Lasten kanssa retkeilyn sudenkuopat

17.11.2013

Lasten kanssa retkeily on pelkkää arvailua. Mitenhän se ipana viihtyy, mitä se jaksaa, tykkääkö se, onko tässä mitään järkeä? Mitään massiivisia mokia meillä ei oikeastaan ole ollut, mutta jotain ollaan seitsemän vuoden aikana kuitenkin opittu. Oletetaan että varusteet yms. perusjutut on lähtökohtaisesti kunnossa, ja keskitytään niihin seikkoihin jotka meillä on opittu kantapään kautta.

1) Väsyneen kanssa ei mennä minnekään. Lähdettiin tänä syksynä koulujen ja eskarin alkajaispäivänä puolukkametälle, koska musta se oli hyvä ja rento aktiviteetti loppupäivälle. Lapset oli niin umpiväsyneitä, että toinen kiukkusi minkä ehti ja toinen karjui suoraa huutoa mättäällä. Kunnon itkupotkuraivarit siis. Kerättiin puoli ämpäriä ja kälpittiin kotiin. Ei varmasti ollut karhuja 15 kilometrin säteellä yhtään!

Opittiin, että jos ipana on pidemmällä reissulla väsyneen oloinen, pidetään ihan suosiolla vapaapäivä ja möllötetään vaan. Ei kannata edes yrittää muuta.

2) Riittävä määrä naposteltavaa mukaan. Riittävä määrä on se määrä jonka kuvittelee riittävän kertaa kolme. Mulla on kotona hirveä natsikuri siitä, ettei välipaloilla paikata syömättä jäänyttä oikeaa ruokaa. Reissussa lapsen energiankulutus näyttää olevan kuitenkin aika huima, ja mulla on ollut siihen sopeutumista. Lapsi ei välttämättä huvikseen pyydä naposteltavaa, vaan sillä voi ihan oikeasti olla jatkuva nälkä. Tätä harjoiteltiin esimerkiksi 6-vuotiaan kanssa Pienellä Karhunkierroksella ja Valtavaaralla. Ajattelin että myslipatukka huipulla riittää, mutta likka taisi vedellä keksejä ja pähkinöitä matkalla, myslipatukan huipulla, napsia jotain juostessaan Valtavaaralta alas ja sitten olikin jo nälkä. Ei mennyt oppi näemmä perille, sillä 7-vuotiaalle tein Hetassa aamupalan jälkeen pussillisen eväitä koko päivälle, jonka se naposteli ensimmäisen kilometrin aikana. Mitäs seuraavat 7 kilometria syödään? Ei auttanut muu kuin kaivaa rinkasta lisää. Pian annoinkin tytön koota aamuisin eväspussinsa itse, ja läimäsin vaan eteen kaikki pähkinät, keksit, suklaat ja muut. Aina kun oli lounas, päivällinen tai iltapala, ruokaa meni silti reilusti. Illalla vielä makuupussistakin kuului että on nälkä, mitä saa?

Suklaata, keksejä, pähkinöitä, vähän karkkia.

Pikkujuttuhan se on, napostelun riittävyys, mutta reissussa on ikävää jos on nälkä. Ruuan pitää muutenkin olla sellaista mistä lapsi pitää ja mitä se syö. Suolaiset valmiit pastapussit ei meillä mene, ja jotenkin se energiavaje täytyy kuitenkin paikata. Hyvää ruokaa siis mukaan.

3) Sopiva päivämatka on etukäteisarvio jaettuna kahdella tai kolmella. Ollaan suunniteltu jokaisella reissulla liian pitkiä matkoja ja aliarvioitu hiihtämiseen tai kävelyyn menevän aika. Tehdään niin varmasti myös seuraavalla kerralla. Reissussa sitten sumplataan..

4) Jotain ajanvietettä mukaan. Lapsi on lapsi, ja sen tehtävä on leikkiä. Meillä ei lapset kotona pelaa tietokoneella, pleikkarilla eikä millään muullakaan vempeleellä, joten ei ne kaipaa sellaista viihdykettä retkellekään. Kolmen-neljän päivän mettäreissun jälkeen lapsi on kyllä ollut varsin onnellinen hotellin aamupiirretyistä, eikä siitä voi moittia. Silloin on kyllä piirrettynsä ansainnut. Retkillä on aina ollut mukana uninalle, muttei suurta leluarsenaalia. Itse vaellus riittää viihdykkeeksi varsin pitkälle. Saariselän reissulla kuitenkin opittiin, että piirustusvihko olisi hyvä olla mukana. Seuraavalla Hetan talvireissulla mukana oli sitten vihko ja varuiksi shakki. Kesäreissulla tyttö otti piirustusvihkon lisäksi mukaan pienen jääkarhun ja petshoppeja. Lapsen tehtävä on leikkiä.. Jääkarhu, petshopit ja pienen puron pieni vesiputous, ja hyvä leikki oli valmis!

5) Pakollinen varusteosio: Huono lasten makuupussi on parempi kuin hyvä aikuisten pussi. Aikuisten pussi on liian iso = varmasti kylmä. Myös kesällä.

Suurin virhe mitä voi mun mielestä tehdä, on viedä sellainen lapsi retkelle joka ei siitä itse pidä eikä kokeiluista huolimatta opi pitämään. Jos ei jaksa istua kahta päivää autossa, ei tykkää hiihtämisestä, inhottaa jos tuvassa on kylmä tai makuupussissa olo on tukalaa, turhaan sellaista pidemmälle reissulle Lappiin vie. Kokeillaan ensin pikkuretkillä kotikulmilla ja laajennetaan sitä mukaa kun homma näyttää toimivan. Jos ei toimi, on siihen sitten aikuisen vaan sopeuduttava.

4 kommenttia :

  1. Monet noista asioista sopii kyllä lähes sellaisenaan myös aikuisten retkeilyyn, jopa soolovaeltamiseenkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla opeilla taitaa mennä sekä lapset että aikuiset. :P Jotenkin mulle on kuitenkin ollut yllätys miten paljon lapsi voi syödä. Nääkin vetelee kotona ihan reippaita annoksia, ja jos massakausi sattuu vielä vaellukselle niin huh huh..

      Poista
  2. Melko samanlaisella konseptilla liikuin aikoinaan omien lasteni kanssa. Molemmista tuli luontoihmisiä. Nyt tyttärentytär, 6 v, aloittelee samoin opein. Ja pojantytärkin, 2 v, on jo laavuretkeillyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siis mahdollista ettei tästä jää traumoja.

      Poista

by mlekoshi