Jotunheimenin keväthanget

4.1.2014

Mustan, lumettoman ja tympeän maan aiheuttamaa ahdistusta lieventääkseni kaivelin vanhan Jotunheimenin kevätreissun kuvat. Siellä oli lunta ja aurinkoa! Aurinkoa oli niin paljon, että naamaan paloi oikein komeat pandat. Tavalliset aurinkovoiteet ei todellakaan riittäneet. Kaksi viikkoa kuorin ihoa suikaleina pois ja peittelin karmean punanaaman tyttöjen vihreillä tököteillä. Onni on olla tyttö -pojat nimittäin näyttivät sen kaksi viikkoa kovin naurettavilta.

Karttaa katsoessani mikään reitti ei tuntunut kovinkaan tutulta. Ehkä pitää tuijottaa karttaa ilkeämmin, josko joku nyppylä tunnustaisi mun käyneen siellä? Btw reitti mihin tahansa Jotunheimenin parkkikselle on mutkainen, mäkinen, jyrkkä ja reunustettu ainakin kolmimetrisillä lumikepeillä. Väsyneenä ei kannata ajaa - ja toisaalta tie pitää hyvin hereillä ainakin jos alla on etuvetoinen pulkka.

Auto parkkiin, kamat valmiiksi, telttakäärö ahkion päälle ja sitten mennään!



Kylläpä on pitkä järvi..


Maisemat.. oivoi.

Ajassa mitattuna eteneminen oli (ensimmäisen päivän järven jälkeen) pelkkää ylämäkeä. Kituutat iäisyyden mäkeä ylös ja lasket sen toiselta puolelta minuutissa alas. Varsin palkitsevaa. Koska mäenlasku ahkion kanssa ei tainnut olla mukavaa, löytyi vaihtoehtoisia tapoja laskeutua. Ahkiota voi käyttää itsensä alla pulkkana, tai sitten värkin voi laittaa laskemaan mäkeä ihan keskenään. Varmista kuitenkin etukäteen että mukana on riittävästi korjaustarpeita.

Oho, miten se ahkio nyt tuonne lipsahti?


Korjataan vauriot.

Täällä mulla oli mukana lainasukset, perinteiset Glittertindit. Keskikokoiselle miehelle mitoitetut sukset eivät ehkä olleet ihan parhaat tyypille joka muistuttaa kuivan kesän oravaa, mutta ne toimivat kuitenkin kohtuullisen kivasti nousukarvoilla höystettynä. Ilman niitä eteneminen oli yhtä helvettiä. Suksi luisti aivan joka suuntaan, pitoa ei ollut mihinkään. Pitikö ne karvat sitten ottaa pois? No piti, kun vaihtoehtona oli uusi kolmen sentin lumikerros tiukasti suksenpohjassa aina kahden metrin hiihdon jälkeen. Tämä suojakelipäivä on muuten ainoita jolloin ukko on vetänyt levyllisen ällömakeaa daimsuklaata päivässä, eikä sekään kuulemma riittänyt. Mua otti parin kilsan hiihdon jälkeen päähän niin paljon, että olin valmis murhaamaan kaikki kanssavaeltajat jotka edes katsoivat kohti. Onneksi ruokaa tarjoiltiin ilman katsekontaktia.

Gjendebusta kohti Olavsbuta. Suksi, suksi ei luista mihinkään..

Rinkan kanssa ylämäet menee nopeammin. Odotellaan muita.

Hyvä puoli reissussa oli se, että lunta riitti. Vessakuopan sai hyvin kaivettua, ja joka päivä kuoppa sai jotain uutta designia sisuksiinsa. Ensin oli vain pieni kuoppa (mahdollisuus hanurin lumipesuun = korkea). Myöhemmin kuoppaan lisättiin syvyyttä ja kaareva sisääntulokäytävä sekä tasot hanskoille ja vessapaperille. Kyllä kelpaa pahemmassakin tuulessa! Lapiointia harrastettiin myös teltan kanssa, sillä vain toisessa teltassa oli lumiliepeet. Tuulta oli kuitenkin varsin riittävästi eikä lentävä teltta innostanut, joten kaivettava oli. Viimeisellä kerralla teltta saattoi sukeltaa jo liiankin syvälle. Tuulen nopeuksista ei ole sitten mitään hajua, mutta jos termarista halusi saada vettä mukiin, oli molempia pidettävä samalla korkeudella. Siinä on ihan riittävästi tuulta etenemiseen ja kusella käyntiin.

Tähän tulee mun vessa!


Tuulista. Teltta kaivettu eteistiloineen lähes kiinaan saakka.

Lounaallekin piti pystyttää teltta, koska oli jumalaton tuuli.

Yksi niistä ylämäistä jotka eivät tuntuneet loppuvan sitten ikinä.

Plussaa: Maisemat (ihan sama mistä ja mihin suuntaan katsoo)
Miinusta: Alico doublet. Pthyi.

8 kommenttia :

  1. Upeat on maisemat. Ihan tekee kipeää katsoa noita kuvia. Kotipuolessa kun lunta on vain sen verran, mitä tarvitaan jalkakäytävien liukastamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat on hienot niin kesällä kuin talvellakin. Tuonne on vielä tehtävä reissu tai pari..

      Poista
  2. Hienolta näyttää Jotunheim! Nousukarva on ystävä, seuravaaksi mukaan pala pehmeää parafiinia, joka on tarkoitettu niiden voiteluun, niin nautinto vaan kasvaa. :) Ja Alicon tuplilla on kelju maine. Olen nähnyt aika ikäviä kantapäitä niiden jäljiltä, mutta koska muut tekijät saivat enemmän haukkuja, eivät ne monot sinulta ilmeisesti kauhean paljon kantapäätä syöneet?

    PS. Taivalkoskella hiihtokelit, muutama sentti uutta lunta terähangen päällä. Taidanpa lähteä ulos. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nousukarva on todellakin kaveri. Alicot eivät. Mulla taitaa olla krooninen mono-ongelma, joka ei selviä kuin tilailemalla.. Salomonin x-adv8 on ihan ok, mutta mulle liian kapea. Vaihtoon menee nekin kunhan löytyy jotain järkevää tilalle.

      Vai hiihtokelit? Hiljaa siellä.

      Poista
  3. Kesäreissun tehnyt Jotunheimeniin joku vuosi takaperin, noussut Glittertindille ja viettänyt siellä yönkin teltassa, kivikossa huipun tuntumassa :p
    Pienet jääraudat kengissä jäähelmalle ja sitten samoja jälkiä takaisin Spiterstuleniin - en uskaltanut lähteä ylitykseen. Huippua peitti paksu sumu, joka hälveni hetkeksi ja paljasti fantastisen maiseman ja äkkiputouksen tyhjyyteen. Ikimuistoinen reissu.
    Terveisin Eila S. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Glittertind vielä käymättä. Joku vuosi sitten tehtiin sinne kesäreissu, jossa yövyttiin kyllä Glittertindin juurella. Aamulla oli tuhnuinen keli, joten jätettiin huiputus väliin. Ilmeisesti sinnekin kannattaa mennä? :) Äkkiputous tyhjyyteen, hmm.....

      Onko sun reissuja jossain enemmänkin luettavana?

      Poista
  4. Niin, sumun kietoma, kalteva ja liukkaan oloinen jäähelma jyrkkeni aina vain, ja ymmärsin palata takaisin. Olisi pitänyt pysytellä siinä korkeimmalla kohdalla. Sumua oli liikaa. Myöhemmin vaivauduin sitten tutkimaan karttaa paremmin ja huomasin, että tuo jäähelma riippuu osittain tyhjän päällä - niin että kaatuminen ja luisu johtavat ensin ilmalentoon ja sitten kivirutakkoon siellä alhaalla :P
    Hyviä retkiblogeja on jo niin paljon. Toisaalta, voisihan kaiken kirjoittaa muistiin nyt, kun vielä muistaa jotakin? ... eila.s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huu, kuulostaa hyytävältä. Pitää se vielä käydä katsomassa!

      Parissa vuodessa unohtuu kaikki, paitsi Sarek..

      Poista

by mlekoshi