Jahdissa - uusi mielenkiintoinen nettilehti

31.7.2014

Joko olette tutustuneet uuteen Jahdissa -nettilehteen?  Vaikka aihe meneekin hieman retkeilystä sivuun, olen hyvin innoissani tästä! Viimein meille tarjoillaan laadukasta ja monipuolista sisältöä modernissa paketissa, ja vieläpä aivan ilmaiseksi!

Jahdissa -lehden ensimmäinen numero ilmestyi viime viikolla. Ensimmäisessä numerossa mm. käydään villisikajahdissa Ruotsissa, tutustutaan koiran käyttöön sorsametsällä ja käydään koeajolla järeällä nelikolla. Nettilehden ulkoasu on monipuolinen, sillä sekaan voi upottaa kaikkea sellaista, mikä tavallisessa paperisessa versiossa ei yksinkertaisesti ole mahdollista; videoita, slideshown, suoran ja toimivan linkin mainoksesta lisätietoihin ja kaikkea muutakin kivaa pörinää. Toivottavasti hilavitkuttimien määrä pysyy kuitenkin järkevänä. Lehden kuvat ovat laadukkaita, teksti sujuvaa, aiheet mielenkiintoisia ja vaihtelevia, aivan kuten missä tahansa hyvässä lehdessä kuuluukin olla. Lehden esitysmuoto vetoaa varmasti nuorempaan väestöön, ja konservatiivisimpien metsästäjienkin kannattaisi julkaisua vilkaista. Kehitys kehittyy, tykkäsi paperilehdet ja vanhat kääkät siitä tahi eivät.

Päätoimittaja Jussi Lähdesmäki kertoo, että idea lehteen on tullut Ruotsista. Siellä on ilmestynyt Min Jakt jo muutaman vuoden ajan, ja nyt sama konsepti on rantautunut Suomeen. Lehteä tehdään seitsemän maan yhteistyönä, ja se on mainosrahoitteinen. Esimerkiksi minä en osta kaupasta yhtäkään metsästys- enkä retkeilylehteä, mutta tämän kyllä luen (myös mainostajille tiedoksi ;) ).

Lehden lukeminen on tehty varsin helpoksi. Senkun klikkaa auki ja alkaa lukea. Mitään rekisteröitymisiä tai latailuja ei tarvita, ja muistinko jo mainita että se on ilmainen?

Jahdissa.fi metsästyslehden ensimmäinen numero tässä, klik! 



Ja sitten sama retkeilystä, kiitos!


Marjakauden viilentävät herkut

30.7.2014

Tiedättekö ne nolot ruokakuvat joita kaikki blogit ja facebookit tursuavat? En vaan tajua miksi ketään kiinnostaa kuvailla ravintolaillallisiaan, jokaista ainutta kotona tehtyä pannun pohjalle puolittain palanutta ruokaansa tai nopeasti kyhättyä välipalaa, ellei kirjoita erityisesti ruokablogia resepteineen. Myös facebookissa ruokakuvat vähän huvittavat. Ai söit kanasalaatin? Kiva juttu.

Noh, tässä tulee yksi pöljä ruokakuva lisää.

Nam.

Jostain syystä ymmärrän paljon paremmin retkeilyyn, luontoon ja luonnon antimiin liittyviä ruokakuvia. Nyt hellepäivinä ja sopivasti parhaimpaan marja-aikaan kaikki hyvät viileät juomat on pop. Viilennystä saa pirtelöistä ja itse tehdystä mehujäästä. Pirtelöön voi käyttää päivän marjasaaliin, maitoa ja vaniljajäätelöä. Jos ei halua käyttää jäätelöä, pakastettuna lisätyt marjat tuovat kaivatun kylmäosuuden pirtelöön. Annoksen päälle laitetaan reilusti marjoja. Mehujään voi tehdä soseuttamalla mustikoita, mansikoita ja vadelmia ja lisäämällä joukkoon hieman mehua. Massa lusikoidaan esimerkiksi kertakäyttömukiin, painetaan kahvaksi lusikka ja laitetaan mukit pakastimeen. Tehdessä kannattaa huomioida, että marjaisa mustikkatahna lähtee aika huonosti valkoisesta seinästä.


Kebnekaisella; Kungsleden vs. vieruslaaksot

26.7.2014

Tämän kesän nopeammalla aikataululla kasaan kursittu reissu suuntautui Kebnekaisen alueelle. Pidemmän ajan suunnittelu ei jostain syystä juurikaan toimi, mutta lähdettäiskö ensi viikolla -tyyppinen suunnittelu tuottaa tulosta. Ruuat ehtivät kuivua mukavasti, mutta kovinkaan kummoiseen reittisuunnitteluun ei ollut aikaa. Ensimmäisen yön leiripaikka oli tiedossa, mutta sen jälkeen oli avointa. Liiallinen suunnittelu on turhaa, sillä luonto kuitenkin tarjoaa jonkun kivan myrskyn tai muuta lisäkivaa jonka jälkeen omat hienot suunnitelmat voi heittää romukoppaan.

Nikkaluoktasta lähtiessä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpömittarissa oli rinkkakävelyyn hyvin sopiva +28 astetta. Reissun muut päivät eivät juurikaan tuoneet tähän muutosta, vaikkakin lämpötila saattoi muutaman säälittävän asteen laskea reitin kohotessa ylemmäs. Kebnekaisen alue on siitä jännä, että Kungsledenillä on porukkaa ihan riittävästi, mutta vieruslaaksoissa pääpolun ulkopuolella ei juuri ketään. Reittinä meillä oli Nikkaluokta - Cievvracohkka - Kaskasavagge - Kungsledeniä Nikkaluoktaan, ja pääuran ulkopuolella nähtiin ihan kaksi kokonaista ihmistä. Kungsledenillä eräänäkin aamuna tuli puolessa tunnissa vastaan 20 ihmistä ja kymmenen hevosta..


Ensimmäinen telttapaikka, maisemana Nikkaluokta.

Kaskasavagge on mukava paikka, jos tykkää erilaisista kivistä. Tarjolla on kuplavolkkarin kokoisia kiviä, pienempiä hyppelykiviä, pään kokoisia pyöriviä irtomurkuloita, sileitä laattakiviä ja hyttyskivikoita, ja yhteistä kaikille on etenemisnopeus. Käytettiin tähän kiviränniin 1,5 päivää eikä edetty kartalla juuri mitään. Vastaavasti käytettiin väliin Sälkastugornan jälkeinen risteys -Nikkaluokta samaiset 1,5 päivää. Kungsledenin silloitettua polkua voi halutessaan paahtaa 25 kilometriä päivässä tai enemmänkin, mutta kivirännissä yhtenä päivänä pompittiin ehkä säälittävät 8 kilometriä. Mahdollisimman suuret kilometrimäärät eivät ole tavoite, mutta etenemisnopeuden tiedostaminen auttaa reittisuunnittelussa.

Sää oli hyvin helteinen. Hellettä maustettiin yöllisillä vesi- ja ukkoskuuroilla, joista omaan nenään osui ehkä viisi pisaraa. Eräänä yönä heräsin poikkeuksellisen kovaan sateeseen, ja toisena aamuna köllötettiin teltassa odotellen ukkosen rauhoittumista. Kaskasavaggessa jännättiin tuleeko vuoren takaa kurkkaava synkkä pilviverho meidän laaksoon vai meneekö se vieruslaaksoa pitkin. Ei tullut meille.




Lumikenttiä löytyi Kaskasavaggesta vielä jonkun verran. Helle ja lumikentät ei jotenkin kuulu yhteen, mutta ne viilensivät mukavasti oloa. Vedenjakajan luona lunta oli luonnollisesti eniten, ja purojen ylityskohtia ja kivikoita sai hieman pohtia. Lumihan on kovaa, muttei kiinnosta mahdollisuus taittaa nilkkaa eikä liiemmin pudota puroon. Järvissä saattoi myös olla jäiden rippeitä.








Viilentävän lumikentän vierellä oli hyvä lötkötellä.

Kaskasavagge voi olla joskus hyvinkin tuulinen ränni, ja sinne onkin muotoutunut mukavia selviytymistä helpottavia juttuja. Löydettiin parikin hyvää teltan kivikehää ja -muuria sekä keittelypaikkaa. 






Kaskasavaggessa ei ollut sitten yhtään ketään, joten näissä maisemissa saattoi pestä hampaansa riettaasti kalsarisillaan. Helteestä johtuen myös hiki virtasi, mutta purojen vesi oli aivan järkyttävän kylmää peseytymiseen. Ukko kävi eräässä vesiputouksen virtaavassa poterossa henkeään haukkoen, enkä olekaan aiemmin nähnyt yhtä raivokasta peseytymistä! Kuvaaminen oli kiellettyä, joten tyydyin naureskelemaan vieressä. Itse luotin viehättävyyden säilymisessä pitkäkestoisimpiin juttuihin (ja villaan), enkä vaivautunut käymään jääpala-altaassa pulikoimassa.






Tukasta kyllä saattaa kohta kuoriutua jotain, en ole ihan varma mitä.

Helteessä maistui parhaiten aamuisin viileä ruoka. Kiisseli ja myslit oli parempia kuin puurot, ja kiisseleiden jäähtymistä piti hieman avustaa.




Se jukurtti taasen...unohtakaa koko juttu. Kenenkään täysjärkisen ihmisen ei kannata kuivata jukurttia yhtään mitään tarkoitusta varten. Jukurtista tulee kuivattuna ja ennallistettuna sinänsä ihan jukurtin makuista, mutta rakeista ja vetistä litkua. Rakennetta ei saa takaisin. Jos joku nyt kertoo että jukurtista tulee hyvää niin kiva juttu, en kokeile uudestaan. Voin aivan hyvin elää ilman jukurttia vaelluksilla. Tässä ihana rakeinen jukurttivelli (ja näköjään edeltävän illan suklaamoussen jämät):




Kuivasin tälle reissulle ensimmäistä kertaa myös nakkeja. Nakeista ei mun makuun tullut hyviä, vaan ne jäivät vähän nahkeiksi. Olivat vähän nakin makuisia, mutta ehkä nakeistakin jatkossa luovutaan. Aiemmin esimerkiksi lihapullista on tullut varsin hyviä. Olen kuivannut Korpelan kreikkalaisia pullia, joissa on mm. lammasta, fetaa ja tomaattia tuomaan makua. Nämä valmiit pullat ovat olleet sen verran hyviä kuivattuna, etten ole katsonut tarpeelliseksi tehdä itse lihapullia ja kuivata niitä sitten. Useimpia valmisnahkapullia en kuivatukseen kokeilisi. Monissa rasvapitoisuus nousee kovaksi ja sisältö on turhaa höttöä.

Nakkien lisäksi uutta ruokailussa oli myös kesäkeiton kokeileminen. Completasta tehty maitopohja epäilytti aluksi, mutta lopputulos oli hyvin maukas. Kesäkeitto oli reilusta öljystä huolimatta (voi oli menetetty jo pari päivää aiemmin) aika kevyt lounas pitkänä päivänä, joten vedin päälle puoli kattilallista popcornia.






Jälkkärit tein kanssavaeltajalta salassa, ja kolmantena iltana rinkasta kaiveltu sitruunakakku (250 g) aiheutti loppuillaksi hymyilyä. Kyllä sitä nyt aina yhden kakun kantaa..




Koko reissulla maisemat olivat aivan todella hyvät, oltiin sitten Kungsledenillä tai ei.

















Eräänä päivänä Kungsledenillä alkoi näyttämään sateiselta ja pilviseltä, joten päätettiin kälppiä kotiin.










 Koko reissun lämpötila huiteli +25 asteen tuntumassa. Onneksi oli untuvatakki mukana.

---

Telttapaikat:
1. Cievvracohkkan suunnalla polun varressa jossain
2. Vardun vieressä lammella 1127
3. Kaskasavaggessa vedenjakajalla
4. Kungsledenillä lammen 980 jälkeisellä vesiputouksella

Korttelin kovin rekikoira

24.7.2014

Siperiankuume on äitynyt niin pahaksi, että meille on tulossa pentu. Ensi vuonna tämä tyyppi avaa mulle ladun, vetää ahkion, ehkä mutkin, pystyttää teltan myrskyssä, keittää aamupuuron ja heiluttaa vielä häntää!




Kuva: Kasvattajalta.

Kaiken lisäksi sillä on törkeen päheet lasit!

Loistokuskit

19.7.2014

Pitkät vaellusreissut yleensä tarkoittavat myös pitkää ajomatkaa. Meiltä mihin tahansa hyvään avotunturiin on noin 1000 kilometriä. Se, onko matkaa 900 vai 1200, on melko yhdentekevää. Yleensä matka rykäistään yhdessä- kahdessa päivässä ja noihin kilometreihin mahtuu jos minkälaista kanssa-ajajaa.

Edeltävällä Kebnekaisen reissulla, jonka varsinainen reissukertomus on vielä työn alla, oli taas muutama peruskuljettaja liikenteessä. En toki ole aivan täysin ylpeä kaikista omista saavutuksistani, mutta yksi autoilijoiden tapa sieppaa mua ylivoimaisesti eniten. Täällä itärajalla tämän kuskityypin autossa on usein pitkä rekisterikilpi. Venäläisten ajotavat ja -taidot onkin aivan oma laaja kokonaisuutensa jonka yhdestä osa-alueesta tyydyn laittamaan vain yhden linkin: Njet Parkering. Tämänkertaisen valituksen aihe typistetään lauseeseen in Finland we have this thing called TURVAVÄLI.

Okei, turvaväli on vaikea asia suomalaisillekin. Vaikka ammattikuljettajia helposti syyllistetään jos vaikka minkälaisista virheistä lehdistössä, mun mielestä pätee "mitä isompi auto, sitä parempi kuski". Kuvan superhäsmäkän kuljettajalla oli melko loivat liikkeet.




Joitain mätäpaiseita ammattikuljettajissakin on, mutta vähän. Ne rutun vinkut jotka tuntevat selittämätöntä viehtymystä toisten peräkontteihin, ajavat yleensä henkilöautolla. Kebnen reissu teki tähän poikkeuksen, ja konttia haistelemaan päätyi ambulanssi. Neonkeltainen pakettiauto jonka puskuri täyttää koko taustapeilin on hyvin, hyvin rasittava. Tässä pari vinkkiä kyseiselle lanssikuskille:

1. jos on kiire, laita vilkut ja väistän heti
2. jos roikut silti kontissa, mene ohi (paikkoja oli noin 50 kilometrin matkalla oikein runsaasti)
3. jos edelleen roikut kontissa, olet idiootti

Nämä kuskit sitten käyvät työkseen noutamassa uhreja liikenneonnettomuuksista jotka olisi voitu välttää pitämällä riittävä turvaväli. Terkkuja Pulkkilan suunnalle. Pus!

Kebnekaisen kesähelteet

17.7.2014

Käytiin pienellä lomasella. Saatiin viiden vuoden edestä aurinkoisia päiviä Kebnekaisella, +25 asteen hellettä, lähes pilvetöntä paahdetta, öisin sade- ja ukkoskuuroja.




Oli muuten viimeinen kerta kun kuivaan jukurttia yhtään mitään tarkoitusta varten.

Jukurtin kuivattaminen

7.7.2014

Jukurtti = junttien jogurtti. Olen vähän juntti joten mun lautasella on jukurttia.

Seuraavalle reissulle on ihan pakko ottaa mukaan suklaabanaanimysliä. Sen kanssa voi järkevästi nauttia vain maitoa tai jukurttia. Maitojauhemaito on pahaa, joten mitäpä jos kokeilisi jukurtin kuivattamista? Tooosi hyvä idea, mutta ensin täytyy tehdä se jukurtti.

Kaupan jukurtit ovat joko pahoja tai täynnä sokeria. Siksi jukurtin kuivattaminen aloitetaan tekemällä jukurtti itse. Lämmitetään litra punaista maitoa, jäähdytetään hieman, kaadetaan sekaan purkillinen vaniljajukurttia ja laitetaan kippo uuniin yöksi. Kun uunin lämmittää kerran +50 asteeseen, sammuttaa sen ja antaa luukun olla visusti kiinni, uuni pysyy riittävän lämpöisenä.

Jukurttia kuivataan samoin kuin tomaattipyrettä (en tiedä itse, lunttasin kirjasta). Leivinpaperin päälle laitetaan kasoja ja tasoitetaan kasat lusikalla. Hetken päästä käydään kiroilemassa kuivurin vieressä ja siivotaan kuivuri. Tomaattipyreen voi ottaa mukaan nahkeana läpyskänä, mutta kuivat jukurttipyörylät jauhetaan tehosekoittimessa. Ehdin pelastaa ehkä puoli litraa jukurttia ahneilta ipanoilta kuivuriin asti, ja sain aikaan 70grammaa jukurttijauhetta. Se, mitä jauheelle käy maastossa, on täysi mysteeri. Veikkaan että jää nälkä ja vituttaa.




Mitään järkeähän tässä ei sitten ole.

Vetokoirapätkä Areenassa

5.7.2014

Pilkonta ja kuivaus on kovasti käynnissä, mutta aina on aikaa pienelle vetokoiravideolle. Summerissa on muutaman minuutin hauska valjakkokoirapätkä, jossa käydään mm. kolmipyörällä kruisailemassa ja vedetään mönkkäriä koirilla. Kesto noin 5 minuuttia. Lapset tykkää, mä tykkään!

Valjakkokoirat Yle Areenassa

Perheellisen laatuaikaa

3.7.2014

Luulen, että jokaiselle vanhemmalle hengähdystauko lapsista on välillä paikallaan. Suhtautuminen omaan aikaan näyttää vaihtelevan. Mutututkimuksen mukaan vanhemmat voidaan jakaa erityyppisiin ryhmiin:

1. Niihin jotka käyttävät lapsivapaan ajan tehokkaasti hyödyksi kotona tiskaten, siivoten, pesten ikkunoita, pyykäten ja puunaten.

2. Sellaisiin jotka koko lapsen hoitoajan pohtivat mitenhän se mussukka hoidossa pärjää, eivätkä voi rentoutua saati keskittyä siihen mitä ikinä ovatkaan tekemässä.

3. Niihin jotka pyörivät orpona kotona, koska eivät osaa tehdä mitään talon ollessa hiljainen. Viimeinkin on ihkaomaa aikaa, mutta mitä sillä oikein tekisi?

4. Sellaisiin jotka ilomielin tuuppaavat kaikki kakarat hoitoon, lähtevät kauas pois eivätkä uhraa kahta ajatusta lapsille ennen poishakua. Miksi pitäisikään? Lapset ovat hyvässä hoidossa (muunlaiseenhan omia lapsia ei viedäkään), joten sama nauttia omasta ajasta.

Kuulun tuohon viimeiseen ryhmään. Jos mikään mummola edes vihjaa ottavansa lapsia luokseen, vien ne sinne innosta kirkuen enkä soittele perään, en varmasti sinä aikana siivoa enkä pyöri levottomana ympyrää olohuoneessa. Omassa lapsuudessa kaikki kesäleirit, mummolat ja muut olivat hauskoja juttuja, eikä siellä tihrustettu että byhyy, en saakaan olla mamman helmoissa 52 viikkoa vuodessa. Esimerkiksi 48 viikkoa on oikein riittävä määrä. Vähemmälläkin pärjää eikä tule aivovaurioita.

Tapasin kerran Pienellä Karhunkierroksella pariskunnan, jolla vaikutti olevan hyvin erilainen suhtautuminen oman lapsensa hoidossa olemiseen. Äidillä oli selvästi kiire kotiin, reissuakin piti lyhentää, kun pitää hakea se lapsi. Isä takana mutisi että kyllä se lapsi pärjää, äidistä sitten tiedä..

Meille on alkanut muovautua vakiokaava omille vapaille hetkille. Lyhyemmillä pätkillä mennään vaikka melomaan (7h) tai juoksulenkille (20km).

Pidemmillä vapailla lähdetään esimerkiksi hiihtoreissulle kiskomaan ahkiota (ylämäki-alamäki-ylämäki..).


Tai vaellukselle (jossa hilpastaan samalla vaikka Galdhöpiggenin huipulle).


Joskus kävellään muuten vaan vastatuulessa ja tankataan energiavajeeseen voita.


Tai könytetään jossain pirun jäätiköllä viikko, kun kotona on +30 astetta.


Yhteistä näillä on se, että illalla kömmitään raatona makuupussiin, toivotetaan hyvää yöt..KROOOOOOH.

Se on sitä perheellisen laatuaikaa, se. Tässä on kyllä jotain vikaa..
by mlekoshi