Lapin taikaa

26.12.2014

Muutama kuva tältä päivältä. Jos nopeasti puen, ehdin vielä hämärän aikaan tekemään pienen hiihtolenkin ihan omilla laduillani.






Vielä pitäisi saada tämä otus mukaan. Pari tuntia umpihankea teki hyvää huskypennulle. Jos raotan vähän ovea, luulen koiran olevan valmiina uuteen lähtöön.


Mukavia välipäiviä sinullekin :)

Joulupukin juttuja

19.12.2014

Pari päivää jouluun. Hankittuja lahjoja 1. Jos lankakerä lasketaan, hankittuja lahjoja on ehken 1,5. Menee toki hetki ennen kuin se jalostuu paketoitavaksi tuotteeksi..

Muutamia vuosia sitten ostettiin Lasse J. Laineen ja Iiris Kalliolan Suomen lasten luontokirja. Lapset ovat pitäneet siitä, ja myös minä olen pitänyt siitä. Kirjaa ei ole tehty lapsia aliarvioiden, vaan se on oikeasti mielenkiintoinen. Myös ulkoasu miellyttää. Jo hetken aikaa olen katsellut samojen tekijöiden uudempaa teosta, Suomen lasten retkeilyopasta. Tässäkin kirjassa on paljon mukavaa luontotietoa. Jouluaattona selviää, pitävätkö lapset tästä yhtä paljon kuin luontokirjasta. Luontokirjaa on plarattu ja lueskeltu yksin, ja se oli myös päiväkodissa viikon lainassa - kovassa käytössä.

Retkeilykirjoja on nyt julkaistu todella paljon. Ajatus niissä on usein hyvä, mutta toteutus jää omaan makuun vähän vajaaksi tai sekavaksi. Näitä suosittelen nuoremmalle väelle, ja siinä sivussa luen ne myös itse.


Jokunen paketti täytyy vielä hankkia, mutta kieltäydyn kaikesta joulustressistä. Kaikki muutkin askareet ovat vielä täysin tekemättä, kuusi hakematta ja lantut kokonaisena jääkaapissa. Mukavaa joulun odotusta :)

Pieni talvinen retki

13.12.2014

Kaamosjuoninta on käynnissä. Jostain syystä pohjoisen kaamosreissun suunnittelu on paaaaaaljon helpompaa kuin lähiretkien suunnittelu. Jos haluaa mennä kansallispuistoon, on summittaiset kartat, lähestymisohjeet ja muut tarpeelliset tiedot hyvin esillä. Aamulla menetin hermoni lähilaavun sijaintitietojen, retkeilykarttojen ja P-paikan osoitteen kanssa. Shaaatana, että ne on vaikea laittaa selvästi näkyviin.

Salapoliisityö kannatti, sillä kohde oli oikein mukava. Ehkä se johtui lumesta, sillä polttopuutkin (se yksi pieni ranka) oli aivan läpimärkä. Eipä ole hetkeen tarvinnut tosissaan puhallella tikkunuotioon henkeä.



Koira sai pimeään loskamoskaan keltaiset liivit. Ennakko-odotuksista poiketen se ei vihannutkaan niitä, vaan jatkoi koiramaisia juttujaan aivan normaalisti. Mörköpimeälläkin näkyy koko koira nyt hyvin. Pelkät vihreät silmät ovat aika aavemaiset.


Hurtta myös huomasi tuoreet hirven jäljet, ja ne olivatkin vallan mielenkiintoiset. Sinne meni viuh vain koko koira. Hetken sai huudella että piski suvaitsi palata, prkle.

Eikä edes tuonut hirveä mukanaan.

Superpulla

7.12.2014

Pakko lesoilla pullalla. Nimi on kermatasku ja sitä se todella olikin.


Aivan käsittämättömän hyvää ja käsittämättömän epäterveellistä!

Haskipaskinen

3.12.2014

Tuossa päivänä eräänä mietin, millainen tämä karvakasa oikeastaan onkaan.


Jos haluan aamulla seitsemältä lähteä ihan mihin tahansa, koira on sekunnissa singahtanut autoon tietämättä yhtään minne mennään ja mitä tehdään. Häntä heiluen, korvat terhakasti pystyssä, aina valmiina, ihan sama minne ja mikä on keli.


Jos haluan kävellä kilometrin, koira tassuttaa mukana. Jos haluan kävellä kymmenen, koira pomppii, ravaa ja spurttailee, hyppii välillä huvikseen kantojen ja oksien yli. Jos teen typerän reittivalinnan, koiraa ei haittaa. Siellähän voi olla vaikka jotain uutta kivaa.


Jos haluan syöttää sille pahanhajuisen kuivatun kalan, se syö sen mukisematta, nautinnollisesti rouskuttaen.


Niinä päivinä kun mieleni tekisi seivästää mokoma karvaperkele taljaksi seinälle, se yrittää nuolla naamaa sillä kalanhajuisella kielellä. Ole siinä vihainen sitten.


Koira ei kaipaa jatkuvaa ohjattua aktiviteettia eikä pönötä koiven juurella odottaen tapahtuisiko jotain, vaan keksii itselleen puuhaa siinä vierellä. Koira vihaa remmilenkkejä (niin minäkin) ja juoksemista ringissä hiekkakentällä (niin minäkin).

Vaikka puuhataankin koiran kanssa paljon, on se myös yksin tarhassa. Pidemmän päälle se ei käy. Miten ihmeessä onnistutaan löytämään tälle sellainen koirakaveri, joka on yhtä mieluinen?

Uudistunut luontoon.fi

30.11.2014

Pakko rikkoa kaava. En kestä ysiriviä.

Joulun aikaan on mukavasti lomapäiviä tarjolla. Kesto ja kohde on vielä täysi mysteeri, mutta onneksi luontoon.fi -sivuston hakua on parannettu huomattavasti. Omilla spekseillä valitut kohteet ripotellaan nätisti kartalle. Loistavaa. Tähän kun vielä olisi saatu integroitua lumensyvyyskartta! Onneksi se on helppo vilkaista muualta.


Kyllä tuosta kelpaa valita. Palluroista pääsee helposti selaamaan kohteiden tietoja. Sitten odotellaan vaan lähempiä lumitietoja ja katsotaan kuinka kauas jaksetaan körötellä. Kamala kaamosvaellus, täältä tullaan!

Psst. Facebookin puolella kartta tarjolla. Jos se ei kelpaa kenellekään, poltan sen.

Arkiretkellä

29.11.2014

Arkipäivien retket ovat mukavia. Mitä kurjempi keli, sen hiljaisempaa. Nytkin lähes kaikki lumet sulivat pois, oli sumuista ja lämpötila +1.


Näkyvyys oli lähellä nollaa, mutta ei se mitään. Muistan vielä miltä tällä kukkulalla näyttää.



Koiraa ei keli haitannut. Se kirmasi innoissaan mäkiä ylös ja alas odotellessaan hitaita ihmisiä, kantoi löytämäänsä kalikkaa pitkän matkaa mukana ja hautasi välipalansa maahan. 



Itse vaan kökötin tulilla. Kamalan kylmää vieläkin tämä syyskeli. Tein kaulurin kuviokaavalla pipon, josta tuli yllättävän lämmin. Onkohan tämä kuitenkin liian lapsekas, kun alkon myyjä otti asiakseen kysyä paperit? En kuitenkaan ole vielä kovin paljoa yli 30.

Söpövillaa

26.11.2014

Taas tarvitaan uusia sukkia, kaulureita ja pipoja, joten hain kirjastosta kymmenen kiloa neulekirjoja ja ryhdyin hommiin. Normaalista poiketen olen itsekin tyytyväinen tytön villakauluriin, ja ajattelin tikutella samalla kaavalla itselleni pipon. Tämän kaavio näyttää paperilla aivana kamalalta, mutta oli yllättävän siedettävä neuloa.

Ohje kirjasta Norjalaiskuviot - 20 uutta ideaa klassikkoneuleista. Lankana käytin sitä mitä sattui olemaan, eli Dropsin Baby Merinoa.




Tein kauluriin yhden virheen, mutta onneksi sitä ei kukaan tiedä.

Talviretkeily - perusjuttuja aloittamiseen

23.11.2014

Talviretkeily kiinnostaa monia. Samaan aikaan kynnys lähteä on korkealla, ei ehkä ole kaveria tai muuten vaan hieman arveluttaa. Ehkä pärjääminen tai omat taidot askarruttavat. Kenties kaikkia välineitä ei ole itsellä ja niiden hankkiminen aiheuttaa kysymyksiä. Haluaisin madaltaa kynnystä lähteä retkelle myös talvisin, sillä talvinen luonto on mitä kaunein.


Talviretkeilyssä, kuten retkeilyssä ja kaikessa muussakin, tapoja on monia. Tämä ei ole ehdottomien totuuksien kirjoitus, eikä myöskään niitä tekstejä joissa muistutetaan ottamaan mukaan kartta ja kompassi ja varoitellaan lähtemästä yksin. Ihmiset eivät pääsääntöisesti ole tyhmiä. Tai no, jotkut ovat, mutta..

Jos talviretkeilykokemusta ei ole yhtään, ensikohteeksi voi valita lähimmän laavun. Jos lunta on vähän, sinne voi jopa kävellä. Jos hieman enemmän, retkitunnelmaan pääsee hiihtäen. Yhteistä näille on se, että jos touhu tuntuu vastenmieliseltä, on helppo lähteä kotiin. Kärsimys ei jalosta. Esimerkki pienestä retkestä: Talviyö lähilaavulla lasten kanssa

Suomi on myös täynnä hyviä kohteita, joissa on kelkkaura tai jopa latupohja valmiina ja viitoitukset myös. Jos pahin tuisku ei satu kohdalle, eksymisen vaara on melko pieni. Avomaastossa tuiskussa ura katoaa helpommin, mutta metsäisessä kohteessa aavistuksen hitaammin. Esimerkki hyvin opastetusta kohteesta: Saariselkää latusuksilla.



Ensimmäiset talviretket eivät tarvitse autotallillista omaa tavaraa. Jos itsellä on lämpimät vaatteet, kaiken muun voi lainata, vuokrata tai kysellä kavereilta. Esimerkiksi Suomen Ladulta, hiihtokeskuksien vuokraamoista ja kuinomasta voi etsiä vuokravarusteita. Useinkaan ei edes kannata heti ostaa kaikkea, sillä omat mieltymykset selviävät parhaiten kokeilemalla erilaisia varusteita muutaman kerran. Pari sanaa talviretkeilystä ja varusteista yleisesti:

Liikkuminen - sukset, sauvat, rinkat ja ahkiot
 
Jos ei ole latua, tavallinen latusuksi ei käy. Niillä ei yksinkertaisesti pääse mihinkään. Vaihtoehtoja löytyy nimikkeillä tunturisuksi, metsäsuksi, eräsuksi, umpihankisuksi.. On voideltavaa suksea, suomupohjaa ja skiniä. Suksien pituussuosituksia on monenlaisia, mutta itselle tuntuu hankalalta sivakoida millään jonka pituus lähentelee kolmea metriä. Tai edes kahta. Omaan käyttöön soveltuva suksi on enemmän tunturisuksi ja niissä on teräskantit. Se puree mukavasti kovaan lumeen. Vihaan suksia ja suksenvalintaprosessia, joten olen tyytyväinen siihen että mulla on jotkut sukset ja niillä mennään. Lapselle on mukana latusukset, koska ensimmäisenä se ei mene kuitenkaan ja jo toisella on auttava ura valmiina.

Pohjissa käytän nousukarvoja (skinit). Ne ovat nimensämukaisesti karvaa, joka tasaisella ja eteenpäin mennessä luistaa ja ylämäessä ja potkaistessa pureutuvat lumeen, jolloin suksi ei lipsu. Ne ovat ahkion kanssa ja ylämäissä kätevät. Jos kuvittelee käyttävänsä skinejä, ensimmäinen vaelluspäivä pelastuu kiinnittämällä skinit etukäteen lämpimässä tilassa. Siltä varalta että lunta pakkautuu suksenpohjaan on hyvä olla mukana raappa tai kynttilä. Myös toisten suksien yli hiihtäminen niistää suuren osan lumesta pois pohjasta.

Umpihangessa hiihdellessä tulee huomioida että eteneminen on huomattavan hidasta. Suurella ryhmällä ladunavaustelaketju toimii hyvin. Ensimmäinen avaa latua haluamansa/sovitun pätkän ja siirtyy viimeiseksi lepäämään valmiille ladulle. Jonon kakkonen avaa latua, ja siirtyy viimeiseksi jne. Muutaman hengen hiihtely umpisessa kuluttaa voimia ja etenee hitaasti. Painavampi hiihtäjä tekee uraa paremmin kuin kevyt, ja kuulemani mukaan mun mennessä edessä toisellekin jää vielä hommia. Joskus hankikanto riittää juuri ja juuri 50-kiloiselle, muttei enää keskikokoiselle miehelle.. ;)

Monovalinta seuraakin heti suksia. Moni hiihtää kumisaappailla ja niihin sopivilla siteillä, mutta täysin tukematon saapas ja teräsvaijeriside ei kaikkia innosta. Jos lähtee ensimmäiselle reissulle, on melko sama mitä jalkaansa laittaa ja minkälaisiin lankkuihin ne kiinnittää. Olen hiihtänyt saappailla, tukevammilla monoilla ja alico doubleilla, intin suksilla, Järvisillä ja Madshuseilla. Kokeilemalla löytää itselle sopivan. Itse tykkään että mono on korkeampi ja tukee nilkkaa, muttei ole alicomainen rautamöhkäle.

Esimerkkiä lainakamoista kuvassa alla: Mitkä lie Järviset ja lainatut huopakumisaappaat. Rinkka oli oma ja iso ja painava makuualustakin oli vielä mukana. Toppahousut ovat vähintään kymmenen vuotta vanhat, mutta ovat käytössä edelleen, joskaan eivät ehkä täytä nykymuodin kriteerejä. Hyvin toimi kaikki kamat. Pakkasta luokkaa -30. Joskus mulla on ollut lainassa myös sukset, jotka eivät painoluokaltaan ihan osuneet, ja meno oli hyvin lipsuvaa.


Latujen ulkopuolelle otettavat sauvat ovat mallia lapio. Suurisompaiset (kuvassa yllä) toimivat pehmeässä lumessa hyvin eivätkä humpsahda läpi. Sopiva mitta riippuu siitä paljonko hanki upottaa.. Sauvoilla on myös taipumusta katketa, joten korjaustoimenpiteisiin täytyy varautua. Varasauvakaan ei ole huono vaihtoehto.

Ahkio ei ole mitenkään pakollinen ensimmäisillä talviretkillä, sillä kesäretkillä käytettävä rinkka on aivan käypänen myös talvella. Talvella painoa voi tulla enemmän kannettavaksi, mutta ahkio ei ole mitenkään pakollinen hankinta edes vuokrattuna. Jos yhdellä porukasta on ahkio, se auttaa toki jo paljon. Paino kuitenkin kulkee helpommin siinä. Ahkion valintaan mulla on vain yksi vinkki: Fjellpulken. Toiset tykkäävät kotimaisesta aurauskalustosta ja näppärimmät tekevät ahkionsa itse.

Lapset kulkevat mukana lapsiahkiossa ja hiihtävät sen minkä jaksavat hiihtää. Meillä Suomessa lapsia on aika vähän oikeasti talviretkeilemässä (en ole nähnyt koskaan yhtäkään..), mutta jo Norjassa lapset ovat aivan eri tavalla mukana. Fjellpulkenin lasten ahkioita tulee vastaan jonossa ja lapsille on myös hinausköysiä. Odottelen vastaavia vehkeitä ja käyttäjiä Suomeen!



Majoittuminen - tuvat, teltat, pussit ja alustat 

Talviretkeily on täysin sallittua ja suotavaa aloittaa tukeutuen tupiin. Tuvassa saa varmasti itsensä lämpimäksi, kamansa kuivaksi ja mielen paremmaksi. Joskus hanki vaan on raskasta kulkea, ja tupaan pääsee suojaan tuulta ja tuiskua. Varsinkin hohtavilla keväthangilla suosituimmissa kohteissa hiihdellessä tuvat voivat kuitenkin olla kansoitettuja, joten oma majoite on hyvä olla mukana. Telttamajoitusta, lumiluolaa tai taivasalla nukkumista on myös turvallista testata tuvan vieressä.

Telttana toimii käytännössä mikä tahansa hyvä tuultakestävä teltta. Jotkut tykkäävät että talviteltta on kesätelttaa myös tilavampi. Omassa talvikäytössä olevassa kahden hengen teltassa on tehdasasenteiset lumiliepeet, mutta ne eivät ole pakolliset. Kiiloina voi käyttää erilaisia systeemejä. Meillä on lumikiiloja kaupallisina valmisteina. Ollaan käytetty myös muovipusseja joihin on lapioitu lunta ja haudattu ne maahan. Sauvoja ja suksia on myös käytetty kiiloina, toimii hyvin kunhan junttaa suksen riittävän alas maahan ja muistaa katsoa ettei teräskanteilla hierrä naruja poikki. Lumiliepeellisen teltan alunen tampataan suksilla etukäteen tasaiseksi. Liepeetön teltta kannattaa tuulisessa paikassa kaivaa hankeen tuulenkeston parantamiseksi. Eteistilaan tykkään kaivaa kuopan, jolloin teltassa voi istuskella normaalisti ja roikottaa jalkoja alaspäin. Eteistilaan lapioidaan myös hylly keittimelle ja ruokapussille, ja käytännössä sisustamisen voi jokainen tehdä mielensä mukaan - tai jättää kokonaan tekemättä.

Yö sujuu mukavasti, kunhan makuupussi on riittävän lämmin ja nukkumaan mennään valmiiksi lämpöisenä. Pieni jumppa ja riittävä syöminen ovat avainasemassa. Nälkäisenä on helposti kylmä. Jos ei ole yhtä hyvää talvimakuupussia, voi käyttää kahta pussia päällekäin. Makuupussia tärkeämpi on kuitenkin talvikeliin soveltuva makuualusta. Meillä on lisäksi koko teltan pohjan kokoinen routamatto, joten teltassa oleilu on mukavahkoa joka kohdassa, ei vain makuualustan päällä. Lapselle on myös laitettu sekä ahkioon että yöksi lisäeristeeksi lampaan talja.

Omat tämänhetkiset vaihtoehdot pusseihin ja alustoihin: Kolme ilma-alustaa, yksi solumuovi, routamatto, kolme Joutsenen untuvapussia, yksi keinokuitupussi ja pari pussukkaa lapsille. Sitten on vielä jossain kaapin perällä jotain..


Vessana toimii ihan itse lapioitu lumikuoppa. Faktahan on että perse saa lumipesun jossain vaiheessa, mutta tuulelta voi myös suojautua. Vessan voi kaivaa aavistuksen kiepille ja lapioida kuopan pohjalta lumet tuulensuunta huomioiden. Tyylillähän ei ole sitten mitään väliä, mutta tähänkin kuoppaan voi sisustaa lapiolla hyllyn paperille ja hanskoille.. Itse arvostan myös pientä näkösuojaa. Onko tästä nyt hyvä siirtyä suoraan ruokapuoleen?

Ruokailu

Talviretken ruuat eivät poikkea normaalista retkiruuasta juuri mitenkään. Jos on ahkio, voi ottaa mukaan lähes mitä tahansa koska paino ei ole ongelma ja luonto pitää huolen säilyvyydestä. Luonto pitää huolen myös jäätymisestä. Majoneesi muuten erottuu pakkasessa.. Perussysteeminä ruokahuollossa on ollut seuraava: Aamulla aamupalan yhteydessä valmistetaan lounas ruokatermariin. Lounas vedetään naamaan jossain matkalla, sillä päivällä ei nappaa keitellä hangessa. Koska kuivaan ruuat itse, päivällä iltaruuan ainekset laitetaan likoamaan, ja tässäkin kannattaa huomioida pakkasvaikutus. Valmiit pussiruuat toimivat ihan hyvin nekin, eikä ruuasta kannata ottaa itselleen stressiä. Iltaruoka nautitaan joko lämpimässä tuvassa tai (lämpimähkössä) teltassa.

Kuvassa alla käytetään lainattua bensakeitintä vielä teltan ulkopuolella, sille lapioidulla keitinhyllyllä. Joka syksy täytyy keittimestä ottaa parit leimahdukset (ei täältä tule bensaa, ei täältä tule vieläkään bensaa, OHO) ja vasta parin mieleenpalauttelukerran jälkeen siirrytään sisätiloihin..


Illalla keitellään kaikki seuraavan päivän vedet joko lumesta tai avannosta. Jos veden joutuu sulattamaan lumesta, kattilan pohjalle pitää laittaa siemenvesi. Lumesta sulatettua vettä ei kannata hörppiä litratolkulla sellaisenaan, vaan tehdä siitä esim. kaakaota, mehua tai urheilujuomaa. Kaikki tarvittava sulatettu vesi laitetaan termareihin. Myös lämpöä kestäviä muovipulloja voi halutessaan käyttää väliaikaiseen varastointiin tai kuljettaa niitä esim. povitaskussa jossa pysyvät lämpimänä.

Keitin talviretkillä on mielellään mallia pomminvarma. Itse keittelen tosiaan talvisin vain bensalla. Talvikaasuun en usko.  Keitintä voi käyttää ruuanlaiton lisäksi myös teltan lämmittämiseen, joka parantaa retkeilykokemusta huomattavasti. Jos keittelee teltassa, on hyvä olla keitinlaatikko tai vähintäänkin hyvä alunen. Keittimen käyttö teltassa tulee opetella hyvin, sillä telttakangas on erittäin palavaa sorttia. Jos epäröit, älä käytä keitintä teltassa.




Vaatetus

Vaatetuksena olen pitänyt periaatetta villa, untuva ja goretex. Perussetti vaatteita on yhdet liikkumiseen, lämmintä taukojen ajaksi ja kuivaa yöksi. Pahimpia tuulia vastaan voi varustautua joko myrskymaskilla tai tavallisilla laskettelulaseilla. Riittävä vaatetus löytyy kokeilemalla, ja ensimmäisillä kerroilla tietysti kannattaa ottaa enemmän vaatetta. Varsinkin sormet ja varpaat tuntuvat jäätyvän helposti, ja kuivaa pitää olla päälle sekä majoituspuuhiin että hiihtelyyn. Kemiallisia lämmittimiä saa kaupasta, eikä niiden käyttö ole mitenkään kiellettyä. Kärsimys ei vieläkään jalosta. Vaatetuksen kanssa kannattaa kuitenkin pitää huoli siitä että on lämmin, muttei tule hiki. Vanha viisaus on että lähtiessä pitäisi olla kylmä jotta hiihdellessä lämpiää matkalla. Itse en tykkää kylmästä, joten lähtiessäkään en palele, vaan pidän untsikan tiukasti päällä ja luovun siitä heti kun hiihtäminen itsessään alkaa lämmittää riittävästi. Jos tulee hiki, tulee sen jälkeen pysähtyessä kylmä. Vältetään siis hikoamista.

Loppuviisastelut

Vaikka retkeilemään oppii parhaiten retkeilemällä, ei parin kirjan lukemisesta ole yhtään haittaa. Esimerkiksi Vaiskan Ankarat avotunturit on ihan ok opus aloittelevalle. Lisää talviretkeilyvinkkejä löytyy myös luontoon.fi -sivustolta täältä: Retkeilyn abc.

Talviretkeilystä (tai siis mistä tahansa ulkoilusta ja reippailusta) kiinnostuneille naisihmisille on olemassa esimerkiksi Outdoor Siskot, jonka toimintaan pääsevät mukaan kaikki naiset riippumatta siitä haaveileeko vasta vai onko jo kokenut ulkoilija. Siskot tekevät myös talviretkiä, joihin on mahdollista osallistua ihan nollakokemuksella.

Talviretkeilyn aloittamisessa oikeastaan tärkeintä on se, että osaa pitää itsensä lämpimänä, saa juotua ja syötyä ja osaa kääntyä ajoissa takaisin jos luonto yllättää. Kokeilemalla löytyy kaikki muut itselle sopivat tavat retkeillä.


Oli ne tavat sitten millaiset tahansa.

Siperiansuokoira

18.11.2014

Tämä kaveri on aivan verraton viihdyttäjä. Pöhköjä ilmeitä ja asentoja riittää, ja väkisinkin koiraa tuijottaessa tulee paremmalle tuulelle.


Se tykkää erityisesti suosta. Siellä on mukava spurttailla, alusta on litsuvan pehmeää ja rapa lentää ihanasti. Mättäällä on myös hyvä köllöttää ja pureskella milloin mitäkin.


Ainut miinus tulee autoon vellovasta märän suokoiran hajusta. Njamii.

Hämäräkiipeilyä

16.11.2014

Olen koko viikon kytännyt milloinka joku kakara suvaitsisi roikkua valoisaan aikaan seinällä. Ei näy ketään, koska kaikki valoisa aika menee joko koulussa tai pihalla. Tarjolla siis suttuisia ja epävärisiä kuvia, mutta tärkeintä tässä onkin asenne.

Seinällä on kivaa! Siellä roikutaan pää alaspäin, kiivetään surutta ihan käsittämättömissä asennoissa ja muksahdetaan naamalleen patjalle. Se ei tunnu missään, koska patjat ovat pehmeitä, alla on vähän tiukempaa patjaa ja päälle asetellaan vielä tyynyt.




Tyynyjä ei tietenkään kukaan asettele nättiin riviin takaisin, murr...

Vihdoin jotain hyvää karpalosta - Karpalokakku

9.11.2014

Karpalot ovat pahoja. Viimeksi kun kävin koiran kanssa suolla, keräsin taas pussillisen. Siitä pussillisesta meni puolet naapurille ja puolet jäi omaksi riesaksi. Aikaisemmin karpalosta on tehty suklaamuffinsseja, kiisseliä, likööriä ja hilloa. Ne kaikki ovat ihan syötäviä, mutta mikään niistä ei ole niin hyvää että vartavasten pitäisi karpaloa kerätä. Likööriäkin meillä menee aika vähän.

Facebookissa olen melko nirso tykkääjä. Tykkään Suomen poliisista, koska niillä on hyvät jutut. Tykkään Vaarojen maratonista, koska olen juossut sen kerran ja talkoillut siellä kerran. Lisäksi tykkään omasta Ylämäki -sivustani, koska sain sillä yhden tykkääjän lisää. Hetki sitten aloin seuraamaan myös Metsähallituksen juttuja, ja heti siellä tarjoiltiin loistava karpalonkäyttövinkki. Kas tässä:

Karpalokakku

250 g voita
4,5 dl sokeria
5 kanamunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
150 g ranskankermaa
puolen appelsiinin mehu
225 g karpaloita

Voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kanamunat. Lisää jauhot erissä. Viimeiseksi ranskankerma, mehu ja karpalot. Paista 175 asteessa reilu tunti.

Alkuperäisessä ohjeessa oli jäisiä karpaloita, mutta omani olivat suolämpimiä. Normaaliin tapaani myös muut ohjeen osaset hieman muokkautuivat.. Alkuperäinen ohje ja tarina reseptin takaa löytyy täältä: Eräkokkina Pia Rantala.

Kakusta ei tullut kovin makea. Se ei myöskään säily kovin kauan, sillä se syödään.


Nam.

Talvi

7.11.2014

Lumi - se on jännää. Aamulla kello 6.15 poika huomasi pihalla olevan lunta. Jee jee!

-Onks puuroo?
-Ei vielä.
-Voiks mennä pihalle?

Reilua puolta tuntia ja kahta pihaan ilmestynyttä lumiukkoa myöhemmin maltettiin tulla lapioimaan puuro nopeasti kitusiin jotta pääsee takaisin ulos. Naapureille siis tiedoksi että ne ovat siellä ihan omasta halustaan.

Iltapäivällä laavulla oli koskematon hanki.


Koirankin mielestä lumi oli tosi jännää. Sitä piti nuolla, syödä ja tunkea nenällä.


Toivottavasti lumi pysyy edes viikonlopun. Valkoinen maa on niin paljon mukavampi.

Talviretkeilyn ABC

2.11.2014

On se talviretkeily vaan niin mukavaa.


A aina vituttaa
B berse jäässä
C celciuksia aivan liian vähän
D dakapuoli edelleen kohmeessa
E ei jaksa yhtään enää


F fantastinen idea tämä kaamosvaellus
G grammattu ahkio = 35kg, valurautapannu ja sixpäkki kaljaa
H hiihtohissillä olisit jo perillä
I ihme jos auto vielä käynnistyy
J jääkimpale jonka juot jos se ikinä sulaa
K kymmenen senttiä lunta suksenpohjassa
L ladunavaaja, umpihangen väsynyt kuningas
M myrskyssä kaaret katki


N nousukarvat, näpit ja naama jäässä
O osta jotain muuta kuin alico doublet
P pulkka nurin, kuppi nurin


Q ainoa valonlähde
R rosna, kun savotan putkihäkkyrä on riittävän monta kertaa juuttunut puiden väliin
S ei luista
T tuvalle vielä pari kilometriä


U untuvapussi, jonka comfortlämpötilalla ei ole mitään tekemistä comfortin kanssa
V välivuosi kaamosvaelluksista
W wastatuuli
X hyvä jäädä hankeen makaamaan
Y ystävämme vilu ja nälkä


Z zen, ks. kohta A
Å talvivaelluksiin ei liity mitään ruåtsalaista
Ä ähkiötä vetäessä äitiä ikävä
Ö öitä


Kohtahan se on jo kaamos, ja välivuosi käytetty.

Tyylillä

1.11.2014

Miksi tehdä tylsä koirankuljetuskärry kun voi tehdä tällaisen?


Ylämaalla on vetokoirakisat tänä viikonloppuna. Ensikertalaista kisaajaa vähän jänskätti, mutta ei se mitään.


Kannattaa vilkaista myös Juhan uudet nettisivut: koiravaljakko.fi

Suolla

30.10.2014

Arvatkaapa mitä tässä on käynyt?



Noh. Siperialainen juoksi märillä tautisen liukkailla pitkospuilla minkä kintuistaan pääsi, ja pirullinen emäntä kehtasi kokeilla taikasanaa tänne. Lopputuloksena hyvä u-käännöksen yritelmä, jossa jarrutus tehtiin takapuolella, tiputtiin pitkospuilta naamalleen suohon, vilkaistiin nopeasti olan yli ettei kukaan vaan nähnyt ja kipitettiin kiltisti emännän luo.

Pitkospuihin jäi vähän karvaa, mutta jäiköhän pyllyyn tikkuja?

Koirat ja allergia

27.10.2014

Helmikuussa uskalsin avata suuni siitä, että haaveena on hankkia vetokoira kaikista vastustavista tekijöistä huolimatta. Asutaan keskustassa pienellä tontilla, ja molemmilla on allergiaa. Mun allergialistauksessa (niissä ihanissa prick-testeissä sekä vähän modernimmin verikokeista otetuissa) on kattava lista erinäisiä allergiaa aiheuttavia juttuja: kissat, koirat, hevoset, koivu, pujo, timotei, jotkut heinät, pölypunkit ja vaikka sun mitä. Kotitestauksissa on huomattu ettei tuore omena, päärynä, luumu, kirsikka, osa pähkinöistä ja mitä-kaikkea-niitä-nyt-olikaan sovi. Kattava lista ei oikeastaan rajoita elämää muuten kuin siten, ettei hevostallit ole mun juttu. Siellä on sekä hevoset että heinät ja kaikki pöly heilutellaan mittavalla hännällä ympäriinsä. Ätsiuh ja kiitos ei.


Allergia-asiaan löytyi erilaisia kokemuksia etukäteen. Jotkut ottavat koiran allergiasta huolimatta ja joutuvat luopumaan siitä allergian vuoksi. Tämä vaihtoehto ei oikeastaan kovasti houkutellut. Löytyi myös useampia, jotka kertoivat olevansa allergisia koirille ja silti omistavansa koiran. Kumpaan kastiin sitten itse päätyisi, sitä on mahdotonta etukäteen tietää. Koiria käytiin kuitenkin rapsuttelemassa useammassa paikassa ihan vain kokeilemisen vuoksi.


Koirissa on myös eroja. Samankin rodun sisällä jotkut koirat tuntuvat kutittavan nenää enemmän kuin toiset. Toiset koirakodit eivät käy nenään mitenkään, ja joissakin talouksissa jo ovella nenään leijailee kunnon hengenahdistushaju. Se mikä eron aiheuttaa, ei ole tiedossa. Siivouksen tason kanssa sillä ei liene tekemistä.

Nyt kolmen kuukauden koirakokemuksella voi sanoa, ettei allergia ole ollut meillä ongelma. Ensimmäiset viikot pentu oli sisällä, eikä se aiheuttanut paria aivastusta kummempaa kenessäkään. Sitten pentu söi kengän ja joutui pihalle. Nyt jos koira käy sisällä, huomaan sen kyllä ensin nenässäni, muttei sen kummempaa oiretta tule. Jos koira raapii innostuksissaan ihon rikki, kutittaa. Muuten pentua on voinut rapsutella ja haistella aivan mielin määrin, eikä oireita ole. Mies väittää ettei koira voi nuolla partaa, koska leukaa alkaa kutittaa. Muualla nuolemiskutinaa ei esiinny. Toisaalta mun on tähän vaikea ottaa kantaa, sillä olen aikanaan seissyt niin monessa intin partatarkastuksessa että pystyn varmuudella sanomaan ettei mulla kasva partaa.


Mielenkiintoinen seikka on se, että olen nyt koiran tulon jälkeen ollut kaksi kertaa yskässä. Normaalisti ei tosiaankaan ole tapana sairastella, ja tätä edeltävä yskä, nuha tai flunssankaltainen on ollut joskus kuusi vuotta sitten. Miksi nyt sitten? Sattumaa? Toisaalta nyt on ehkä tullut ravattua pihalla vähän huithapelisti pikkuvaatteissa tuomassa ja viemässä ruoka- ja vesikuppeja. Ulkoilu kaikella säällä on muutenkin lisääntynyt.


Ulkona koira ei aiheuta mitään oiretta vaikka kuinka hieroisi naamaa turkkiin. Sisällä koira ei enää edes viihdy paitsi mökillä, jossa on nollakeleillä ihana jäätävä lattia.


Tällä kokemuksella voidaan siis todeta, että ainakin toistaiseksi allergiat ja (ulko)koira on hyvin yhdistettävissä.
by mlekoshi