Vetoa vetokoiriin

25.2.2014

Olen hankkinut itselleni päähänpinttymän. Pakkomielteen. Typerän ja kalliin haaveen. Siperianhuskyn.

Kerrotaan nyt heti alkuun, etten pidä koirista. Koirat ovat ilman selvää käyttötarkoitusta aivan turhia. Koiralla täytyy olla joku funktio. Ymmärrän koiran metsästyskäytössä, vahtikoirana, palveluskoirana, tullissa, jonkun vanhuksen seurakoirana tai valjakkokoirana. Valjakkokoiriin tutustuttiin Huippuvuorilla, kun ei keksitty muuta tekemistä yhdelle päivälle. Mentiin sitten hieman vastentahtoisesti koiravaljakkoajelulle. Mutta se olikin aivan äärettömän kivaa! Koirat lunastivat paikkansa vetämällä mua pulkassa. Kelpo koirat.

Vetokoiria, ei puhtaita siperialaisia.

Vuh vuh, joko mennään?

Nyt vuoden jälkeen tämä asia tuntuu hieman leviävän. Siperianhuskysta on nyt raahattu kirjallisuutta kotiin. On vetokoirakirjaa, pentukirjaa, yleistä koirakirjaa, koiran koulutuskirjaa, on käytetty googlea. Eikä tämä mene ohi! Tässä vaiheessa on myös tarpeen kertoa, että meillä molemmilla on allergiaa. Toisella vähemmän, toisella paljon enemmän. Asutaan kaupungin keskustan tuntumassa pienellä tontilla, mutta omakotitalossa sentään. Siinä keskeneräisessä. Koiran pitäisi varmaankin asua ulkona. Siperianhusky ei ole onnellinen yksin, vaan se tarvitsee kaverikseen toisen huskyn. Valjakkohuviajelu olisi toiveissa, mutta kahdella koiralla ei vielä kummoisia ajella. Eikä täällä ole luntakaan. Eikö näillä faktoilla jo kannattaisi kuopata kaikki haaveet?

Koira nojaa. Jos siirtyy, kaatuuko se? (lämpötila jotain -28)

Miestä (kuvassa) kiinnostaa kaiken muun ohella mitä se pentu maksaa. Kustannukset Siperianhusky - Rekikoira -kirjan mukaan (vuodelta 2003, kaiken varmaan voi jo tuplata):

Siperianhuskyn pentu 250e
Kaulapanta, talutin ja leluja 35e
Tottelevaisuuskoulu 55e
2. tottelevaisuuskoulu 55e
3. tottelevaisuuskoulu 55e
Psykiatrista neuvonantoa 350e
Naapurin kissan eläinlääkärilasku 280e
Piha-aidan korotus 320e
Materiaali pienen harjoituskärryn rakentamiseen 285e
(vain nähdäksesi haluaako se todellakin vetää)
Materiaali pieneen yhden koiran rekeen 85e
(se kuulostaa hauskalta)
Toinen siperianhuskyn pentu 500e
(hän tarvitsee seuraa)
Kolmas siperianhuskyn pentu 550e
(kolmivaljakko olisi kiva)
Uusi reki 420e
(ensimmäinen oli liian pieni)
4., 5., 6., 7. ja 8. siperianhuskyn pentu 2500e
Auto ja kuljetuslaatikot koirien kuljettamiseen 21000e
Pelastautuminen lumivyöryn alta 120e
Muutto maalle 75500e
Kennelin rakentaminen kahdeksalle koiralle 3000e

Yhteensä 105 360e


Mitä luulette, tuleeko kauppoja?

27 kommenttia :

  1. Tottakai tulee, kuka nyt koiraa hankkiessa kustannuksista välittäisi.
    Koirahan on ihmisen paras ystävä.
    Sitäpaitsi vaelluksella koiran avulla voi aiheuttaa kateutta toisille vaeltajille, kun koira viekin sinut tai sinun tavarat ja koirattomat hoitaa vetohommat aivan itse

    VastaaPoista
  2. Koira on ihmiselle niin uskollinen ystävä, että kuulostaa aika kurjalta hankkia se vain käyttötarkoitusmielessä, jos ei edes koirista tykkää... Tuosta sun loppulaskelmasta päätellen voisi kuvitella, että koiran hankkimatta jättäminen on kaikille hyvä päätös ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tässä meni nyt pointtini iloisesti ihan ohi, muttei se haittaa. :)

      Poista
    2. No kai sun pointin voi niinkin ymmärtää, että olisit tarjoamassa koiralle hyvää kotia, koska olisit valmis panostamaan siihen rahallisesti noinkin paljon sun listauksen perusteella, ainakin huumorimielessä... Mutta eläimen funktio särähtää mulle ikävästi korvaan...Mitä sitten kun käyttöarvoa ei enää ole, niin joutaako eläin "roskiin" tai heitteille? Niinkuin monet metsästyskoirat, ravihevoset yms. Varsinkin täällä Espanjassa eläinten heitteillejättö on ihan kammottavaa katseltavaa :( Tiedän koska olen tehnyt töitä paikallisessa eläinsuojelujärjestössä ja nähnyt/kuullut niitä surkeita kohtaloita...

      Mutta tosiaan, koirahan taitaa olla monessa mielessä jalostettu ihmisen tarpeisiin, joten kai siitä voi olla tykkäämättäkin, jos vain eläin on tyytyväinen ja siitä pidetään hyvää huolta aina loppuun saakka :)

      Poista
    3. Tässä on ihan mielenkiintoinen näkökulma lemmikkikeskusteluun. ;)

      Onko ihmisellä oikeus omistaa elävä olento ja määrätä sen käytöstä (käytös, ei käyttö) ja päättää sen hyvinvoinnista (toivottavasti valistuneesti eläimen hyvinvoinnin eduksi) vain koska haluaa lemmikin? Koska lapset haluaa kesäksi kissan mökille? Koska haluaa söpön otuksen, jonka voi pukea omaa tyyliä täydentämään? Koska kaipaa sisältöä elämäänsä? Entä harrastusmielessä? Jos haluaa uuden harrastuksen? Tai ansaintamielessä? Jos haluaa olla vaikkapa koiravaljakkoyrittäjä? Toki yleensä kaikissa noissa homma lähtee rakkaudesta eläintä (yksilöä, lajia tai yleensä) kohtaan, mutta kuitenkin. Ja millä perusteella on sitten oikeus päättää elävän olennon elämästä ja kuolemasta (lihansyöjät, käsi sydämmelle)? No, meneepä vakavaksi...

      Itse kannatan sitä, että eläimellä pitää olla jokin "tarkoitus". Se voi olla vaikka agilityn harrastaminen, mutta jotenkin koen ajatuksen elävien olentojen pitämisestä omana omaisuutenaan vain koska tahtoo jotenkin tyhjäksi... Tietysti jos se antaa sisältöä elämään, saa liikkumaan, auttaa jaksamaan, jne. niin sitten se "haukkuu paikkansa".

      Nimim. Lihansyöjä perheestä, jossa on metsästyskoiria ja kausitöissä husky-hommissa.

      Poista
    4. Olen huomannut, että tilaisuuden tullen koira valitsee koira- eikä ihmisseuran, niin että se siitä "ihmisrakkaudesta". Toisaalta olen havainnut, että sen ajatus- ja tunne-elämä ovat hyvin monipuoliset ja herkät, ja joskus sen katsoessa silmiini melkein pelästyn: hyvä luoja, kohta se puhuu!
      Koira rakastaa tehtävien suorittamista ja tekemisen puutteessa ikävystyy ja voi muuttua todella hankalaksi tuholaiseksi.
      Lemmikin virkakin voi olla tärkeä, mummo hoitaa kissaa ja kissa mummoa. Koiraa taluttaessaan yksinäinen saa juttuseuraa.
      Enpä ole tuota omistamisoikeutta aiemmin miettinyt, enkä osaa vieläkään siihen mitään sanoa. Olen sitä mieltä, että vanha ja sairas eläin pitää lopettaa nopeasti ja kivuttomasti. Muutoin kannatan ehdottomasti hyvää hoitoa ja lajille sopivaa elinympäristöä ja toimintaa, mutta kukapa ei?

      Mutta kyllä ihmisen pitää löytää kumppani ja elämänsä pääsisältö toisista ihmisistä, ei kaikkea rakkauttaan voi panna koiraan ...
      Tulikohan nyt sekava sepustus ...

      Nimim. lihansyöjä metsästäjän rouva eli Eila S )

      Poista
    5. Juu täältä voi sitten tulla pelastamaan huskyn roskiksesta kun se ei enää jaksa vetää mua pulkassa.

      Mummon kissalla on selvä funktio. :) Mä en kuitenkaan itselleni ottaisi seurakoiraa, koska mä en tarvitse erityisesti seuraa. Pulkkaa vetävä tai tonttia vartioiva koira on aivan eri juttu. Tonttia meillä vartioi naapurit ihan ilmaiseksi, mutta pulkkaa ne ei suostu vetämään.

      Täytyy nyt tähän sivuun vielä mainita, etten pidä myöskään lapsista. Nämä omat lapset on ihan kivoja ja niiden kavereissakin on ihan vekkuleita tyyppejä, mutta jos joku kysyy että pidänkö lapsista, niin vastaus on EN.

      Poista
  3. :D
    Laskelman teko etukäteen on hyvä perusta mille tahansa hankkeelle.
    Olet ehdottomasti oikeassa siinä, että koiran on saatava tehdä sitä, mihin se on jalostettu, muuten siitä voi tulla onneton ja vihainen koira.
    Koiran käyttäytymistä pitää myös ymmärtää syvällisesti: koira ei ole ihminen, vaan koira. Opit kyllä pitämää koirastasi, jos minäkin sen olen oppinut. Dreeverimme pääsee oikealle metsälle ja on muuten kiltti, valpas, älykäs ja rauhallinen seuralainen.

    Hanki ihmeessä.
    Terv. Eila S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaapa olisinko ottanut tuon miehen jos olisin tiennyt miten kalliiksi se tulee.. :D

      Poista
  4. Luottokortti mainosta mukaillen... "oma koiravaljakko: priceless" :)

    Eihän tuo ole lainkaan typerä haave. Ei kun siis suunnitelma. Jossain neljännen koiran jälkeen tulee sitten ajankohtaiseksi uusi asunto jossain missä lumet riittää pidempään, mutta ei sitä vielä kannata miettiä (tai markkinoida miehelle). Kahdella koiralla auttaa jo kivasti kahta hiihtäjää tai vetää pientä "potkukelkkaa". (Tuolta löytyy juttuja hiihtoretkeilystä koirien kanssa ja myös hyvä tilannekatsaus siihen mihin päädyt kun homma lähtee lapasesta: http://tunturimuija.blogspot.fi/)

    Sen verran haluaisin kuitenkin sanoa, että aloita suoraan alaskun huskyillä. Ne on kaikinpuolin, no, parempia. Joskin minä olen puolueellinen tässä asiassa kun alaskalaiset vaan on parempia. Mutta tiedän monen vaihtaneen siperialaisista alaskalaisiin, mutten ole kuullut kenenkään tehneen toisinpäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitääh, mikä suunnitelma? :D

      Oliko sulla jotain oikeita perusteluita sille, miksi pitäisi vetää sekarotuisilla vetokoirilla? "Koska se on vaan parempi" on aika heikko perustelu.. :D

      Poista
  5. Rekikoirista mulla ei ole kokemusta, joten rotuvalintaan en ota kantaa. Pääasia että katsoo huolella mistä ottaa pennun. Eli asialliselta kasvattajalta, joka on kiinnostunut koiriensa hyvinvoinnista ja hoitaa asiat niinkuin pitää, kertoo pentujen vanhemmista (ja ainakin emän pitää toki olla nähtävillä) ja niiden hyvistä ja huonoista puolista avoimesti ja on myös kiinnostunut siitä mihin kasvattinsa myy. Mutta laskelma kuulostaa kutakuinkin realistiselta. Ei se koiranpito mitään rakettitiedettä ole, joten jos sille tuntuu niin antaa mennä vain. Kun on maalaisjärkeä (jota voisin kuvitella retkeilevillä ihmisillä olevan) ja halua ja kykyä ottaa asioista selvää niin sillä pääsee jo pitkälle. Loput oppii sitten kantapään kautta. Mun kolmesta koirasta yhdelläkään ei ole mitään erityistä tarkoitusta, vaan ne on kaikki otettu periaatteella "mutku mä haluun". Hyvinpä nuitten kans on pärjätty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kasvattajapointti on hyvä. Kaikenlaisia huijareita on kaiketi liikkeellä, myös huskypiireissä.

      Poista
  6. Lähtökohdat ja kustannuslaskelmat näyttäisivät olevan hanketta vastaan. Mutta mitä tapahtuu kun tunne voittaa järkisyyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään että tapahtuu kummia :P

      Poista
  7. Voin sanoa että olet(te) vaarallisilla vesillä! :) Terveisin vain sen yhden huskyn ja vielä kerrostaloon hankkinut, jolla lauma vain jotenkin kasvoi yhdellä ja sitten kolmannella ja sitten piti muuttaa maalle ja laittaa koira-auto jne. :) Eli tuo pitää kyllä paikkaansa! Ainakin jos valjakkourheilu kiinnostaa, ja kyllä se alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa sitä yhdenkin huskyn omistajaa. Sanoisin että kolmella alkaa jo pärjätä, mutta neljä on hyvä ja kuusi vielä parempi. Jos olet oikeasti kiinnostunut huskyn hankkimisesta niin annan mielelläni neuvoja esim. kasvattajien suhteen!

    Ja huskyhan sen pitää olla, eikä mikään alaskalainen! ;) Jos kisoihin meinaa niin siitä vain heti alaskalaisiin, mutta kyllä hyväsukuinen siperialainen voittaa alaskalaisen mennen tullen ja palatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaralliset vedet todellakin. Näin mä olen kuullut, että yhden jälkeen tulee automaationa toinen ja sen jälkeen pari lisää. Mä voin kyllä hartaasti vakuuttaa, että kaksi olisi meille maksimi (no ehkä kolmaskin menee, jos se syö vähän ja on muutenkin huomaamaton). Ei kerrota tästä miehelle. Ei olla edes muuttamassa maalle, sillä tässä keskustassa on oikein kivaa ja kiipeilyseinää on vaikea ottaa mukaan.

      Tässä vaiheessa oon eniten kiinnostunut tiedon keräämisestä. Aika monta kirjaa on tuossa työn alla ja kohta voisi ns. lähteä potkimaan renkaita. ;) Josko jostain löytyisi viisas huskyihminen joka kertoisi kaiken tietämänsä, jotta päätöksenteko suuntaan tai toiseen olisi mahdollista..

      Poista
    2. Eikös otsikossa kyselty alunperin vetokoiria eikä huskyjä? ;)

      Mutta rotuvalinta lienee ihan makuasia (ja vähän käyttötarkoitusasiakin). En osaa oikeasti ottaa siihen vakavasti kantaa. Itse pidän enemmän alaskalaisista: on enemmän valinnanvaraa niin fyysisten ominaisuuksien kuin luonteekin suhteen. Uskon, että käyttötarkoitukseen parhaat koirat syntyvät jalostamalla käyttötarkoitukseen ilman muita rajoitteita. Mutta tietysti jos jostain syystä haluaa sipen, niin sippe on silloin sipein vaihtoehto. Onhan jotkut sitäkin mieltä, että samojedit on parhaita vetokoiria... Mutta toisaalta alaskalaisilla taitaa olla keskimäärin kovempi suorituskyky (varsinkin huipulla, montako isoa kisaa on viime vuosikymmeninä voitettu sippe-valjakoilla?) ja sieltä löytyy aivan loistavia luonteitakin. (Mutta niin varmasti myös sipeistä, niistä vaan on vähemmän kokemusta, jolloin helmiä osuu tilastollisestikin kohdalle vähemmän.)

      Poista
    3. Muttakun mä en halua mitään luppakorvaa oli se miten kova vetokoira tahansa ;) Siperialaisen ulkonäkö miellyttää, ja onhan ulkonäöllä nyt herranjestas väliä! Ei tarvitse olla kylän kovin vetokoira, riittää että on hyvä vetokoira.

      (ja jos nyt laitetaan siperialainen ja mikä tahansa rakki vierekkäin, tunnistan todennäköisesti molemmat koiriksi mutten yhtään sen enempää.)

      Poista
  8. Oletko lukenut Siperianhusky - valjakkoelämää? http://www.siperianhusky.fi/tarvikkeet/tarvikkeet/Seuratuotteet.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on ollut lainassa. Lisäksi mulla on menossa Siperianhusky -rekikoira ja niitä yleisiä koirakirjoja. Olisiko vinkkiä vielä muuhun hyvään huskykirjaan? Riittää että olisi tietoa rodusta, ei tarvitse olla valjakkokirja.

      Poista
  9. Tervehdys,
    Suosittelen parinpäivän tutustumista valjakkourheilu/ ajo perheessä. Sen parin päivän jälkeen tietää onko se oma juttu.

    T: Juha Romppanen 10 Siperian Huskyn omistaja ja Suomen valjakkourheilijoiden liiton Pj. Www.vul.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä ja vinkistä. Mä en ole vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, voiko meille ylipäätään tulla koiraa. :D Ei ehkä ainakaan kymmentä, mutta jos pari edes. Oon tosin kuullut huhua että lukumäärä voi lähteä lapasesta..

      Jos tämän haluaa etenevän, niin pitäisi ihan oikeasti lähteä tutustumaan vetokoiriin. Ei vaan taida tässä ihan naapurissa sellaista harrastajaa asua, ja kynnys soitella jollekin randomhuskyihmiselle on aika korkealla. Olisko tiedossa ketään, joka puolimielellään näyttäisi kaupunkilaistytölle mikä on koira? Neljä tassua ja kuono?

      Poista
    2. Miun mielestä voi toki hankkia yhden Huskyn ja jäädä siihen. Siitäpä on sitten vaelluskaveria ja ahkion vetäjää pitkäksi aikaa. Sitten piirit on pienet ja äkkiä tutustuu ihmisiin lajin ympärillä jolloin voi käyttää sitä omaa koiraa muiden valjakoissa juoksemassa, jos haluaa.
      Esimerkiksi meille saa tulla tutustumaan rekikoiriin ja saapi soittaa. Itellä alkoi homma hiihtokaverista ja nyt tähtäin Finnmarkslopetille ;)

      Poista
  10. Alaskanhuskythan eivät ole lähimainkaan kaikki luppakorvia, niitä on sprinttiluppisten ohella ihan yhtä arktista mallia kuin siperialaisiakin. Ja se nyt vain on karu fakta, että ne hakkaavat sprintistä pitkään matkaan tänä päivänä sipet mennen tullen suorituskyvyllään ja vetopäällään. Tämän voi todeta jokainen itse tutkimalla kisatilastoja.

    Minun ensimmäinen koirani oli siperianhusky juuri tuolla ulkonäköperiaatteella, mutta minäkin kuulun heihin, jotka ovat vaihtaneet siperialaiset alaskalaisiin todettuani, että sippekannassa nyt vain on keskimäärin selvästi heikommat vetopäät. Niiden kanssa kikkaileminen siitä mennäänkö se 40 kilsaa tänään vai onko se liian pitkä matka ja ovatko tähdet väärässä asennossa alkoi ärsyttää. Alaskalaisten kanssa ei ole tarvinnut arpoa mennäänkö vai ei. Ulkonäkö on tippunut prioriteettilistalla sijalle nolla ja käyttökoiran arvostus lähtee sen käyttöominaisuuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisatilastojen tutkiminen on ihan mielenkiintoista, mutta en mä sillä perusteella itselleni koiraa valitse. Tietysti haluan toimivan koiran, mutta ei mun tarkoitus ole voittaa sprintti- eikä pitkän matkan kisoja. Hienoa että olet tyytyväinen alaskalaisiin, mutta olisiko sippeläisten kanssa vika kuitenkin ollut enemmän koulutuksessa kuin tähtien asennossa? Ajattelin vaan.. :)

      Poista

by mlekoshi