Retkeilypalvelut Etelä-Karjalassa

12.4.2014

Kotikulmilla on paljon hoidettuja laavuja, joissa on mukava käydä. Näin laavun käyttäjänä mulle ei ole erityisen selvää kuka laavuja hoitaa. Osaa käyttämistäni laavuista hoitaa kaiketi läheinen kyläyhdistys, osaa kunta tai säätiö tai vastaava. Osaan on saatu rahoitusta EU:lta ja mistä milloinkin. Tiedän käyttäväni jonkun yksityisen maata laavuillessani, ja olen toki näistä palveluista hyvin kiitollinen. Ulkopuolisen rahoituksen, virkistysaluesäätiöiden ja palkollisten lisäksi laavuja huoltaa varmaankin iso liuta vapaaehtoisia ihania ihmisiä, jotka haluavat pitää paikat kunnossa. On ikävää, etteivät kaikki kunnioita toisten työpanosta, maata ja valmiiksi tehtyä palvelua laavuineen ja polttopuineen, vaan roskaavat ja sotkevat paikkoja.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö haluaa tänä vuonna keskustella Etelä-Karjalan retkeilypalveluista. Aiheeseen pyydetään ottamaan kantaa fb:ssä tai heidän bloginsa puolella, joissa molemmissa keskustelu on kovin vaisua. Johtuneeko se siitä, ettei tiedotus näistä asioista hoidu oikein mitenkään vai siitä, että tulleisiin palautteisiin vastataan tyyliin "kiitos mutta ei, ei ja ei"? Kommentin kirjoittaminen kumpaankaan ei ole järin houkuttelevaa, joten kirjoitan kommenttini tähän. Miksikö? Koska mielipiteeni on hyvin pitkä, ja varsinkin fb:n puolella Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminta on ihan pöhköä. Tässä muutama esimerkki:

Asenne "retkeilijät ei vaan osaa":

Tiedotuskampanja luontoa ja toisia retkeilijöitä kunnioittavasta RETKEILYKULTTUURISTA on lähtenyt käyntiin Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa.

Retki-isännät paimentavat patikoijat oikeille urille.


Retki-isäntä lähtee tänään liikkeelle ainakin Satamon suuntaan. Kesän aikana tavoitteena on tehdä täsmäiskuja hyvän retkeilykulttuurin edistämiseksi - ympäristön siistinä pysymiseksi ja kaikkien viihtyisyyden ylläpitämiseksi retkikohteissa.

Anna mä arvaan; Retki-isäntä on joku keski-ikäinen vatsaa kerännyt mies, joka tulee mulle kertomaan että roskat siivotaan ja tehdään tilaa muille? Onkohan retki-isäntä liikkeellä kesälauantaisin kello 23 jälkeen? Silloin ei puhuta enää retkeilyneuvonnasta. Se on nuorisotyötä.

Toimiikohan yleinen syyllistäminen hyvin tiedotustapana? Esimerkiksi näin:

Mistä noita (roska)säkkejä tulee? Kiitos Roopen pojille, ettei niiden sisältö ole enää meidän saarissa.

Mistä näitä hölmöjä tulee?

Syvä paheksunta Päihäniemessä juhannuksena riehuneille sotkijoille. Alue on nyt siivottu, ja vessanovia ym korjaillaan vielä.

Säätiön mielestä retkeilijät ovat yleisesti ihan uusavutonta sakkia:

Käytä puita sen verran kuin tarvitset. Pilko ensin pieniksi.

Lappeenrannan satamaan ajettu rata houkuttelee lähtemään Karhusaaren laavulle. Luistellen, potkutellen tai kävellenkin pääsee, mutta varo mahdollista liukkautta.  (Ai jäällä vai?)

Onkohan säätiöllä vähän katkeruutta ilmassa:

Saimaa ei tällä kertaa päässyt (vuoden retkikohde)finalistien joukkoon. Raadin kriteereistä ei ole tietoa. Kyllä Saimaallakin on mahdollisuuksia erilaisiin retkeilyaktiviteetteihin ympäri vuoden!


Joten hyvät ihmiset siellä säätiössä. Teette arvokasta työtä, mutta olisiko nyt järkevintä laittaa sekä someosaaminen että yleinen asenne kuntoon? Jos näitä asioita yrittäisi viedä eteenpäin positiivisuuden kautta, tiedotus menisi varmasti paljon paremmin perille. Itse joskus kävin säätiön fb-sivuilla ja totesin että toiminta on ihan kummallista, ja koska retkeilijöitä näytetään pitävän aivan tyhminä, en viitsinyt sen enempää seurata säätiön uutisia. En pidä itseäni tyhmänä retkeilijänä, joten miksi mä seuraisin typerille, osaamattomille retkeilijöille suunnattua haukkumiskampanjaa?

Ja sitten poiminta vielä blogista:

Miten saadaan retkeilypalvelujen käyttäjät entistä enemmän mukaan vastaamaan ylläpidosta? Osallistumalla rahoitukseen?

Eli ensin mua, retkeilijää ja laavujen suurkuluttajaa, pidetään typeryksenä mutta rahat ja ilmainen työpanos halutaan kuitenkin. Toinen mielenkiintoinen veto on oman, palkallisen ajatustyön ulkoistaminen. Kas näin:

Miten tavoitetaan parhaiten retkeilijöitä myös maastosta, vaikkapa Ruokolahden retkeilyreitin laavulta? Vastaisitko, jos laavulla olisi pyyntö vastata verkkokyselyyn? Millaisia porkkanoita tarvitaan vastausten saamiseksi? 

Ja sitten omat palautteeni retkeilypalveluista Etelä-Karjalassa: Kartat perkele niistä laavuista. P-paikan osoite olisi myös kiva. Koitapa jostain kuuklemapsista ensin haarukoida haluamasi laavu, ja sitten etsiä mikä tie sinne menee. Joidenkin laavujen P-paikoille on sanalliset ajo-ohjeet, joita seuraamalla saattaa hyvällä tuurilla löytää P-paikan. Onko tavoitteena se, että kukaan ei löydä, kukaan ei roskaa?

Nykyään meidän porukka käy lähinnä samoilla laavuilla. Niillä, joiden sijainti ollaan joskus onnistuttu paikallistamaan. Lähintä osoitetta, viittoja, reittimerkkejä ja muita koordinaatteja ei tarjota oikein missään järkevästi. Jossain kartassa on neliökilometrin kokoinen läntti, että laavu on tuossa. Miten sinne pääsee valtatieltä, jää sitten oman sinnikkyyden varaan. En tarvitse via ferrata -reittiä laavulle, mutta joku järkevä sijaintikoordinaatti olisi kiva. Vaikka hyvä kartta.

Esimerkki reitistä ja kartasta.
Tämä karttaesimerkki on aivan loistava. Siitä on monta eri versiota, riippuen siitä mitä kautta satut klikkaamaan. Osassa näköalapaikan kohdalla ei ole mainintaa näköalapaikasta. Tässä kartassa ei ole mainintaa siitä, että tuolla paikalla on kota ja laavu. Sillä kartalla missä on merkitty kota, laavu ja näköalapaikka, ei ole merkitty reittiä. Ollaan käyty tällä laavukodalla kymmenisen kertaa. En ole koskaan huomannut, että kodalta voisi lähteä jotain polkua pitkin myös kohti Partalantietä! Koittakaapa muuten suunnistaa tällä kartalla, sillä muuta ei ole saatavilla. Reitistä päästäänkin taas uuteen ongelmaan; siihen, että reitistö menee suurelta osin tietä pitkin. Mitä hienoa siinä on?

Hyvän palautteen antaisin Pöröpeikon polusta. Se on tehty maastoon niin, että kaikki hienoudet osuvat reitille. Jos siis ensin satut löytämään lähtöpaikan.

Ruokolahden yms. alueista meillä on kartta. Sitä ei käsittääkseni saa enää mistään, koska painos on myyty loppuun. Jos nyt kuitenkin onnistui aikanaan saamaan kartan, ongelmana on, että kartta on jaettu yhdeksälle sivulle, se jatkuu aivan pöljästi sivulta toiselle ja karttamerkit on aivan mitä sattuu. Peltotie jonka keskellä kasvaa ranteen paksuista pajua, on merkattu karttaan saman paksuisella viivalla kuin asvaltoitu kaksikaistainen tie. Huitaisin tällä kartalla puoli kilometriä ohi eräästä laavusta, joka melkein näkyy tielle (jos tiedät missä se on). Viitoitusta ei ollut sen enempää laavulle kuin risteyskohdissakaan.

Reittien hoidossa olisi myös parantamisen varaa. Osa on niin rehottunutta heinäistä pusikkoa, ettei läpi pääse. Kotiinviemisiksi sain punkin. Saman reitin toinen osa voi olla erittäin hyvin hoidettua, ja muutos voi tulla aivan yhtäkkiä. Vaikka kunnan rajalla. Yhdellä laavulla puita on hyvin, toisella on pyöreä paksu ranka ja tylsä saha, kolmannella ei mitään. Se, kuka hoitaa mitäkin ja miten hyvin, selviää vasta maastossa. Tasalaatuisuuteen ei todellakaan voi luottaa.

Jos tarkoitus on blogilla herättää keskustelua, olisi asiallista edes pikkuisen nähdä vaivaa sen eteen. Vähän panostetaan ulkonäköön, kerrotaan etusivulla koko homman funktio, katsotaan ettei kuvat mene puolittain tekstin päälle. Ja sitten mainostetaan blogia ja ollaan aidosti vuorovaikutteisia.

Arvaan jo etukäteen minkälaisen vastauksen saan. Se menee näin: Kiitos palautteesta, mutta meillä ei ole rahoitusta karttoihin. Kiitos myös muusta palautteesta, mutta nämä epäkohdat ovat jo tiedossa.

Missä on blogi josta on kyse? Netissä. Etsikää itse.

14 kommenttia :

  1. Olet niin oikeassa. Minä taidan olla melkeinpä ainoa, joka on erehtynyt sinne nimeltä mainitsemattomaan blogiin kommentoimaan.

    Koin hiljattain taas klassisen esimerkin siitä, millaista retkeily täälläpäin on. Luin lehdestä, että Luonnonperintösäätiö on ostanut Imatran läheltä metsäalueen, jossa on hieno kallio. Se oli merkitty karttaan ihan asiallisesti, mutta jutussa mainittiin myös alueella oleva hiidenkirkko, joka on "paikallisten tuntema" vaelluskohde. Noin puolen tunnin googlettelun jälkeen löysin joltain luontoharrastajien retkisivulta viittauksen luontopolkuun, jonka ilmeisesti oli tarkoitus mennä kyseiselle hiidenkirkolle ja jollekin laavulle. Toinen puoli tuntia kului siihen, että päättelin reitin lähtöpaikan sijaitsevan erään metsästysmajan parkkipaikalla. Pääsimme viimein reissuun - tietysti vain todetaksemme, että ei siellä mitään oikeaa luontopolkua ole. Tarvoimme ryteikön ja hakkuuaukon läpi kalliolle, joka oli sinänsä ihan hieno, mutta kokonaisuutena retkestä jäi aika tylsä maku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tuo on niin tuttua! Mä olen myös jostain saanut vihiä että jossain on laavu, ja sitten käyttänyt ihan tuhottomasti aikaa googlailuun, tietojen yhdistelyyn ja etsiskelyyn. Se on niiiiin turhauttavaa. Pidän vielä itseäni ihan kunnollisena retkeilijänä, eli en roskaa, siivoan jälkeni, teen tilaa myös muille, teen kiehiset ja puutkin valmiiksi seuraavalle. Jos laavuja on tarkoitus piilotella vandaaleilta, niin mä en kuulu siihen kohderyhmään.

      Jotenkin mua turhauttaa, että ensin tehdään suurella vaivalla laavut ja reitit, ja todennäköisesti saadaan siihen rahoitustakin. Sen jälkeen ei kerrota kenellekään muulle missä ne on! Eikös se jo lähentele jonkinlaista väärinkäyttöä tai petosta..

      Poista
    2. Niin ja vielä, eksyin lukemaan säätiön toimintakertomusta. Niillä on olemassa jonkinlainen retkiopaskirja, jonka myynti on takkuillut ja jota on varastossa yli 1000kpl koska markkinointiin ei ole resursseja. Oikeesti.

      Poista
    3. Hei Paula, kiitos kommentistasi 'Retkellä Etelä-Karjalassa' -blogiin. Se oli oikein ilahduttavaa, sillä olemme harmissamme että tuo blogi ei ole saanut julkisuutta. Se on meille blogin pitäjille ensimmäinen, joten vasta opettelemme. Tarkoituksemme on saada avointa ja rakentavaa keskustelua, jota voimme välittää myös kuntapäättäjille.

      Marika, syytös väärinkäytöksestä tai petoksesta on aika kovaa kieltä... Olen lukenut tätä kirjoitustasi todella ajatuksella ja miettinyt miten virkistysaluesäätiön fb-sivujen päivityksistä voi tulkita katkeruutta ja kaikkien retkeilijöiden syyttelyä, se ei varmasti ole tarkoitus. Mietin uskallanko vastata yhtään mitään, kun kaikki voidaan ymmärtää päinvastoin tarkoitusta. Some-viestinnässä on tosiaan vielä opiskeltavaa.

      Poista
    4. Heippa, ja kiva kun löysit tänne! Itse haluaisin lukea tämän alueen retkeilystä valikoivasti ja kootusti kaikki hyvät uutiset. :) Se, että laavuilla ja muuallakin on törppöjä, on valitettavaa ja surullista. Pointtini oli se, että ne jotka tuota tekevät, eivät lue säätiön tai minkään muunkaan tahon uutisia aiheesta. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta, eikä sitä porukkaa tavoita järkevästi mikään muu kuin poliisi ja ulosottomies. Itse olisin näistä ilkivalta- ja roskaamistapauksista mieluusti lukenut vain tiedon jos joku alue on ilkivallan takia poissa käytöstä, ja vastapainoksi tuhat positiivista asiaa retkeilyyn liittyen. Ymmärrän hyvin (varsinkin puhelumme jälkeen) että resursseja kaikkeen mitä minä retkeilijänä tänne haluaisin, ei yksinkertaisesti ole. Se on valitettavaa. Jos tällä räyhäämiselläni saan edes jonkun kirstunvartijan huomaamaan asian, on se kannattanut.

      Retkeilijät ovat mielestäni varsin hyvin perillä yleisistä käyttäytymissäännöistä, puunkäytöstä ja muiden huomioimisesta. Mitä kauemmas tiestä mennään, sitä valistuneempaa porukkaa siellä liikkuu. Jotenkin pidän näitä valistuskampanjoita vähäarvoisempina, kuin esimerkiksi karttoja ja reittiopasteita (jotka siis ihan omanapaisesti tänne haluaisin).

      Väärinkäytösasiaa ei kannata jäädä miettimään. Olisi ehkä pitänyt laittaa joku veikeä hymiö perään, niin sen heiton perimmäinen tarkoitus oli tullut paremmin ilmi. :)

      Blogiin mulla olisi ihan konkreettinen parannusehdotus: Laittakaa etusivulle lyhyt kuvaus aiheesta tyyliin miksi, mitä, kenelle ja kuka, jotta sivuston tarkoitus tulee heti selvästi ilmi.

      Poista
  2. Ne vandaalit ovat ilmeisesti ihan varteenotettava riesa, sillä ihan tähän meidän naapuriin rakennettiin kalastajille kota, mutta se poltettiin viikko (?) valmistumisen jälkeen maan tasalle. On silti ihan naurettava ajatus, että minkäänlainen valistuskampanja tehoaisi siihen porukkaan, jonka käyttäytyminen on oikeasti häiriöksi. Oikeasti, käyttäisivät siihen menevät resurssit kunnollisten nettisivujen rakentamiseen. Minusta vandalismi vältettäisiin parhaiten siten, että laavuja ja muita nuotiopaikkoja sijoitettaisiin enemmän kauemmas teistä (mikä muutenkin edistäisi paremmin retkeilyä pelkän autoilun sijaan...). Vandaalit eivät yleensä harrasta patikointia.

    VastaaPoista
  3. Identiteettikriisi? :D

    Vandaalit ja muut töhrijät on varmasti riesaksi, en sitä epäile. Silti täältä ulkopuolelta katsottuna tuntuu ihan käsittämättömältä, että käytetään rahaa retki-isäntiin ja muihin, kun oleellisempaa olisi tehdä kunnollinen kartta ja vaikka ne nettisivut. Retki-isännälle on varmasti ollut jotkut perustelut, mutta ne jotka sotkee ja häiriköi, ovat todennäköisesti jotain ihan muuta porukkaa kuin sitä jonka minä miellän retkeilijäksi. Häiriköihin tehoaa poliisi, nuorisotyö ja AA-kerho. Mua selvästi kaivelee tämä ylen otsikko "Retki-isäntä paimentaa patikoijat oikeille urille" :D

    Olen samaa mieltä siitä, että laavut ja muut rakennelmat voisivat olla kauempana tiestä. Toki ne on helposti saavutettavissa sitten myös pyörätuolilla ja rattailla, mutta rehellisesti sanottuna mä en ole koskaan ikinä nähnyt ketään pyörätuolilla saati rattailla laavulla. Omat lapseni olen sinne kyllä joskus kantanut. Musta retkeilyn pointti vähän vesittyy siinä, että P-paikan välittömässä läheisyydessä on laavu ja itse reitti tekee jonkun kierroksen siinä sivussa. Se on ihan hoopoa.

    Enkä usko että ne vandaalit käy netissä lukemassa säätiön paheksuntaa. Ei niitä yksinkertaisesti kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin kertoa retkeilykulttuurihankkeesta. Hanke ideoitiin vastauksena naapurimaan retkeilijöiden ilmaannuttua maakuntaamme. Kuntiin ja myös virkistysaluesäätiöön alkoi tulla palautetta paikallisilta retkikohteiden käyttäjiltä: vieraiden tavat poikkesivat siitä mihin meillä on totuttu. ELY-keskus lupasi rahoituksen, mikäli tiedotuskampanja toteutetaan koko Kaakkois-Suomen alueella, jolloin myös Kymenlaakson virkistysalueyhdistys lähti mukaan.

      Hankkeen tavoitteeksi otettiin MYÖNTEISELLÄ TAVALLA opastaa (venäläisiä) retkeilijöitä suomalaiseen retkeilykulttuuriin, ja toimenpiteiksi painettu esite, henkilökohtainen opastus (retki-isäntä, erityisesti retkisatamissa Saimaalla), monikieliset ohjetaulut retkikohteissa sekä mediatiedottaminen erityisesti venäläisille suunnatuissa lehdissä.

      Otsikko "Retki-isäntä paimentaa patikoijat oikeille urille" on toimittajan muotoilu. Vielä mainitsen, että julkisessa tiedottamisessa ei ole haluttu korostaa kampanjan kohdistamista vain venäläisiin. Toivoisin että 'oikeat' suomalaiset retkeilijät eivät tulkitse, että heitä pidettäisiin typerinä tai uusavuttomina. Olen todella pahoillani, jos tämä siltä näyttää, silloin olemme pahasti epäonnistuneet. Toisaalta esitteet on otettu myönteisesti vastaan matkailijoiden kanssa toimivilla tahoilla, myös retki-isännän kokemukset olivat myönteiset. Jäi mainitsematta, että hän keräsi palautetta lomakkeelle. Palautteiden antomahdollisuutta haluttaisiin laajentaa, mutta valitettavasti Marika näkee tämän "palkallisen ajatustyön ulkoistamisena". Eihän käyttäjäpalautetta voi millään ajatustyöllä korvata!?

      Esteettömistä retkikohteista: rakenteisiin rahoituksia haettaessa ja niitä myönnettäessä esim. ELY-keskus painottaa sitä, että kohteet ovat kaikille saavutettavissa. Tavoite ei tietenkään aina maastossa onnistu, mutta eräitä kohteita on voitu perustella tällä. Totta on, että pyörätuoliretkeilijöitä näkee todella harvoin, toivoisi että näkisi useammin. Henkilöille joiden elämä on rajoittunutta, on erityisen suuri ilo päästä joskus luontoon.

      Poista
    2. Ehkä retki-isännän uutisoinnin yhteydessä olisi voinut mainita selvemmin, että kyse on venäläisille suunnatusta käytöstapakoulutuksesta.

      Jostain blogitekstistä mulle jäi kuva, että hyviä toimintatapoja tai uusia ideoita halutaan nimenomaan käyttäjiltä. Tästä syntyi mielikuva, että niitä ei pystytä tekemään ja ideoimaan itse, kenties koska ei ole resursseja. Jos tämä päättelyketju oli väärä, niin sitten meni mulla metsään. :)

      Poista
  4. Voi että ilahduin tämän lukemisesta. Itse tilitin blogissani vähän aikaa sitten samasta aiheesta, ja tämä vähän helpottaa oloa. Ehkä tosiaan en olekaan se idiootti, Pirkanmaalla poispilattu ja uusavuton wannabee-retkeilijä, joka ei pärjää edes merkityillä poluilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luin sen! Kommentoinkin, mutta sulla taitaa olla niin suosittu blogi että hukut kaikkiin kommentteihin. :) En tiedä mistä sinne päädyin, mutta ihan vastaavia kokemuksia mullakin on. Pidän vielä itseäni ihan kohtalaisena suunnistajana, mutta jotenkin mun mielestä merkatulla reitillä ei pitäisi joutua suunnistamaan erityisen paljon. Se, ettei retkeilykarttaa esim. täältä Lappeenrannasta taida olla olemassakaan, on aika suuri miinus. Mulle ei ainakaan ole tullut vastaan.

      Itse olen retkeillyt aika paljon monessakin paikassa, ja tilanne täällä kotikulmilla on musta oikeasti informaation osalta aika heikko. En mä jaksa leikkiä salapoliisia laavujen ja P-paikkojen kanssa. Yhtä yötä pidemmät reisut tehdään ihan reilusti muualle, koska aina ei jaksa seikkailla. Siinä samalla tulen valitettavasti vieneeksi myös rahani muualle, josko se ketään täällä Etelä-Karjalassa edes kiinnostaa. Muualle meneminen on vähän harmi, sillä meillä on varmasti täällä hienoja maisemia ja hyvin hoidettuja laavuja. Kunhan ne vaan vähän vähemmällä vaivalla löytäisi.

      Poista
  5. Provosoituminen ei yleensä paljon kannata. Kiitos kuitenkin ystävällisestä vinkistä Retkellä Etelä-Karjalassa -blogin ulkoasun suhteen, nyt tuli pakko paneutua siihen.

    Tämän blogin lukijoille haluan kertoa, että kirjoituksessa nimeltä mainitsematon moitittu blogi on perustettu hyvässä tarkoituksessa Etelä-Karjalan retkikohteiden esittelyä ja kehittämistä varten. Parantamisen aihetta on paljon, myös blogissa ja tiedottamisessa, teemme parhaamme.

    Reittien ja retkikohteiden ylläpitäjille olisi suuri apu, jos aktiivisilta retkeilijöiltä saataisiin rakentavaa ja konkreettista palautetta, totta kai kriittistäkin. Toiveita ja ehdotuksia välitetään kohteiden ylläpitäjille ja selvitetään mahdollisuuksia parannuksille. Retkeilypalvelujen rahoitus tulee kunnilta, myös EU-rahoituksia hyödynnetään. Kenttä on laaja, joten yhdellä tai kahdellakaan hankerahoituksella ei pysty tekemään kaikkea valmiiksi. Työ on jatkuvaa ja loputonta, sillä kunnostettavaa tulee koko ajan lisää ja pienillä resursseilla pyristellään. Tämähän olikin jo tiedossa! ;)

    Retkeilypalvelujen ylläpitäjien tueksi tarvittaisiin rakentavaa kritiikkiä ja myös onnistumisista tietoa välittävä maakunnan retkeilijäyhteisö, joka ei sorru vain suomalaiskansalliseen mollaamiseen.

    Tervetuloa keskustelemaan reippaassa retkeilyhengessä! http://retkellaetelakarjalassa.blogspot.fi/

    Hanna Ollikainen, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että kritisoin retkeilypalveluja Etelä-Karjalassa tai tiedotusta, ei tarkoita että sortuisin vain suomalaiskansalliseen mollaamiseen. Jos yhtään tekstejäni täältä blogista lukee enemmän, huomaa sen varsin hyvin kyllä. Kritiikki nyt sattui osumaan näihin palveluihin :)

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |