Kurkistus koiravaljakkourheiluun

12.5.2014

En pääse koiramietinnässä mihinkään. Ei etene, ei. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, ei voi kiertää, loikata yli eikä sukeltaa ali. Jos missasit alkupohdinnat, ne löytyy täältä.

Jonkunlainen harrastekoira, aka siperianhusky, voisi olla kiva. Kun vaeltaa yksin, on joskus todella yksin. Pelkkä seurakoira ei kuitenkaan riitä, vaan koiran on sen lisäksi tehtävä jotain järkevää. Koira voi esimerkiksi metsästää, paimentaa, etsiä huumeita, rahaa tai räjähteitä, auttaa sokeita tai meidän tapauksessa vetää. Vetämiseen on huhun mukaan olemassa kaikenlaisia värpättimiä, kelkkoja ja potkureita, jotta yhdellä tai kahdellakin koiralla voi harrastaa. Samalla muistetaan mainita, että huskyjä on tapana ilmestyä kotiin enemmänkin. Kertomus vain parista vetokoirasta on varmaan jonkinlainen urbaanilegenda, mutta sitkeästi kuitenkin väitetään ettei koko valjakollista tarvita jotta voi harrastaa. Kokonaiset valjakotkin kiinnostaa, muttei meillä syistä x, y ja z ole mahdollisuutta hankkia valjakollista koiria (joku perusjärkityyppinen rajoitin on siis vielä olemassa). Ongelma on, ettei päästä mihinkään selvyyteen siitä, voiko meille ylipäätään tulla koiraa. Ajattelin, että vierailemalla koiralassa tämä asia selkiintyisi. Sen jälkeen tietäisin onko koira jees vai onko koira nöy. Eihän se sitten ihan niin mennyt.

Vierailu oli kuitenkin vallan mukava. Pihalla oli erinäisiä heiluvia häntiä noin kymmenen (yritäpä itse laskea ne..), eikä oudon nelivedon rullailu pihaan aiheuttanut laumassa kuin pienen haukahduksen. Häntien vispaus sen sijaan oli melkoista. Pieni tutustumisnuuhkinta osoitti, ettei kukaan syö ketään.

Okei, isokaan koiralauma ei siis ole erityisen epäilyttävä. Valjakko-osuus sen sijaan oli hieman hämmentävä. Yskikääpäs tätä:

Otetaan pakettiauto, viisi koiraa, valjaita ja muita roippeita sekä vähän reikäpäinen kuski.

Auto, kuski ja koira.

Joko mennään? Onko kaikki mukana? Joko nyt? Jokojoko?

Ja sitten mennään!

Vieläkin mennään!

Valmista. Saisko vettä kiitos!

Mä luulen, että tossa matkalla käytiin jotain keskustelua jostain, kenties vauhdista tai matkasta tai avaruuden synnystä, mutta itse pystyin keskittymään tasan kahteen asiaan. 1. Siihen ettei koirat jää alle ja 2. siihen ettei koirat vaan jää alle. Autoissa on kuulemma yleensä jarrut, ja luulen että sama koskee myös pakettiautoja.

Tällä systeemillä siis treenataan koiria. Jos haluaa olla hyvä, pitää treenata, ja kilpaillakin voi. Valjakkourheilun EM-kisat käytiin tänä vuonna Rautavaaralla. Pieni maistiainen kisoista, kas tässä:








Mitä koiravierailusta jäi käteen? Aika paljon vastauksia, vielä enemmän kysymyksiä, ei karvoja eikä aivastuksia. Se perusongelma, voiko meille tulla koiraa, on edelleen ratkaisematta.

Yksi on varmaa. Pakettiautoa meille ei tule.

20 kommenttia :

  1. Mukavannäköistä menoa. On ne vaan hienoja otuksia nuo oikeat työkoirat. Jos näkisit mun kämppäni nyt, kolmen, lenkin jäljiltä varsin rapaisen karvakasan jäljiltä (yhdistettynä siihen että juuri äsken poistin yhden silmäkulmasta punkin), niin sanoisit että juueimeillekoiraaikinä. Mutta onneksi et näe. ;) Hyvähän se on miettiä asiaa huolella, koira on kuitenkin pitkäaikainen kaveri, joka vaatii työtä, rahaa ja pitkää pinnaa. Mutta varmasti se myös antaa paljon. Onnea päätöksentekoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en näe :D Kyllä tätä aihetta nyt vatuloidaan kunnolla, hillotaan ja veivataan. Ainakin sun kuvissa koirat laavulla näyttää olevan ihan toimiva juttu..

      Poista
    2. Jep, retkillä koira on kyllä vallankin mainio seuralainen, varsinkin nämä pohjoiset rodut, joiden kanssa ei tarvitse miettiä tarkenemisongelmaa. Huolellinen käytöstapojen opettaminen pennusta asti auttaa myös retki"käytössä". Kun koira osaa käyttäytyä kauniisti ihmisten, koirien, muiden elukoitten ja kaiken mahdollisen muunkin keskellä, niin se on kyllä oikein mukava kaveri ja silloin siihen myös pääsääntöisesti suhtaudutaan positiivisesti muiden ihmisten taholta. Ja kaikkein parhaiten pentu nämä asiat oppii kun sitä kuskataan alusta asti joka paikassa mukana ja totutetaan erilaisiin ympäristöihin. Näin ainakin omien kokemusteni mukaan. :)

      Poista
    3. Sama teksti sopii sellaisenaan myös ihmispennuille.

      Poista
  2. Retkeilette paljon. Onko kaikki retket tulevaisuudessa sellaisia, johon otetaan koirat mukaan. Jos ei, niin mihin koirat laitetaan siksi aikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hajuakaan.. :D Mä en edes tiedä mihin ne laitettaisiin täällä meillä. Ehkä tämä joskus selkenee. Aika moni reissu meillä on sellainen, jossa periaatteessa voisi olla karvakuono mukana.

      Poista
  3. Ei teillä ole mahdollisuutta auttaa jotain koirallista niiden loman aikana ja ottaa pari koiraa hoitoon? Itsellä käy tasaiseen hoitokoiria..viimeisimmät taisi olla hoidossa 2kk :) Siinä pääsee mukavasti näkeen sitä arkea.. Mä ainakin tiedän, että en voi ottaa koiria joita ei ole koulutettu paimennukseen, mutta jotain epämääräistä paimennusviettiä nousee pinnalle nähdessään lampaita..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sulla on siellä nurkat täynnä kaikkia koiraa pelottavampia otuksia. Siinä ei koira tai pari enää tunnu missään :P

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Vaikea kysymys, tämä koirakysymys. Ilman koiraa on vapaampi. Vai onko sittenkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikea. Teen tästä erittäin vaikeaa.

      Poista
  6. Mulla on vahva epäilys, että harvemmin perheissä joihin koira on hankittu on sen jälkeen ajateltu että hemmetti kun on tuo koira niin ei mitään saa ja mitään voi. Noin niinkuin kokonaisuutena, toki välillä jurppii. Onhan ne kivoja. Mutta siis että se vaikea vaihe on juuri ennen hankintaa, sen jälkeen asia yksinkertaistuu, ehkä?

    Täälläkin on ennemmin tai myöhemmin perheeseen tulossa aivan oma koira. Mutta mikä? Ja voiko sen ottaa kaksioon, vai pitääkö olla talo ja piha että voi hankkia koiran hyvillä mielin? Silloin se vasta kallis koira on. Ja mikä koira? Pikinokka pystykorva, karhukoira/jämpti/norjalainen vai jopa porokoira työkaveriksi? Vai menisikö metsästyksessä tuntemattomalle alueelle ja hankkisi i-h-a-n-a-n seisojan? Puuh. Onneksi ei ole aivan akuutti asia tämä. Paitti että katselen jatkuvasti pentueita netistä. Puuhpuuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä taidat kuule olla aivan oikeilla jäljillä, vaikka pohdinta ei näytä olevan sen hallitumpaa kuin mullakaan. :D Mulle on tarjottu ihan konkreettista ratkaisua, mutta toistaiseksi jänistän. Jänis on hyvä eläin.

      Mäkin olen ihan nopeasti vilkaissut mikä on pentutarjontatilanne. Siis silleen varovasti, ettei kukaan huomaa.

      Poista
  7. Pomppasin Sudenhetken kautta tänne blogiisi ja pikasilmäilyn jälkeen lisäsin linkin vakituisesti seurattavaksi. :)

    Samaan hengenvetoon osallistun myös koirapohdintaasi kertomalla lisää omia näkemyksiäni (Sudenhetken kommenttiboksissa jo aloitin). Minulla on siis yksi alaskalainen kerrostalokaksiossa ja väitän, että se on ihan tyytyväinen elämäänsä. Varmasti se viihtyisi yhtä hyvin tai vielä vähän paremmin maalla tarhassa vähintään yhden kaverin kanssa, mutta en pidä maallemuuttoa ja lauman hankkimista välttämättömyytenä. Pääasia on, että koira saa ulkoilla pari-kolme tuntia joka päivä, tapaa koirakavereita lenkillä/metsässä/koirapuistossa, syö hyvää ruokaa, saa puuhata oman ihmisensä kanssa riittävästi ja pääsee säännöllisesti retkeilemään (tämä on välttämättömyys myös omalle mielenterveydelleni ja koira nauttii retkeilystä niin paljon, että säälin kaikkia nelijalkaisia, jotka eivät koskaan käy retkellä). Jos kerran asutte omakotitalossa, on teillä ehkä mahdollisuus rakentaa pihaan tarha, jossa koira voi olla ihmisten ollessa töissä - silloin sillä on todennäköisesti vähemmän tylsää, kuin jos se olisi yksin ollessaan vain makaamassa sohvalla.

    Ja sohvalla makaamisesta tuleekin mieleeni se, että husky saattaa pahentaa allergiaa, jota mainitsit aiemmissa koirapohdinnoissa omaavasi. Minulla on imuri, jossa on tyhjennettävä pölysäiliö ja se hienonhienon pölyn määrä on joka tyhjennyskerralla yhtä hämmentävä - ihme, etten ole saanut jotain pölykeuhkoa eläessäni tuon pöllyttäjän kanssa jo viisi vuotta. :) Eläinpölyn lisäksi kämpästä löytyy karvaa ihan joka paikasta.

    Mutta kaikesta karvasta, hiekasta, kurasta, säällä kuin säällä ulkoilusta, eläinlääkärimaksuista, ruokakuluista, tarvikekuluista, metsään mennessä kuluneesta bensasta ja muusta vaivasta huolimatta en ehkä osaisi olla ilman koiraa. Se on joka päivä yhtä iloinen kun tulen töistä kotiin, ulkona huonokin mieli muuttuu kummasti paremmaksi, retkillä on aina mukana joku, jolle voi halutessaan höpöttää tai jonka turkkiin voi upottaa kätensä ja kaikenkaikkiaan koira vain on ihmisen paras ystävä. Joten suosittelen lämpimästi koiran ottamista, mutta teet ihan oikein kun mietit asiaa etukäteen kaikilta kanteilta. Uskon kuitenkin, että kun pentu on saapunut kotiin ja olette tutustuneet toisiinne, elämä muotoutuu vähitellen sen asian ympärille, että perheeseen kuuluu nelijalkainen jäsen, joka rajoittaa joitakin asioita ja tekemisiä, mutta toisaalta antaa hurjan paljon enemmän kuin ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, mä tykkäsin sun kommentista jo siellä suden hetkessä. :) Kiva kuulla, ettei omakotitalo maalla ole ainut paikka jossa koira voi pysyä järjissään. Meillä on aika pieni tontti, joten mitään jättitarhaa tähän ei saa, mutta tarhan kuitenkin.

      Allergiaa on meillä molemmilla. Yleensä reagoin koiriin, mutta kun kävin näihin tutustumassa ja erityisesti yritin hieroa kaikkea naamaani, ei tullut mitään. Mies on myös väittänyt että tämä on joskus koirakohtaista, mutta tiedä siitä sitten.

      Tuntuu että näiden muutamien postausten perusteella joko herkästi suositellaan että ota koira tai ehdottomasti älä ota, ja itse kuitenkin jatkan jahkaamista, joten on hirmuisen mukava kuulla että jonkun mielestä pidempikin pohdinta voi olla hyväksi. Jos meille pentu tulee, uskon sen kuitenkin menevän juuri niin kuten viimeisissä lauseissa kuvaat.

      Säännöllinen retkeily tekee myös mun mielenterveydelle ihmeitä :D

      Poista
  8. Koirapohdinnat vaan jatkuu... Tietäisin paikan, josta voisi olla useampikin alaskalainen tarjolla. (Joo, ei ole siperialaisia, mutta onko sillä nyt oikeasti mitään väliä?) Vanhoista ja kokeneista aina jo vetäneisiin vuotiaisiin. Saisi varmaan edullisesti ja kun ottaisi pari toisilleen jo tuttua koiraa, niin viihtyisivät paremmin. Laumaeläimiä kuitenkin. Toivottavasti helpottaa päätöksentekoa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkuu jatkuu !

      Melkosta aivopesua sullakin! :D

      Poista
    2. Mitä aivopesua? :D Koetan vaan olla avuksi. Ja aika varmasti siellä olisi joku vanha sippe-rouvakin saatavilla (johtaja-ainesta, jos oikein muistan).

      Poista
    3. Juu, juu :D

      Mullapa on seuraava koiratapaaminen jo sovittu. Silloin ohjelmassa huskyn hieronta naamaan, aka prick-testi vol 2.

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |