Ahkion kantoa Repovedellä

1.3.2014

Hiihtolomalla täytyy tehdä hiihtoretki. Koska lunta ei ole, tehtiin sitten pelkkä kahden yön talvinen luontoretki Repovedelle. Optimisteina survottiin takaluukkuun myös ahkio, jolla neljän hengen tavaroiden kuljettaminen on huomattavasti mukavampaa kuin rinkoilla kantaen.

Alku näytti lupaavalta.


Koko matkaa ei oltu yhtä onnekkaita.

Vaikka joskus olenkin nillittänyt liiasta väkimäärästä Repovedellä, nyt ei todellakaan ollut sitä ongelmaa. Yllättyykö joku? Lämpötila oli aavistuksen miinuksella, lunta ei ollut nimeksikään ja jäätkin olivat vähän eriskummallisia vuodenaikaan nähden. Olosuhteet eivät olleet ihan perinteiset talviolot, muttei se kaiketi retkeilyä estä. Ensimmäisenä päivänä nähtiin tosin jotain liiketta Mustavuoren varaustuvalla. Muita henkilöhavaintoja ei ollut, mutta muutama auto kyllä mystisesti vaihtoi paikkaa. Hyvin rauhallista ja hiljaista, juuri sitä mitä tilattiin.

Tukikohdaksi vuokrattiin kaminallinen Mustavuoren kota. Uusi tuttavuus retkeilyssä tämäkin. Kota oli oikein siisti ja mukava, omalla aidatulla piha-alueella. Aidat on ilmeisesti laitettu siksi, että suuresta kävijämäärästä löytyy aina liikaa niitä, jotka eivät ymmärrä mitä tarkoittaa varauskota. Tällä kertaa vain linnut sirputtivat, ja ne olisivat kyllä olleet tervetulleita ihan pihallekin. Kodan varustus oli hyvässä kunnossa, kirves ihan uusi ja pannut ja vesiastiat moitteettomia. Puut kuivia. Repovedellä varsinkin Olhavan laavun puut ovat monena vuotena olleet märkää pyörylää.

Mustavuoren varauskota ja pihan luistelurata.

Koska kodan vuokrausajat ovat vähän kummalliset (iltaneljästä aamukymmeneen), ei tulopäivänä oikeastaan tehty muuta kuin räjäytettiin kamat ja paisteltiin lettuja. Kodan sai mukavasti lämpöiseksi ja uni maittoi.

Seuraavana päivänä tehtiin vedenhaku- ja eväsretkireissu Olhavalle sekä maisemaretki Mustavuoren näkötornille.


Joko kohta voi kiivetä?

400 metriä, ei paha.

Kun kävelee eteenpäin, matka lisääntyy.

Perusmaisema tornilta, muttei helmikuussa.

Matka alas on kiva jäinen ränni. Vauhti korjaa virheet.

Illalla piti täydentää vesikanisteri vielä uudelleen Olhavalla. Mieluiten oltaisiin käyty kuutinkanavalla, mutta kuutin kaivon vesi ei ole juomakelpoista. Vieraskirjassakin mainittiin veden olevan ruskeaa ja maistuvan raudan lisäksi joltakin muultakin. Itsehän jättäisin ruskean veden maistelun kokonaan väliin..

Valkealan lumettomia peltoja, lumettomia järviä ja jäätilannetta pohtiessa mietittiin mitenhän perinteisen kaukopartiohiihdon on käynyt. Kaukopartiohiihto on näemmä sellaisenaan peruttu ja siirretty pidettäväksi myöhemmin Orilammen ympäristöön. Nyt hiihtoa on suunniteltu muutettavaksi kaukopartioluisteluksi. Myös kaukopartiouinti vaikuttaa ihan realistiselta vaihtoehdolta.

4 kommenttia :

  1. Hauska nähdä Repoveden maisemia epätavallisena talvena. Itse on tullut käytyä pari kertaa loppusyksystä ja ihmisiä on ollut aina tungokseen asti. Teillähän kävi hyvä tsäkä että saitte olla rauhassa! Tuo Mustavuoren varauskota kuulostaa hyvältä, täytyypä testata joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin itse Repovedellä käymisen joskus 15 vuotta sitten. Silloin siellä oli hiljaisempaa. Nytkin on, kun valitsee ajankohdaksi esimerkiksi lumettoman helmikuun. :D

      Poista
  2. Tämä on niin kiva blogi, että! Ehdottomasti jään lukemaan :) T. Noora

    VastaaPoista

by mlekoshi