Melontaa Repovedellä

30.6.2014

Pitkän ajan suunnitelmat ovat soopaa. Parina edeltävänä kesänä ollaan suunniteltu melontareissua suoritettavaksi tänä kesänä. Lopputulos ainakin kahdelta-kolmelta kesältä on ollut pyöreä nolla, joten päätin alkaa suunnittelemaan melontareissua huomiselle. Se oli paljon helpompi toteuttaa. Kohteeksi valikoitui taas vaihteeksi Repovesi, joka on maalla hyvin tuttu mutta vesistönä täysin tuntematon. Viikonlopuksi luvattiin sopivasti sateista, joten väkimäärän oletettiin olevan normaalia kesäsunnuntaita hillitympi. Ainakaan vesillä ei ollut ruuhkaa.

Aloitettiin melontaretki syömällä Hillosensalmen sympaattisessa kahvilassa lohikeittoa pahimpaan kiukkuun. Luulen että tasaisella ruokailurytmillä voitaisiin vähintäänkin puolittaa avioerojen määrä Suomessa. Maha täynnä soppaa ja kahvia olikin hyvä lähteä vaappumaan aallokkoon. Ensimmäiset pari kilometria meni opetellessa epämääräistä kauhontaa ja suunnistamista veden pinnan tasosta. Mistään melontatekniikasta on aivan turha puhua -tai siis periaate on kyllä tiedossa mutta sen soveltaminen käytäntöön ontuu. Samapa tuo, eteenpäin mentiin, laitureillekin päästiin ja maisemat oli hienoja. Kartassa näkyivät saaret ja mantereet, muttei esimerkiksi korkeuseroja ja kallioita ollenkaan. En tiedä millaista karttaa meloessa normaalisti käytetään, mutta ainakin oma silmä on harjaantunut karttaan jossa näkyvät myös pinnan muodot, ei esimerkiksi pelkkä saari. Välineet olivat kaikki vuokralla, ja jos olisin tiennyt kartan olevan noin suurpiirteinen, olisin ottanut oman mukaan. Pärjättiin toki näinkin.

Maisemat olivat mukavan erilaiset vesiltä käsin. Käytiin katsomassa Löppösenluolan kalliomaalaukset, joita en muista siellä koskaan nähneeni enkä nähnyt tälläkään kerralla. Lapinsalmen riippusillan taukopaikalla oli äänestä päätellen paljonkin porukkaa, joten jätettiin se väliin. Melonta tuntui etenevän oletettua paremmin.



Vettä satoi tasaisen epätasaisesti koko reissun ajan, mutta lippis päässä se ei niin haittaa. Hirvenpäänjoki oli mukavaa vaihtelua tuuliselle järvimelonnalle. Maisema oli soinen ja vesikasvit normaaliin tapaansa ällöttäviä. Melallahan ei niihin voi osua ollenkaan.





Kivisilmän silta oli hyvä alittaa, mutta paluu... yök. Tuosta pusikosta löytyi väli, jossa mikään ei raapinut pohjaa. Mies kyllä sanoi toisella puolella melansa osuneen johonkin. Siis miten niin johonkin ? Hyh, äkkiä pois täältä! Nälkäkin alkoi taas tulla, joten lipsuteltiin Lapinsalmelle valmiiden tulien, sadesuojan ja hiljenneen kodan toivossa. Kaikki saatiin mitä tilattiin. Sadesäällä Lapinsalmelle oli sunnuntai-iltana eksynyt vain yksi kävelijä, joka vaikutti hakevan vähän samaa kuin mekin; hiljaisempaa ajankohtaa käydä suositussa mutta muuten mukavassa paikassa.






Kokonaisuutena melontareissu oli vesi- ja erityisesti vesikasvirajoitteiselle ihan mukava päiväaktiviteetti, kunhan muisti pitää katseen vähän ylempänä vedestä. Jos ei tykkää pinnan alta hyökkäävistä kivistä tai vaanivista vesiheinistä, kannattaa suunnata katse niiden yli. Tämä edellyttää sitä että kanssamelojalle on ok katsella kivien sijaintia ja vaihtaa rytmiä vesikasvien mukaan...

Ällötupsu, kierretään.

Kirosanavarastoa tuli tupsujen ja muiden yllättäjien ansiosta laajennettua reippaasti.


---
Reitti: Hillosensalmi - Karhulahti - Lapinsalmi - Määkijä - Kivisilmä - Hirvenpäänjoki ja jotakuinkin sama takaisin. Aika ruokatauolla ja olemattomalla melontakokemuksella 7h.

15 kommenttia :

  1. Hah, nälkäkiukku eli hunger anger - niiiiin tuttu juttu. Mä olen ehkä yksi maailman pahimmista nälkäkiukkuilijoista, mutta onneksi tiedän sen itse ja osaan syödä suht tasaisesti. "Suosittu, mutta muuten mukava" onkin aika osuva kuvaus Repovedestä ja sama määritelmä sopii vaikka Seitsemisen kansallispuistoonkin - sielläkin on kiva käydä päiväretkellä, varsinkin jos onnistuu valitsemaan sellaisen ajankohdan tai sään, joka ei houkuttele bussilasteittain turisteja. Ollaan me retkeilijät niin kovin sosiaalista porukkaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ollaan kyllä :D

      Mun syömisten kanssa on vähän ongelmallisempaa. En tykkää napostella koko ajan, eikä vähän karpimmalla ruokavaliolla tunne nälkää. Mä syön arkena (siis ei-retkillä) yleensä kaksi kertaa päivässä + aamukahvin, enkä sitten muuta. Nälkä ei väleissä ole, mutta kun menee tietyn rajat yli, droppaa aika nopeesti ja aika pahasti. Sitten kaikki on peestä ja kädet tärisee.

      Poista
  2. Oho! Tämäpä yllätys. Olin siinä uskossa, että sinua ei saisi melomaan kirveellä uhkaamallakaan... :D

    Oltiin N:n kanssa sunnuntaina melomassa Kymijoella. Sielläkin satoi. Mutta jotenkin meloessa sade ja kastuminen haittaa vähemmän kuin kävellessä. Tai ainakin tuntuisi siltä, että kastumiseen ja märkyyteen suhtautuu ihan eri tavalla. Aika vapauttava juttu, mitenhän tuon asenteen saisi omaksuttua vielä tavan kävelemiseen?

    Hmm... Tosi-TV sarja "Hunger anger", jossa kasataan pahoja nälkäkiukkuilijoita tiimeiksi vaikkapa luonnon helmaan tekemään jotain ja ruokaa saa epäsäännällisesti ja yleensä liian vähän? Katsojat voisi äänestää ketkä saa ruokaa ja kuinka paljon? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, mikä idea tuo tosi-tv -sarja. Siellä tulisi varmaan lopulta ruumiita, kun nälkäkiukku pääsisi oikein pahaksi. Sepä olisikin jännä nähdä, äänestäisivätkö katsojat eniten ruokaa sille, joka käyttäytyy kilteimmin vai sille, joka on pahin känkkäränkkä. Jaa-a, innostuisikohan maikkari tai nelonen, jos tätä ideaa alkaisi markkinoida - onhan nyt kai tulossa jokin sellainenkin sarja, jossa mennään treffeille alasti, joten voisivat vaikka innostuakin. ;)

      Poista
    2. Siis tietystä ruokaa saa vähiten se joka viihdyttää (kiukuttelee) eniten. :D

      Muakaan ei haitannut vesisade meloessa. Järvivesikin tuntui jotenkin lämpimältä, mikä lie harha? Kävellessä vesisade on kyllä tympeää.

      Poista
  3. Vesillä ei yleensä ole ruuhkaa, ei varmaan Repovedelläkään. Yritin rivien välistä lukea mikä on tilanne jatkon suhteen, tuleeko lisää melontareissuja.
    Käytän melonnassa tavallista topografikarttaa 1:50000. Vuosien mittaan on kertynyt säänkestävien karttojen kokoelma suosikkipaikoistani. Merikortteihin jouduin tutustumaan Saimaa-vuosina, niissä haittaa se kun maastomuodot ovat niin himmeällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melontaretkiä voi jopa tulla lisää. Ei se nyt niin kamalaa ollut. Paikoitellen kirosanojen tulva oli melkoinen, mutta sitten taas helpotti. Siedätystä, siedätystä..

      Poista
  4. Sadesäällä on tosiaan mukava retkeillä, on rauhallista suosituissakin kohteissa.

    Kiitos muuten vinkistä, saatanpa itsekin päätyä Repovedelle melomaan. Jos ei tänä kesänä, niin ehkä jonain toisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta oli mukava nähdä tuttu paikka uudesta vinkkelistä. Tulipaikkoja ja laitureitakin oli mukavasti, ja puuhuolto pelaa. Jos haluaa vielä rauhallisempaa, suosittelen tammikuuta :)

      Poista
  5. Mistä firmasta muuten vuokrasitte kajakin? Tuliko mukaan hyvät liivit? Me kerran tehtiin yönyli melontaretki Repovedellä osittain samoilla reiteillä ja oli kyllä oikein mukavaa ja vesillä melko rauhallista, vaikka muuten puisto oli täynnä porukkaa. Mutta kajakit oli kyllä jotkut halvimmat mahdolliset ja liivit enemmän semmoiset pelastusliivit kuin melontaliivit. Niin mietin vaan, että saitteko esim. sopivankokoiset liivit kumpikin? Voitaisi ensi kerralla ottaa samasta firmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otettiin välineet seikkailuviikareilta Hillosensalmelta. Mulla ei ole hajuakaan millaiset on "oikeat" melontaliivit.. Saatiin kahdet samanlaiset läpyskät, ukko painaa 70+kg ja mä vähän alle 50. Ainakin mulla nuo liivit tuppasivat nousemaan jatkuvasti, ja oon melko varma että paremminkin istuvia liivejä on.

      Poista
  6. Juuh, meillä samaa ongelmaa, eli mulla varsinkin nousi kokoajan ja oli liian isot liivit. Muuten kai se on sama, onko "oikeat" melontaliivit vai ei, kunhan on tarpeeksi pienet... Kiitti vastauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se nykiminen vähän ärsyttävää mutta ajattelin että se kuuluu asiaan :P

      Poista
  7. Tjänare ! Etsin ulkoilublogeja ja törmäsin sitä kautta tähän sun blogiin. Mä olen ihan samanlainen , mua kauhistuttaa kaikki veden pinnan alla oleva kasvillisuus ja kivet ! Sen takia mä olen ajatellut etten ikinä voi kokeilla melomista koska siinä sä olet niin lähellä veden pintaa. Mä en edes veneilemässä ollessa kovin mielelläni tähystä pintakiviä , ei ei ei. Kaikille tuttaville tai tuntemattomille kun olen kertonut tästä kammosta, saan lähinnä säälittäviä katseita. Mä en ole päässyt perille siitä miksi nämä asiat pelottaa, mut niin vaan tekee. Siinä mielessä oli ihan kiva törmätä toiseenkin joka voi tuntea samoin :) Tsemppiä vaan melontaharrastukseen, ehkä mäkin joskus voin kokeilla ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi siis musta on aina ihana kuulla muistakin vesikammoisista! Mä en todellakaan tähystä mitään kiviä, hyi. Vesikasvit on kamalia. Jos on liian matalaa ja pohja näkyy, ei ole hyvä. Jos on syvää ja tietää että vettä on joku 40 metriä, vähänkö ahdistaa! Verkoilla toki käyn ja sillon matkat irvistelen veneessä ja katselen kauemmas. Verkkoja nostaessa katsotaan verkkoa, ei vettä. Meloessa oli oikeasti siedettävää ja mukavaa kunhan vaan katseli kauemmas vaikka rantoja eikä niitä kiviä ja lähivettä ollenkaan. Jos mä olen kyennyt, säkin kykenet. Kajakkiin vaan -sieltä pääsee sitten kyllä pois jos on aivan kammottavaa :)

      Poista

by mlekoshi