Harmaa on nyt muotia

30.1.2014

Kysy vaikka oravalta.

Kuva: Teemu Saloriutta

Tämä venäläisten kansoittama pikkukaupunki on siitä mukava paikka, että turistien myötä myös vaatetarjonta on lisääntynyt. Sen lisäksi että kaupat ovat pullollaan Guessiä, Gantia ja Chanelia, kaupat ovat myös pullollaan villaisia vaatteita. Jostain syystä villat ja muut luonnonmateriaalit eivät ole löytäneet tietään niinkään urheilukauppoihin, vaan tavallisiin (luksusmerkkien) vaatekauppoihin. Koska jokainen tyttö tykkää luksuks.. eikun villasta, kävin mäkin täydentämässä kaappeja villaosastoilla. Muuten täällä jäätyy pystyyn.

Kuulemani mukaan koko päivää ei voi hissutella villakerrastossa, joten kotiin lähti vaihteeksi salonkikelpoista villaa. Näillä ei kyllä lähdetä vaellukselle. Kun kävin viime kesän pahimmilla helteillä kyselemässä paikallisessa ihan ok -tasoisessa urheilukaupassa ohutta villapaitaa vaellukselle, mut naurettiin ulos. Tiedän, että joidenkin valmistajien valikoimista löytyy villavaatteita jotka ovat sekä käytännöllisiä että arkikäytössäkin hyvän näköisiä. Olen nähnyt niitä Norjassa ja jotain myös pääkaupunkiseudulla, mutta täältä niitä ei voi ostaa mistään! Voisiko viimeistään nyt Icebreakerin, Devoldin ja Smartwoolin maahantuojat herätä ja valistaa myös näiden korpikaupunkien myyjiä, ihan vaikka edes perusjutuissa? Kiitos.

Vasen: Villaa, benetton. Oikea: Cashmerea, repeat. Nyt ei hampaat kalkata.

Villa on siitä mukava materiaali, ettei se haise sen enempää kotona kuin vaelluksellakaan. Pesuksi riittää useimmiten pelkkä tuuletus. Tiedän, että tämä kuulostaa nyt todella friikiltä, mutta esimerkiksi tuota cashmerepaitaa pidin ainakin neljä viikkoa käytössä. Ei hajun hajua eikä tahraa, on lämmin, pehmeä ja mukava. Sitten sotkin siihen ketsuppia.

Miten orava näihin sitten liittyy? Ei yhtikäs mitenkään. Oravan näkemisestä vaan tulee niin mahdottoman hyvä mieli. Oravia, lumikoita ja muita äärimmäisen taitavasti kuvattuja hyvän mielen elukoita löytyy lisää Teemu Saloriutan Luonnonvalo.netissä.

Joko tai

28.1.2014

Olisiko mahdollista saada joko lisää lunta (paljon)...


Tai vaihtoehtoisesti aurinkoa ja lämpöä?


Koska tämä -15 astetta kuukauden putkeen ja kolme senttiä lunta on aivan haitarista.


Retkeily lapsen kanssa: Varusteet

24.1.2014

Lapsen kanssa retkeily on pääosin mukavaa puuhaa. Vaelluskaverina ipana on aivan verraton: tallaa reippaasti, höpisee mukavia, huomaa kaikkea kivaa mikä itseltä menisi ohi, ja saa aikaan kanssavaeltajissa mielenkiintoisia reaktioita. Osa katsoo vähän salaa, osa on avoimen uteliaita, osa puhuu lapselle, osa täysin ohi lapsen. Näin toki käy normaalissa arjessakin. Retkeillessä eniten hilpeyttä on tainnut herättää Kajkan päällä pystyssä tököttävä nalle, joka siis kohoaa kantajansa pään yläpuolelle. Tyyli ennen kaikkea!

Myöhemmin nalle kääntyi naama menosuuntaan. Kuvaajana neiti 7v.


Mikäli retkeilemään on tulossa myös lapsi ja liikutaan normaalissa kesäkelissä (+5/+25), tavaraluettelo on seuraavanlainen:

 Perusjutut: 
  • Rinkka Fjällräven Kajka 65 litraa
  • Reppu lapselle Salomon (mun juoksureppu, joskus ollut myös mini kånken)
  • Teltta Black Diamond Firstlight tai Hilleberg Nammatj 
  • Makuualusta Thermarest Neoair xtherm (mulle)
  • Makuualusta Thermarest Prolite 4 (lapselle)
  • Makuupussi Joutsen (mulle)
  • Makuupussi Joutsen/Haglöfs/Lasten savotta (ipanalle, harkinnan mukaan)

Ruokailu:
  • Keitin MSR Pocket Rocket
  • Kattila MSR titaanikippo
  • Kaasu
  • Kahva
  • Spork 2
  • Mukit 2
  • Lautasta muistuttava kippo 2

Kaikki mukana olevat vaatteet, osa toki päällä:
  • Kuoritakki Haglöfs
  • Kuorihousut Marmot
  • Vaellushousut G-1000
  • Vaelluskengät Hanwag
  • Fleece Haglöfs
  • Villakerrasto Devold
  • Ohut villapaita Icebreaker
  • Pipo, sormikkaat, buffi
  • Sukat 4, villasukat 1
  • Alusvaatteet

Ja lapselle:
  • Kuoritakki icepeak/jonathan/perus ulkoiluvaate
  • Kuorihousut  samaa kamaa
  • Vaellushousut G-1000
  • Kengät Viking korkeavartiset / crocsin kumpparit jos todella märkää
  • Fleece (Marmot/H&M/mikä tahansa)
  • Ohut villakerrasto (Ticket/Reima/Lindex/Manymonths)
  • Varapaita villaa/puuvillaa
  • Pipo, lippis, sormikkaat, buffi
  • Sukat 3-4, villasukat 1
  • Alusvaatteet
  • Tupatossut/leiricrocsit jos mahtuu (ei)

Sälä:
  • Rätti teltan kuivaamiseen
  • Tiskisieni + tiskiaine
  • Camelbak
  • Kartta+kompassi
  • Ea+hygi+korjaus (huom. lasten särkylääkkeet)
  • Otsalamppu jos tarvetta
  • Tulitikut
  • Kännykkä
  • Aurinkolasit molemmille
  • Aurinkorasva, hyttysmyrkky, lapselle hyttyshattu
  • Piirustusvihko, pienet kynät
  • Nalle, pieni lelu


Telttavalinta on kelistä riippuen joko 1,5 kilon Firstlight tai noin 4 kilon Hilleberg, jossa on lumiliepeet tuomassa painoa. Muita telttoja meillä ei ole. Jos luvattuna on aivan kamalaa sadesäätä, valitaan isompi hilleberg koska siinä on absidi. Käytännössä ei huvita kantaa sitä yksin. Hillebergiin mahtuu nykyään enää kolme, mutta se kestää minkä tahansa myrskyn ja toimii hyvin myös lumella. Perhekäytössä olevan teltan ei tarvitse olla pomminvarma, koska ääriolosuhteisiin ei mennä. Nyt hakusessa onkin teltta johon mahdollisesti mahtuisi neljä henkeä, eikä se painaisi kovinkaan paljoa.

Mikäli reissussa on 3(-4) henkilöä, vaihtuu oma rinkka pienempään 48 litraiseen ja mies kantaa 65 litraista Kajkaa. Kattila vaihtuu myös isompaan. Siitä tulee painoa lisää ehkä 100g, ei siis juuri mitään. Kuvia katsoessa huomaan, että ensimmäisillä reissuilla on ollut kaksikin kevyttä kattilaa mukana, mutta määrä on tippunut yhteen.

Jos haluaisi karsia vielä painosta uusimalla rinkan, makuupussit ja teltan pelkässä grammanviilausmielessä, se toki onnistuisi. Tällä hetkellä ei ole mitään tarvetta sellaiseen. Varustelista toki elää kokoajan ja kevenee siksi, että ajan kanssa liikojen vaatteiden ja kaiken turhan roippeen kantaminen on vähentynyt ja vähenee edelleen. Lapsi ei tarvitse hillittömästi varavaatetta ellei ole vielä tosi pieni tai erityisen mulahdusaltis. Kukaan ei tarvitse kengänkiilloketta tai banaaneja, jotka helposti keräävät rinkkaan ylimääräiset 5kg. Kaikki ruoka kuivataan ja pussitetaan meillä itse. Helpoiten painoa tulee meillä juurikin ruuasta. Vähän leipää, voita, metukkaa, öljyä, keksit, teetä, sokeri, kaakao, pieni minttu.. Siitä se kertyy.

Ruokana on mukana esimerkiksi:
  • Aamupalana puuro/mysli + kiisseli, mehu/kaakao, tee, leipä
  • Lounaaksi keitto + leipä
  • Päivälliseksi pata
  • Iltapalana toimii jälkiruoka, esim. hedelmiä ja vaniljakastiketta 
  • Naposteluun pähkinöitä, suklaata, rusinoita, kuivahedelmiä, vähän karkkia, keksejä (PALJON)

Puuroina menee annospussitetut "lisää vain vesi" -tyyppiset puurot. Lapsille kannan mukana myös puoli litraa mehutiivistettä. Se on kyllä painava, mutta pelkän veden litkiminen on aika tympeää. Vaihteluksi on kaakaota.

Esimerkiksi Hetan pikkuvaelluksella jossa oltiin ipanan kanssa kaksin, rinkan paino oli vajaat 20kg. Se on ihan kohtuullinen, ottaen huomioon että se sisältää kahden kaikki tavarat ja ruuat (varauduin viiteen päivään). Mikäli mukana olisi toinen aikuinen + toinen lapsi, rinkan painot ovat maksimissaan 15+20 kiloa, ja siihen saa ottaa mukaan jo melkein mitä vaan. Varsinkin miehellä tuppaa rinkka täyttymään aina 20 kiloon asti, koska sinne vielä mahtuu eikä se paina vielä paljon mitään. Itse painan 48 kiloa, enkä mielelläni kanna yli 20 kilon rinkkaa. Se menee kyllä, mutta vaellusnautinto kärsii. Tuohon 65 litraiseen Kajkaan on mennyt kaikki muu sisälle paitsi nalle, teltan kaaret ja taukotakki. Jos tytön reppu tulee kantoon, jää se myös ulkopuolelle.

Vähän rumahan se rinkka on, mutta paras mihin aamulla pöhnässä pystyin ;)

Talviretkien tavarat on sitten lukunsa erikseen.

Varustelista kevät-kesä-syksy

22.1.2014

Vaikka talven varustelista olisikin kuranttia kamaa juuri nyt, on tähän aikaan vuodesta hyvin aikaa miettiä olivatko viime kauden pienoisesti grammatut varusteet toimivia vai kaipaavatko päivitystä. Ostoslistalla on sopiva makuupussi sekä rinkan koon vaihto. Vaikka kaapeissa onkin noin seitsemän makuupussia, ei niistä mikään ole sopiva. Ei ole ollut kymmeneen vuoteen, eikä sopivaa saa suoraan kaupasta... Pitäisi käyttää googlea ja tilata, mutta se on työlästä ja ikävää. Arcteryxin rinkan koko taasen piti valita mittaamalla oman selän pituus ja valitsemalla sopiva taulukosta. Omat mittani menivät sopivasti kahden koon väliin. Koska yleensä kaikesta mulle sopivin on pienempi koko, otin pienemmän. Ei olisi kannattanut. Myöhemmin toki törmäsin jonkun muun vastaavaan kokemukseen siitä, ettei taulukosta valittu koko olekaan sopiva, vaan liian pieni. Muuten reppu hipoo täydellisyyttä.

Edeltävää reissua valmistellessa punnitsin joka ikisen tavaran jonka mukaan otin. Aivan hölmöläisen hommaa, mutta tulipa tehtyä! Nyt on sitten tiedossa mitä mikäkin painaa, enkä tee sillä tiedolla juurikaan mitään. Koska en ole sherpa, tykkään kantaa vain tarpeellista tavaraa. Siitä mikä on tarpeellista, voi olla montaa mieltä. Jokainen voi myös itse valita tykkääkö harrastaa punnitsemista vai vaeltamista -itse suosin jatkossa jälkimmäistä.

Kamat viikoksi yhdelle, kas tässä:

Perusjutut: 
  • Reppu Arcteryx Altra 48 litraa, 1350g
  • Teltta Black Diamond Firstlight, 1502g 
  • Makuualusta Thermarest Neoair xtherm, 498g
  • Makuupussi Joutsen, 1274g

Ruokailu:
  • Keitin MSR Pocket Rocket, 110g
  • Kattila MSR titaanikippo, 125g
  • Kaasu, 300g/arvion mukaan
  • Kahva, 48g
  • Spork, 10g
  • Muki 1, 70g
  • Muki 2, 57g

Kaikki mukana olevat vaatteet (0/+15 kelille):
  • Kuoritakki Haglöfs, 284g
  • Kuorihousut Marmot Palisades, 452g
  • Vaellushousut G-1000, 411g
  • Vaelluskengät Hanwag, 1290g
  • Taukountsikka Cubus, 245g
  • Fleece Haglöfs, 186g
  • Villakerrasto Devold, 417g
  • Ohut villapaita Icebreaker, 120g
  • Pipo, hanskat, buffit, 305g
  • Sukat, villasukat, 271g
  • Alusvaatteet, 267g

Sälä:
  • Rätti teltan kuivaamiseen, 5g
  • Tiskisieni, 4g
  • Camelbak, 198g
  • Kartta+kompassi, 130g
  • Ea+hygi+korjaus, 383g
  • Otsalamppu Led Lenser, 350g
  • Tulitikut
  • Kännykkä
  • Aurinkolasit

Tässä kohtaa meni mielenkiinto punnitsemiseen. Kukaan täysjärkinen ei punnitse vessapaperia (108g), nessuja, peilejä ja pinsettejä (ja siis peili ja pinsetit on oltava! Ihan sama miten pahalle reissussa haisee, kulmakarvarivin ulkopuolella kasvavat liian pitkät karvat ei käy. Ne nypitään)

Lopputuloksena tästä kaikesta: Viikon reissulle rinkkaan menee yhteensä 14 kiloa. Osa luetelluista vaatteista on toki päällä, ja ruokaa tulee se mitä tulee. Kaikki lounaat ja päivälliset kuivataan ja pussitetaan itse. Rinkassa mahtuu aina olemaan myös vähän punaviinia ja minttua, vaahtokarkkisuklaaajuttua ja kaikkea hyvää ja ravitsevaa ja hymyä nostattavaa.

Seuraavaksi tulossa listaus siitä, mitä noin kuusivuotiaan kanssa reissatessa on ollut sulan maan aikaan lisäksi mukana.

Talviyö laavulla lasten kanssa

19.1.2014

Lauantaina 18.1 oli talviretkipäivä. Meillä lapset ovat jo kokeneita laavuilijoita ja nukkuminen ulkosalla kevät-kesä-syyskelissä ja pikkupakkasilla on ihan tuttua juttua. Lauantaille oli luvassa melko pilvetöntä kuutamoa, ja tähtitaivaan tuijottelu pakkasessa on jotenkin maagista. Huvikseni kysäisin 6-vuotiaalta pojalta kiinnostaisiko nukkuminen pakkasessa laavulla? Jooo, JEEE!

Nelihenkisen karavaanin raahaaminen laavulle tammikuisena iltana on hilpeän näköistä hommaa. Mukaan haalitaan kaikki makuupussit joita talosta löytyy, paksuimmat makuualustat ja villakerrastot. Päälle villaa ja untuvaa. Meillä on niitä aika paljon. Lähtötilanne on jotakuinkin tällainen:


Mukana kolme Joutsenen untuvapussia, kaksi lasten kokoista makuupussia, kaksi kuitupussia, neljä makuualustaa, routamatto, untuvahousut ja -töppöset. Koska meillä ei ole (vielä) talvikelin untuvamakuupussia jokaiselle, piti vähän soveltaa. Lapset nukkuivat molemmat samanlaisella setillä, eli lasten makuupussilla jonka päälle laitettiin aikuisten untuvapussi. Miehelle riitti paksuin untuvapussi. Mulle jäi kesäpussi+untuvahousut+untuvatakki+untuvatossut. Melkoinen sotku siis..

Kynitty kana poikineen.

Noh, sotku ei varsin toiminut. Varpailla oli koko yön kylmä (niillä on helposti, aina..), ja housujen kokopitkät sivuvetoketjut myös vähän falskasivat. Lisäviileyttä aiheutti toki satunnainen lasten säätäminen. Nämä ovat vähän erilaisia nukkujia; 7-vuotias nukkuu muuten rauhallisesti mutta pakittaa pussinsa kanssa jatkuvasti, ja mönkii lopulta jalkopäästä ulos patjaltaan. 6-vuotias kuorsaa oikein mallikkaasti, mutta tykkää kesken unien nousta istumaan ja karjuu jos ei näe pussistaan ulos. Niinpä yhtä piti pungeta ylemmäs patjallaan ja toista käskyttää alas ja kaivaa päätä näkyviin. Yöllä käytiin myös mielenkiintoisia keskusteluita:

Minä: Pää tyynyyn.
Poika: ...
Minä: Pää tyynyyn.
Poika: ...
Minä: Onko kylmä?
Poika: Okei (ja pää menee salamana tyynyyn)

Yöllä kun uni ei ihan tullut, tuijottelin tähtiä ja kuuta. Ei huono yö unista huolimatta. Ukolla oli kuulemma myös jaloilla kylmä niiltä osin kun routamatto ei yltänyt jalkojen alle. Pelkkä thermarest ei riittänyt.

Entäs lapset? En muista milloin molemmat olisivat nukkuneet kahdeksaan!

Aamumaisema.

Lastensuojeluviranomaisille tiedoksi, että ennen lähtöä toki pohdittiin paljonko pakkasta pitää olla jotta reissu peruuntuu. Ei löydetty selvää pakkasrajaa, mutta toteutuneet lukemat olivat aika lähellä mielekästä maksimia (mulle). Lapset kyllä ilmoittavat jos niillä on kylmä. Etukäteen myös pohdittiin mitkä ovat pahimmat mitä yön suhteen voi sattua, ja päädyttiin seuraavaan:

1) Yöllinen pieni vessassakävijä ei saa enää itseään lämpimäksi
2) Makuupussi kastuu
3) Tulee muuten kylmä
4) Kohtien 1, 2 tai 3 tapahtuessa auto ei käynnisty

Meillä on autossa webasto ja nelivedolla pääsee ihan kohtalaisesta hangesta irti vaivatta. Mikäli auto ei kuitenkaan starttaa, soitetaan urheasti taksi.

Yö meni kuitenkin mallikkaasti, ja aamulla vastassa oli sangen iloinen naama. 

Huomenta!

Aika kälppiä kotiin.


Lopputulos: Lapset pärjäsivät paremmin kuin aikuiset.

Karpaloliköörin ohje

16.1.2014

Ohje on yksinkertainen.

1. Laita lapset keräämään karpaloita ja syö itse eväitä mättäällä.


2. Hae alkosta pullo Saaremaata tai haluamaasi kirkasta viinaa.

3. Laita lasipurkkiin 5 dl karpaloita ja kaada päälle 5 dl viinaa.

4. Sijoita purkki kahvinkeittimen viereen ja odota 2 kk. Kääntele välillä, edes huvin vuoksi.


5. Survo karpaloista perunanuijalla kaikki punaisuus irti. Yritä siivilöidä karpalot pois. Jotta kurjuus maksimoituisi, käytä rattia/kahvinkeittimen suppiloa/mitä tahansa minkä luulet toimivan ja vähintään kymmenen suodatinpussia. Lopulta voit luovuttaa ja hyväksyä sen, että liköörissä saattaa olla mukana vähän metsää.


6. Sulata kattilassa 2,5 dl sokeria tilkkaan vettä, ja lisää seos mukamas suodatettuun litkuun.

7. Siirrä herkku jääkaappiin ja odota pari viikkoa.

8. Juo ja muikistele.



Vuoden retkikohde 2014 - äänestys käynnissä

15.1.2014

Vuoden retkikohdeäänestyksen finalistit on valittu!

Tänä vuonna teemana on retkeilyreitit. Mukana on oikeita helmiä, syystäkin hyvin suosittuja reittejä, kuten Kalottireitti, Hetta-Pallas-Ylläs, Kevon reitti sekä Karhunkierros.

Äänestäjien kesken arvotaan 20kpl kahden lipun paketteja GoExpo -messuille maaliskuussa. Äänestysaikaa on vielä runsaasti, sunnuntaihin 16.2 saakka.

Vaikka oikeissa ja aidoissa vaelluspiireissä saatetaankin dissata jotain paikkaa sen suosion myötä, on suosiolle usein olemassa hyvä Suomen luonnosta johtuva syy. Esimerkiksi tällainen:

Maisemaa Hetta-Pallaksen reitiltä.

Matkalla Haltille.

Karhunkierroksen varrelta.

Karhunkierroksella on mukavan vaihtelevat maisemat ja kauniit putoukset, ja Haltin suunnalla vaikuttavan jylhää ja mukavasti suojaa tarjoavia tupia matkan varrella. Hetta-Pallas taasen tarjoaa hikisiä mäkiä ja hienoja näkymiä. Ei ihme että moisista paikoista haluaa moni nauttia! Mukana on myös melko tuntemattomia reittejä, jotka tuskin ovat kisassa mukana aivan syyttä.


Vuoden retkikohteet on esitelty täällä ja äänestämään pääsee samasta linkistä. Ai miksikö äänestää? Vuoden retkikohde saa 5000e rahaa. Kenelle sinä kohdentaisit sen?


Talviretkipäivä lauantaina 18.1

13.1.2014

Viime keväänä Pääkaupunkiseudun partiolaiset lanseerasivat Retkipäivän. Retkipäivän tarkoituksena on kannustaa ihmisiä lähtemään retkelle. Jokainen voi ideoida oman retken, halutessaan ilmoittaa sen Retkipäivän nettisivuille, ja yksinkertaisesti lähteä retkelle, oli sää mitä tahansa. Erilaisten retkiteemojen rummutukset kuuluvat nyt monestakin suunnasta, joten kenties retkeilystä on tulossa uusi boulderointi ?

Vaihtoehtona joskus koomisiakin piirteitä saavalle varusteiden grammailulle voi lähiretkillä kokeilla antigrammausta. Se menee näin:

Kaiva kaapista jykevin mahdollinen valurautapannu ja tee lettutaikina.

2 kananmunaa
4 dl maitoa
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
1/2 dl öljyä

Lettutaikina mahtuu litran muovipulloon ja riittää kolmelle-neljälle.

Ota mukaan reilusti voita paistamiseen, kuningatarhilloa ja kermavaahtoa. Muista myös kahvi, termospullossa toki!

Paljon pientä pilkettä letulle.


Ruma kuva, hyvä lettu.

Näillä ohjeilla tulee muhkea reppu ja muhkea maha. Hyvää retkeä!

Lumenmetsästystä

10.1.2014

Vaikka päiväretkiä onkin tehty pitkin vuotta reilusti, on viimeisimmästä yöretkestä jo kolme kuukautta. Silloin lumi yllätti vaeltajan. Lunta tuli Abiskossa vaikka sitä ei ollutkaan tilauksessa, ja nyt kun lunta todellakin tarvittaisiin, ei sitä suvaitse tulla. Kyllä luonto taas näyttää kuka määrää.

Koska maa on ollut täällä musta ja se on ottanut päähän välillä paljonkin, ei viitsitty lähteä yöretkelle yhtään kotikulmia kauemmas. Samaa mustaa se on ollut Repovedelläkin, niin Kolilla kuin missä tahansa järkevän matkan päässä olevalla kohteella. Kun lämpötila laski asteen miinukselle ja foreca lupasi yhden säälittävän lumihiutaleen, vuokrattiin kota lumenmetsästyksen tukikohdaksi.

Ensin toki syödään. Tulentekohommissa lapsityövoima on täysin paikallaan.

Kiehisvastuussa 7-vuotias.

Kun navat olivat täynnä, oli hyvä aika siirtyä tammikuun sysimustasta kodan tunnelmavalaistukseen. Letunpaistoa kummoisempaa aktiviteettia ei ollut koko illalle suunnitteilla edes ipanalle, mutta piirustusvihkon kantaminen ei liene suuri vaiva. Aikuisille oli viihdykkeeksi sivistynyt pullollinen punaviinia, jota ukko yritti käyttää unilääkkeenä. Toimii kuulemma puoli yötä. Hätäisimpien kuorsatessa kulutin aikaa pyörimällä pussissa puoli yötä. Varpaat olivat aivan jäässä vaikka muuten olikin lämpöistä. Kesti pitkän tovien ennen kuin puoliunessa ymmärtää tehdä muutakin kuin varvasjumppaa! Se, että villasukkia voi olla kahdet päällekäin oli keskellä sysimustaa yötä olevinaan suurikin oivallus. Varpaiden ympärille voi myös tehdä H-merkin fleecepaidasta nätin rusetin. Kuulostaa idiootilta mutta toimii.




Lopputulos: Ei lunta, mutta parempi mieli.

Retkeilyneuvoja täysidiooteille

6.1.2014

Tämä Suomi on jännä maa. Monessa retkeilyä käsittelevässä lehtijutussa korostetaan turvallisuutta aivan naurettavuuksiin asti. Älä lähde talviretkelle yksin. Retkeile aina kokeneemman seurassa. Älä mene latusuksella latujen ulkopuolelle. Muista ottaa taskulamppu, kartta ja kompassi. Opettele käyttämään kompassia. Ota mukaan varasukat. Melkoista holhousta - ja aika huvittavaa aliarviointia!

En toki kiellä etteikö pieni osa retkeilijöistä olisi aivan uusavuttomia tai aivottomia. Suurin osa kuitenkaan ei ole. Hyysääminen jaksaisi naurattaa ellei sitä tarjottaisi monesta tuutista.

Pari vuotta sitten lähdettiin helpolle kaamosreissulle Saariselän maisemiin. Alussa erehdyttiin kysymään lähtöpään latuviidakossa varmistusta oikeasta urasta joltain paikalliselta. Moottorikelkkauria oli varsin runsaasti eikä satatonnisella kartalla valita niistä nopeasti oikeaa, alkoi tulla iltahämärää ja liikkeellä oli sopivasti joku paikallinen kelkalla. Tehdään tästä helppoa ja kysytään! Vastaukseksi saatiin ihmettelyä siitä osataankohan me nyt varmasti, onko meillä ihan varmasti tarvittavat tavarat ja mitenhän niiden käytön kanssa on, sujuukohan se? Ei ne kato pelkät kamat riitä, miten on sen osaamisen laita? Öh. Juuri pari kuukautta sitä ennen oltiin Sarekin hevonkuusessa jossa ei ollut sen enempää reittejä, reittimerkintöjä, mitään rakennettuja suojia, ihmisiä kuin puhelinverkkoakaan, saati hyvää keliä. Talviolosuhteiden hätämajoittautuminenkin onnistuu, sillä sitä on harjoiteltu varsin riittävästi. On hiihdetty umpisessa, myrskyssä ja ihan ilman navigaattoria (hurjaa). Saariselällä oli joka päivä ajettu latu, tupia tai kotia parin kilometrin välein, viitat risteyskohdissa ja iltalehteä sekä säätietoja pystyi selaamaan näppärästi kolmegeellä. En tiedä pärjättäsköhän me näissä vaativissa Saariselän olosuhteissa? Ettei vaan meitä kohta haettaisi helikopterilla, sano paikallinen.

Tähän samaan ilmiöön ollaan toki törmätty aiemminkin. Norjassa kun kysyy majalla tarkennusta seuraavan jäätikön railopitoisuudesta, saa asiallisen vastauksen kysymykseen ja perään toivotetaan hymyillen hyvää matkaa. Suomessa kun soittaa luontokeskukseen joulukuussa ja kysyy mihin asti Haltin reitti on pohjustettu ja tikutettu, saa kyllä vastauksen tilanteesta ja heti perään muistutusta siitä että onhan meillä nyt sitten telttaa ja muuta sellasta oikeeta tavaraa mukana ja mites sen suunnistuksen kanssa jos latu loppuu? Hohhoijaa. Ymmärrän kyllä että kaikenlaista suharia siellä varmasti vipeltää, mutta ero maiden asiakaspalvelussa ja vaelluskulttuurissa on ilmeinen. Oma habitus ei tässä välissä ole muuttunut, vaan se on molemmissa maissa aivan samanlainen.

Mitä tästä on opittu? Paikallisilta täällä Suomen vaarallisessa lapissa ei yleensä kannata kysyä neuvoa. Jos kysyt jotain, olet osoittanut ettet osaa, ja näinollen jopa osaamistasi ladulla hiihtämiseen voidaan arvioida kriittisesti.



PS. En mä kyllä oikeesti osaa edes hiihtää.

Jotunheimenin keväthanget

4.1.2014

Mustan, lumettoman ja tympeän maan aiheuttamaa ahdistusta lieventääkseni kaivelin vanhan Jotunheimenin kevätreissun kuvat. Siellä oli lunta ja aurinkoa! Aurinkoa oli niin paljon, että naamaan paloi oikein komeat pandat. Tavalliset aurinkovoiteet ei todellakaan riittäneet. Kaksi viikkoa kuorin ihoa suikaleina pois ja peittelin karmean punanaaman tyttöjen vihreillä tököteillä. Onni on olla tyttö -pojat nimittäin näyttivät sen kaksi viikkoa kovin naurettavilta.

Karttaa katsoessani mikään reitti ei tuntunut kovinkaan tutulta. Ehkä pitää tuijottaa karttaa ilkeämmin, josko joku nyppylä tunnustaisi mun käyneen siellä? Btw reitti mihin tahansa Jotunheimenin parkkikselle on mutkainen, mäkinen, jyrkkä ja reunustettu ainakin kolmimetrisillä lumikepeillä. Väsyneenä ei kannata ajaa - ja toisaalta tie pitää hyvin hereillä ainakin jos alla on etuvetoinen pulkka.

Auto parkkiin, kamat valmiiksi, telttakäärö ahkion päälle ja sitten mennään!



Kylläpä on pitkä järvi..


Maisemat.. oivoi.

Ajassa mitattuna eteneminen oli (ensimmäisen päivän järven jälkeen) pelkkää ylämäkeä. Kituutat iäisyyden mäkeä ylös ja lasket sen toiselta puolelta minuutissa alas. Varsin palkitsevaa. Koska mäenlasku ahkion kanssa ei tainnut olla mukavaa, löytyi vaihtoehtoisia tapoja laskeutua. Ahkiota voi käyttää itsensä alla pulkkana, tai sitten värkin voi laittaa laskemaan mäkeä ihan keskenään. Varmista kuitenkin etukäteen että mukana on riittävästi korjaustarpeita.

Oho, miten se ahkio nyt tuonne lipsahti?


Korjataan vauriot.

Täällä mulla oli mukana lainasukset, perinteiset Glittertindit. Keskikokoiselle miehelle mitoitetut sukset eivät ehkä olleet ihan parhaat tyypille joka muistuttaa kuivan kesän oravaa, mutta ne toimivat kuitenkin kohtuullisen kivasti nousukarvoilla höystettynä. Ilman niitä eteneminen oli yhtä helvettiä. Suksi luisti aivan joka suuntaan, pitoa ei ollut mihinkään. Pitikö ne karvat sitten ottaa pois? No piti, kun vaihtoehtona oli uusi kolmen sentin lumikerros tiukasti suksenpohjassa aina kahden metrin hiihdon jälkeen. Tämä suojakelipäivä on muuten ainoita jolloin ukko on vetänyt levyllisen ällömakeaa daimsuklaata päivässä, eikä sekään kuulemma riittänyt. Mua otti parin kilsan hiihdon jälkeen päähän niin paljon, että olin valmis murhaamaan kaikki kanssavaeltajat jotka edes katsoivat kohti. Onneksi ruokaa tarjoiltiin ilman katsekontaktia.

Gjendebusta kohti Olavsbuta. Suksi, suksi ei luista mihinkään..

Rinkan kanssa ylämäet menee nopeammin. Odotellaan muita.

Hyvä puoli reissussa oli se, että lunta riitti. Vessakuopan sai hyvin kaivettua, ja joka päivä kuoppa sai jotain uutta designia sisuksiinsa. Ensin oli vain pieni kuoppa (mahdollisuus hanurin lumipesuun = korkea). Myöhemmin kuoppaan lisättiin syvyyttä ja kaareva sisääntulokäytävä sekä tasot hanskoille ja vessapaperille. Kyllä kelpaa pahemmassakin tuulessa! Lapiointia harrastettiin myös teltan kanssa, sillä vain toisessa teltassa oli lumiliepeet. Tuulta oli kuitenkin varsin riittävästi eikä lentävä teltta innostanut, joten kaivettava oli. Viimeisellä kerralla teltta saattoi sukeltaa jo liiankin syvälle. Tuulen nopeuksista ei ole sitten mitään hajua, mutta jos termarista halusi saada vettä mukiin, oli molempia pidettävä samalla korkeudella. Siinä on ihan riittävästi tuulta etenemiseen ja kusella käyntiin.

Tähän tulee mun vessa!


Tuulista. Teltta kaivettu eteistiloineen lähes kiinaan saakka.

Lounaallekin piti pystyttää teltta, koska oli jumalaton tuuli.

Yksi niistä ylämäistä jotka eivät tuntuneet loppuvan sitten ikinä.

Plussaa: Maisemat (ihan sama mistä ja mihin suuntaan katsoo)
Miinusta: Alico doublet. Pthyi.
by mlekoshi