa puroista oli levinnyt normaaliuomistaan paljonkin varsinkin iltaa kohti, jopa niin paljon että kuivaa+tasaista teltan paikkaa laaksojen pohjalta sai vähän joskus etsiskellä.

    Kungsledeniä kävellessä tuli itsellekin mieleen että niin kätevä ja hieno kuin reitti onkin, niin kartan sekä maaston perusteella viereisissä laaksoissa olisi varmasti paljon nähtävää ja silti voisi tehdä tarviketäydennyspistoja loistovarustelluille tuville. Kungsledenilläkään ei kyllä mielestäni ollut muita kulkijoita mitenkään haitaksi asti vaikka sesonki olikin. Käytännössä yksin sai vaeltaa tunteja yhteen putkeen ja vasta lähempänä Kebnen tunturihotellia alkoi tulla enemmälti päiväreissaajia spandekseissa ja olkalaukuissa vastaan. Ensi kesänä mahdollisuuksien mukaan takaisin, joko Singin tuvilta jatko etelään tai sitten tällainen teidän tekemä keikka Kebnen ympäristössä.

    Olipa mullakin paksu fleece sekä toppaliivi mukana. Tulihan niistä kiva tyyny, ja -5C untuvapussiakaan ei olisi muuten tarvinnut (paitsi parina yönä pikkukuumeessa palellessa). Kalvotakkikin oli päällä jopa muutaman minuutin kun vettä pirskautti Nikkaluoktan lähellä ehkä varttitunnin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymit seuraajat on vallan mainioita :)

      Hyvät helteet on sitten ollut myös teillä. Kävelyssä se on aika murhaava.. Jännä että Kungsledenilläkin on ollut tulvaa, sen verran isoja ja monia siltoja siellä oli. Reitin ulkopuolella on ollut erilaisia ylityksiä. Pari vuotta sitten "pahin" oli vain hyvin leveä puro, josta pääsi hyppelemällä yli. Pitkä ylitys se oli. Tällä reissulla oli yksi ikävähkö ylitys ja kaikki loput olivat mukavia ja helppoja. Kaskasatjåkkan ylitys oli siitä ikävä, että karttaan merkityssä ylityskohdassa oli puron päällä vielä lumilippaa, eikä sitten menty siitä kohdasta yli. Päädyttiin katselemaan jäätikköjärveä lähietäisyydeltä ja menemään yli aivan siitä kohdasta mistä järvi alkaa virrata alas. En suosittele reittiä. :P Tuo puro oli oikeassakin ylityskohdassa aika virtaava. Muut purot oli minunkin mittapuulla ihan ok, mutta oli ollut helteistä ja vedestä varmaan jo haihtuukin osa matkalla.

      Kaikista eniten ja kirjavinta porukkaa on juuri siellä Nikkaluoktan ja kebnen tunturihotellin välillä. Nytkin siellä oli melkoisia killutinrinkkoja liikenteessä, joita ei varmasti ole hyvä kantaa. Joku kantoi reppua myös etupuolella, muovikasseja, oli nahkaisia kävelykenkiä ja sauvakävelijää. Hotellin jälkeen oli väljempää - ja ne kymmenen hevosta :D

      Vaikka tällä kerralla ei ollut käyttöä kaikille varusteille, otan ne kyllä seuraavallakin kerralla untsikkaa myöten mukaan. Sää on arvaamaton (ja minäkin arvostan tyynyä ;) ).

      Poista
    2. No emminä tiedä olisko Kungsleden tarkoitus päästä kuivin kengin päästä päähän normisäälläkään kesällä :) Siltoja tosiaan oli oikeasti vaarallisissa paikoissa ja niitä pitkin pääsi itseään tappamatta kyllä eteenpäin. Mutta esim. Alesjaurestugornin pohjoispuolella piti vaihtaa bootsit kahlaustossuihin ja takaisin muistaakseni kaksi tai kolme kertaa muutaman kilsan matkalla, koska kepoisilla tossuilla ei pystynyt kävelemään pidempiä matkoja. Ehkä jostain sivumpaa olisi löytynyt hyppäämiskelpoinen ylityspaikka, mutta illansuussa väsyneenä ja nälkäisenä oli nopeampaa kuitenkin vaihtaa kengät ja kahlata yli.

      Samanlaisia lumisiltoja virtojen yli oli myös mm. Tjäktjapassetin ja Tjäktjastugornin välillä, ja toki sitten korkeammalla Kaffedalenin paikkeilla. Jalanjäljet menivät iloisesti lumitasangossa olevan reiän ja siitä läpi näkyvän vuolaan puron vierestä, sen verran hermostuttavasti että sauvoilla piti välillä tökkiä ja testailla lumen syvyyttä. Yhtään vaeltajan muotoista reikää lumipeitteessä ei ollut, kop kop.

      Poista
    3. Nooo eikö se nyt ole kuivan kengän reitti :D

      Hyi, kuulostaapa iljettävältä tuommoinen reikä hangessa. Joitain vuosia sitten myös Tarfalasta eteenpäin menevä reitti meni mun makuun aika vuolaan virran yli lumikantta pitkin. Polkuhan siihen oli muodostunut, mutta kyllä mua vähän hirvitti.. Tällä reissulla jossa ketään ei näkynyt missään, ei myöskään yhtään jalanjälkeä lumella, otettiin lumisiltojen ylitykset vähän varmemman päälle. Kovin vuolasta virtaa ei kyllä viitsisi yksin lähteä ylittämään. Lisäksi siellä oli hyvin näkyvillä miten lumikansi voi romahtaa, joten ei kiitos sellaiselle.

      Poista
    4. Muahhah, oli ihan pakko kaiuttaa linkki tännekin kun puhuttiin fjällstatsunin lähellä vastaantulleista spandeksihirviöistä.

      http://www.nielsenbrownoutdoors.com/2014/08/reflecting-on-my-walk-from-kebnekaise.html

      Poista
  4. Upea reissu ollut teillä! :) Pakko päästä tuonne joskus itsekin...

    VastaaPoista
  5. Ah, en tajua mikä siinä on, että täälläkin suunnitelmat ensi vuodelle, ensi kesälle tai jopa ensi kuulle toteutuvat vain harvoin tai eivät lainkaan. Ensi viikolla tai huomenna sen sijaan onnistuu kyllä, mikä ettei, lähdetään vain. Tästä voisi tehdä uuden sanonnan: hyvin suunniteltu jää monesti tekemättä. Ainakin jos hyvin suunniteltu tarkoittaa kauan suunniteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en myöskään tajua tätä. Melontaa suunniteltiin useampi kesä, muttei menty. Kebnelle lähteminen on vielä jotenkin vaivalloista, sinne kun tarvitsee ainakin kaksi päivää ajamiseen ja joku järkevä lenkkikin pitäisi suunnitella ( = ainakin 4 päivää), ja se Nikkaluokta-fjelstasuu -väli on ihan berberistä. Jos alkaa suunnittelemaan, aikaa ei ole ikinä riittävästi. Mentäskö ensi viikolla toimii paljon paremmin, ja sitten siellä tunturissa ihmetellään että mihinkä tästä oikein kannattaisi lähteä että ehtii kotiinkin vielä.

      Poista
  6. Voi luoja miten ihanaa.
    Kauniit, kirkkaat kuvat, tutut mahtavat tunturit, viileät lumikentät.
    Oikea sielunmaisema, voi hitto melkeen tulee tippa linssiin.
    EilaS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, muhun uppoaa myös. Kebnekaise ja Jotunheimen on mun luottopaikat.

      Poista
  7. BD6 kiihkeän tarkastelun kohteena jälleen kerran. Autolle on varattu huolto.
    eilas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kuulostaapa hyvältä :)

      Poista
  8. Pitikin klikata tää sivu auki. Noihin maisemiin iski taas vaihteeksi hirveä himo!
    Onneksi tämän kesän reissut on lomien puolesta tehty, josko tuon alueen ehtis unohtaa ens kesään mennessä.
    Kiitti upeista kuvista ja reittiselostuksesta, jospa sittenkin joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on hyvä aika käydä Kebnellä. Lupaan viljellä tasaisesti kuvia niin ei pääse unohtumaan :)

      Poista
  9. Hitsi kun kaikkea ei voi saada. Kesällä(kin) olis hieno käydä tuolla, mutta onneksi kevättalven reissun muistot korvaa hiukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken voi yrittää saada..? :) Mulla on vielä talvinen Kebnekaise näkemättä. Sun kuvat on kyllä luuhittu läpi.

      Poista

by mlekoshi