Jäätikkökurssi Kebnellä

1.2.2014

Tämä on monelle retkeilyä harrastamattomalle sarjaa "epänormaalit kesälomakohteet". Jostain syystä sain töissä kummeksuvia katseita kun ilmoitin lähteväni heinäkuussa viikoksi jäätikölle, kun kotimaassa oli +30 astetta lämmintä.

Tällä kertaa meille oli se kopterikyyti josta jo aiemmin haaveilin! Hypättiin kopteriin Nikkaluoktassa ja meidät tiputettiin Storglaciärenille.


Vähän jo jännittää.


Lintuperspektiivi, kelpaa.


Leiri pystytettiin jäätikölle. Se näkyy kuvassakin, nuo mustat pisteet.

Leiristä tehtiin päiväretkiä milloin minnekin. Välillä harjoiteltiin köysistötoimintaa, välillä railosta pelastautumista, jääkiipeilyä, erilaisia pelastustekniikoita, välillä vähän solmuja, vähän sitä ja tätä.


Prusikit käyttöön ja railosta omin avuin ylös.

Utua ja usvaa..


Hak hak.


Maisemavessa.

Siis tämä vessa-asia! Kaikki mitä tuot jäätikölle, viet myös pois. Tuo pönttö on ihan vaan paskapönttö. Sen vasemmalla puolella oleva rakennelma on mun wc:n seinä. Vähän yksityisyyttä kitoos. Joo naura vaan siellä! Hauskuus tässä on se, että lumi sulaa jäätiköllä heinäkuussa sitä vauhtia, että teltan saat asetella joka päivä paremmin, koska ympäröivä lumi häviää. Toki myös vessan seinä suli joka päivä onnettomaksi töyrääksi ja lumi jalkojen alla muuttui melkoiseksi sulamisvesipuroksi. "Et sä sitä montaa päivää jaksa uudelleen rakentaa, ei oo muutkaan jaksaneet". Hmm jaahas, enkö? Ei nyt olla turhan tarkkoja mistään, mutta kusella käyn kyllä niin ettei hanuri niin räikeästi muille vilku. Niinpä vessareissuille piti ottaa aina lapio mukaan, mutta sepä ei haittaa. Ja tuntui kelpaavan vessa muillekin.. (myös sille joka teki isompia jätöksiään tuonne, kiitos vaan hyi)

Tällä reissulla Kebnekaise tarjoili taas parastaan. Välillä oli aivan unelmakeli, aurinko paistoi ja oli verrattain lämmintä. Välillä oli hyytävän tuulista, välillä hernerokkasumua, eräänä yönä ihan kunnon myrsky. Kolmesta teltasta katkesi kaaria ja oppaan teltta päätti ottaa hatkat. Pojat juoksivat sitä yöllä jäätiköllä kiinni. Samoin oppaalta karkasi yksi iso kuivasäkki. Tuuli oli sellainen, ettei hirveästi tehnyt mieli illallakaan käydä ulkona. Pystyssä pysymisessäkin oli tekemistä. Telttojen kanssa piti olla aika tarkkana. Mielestäni meidän teltta oli ihan hyvin pystytetty ainakin verrattuna vieressä lepattelevaan majoitetta muistuttavaan kankaaseen, mutta vaurioita tuli silti. Illalla korjailtiin vielä telttaa paremmaksi, kiristeltiin naruja ja katsottiin että lumeen haudatut lumikiiloja demonstroivat lumitäytteiset muovipussit ovat riittävästi lumen alla (se sulamisnäkökulma..). Yölläkin piti käydä tarkistamassa tilannetta, sillä tuuli oli niin kova ettei ihan nukuttanut. Ilmeisesti kuitenkin tuli jossain vaiheessa nukuttua, sillä heräsin siihen kun kaaret käy naamalla ja kuuluu poks! Ei ollut kovin kaksinen herätys se..

Aamulla tarkastettiin vauriot:


Ei kovin kummoinen näky.

Sitten vaan loistavasti nukutun yön jälkeen uuteen nousuun ja suunta kohti Kebnekaisen huippua. Reitti tuli olemaan Halspasset - Nordtoppen - Sydtoppen - Toppstugan - Björlings glaciär - Storglaciären.


Oikeanpuoleista ränniä pitkin ylös, Halspassetia.

Halspasset. Kaksi köysistöä, yksi opas. Se menee tuolla ihan ensimmäisenä.


Odotellaan viimeistä. Neliveto päälle ja alahan kontata sieltä!


Puuuuuhapete !

Välillä oli kalliopätkää, jossa ei aina ihan ollut selvää miten missäkin kohdassa varmistetaan. Opas meni ensimmäisenä ja varmistustekniikkatiedon piti kulkea aina edeltävältä seuraavalle. Noh, ei kulkenut. Tiedonkulku oli mallia rikkinäinen puhelin. Jokainen joka katsoi viime viikolla Putousta, tietää miten hyvin se toimii. Tultiin viimeisinä, ja aika monen kohdan oikeaoppinen varmistustekniikka jäi kyllä hämärän peittoon. Turvallisuusnäkökulman lisäksi tämä oli siinä mielessä kurjaa, että vaikka onkin kokemusta vähän kiipeilystä ja siitä ja tästä, menin kurssille nimenomaan oppimaan lisää, enkä vain kävelemään pässinä narussa.

Keli muuttui aika huonoksi. Ollaan jossain Nordtoppenin ja Sydtoppenin välimaastossa, opasta ei näy.


Huipulla. Uskoisitko?

Niin, taitaa mennä Kebne uusinnan puolelle. Eihän siellä nähnyt edes omaa nenäänsä. Kotosalla tarkastettiin omat vauriot:

Melko naisellista.

Olisi todella mukava päättää kirjoitus tähän. Tämänkaltaisella opastoiminnalla on kuitenkin olemassa nurjempi puoli, joka on pakko tuoda esiin. Tiedostan hyvin, ettei siitä kaikki pidä.

Samana vuonna toisella kurssijärjästäjällä, Laskuvarjojääkärikillalla sattui onnettomuus Pallins corridorilla. Viikko meidän reissun jälkeen. Nyt myöhemmin ajateltuna, edes vähän suuremmalla tietämyksellä jäätiköistä, hyvästä opastoiminnasta ja myös killan toiminnasta enemmän kuulleena suhtaudun hyvin suurella skeptisyydellä joitakin opastoimintaa tarjoavia tahoja kohtaan. Ennen kurssia oma tietämys ei ollut sillä tasolla että olisin pystynyt arvioimaan itsenäisesti jäätikkötoiminnan eri riskejä tai ottamaan kantaa esimerkiksi reittivalintoihin (niitä harjoittelemaanhan sinne kurssille mentiin!), joten oli vaan luotettava oppaaseen. En myöskään osannut arvioida kriittisesti montako asiakasta yhdellä oppaalla voi järkevästi olla. Erityisesti oppaan koulutustaustaan, joka on itselleni muodostunut nykyään tärkeäksi tekijäksi, ei tullut kiinnitettyä riittävästi huomiota. Sillä on eroa onko opas oppinut kaiken (esimerkiksi jäätikkötoimintaan liittyvän) ihan vaan itse ja kaveriporukassa, vai koulutuksessa jota itse kouluttava taho pitää hyvänä, vai onko mahdollisesti käytynä joku kansainvälisestikin tunnustettu koulutus (UIAGM). Toivottavasti kaikille on selvää, että esimerkiksi erä- ja luonto-opas on eri asia kuin jäätikkö-ja vuoristo-opas. Kaikkeen toimintaan ei toki UIAGM-ABC-HDTV-koulutusta tarvita, mutta asiakkaan on hyvä tietää millä koulutuksella ja kokemuksella opas palveluita tarjoaa, ja mistä asiakas oikeastaan maksaa. Jos maksaa vain "paikasta retkikunnassa" jossa järjästävä taho ei kuitenkaan halua tituleerata itseään oppaaksi eikä halua ottaa vastuuta mistään, kannattanee miettiä mistä siinä itseasiassa maksaakaan ja sopiiko sellainen oikeasti itselle. Joillekin se varmaan sopii.

Mikäli vielä tarvitsen opasta johonkin riskialttiimpaan toimintaan ja haluan oppiakin jotain, katson paljon tarkemmin millaisella koulutuksella ja taustalla opas palvelujaan tarjoaa. Helpottaa kovasti myös eri opaspalveluiden vertailua, toimijajoukko kun tuntuu olevan kirjavanlainen! Tuntuu että täällä kotolassa kuka tahansa saa kutsua itseään oppaaksi ja viedä asiakkaita ihan mihin lystää. Aiemmin oli joku sokea luotto siihen että opas kyllä osaa ja tietää ja siihen voi melko paljon luottaa. Ei se niin mene.

Kurssia varten piti myös vapauttaa opas kaikesta vastuusta ja hankkia itse oma vakuutuksensa. Pieni keskustelu kurssilaisten kanssa osoitti, ettei kovinkaan moni ollut vielä jäätikölle mennessäänkään tietoinen siitä, että suurin osa vakuutusyhtiöistä rajaa jäätikkötoiminnan joko kokonaan tai osittain vakuutuksen kattamisalueen ulkopuolelle. Samankaltaisia rajoituksia on myös esimerkiksi kiipeilyn suhteen. Lisäturva jäätikkö/kiipeily/talvilajitoiminnalle on ainakin joskus ollut erikseen ostettavissa, muttei se ole kaikilla yhtiöillä mahdollista ollenkaan. Tavallinen matkavakuutus ei siis sellaisenaan yksinkertaisesti riitä, ja jos "oppaan" palveluihin ei kuulu minkäänlaista vakuutusturvaa, kannattaa miettiä miksi.

Kaikkien muiden edellä mainittujen kohtien lisäksi kiinnitin huomiota siihen, kuinka hyvin oppiminen menee perille myrskyssä valvotun yön jälkeen. Jos tarkoitus on oppia, ei paras tapa ehkä ole majoittua jäätiköllä ja nukkua miten hyvin kukakin nyt saakaan nukuttua. Oppimisen kannalta on ihan tarpeellista nukkua hyvin ja mahdollisesti saada kamat kuivattua aina välissä. On mulla toki kokemusta valvomisesta ja toimimisesta pienillä unilla vähällä ruualla ja märissä kamoissa (rajajääkärikomppania immola) eikä siinä varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta jotenkin sen tyylin soveltaminen tähän ontuu pahasti. Jos tarkoituksena on hengata jäätiköllä kiva ja mielenkiintoinen viikko ja kävellä narussa köysistössä joka koostuu pelkästään muista osallistujista, viikko varmasti ajaa asiansa. Elämyksenä se on aivan hyvä, mielenkiintoinen ja mukava, ellei kukaan kuole. Mun tavoitteena oli oppia, saada tietämystä riskeistä, reittivalinnoista, jäätiköstä yleensä, ja kaikesta siihen liittyvästä. Tiedon kerääminen päivän aikana on hankalahkoa jos kurssin vetäjä kävelee siellä toisen köysistön keulalla. Vaikka opas olikin ihan mukava ja varmasti hyvin tietävä, osaava ja kokenut (kaikki eivät ole sitäkään ! ), monet asiat tässä kurssissa olivat sellaisia jotka sotivat vastaan omaa käsitystäni hyvästä maksullisesta toiminnasta.

Vaikka viikko olikin mielenkiintoinen, en käyttäisi rahojani tähän toiste.

2 kommenttia :

  1. Minä olen ollut, joskus ikuisuus sitten Anders Bergwallin kurssilla oppimassa ihan alkeita ja koin oppivani paljon hyvältä opettajalta. http://www.arcticguides.com/about-us. Toisella pienellä reissulla olin oppaan kanssa Monte Rosalla ja siellä hiihtovaelsimme jäätikön reunoilla ja olimme aivan mahtavissa hotelleissa illallisineen yötä.
    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Muistan kuulleeni nimen aiemminkin. Jonkunlaista koulutusta varmasti hankitaan jatkossakin liittyen jäätiköihin, ja hieman tekisi mieli lisätä tietoutta myös vyöryistä. Jostain syystä kiinnostaa vähän kaikki...

      Poista

by mlekoshi