Raija Hentman: Herkutellen luonnossa

5.11.2013

Eilen näppeihini päätyi Herkutellen luonnossa -kirjan uusin versio. Kirjassa on yli 300 reseptiä retkikeittimellä tai nuotiolla tehtäviin ruokiin, sekä lisänä kuivatusohjeita, energialaskentaa ja muuta oheistarinaa. Aiemmin olen lainannut vanhempaa painosta kaverilta, mutta nyt päätin ostaa oman. Ja se kannatti!

Uudistettu kirja on edeltäjäänsä muhkeampi, ja sekaan on lisätty reilusti kuvia. Vaikka reseptit ovatkin ehdoton pääasia, lisää kuvittaminen kirjan luettavuutta ja miellyttävyyttä oleellisesti. Uusi versio on ehdottomasti mukavampi ja mielenkiintoisempi luettava. Kuvien lisäksi mukaan on laitettu lähes 40 uutta reseptiä. Vaikka itse en noudata mitään reseptiä orjallisesti, ovat kirjan ruokaohjeet olleet tähänkin asti hyvänä pohjana retkiruokia suunnitellessa. Ne uudet reseptit jotka pienellä selailulla bongasin, vaikuttavat kokeilun arvoisilta. Mikäli jauhelihamakaroni alkaa reissussa tympiä, tarjoaa kirja roppakaupalla vaihtoehtoja retkiruokiin. Osa ohjeista ei sovellu sellaisille retkille joita itse teen, sillä esimerkiksi majoneesi painaa paljon, ei säily kesällä ja erottuu talvella. Harvemmin retkille tulee myöskään kannettua tuorejuustoja tai kermaa. Ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla?



Ainut mitä olisin kaivannut lisää, on jokaiseen kuvaan maininta siitä mikä ruoka on kyseessä. Itse herkkuperseenä pidän erityisesti osastosta "Jälkiruokia ja leivonnaisia". Miltäs kuulostaa esimerkiksi Tunturijoulun piparijuustokakku? Ehdottomasti seuraavan kaamosreissun ruokalistalla! Mähän en siis ollut menossa tänä jouluna minnekään hevonkuusen. Ainakaan kovin pitkälle. Hmm..

9 kommenttia :

  1. Hyvä kirja. Itsellä on vanhempi painos jossain kirjalaatikossa jemmassa ja se oli olennainen tekijä innostmaan ruokien kuivaamista itse. Pääosan resepteistä olen kyllä kokenut tarpeettoman monimutkaiseksi tai vain pieniksi variaatioiksi toisistaan, mutta taustatieto on hyvää ja saahan resepteistäkin inspiraatiota. Viime aikoina on vaan meinannut laiskuus iskeä ja kuivailut on keskittyneet vaan sienien ja muun luonnonantimin säilömiseen. No, jauhelihaa ja maissia jaksan joskus kuivata. Laiskuus ottaa vallan...

    Ja kylmään ja pimeäänhän mennään hiihtämään sen takia, että saa syödä suklaata. Ja kun suklaa on hyvää, niin hiihtämäänkin pitää mennä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meinaa pyöriä reissuissa sama ruokalista joka kerta. Kyllä tuosta hyviä vinkkejä saa.

      Mä kyllä hiihdän enemmän minttukaakao- tai iltapunkku mielessä, en niinkään sen suklaan takia :P

      Poista
    2. Minttukaakaokin on erinomainen syys hiihtää. Punkkua ei tule oikein otettua talvireissuille, lähinnä kesän lyhkäisille patikoinneille ja melontaan. En sitten tiedä miksi. Pitänee korjata asia. :)

      Samat ruuat ne pyörii itselläkin, helppo urautua johonkin, ainakin niin kauan kuin se vielä uppoaa reissun päällä. Noita "henkisiä allergioita" on tullut useampaankin reissuruokaan, mutta muutaman vuoden tauko yleensä korjaa tilanteen, joskaan ei ne enää koskaan maistu niin hyvältä kuin ennen "tökkäämistä".

      Nyt kun olen miettinyt mahdollisimman energia- ja kustannustehokasta sapuskaa olen alkanut miettiä kookoksen käyttöä. Tekisi esim. suklaatryffeliä runsaalla kookoksella. Kookos on kuitenkin jotain 660kcal/100g ja netistä edullista. Siihen kaveriksi tummaa suklaata, tilkka kermaa ja voita tai voiöljyä, niin eiköhän jaksaisi hiihtää...

      Poista
    3. Mä syön kyllä surutta vain sitä mikä on hyvää. Jos energiaa on liian vähän, lisään voita. Puhutko nyt siitä kookoksesta jota saa kaupasta voipaketin kokoisina kimpaleina? Jotenkin ajatuksena kookos tökkää, mutta johonkin riisimuro-suklaasotkuun oon joskus ala-asteella kookosrasvaa laittanut. Oli hyvä.

      Poista
    4. Ei kookosrasvaa vaan sitä valkoista kookoksen hedelmälihaa. Sitähän saa kaupan kuivahyllystä leivontatarvikkeista, mutta on pientä silppua. Mietin sellaisia isompia hiutaleita tai revittyjä suikaleita tyyliin nämä: http://www.tropicaltraditions.com/organic_dried_coconut.htm

      Ajatus heräsi syödessä Bounty-suklaapatukkaa, jonka täyte on aika pitkälle kookosta. Jos sotkisi tuota, voita ja tummaa suklaata, niin ei kai se pahasti voisi mennä pieleen.

      Rasvana voi on makunsa puolesta parasta. Piste. Ja jos tarvitsee vielä enemmän kcal/g niin öljyä, mutta sitä ei tee mieli vetää samalla tapaa kuin voita vaan joutuu laittamaan kaveriksi lämmintä ruokaa, johon sen sotkee. Voihan menee hyvin melkein minkä tahansa lisukkeensa. Ei suklaa ja voikaan ole huonompi yhdistelmä talvisessa maastossa. Rakaa "kaurakeksitaikinakin" on hyvää reissuevästä (pl. kuuma kesäaika): voita, kaurahiutaleita, sokeria ja mausteita maun mukaan. Iso könttä minigrip-pussiin ja lusikalla ääntä kohti... :D

      Poista
    5. Mutta kookoslastuhan on pahaa.

      Poista
  2. Runsas suklaan syönti on oiva motiivi kaikelle retkeilylle. Voin ostaa parikin isoa suklaalevyä!
    Kolme ehdottoman välttämätöntä ovat hapan näkkileipä, oikea voi ja juusto. Olen retuuttanut niitä kesäkuumallakin ja jäähdytellyt purossa.
    Muuten muona tuppaa olemaan valmista makaronimössöä, jonka saan alas viimeisinä retkipäivinä enää vaivoin. Kerran tulin allergiseksi kuumalle mehulle ja puurolle, mutta nyt ne kelpaavat taas.
    En tykkää kuivata ainakaan lihaa, laiskana hutiluksena tyrisin sen jotenkin ja se retkellä pilaantuisi ja aiheuttaisi p-taudin :P
    Terv. Eila S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina täytyy olla voita.

      Ei kai lihaa voi mitenkään pilata? Vähärasvaista jauhettua vaan. Kokolihasta jää helposti kovaa. Ehkä kuivatan sitä liikaa. Eniten mua pelottaa katkarapujen kuivaaminen, sillä olen kuullut että joku on joskus sairastunut niistä. Tai ainakin luulee sairastuneensa niistä, mutta kukaan muu seurueesta ei sairastunut. Jos kuivaan rapuja, naksautan rikki jokaisen ravun ja hylkään kaikki ne jotka eivät naksahda täydellisesti. Ravut täytyy myös valmistaa viimeistään toisena reissupäivänä, ja silloinkaan ruokailusta ei oikein nauti koska pelkään että ne ovat sittenkin pilaantuneet.

      Neuroottista.

      Poista
    2. Nii, mie kerran söin eltaantunutta kuivattua poronlihhaa ja melkein oksensin autoon. Siitä kai se pelko, että liha ei olisikaan täysin kuivaa ja alkaisi pilaantua. Ukko kuivasi viime kesän reissulle hirvenlihhaa ja söi sen koiran kanssa. Turhankävelijän sivuilta opin, että kuivattavan lihan pitää olla täysin rasvatonta, sillä rasva kuivuu epäedullisen kovaksi ja sitkeäksi. Mutta, kuten jo sanoin, olen laiska hutilus ... :)
      EilaS.

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |