Uusivuosi Kaldoaivilla

24.10.2013

Kohtahan se on jo kaamos, eikö?

Hiihtoreissut talvella vaatii tietynlaista vatipäisyyttä. Joskus, ei edes niin kauan aikaa sitten, oli aika kun katselin ahkioporukkaa vähän vinoon. Ihme jengiä. Kaapissa se lepää nyt minunkin ahkioni, aivan uusi sellainen! Ostin keväällä. Oli halpa. Sitä ennen käytin rinkkaa ja vedin parina vuotena Fjellpulkenin lastenahkiota.

Vielä Kaldoaivin reissun aikaan mulla ei oikeastaan ollut omia talvikamoja, joten suksia ja saappaita sai haalia sieltä täältä. Reissukamat löytyivät pienellä vaivalla. Kaverilainaamo on musta erityisen mukava systeemi, sillä on vähän turhaa ostaa heti kaikki kamat itselle. Samalla kertyy käyttökokemusta erilaisista rojuista, ja sitten kun päätyy ostamaan omat, hutiostojen määrä saattaa vähentyä.

Edeltävästä hiihtolenkistä oli aikaa 7 vuotta, ja hiihtämisinto päättyi pienesti murtuneeseen lonkkaan ja irti repeytyneisiin lihaksiin. Vähäisellä puukolla ja titaanilla asia kuitenkin korjaantui. Ei jäänyt traumoja (eheei). Porukkaa tällä reissulla oli mukana ku pipoa, eikä kaikkien habituksesta ollut etukäteen tietoa. Kolme autoa, aika monta ahkiota, pari rinkkaa. Mitähän tästä tulee.. Lisähuvitusta tarjosi eräs pöljä kaljupää, joka uhosi nukkuvansa taivasalla jos pakkasta on enemmän kuin -30.

Alku oli lupaava. -30 astetta pakkasta, muttei yhtään enempää edes kiusallaankaan. Alussa oli pusikkoa, risukkoa, hyvin heikosti lunta, ja se pakkanen. Jonkunlainen kelkkaura löytyi, mutta muuten ihmisjälkiä ei näkynyt missään. Ensimmäistä tupaa ei tuntunut tulevan ikinä. Joko se kohta siintää, tuolla vähän pilkottaa? Äh, kivi. Tuolla tollanen kumpare, se on varmasti mökki. No ei ole. Entäs nyt, savuakin tulee? Savuja, hah ja pah.



On pimeää.
Ja viluista.

Välillä oli myös oikein kaunista.



Perinteinen vaellusreissujen herkku.

Ahkiossa voi kantaa mitä vaan..



Talvivaeltajan vesihuolto.

Isommassa porukassa vaeltaminen on vähän haastavampaa kuin pienellä porukalla retkeily. Kesäisin tai telttavaelluksilla porukka jakaantuu vielä luontevasti telttakuntiin, ja samalla jakaantuvat myös ruoka- ja vesihuolto sekä muut leiriaskareet. Tässä isossa lössissä ei oikein omaa paikkaa tuntunut löytyvän. Mukana oli aika monta puuhapatea, joten vedet ilmestyivät jostain, joku ne lämmitti, kaminakin lämpesi ja polttopuita ilmestyi. Pari hyvää suunnistajaa piti huolen siitä, ettei omaa karttaa tullut kovin montaa kertaa vilkaistua. Ruuanlaitto oli sovittu etukäteen, joten lähes jokainen valmisti päivän sapuskat kaikille. Ladun avaamisessakin olin kuulemma ihan hyödytön, sillä mun mennessä keulilla kakkonen upposi vielä ihan reilusti hankeen. Harmillista. ;)

Kaikkia reissaajia en tosiaan tuntenut etukäteen. Jossain vaiheessa huomattiin että yksi kattila jäi edeltävälle tuvalle. Iltamyöhäisellä yksi jannu hävisi pihalle ja kenellekään mitään sanomatta alkoi pistämään suksia jalkaan. Mitään vastausta ei oikein saanut että mihinkä on miehen matka ? Hävisi vaan ladulle, mumisten jotain kattilasta. Joku yritti estellä, mutta minkäs teet jos aikuinen ihminen jotain päättää. Pistät nippuun ja istut selän päälle, vai? Sinne kuitenkin lähti, kattilanhakuun, ilman karttaa ja kompassia, ruokaa, oliko vettäkään, oikeasti kunnollisia vaatteita ei ainakaan. Aamuyöllä ei alkanut kuulua takaisin, joten etsintäporukka alkoi kasata kamoja. Kuumaa vettä, ruokaa, lämmin makuupussi, tyhjä ahkio. Mitähän sieltä lähdetään edes hakemaan? Vähän oli hiljaista tuvalla. Samalla kun etsintäpartio oli lähdössä ovella, tämä sankari palasi takaisin. Oli kuulemma paluumatkalla ollut vaikeuksia erottaa latua. Idiootti.

Eikä tuonut edes kattilalle kantta.




Toisella tuvalla tapahtui myös kummia. Yhtäkkiä alkoi kuulumaan hirveetä mökää, ihan kuin joku olisi hakannut kattiloita yhteen tai jollain mökin seinää! Kamala ääni. Pikainen pääluku osoitti, että kaikki ollaan sisällä. Hmmh. Mitä helvettiä? Poro, joku hullu matkamies, kirvesmurhaaja? Ikkunoista ei näkynyt ketään, mitään, missään. Itsehän pysyin visusti tuvan nurkassa, mutta joku urhea uhmasi ääntä ja meni pihalle. Ei näy vieläkään mitään. Syypääksi löytyi myöhemmin mikälie kärppä-naali, sellanen valkoinen pitkä rotta joka veti hillitöntä ravia kaasupullon ympärillä kotelossa. Aivan tajuton meteli yhdestä pienestä turkiseläimestä!

Reissussa oli 8 miestä ja kaksi naista. Tunnelma kohdallaan.
Kännykän kuuluvuus löytyi pöydällä seisoen.

Melkein perillä.

Viimeisellä tuvalla. Mitä tekee pakkanen?


HAH!
Kaljupään pointti taisi olla makuupussin lämpötilarajojen testaaminen, ja siihen ihana Suomen luonto tarjosi mitä oivimmat puitteet. Tuvan pihalle taputeltiin tasainen alusta, jonka päälle levitettiin makuualustat. Itse päädyin viereen nukkumaan, mutta en todellakaan yhdellä pussilla. Mulla oli kaksi makuualustaa, kaksi omaa makuupussia, ja lisäksi tupaan jäävilta löytyi yksi ylimääräinen pussi päälle. Hyvin tarkeni. Kaljupää nukkui yhdellä Joutsenen pussilla hyvin siihen asti, kunnes joku pussin reuna alkoi vähän repsottamaan. Noh, se oli jo aamua joten hyvillä mielin saattoi kömpiä sisälle tupaan.

Pihalla pötköttelijöitä oli useampiakin. Tällaisille extremekokeiluille tuvan läheisyys on oikein loistava paikka. Jos joskus joutuu pakosta nukkumaan vastaavissa olosuhteissa, on hyvä olla edes vähän kokemusta aiheesta. Mikäs sen mukavampi kokeilupaikka kuin autiotuvan pihamaa, eikä tähtitaivasnäkymälle löydy voittajaa.

Seuraavana päivänä pakkanen ei suinkaan hellittänyt. -35 asteen tuntuma on helvetin kylmä hiihtokeli vaikka tekisi mitä. Kovin kummoisia taukoja ei viitsi pitää, koska sen jälkeen menee kolme kilometriä ennen kuin sormet ja varpaat taas lämpenevät. Ja hiki, se ei saa näissä lukemissa tulla.

-35'C ja untuvarukkaset.

Kaamosreissuja ei voi tehdä kahtena vuonna peräkkäin. Välivuodessa ehtii unohtaa kuinka perseestä ne reissut oikeastaan onkaan. Kahtena edeltävänä vuotena oon ollut kaamosreissulla, eikä niistä kumpikaan mennyt ihan putkeen. Joulukussa en siis todellakaan ole hiihtämässä missään pimeessä korvessa.

Reitti: Pulmankijärvi-Sevettijärvi

Kartta: Sevettijärvi Nuorgam ulkoilukartta 1:100 000

Keli: Kylmä ja pimeä

17 kommenttia :

  1. Tuo hikoilun esto on omasta mielestä pakkasessa hiihtäessä todella vaikeaa, aina tuntuu sen verran kosteutta kertyvän, vaikka mitä tekis. Millainen on sun kerrostus ja toimiiko oikeasti eli ettei tulis juuri hiki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vaihtelevasti kuori, fleece ja villakerraston paita. Keleistä riippuen paita on joko ihan ohut tai vähän paksumpi. Jos on lämpöisempää, fleece jää pois ja on pelkkä ohut villapaita+kuori ja kaikki tuuletusluukut auki. Kuori on pelkkä ohut kuori, sama jota pidän kesälläkin. Liikkeelle lähtiessä tulisi olla kylmä. Ohut kerraston paita ja kuori kuulostaa toki aika vähältä vaatetukselta, mutta sillä ei tule hiki.

      Housupuolella mulla jostain syystä pitää olla toppahousut lähes aina. Pelkillä kuorihousuilla jäätyy.

      Poista
    2. Saman huomannut eli yläosassa voi olla ohuempaa vaatetta, mutta jalat ja takapuoli jäätyy. Jos pakkasta vain 10-15 astettakin, niin en voi pitää yläosassa kuorta, vaan pitää olla muu anorakki tmv. hengittävämpi päällimmäisenä. Täytyy kokeilla tänä talvena anorakki+toppahousut -yhdistelmää, mulle noi kuoret ei vaan oikein pakkasessa toimi. Ja en edes ole hiihtänyt -30:ssä.

      Poista
    3. Sori, neuvon tässä naisia naisten asioissa, mutta jopa miehenä on tullut reisien ja takapuolen kylmettymisen kanssa ongelmia. Ratkaisuksi ostin Erätukusta halvat fleece pitkikset ja leikkasin polvitaipeesta poikki. Riittää itsellä lisälämmöksi hoitamaan tuon alueellisen kylmettymisen.

      Aika paljon naisseurassakin hiihtäneenä fleece-/villashortsit ja ½- tai 3/4-pitkät toppahousut tuntuu olevan suosiossa. Varsinkin lyhkäiset toppahousut on helppo lisätä muiden kamppeiden päälle jos on tarvetta ja poistaa jos tulee liian lämmin.

      Poista
    4. Toppasortsit :D Jepjep, mä harrastan kyllä ennemmin retkeilyä kuin ompelua..

      Ja mulla tosiaan ei jäädy pelkkä hanuri, vaan kuorihousuissa on yksinkertaisesti kokonaisvaltaisesti kylmä. Kylmemmille keleille toppahousut (kokopitkinä) on ollut ihan toimiva ratkaisu.

      Poista
  2. Hieno kertomus! Jäätävää analyysiä:)

    VastaaPoista
  3. Hitto! On se kaunista. Alkoi tehdä mieli kaamokseen hiihtämään... Ehkä tänä vuonna ehtisi. Viime vuonna missasin kaamoksen viikolla ja sitä edellisenäkin aurinko nousi ensi kertaa reissun aikana (tai olisi, jos pilviltä olisi jotain nähnyt). Sitä edellisenä vuonna sentään oli kunnon kaamosreissu pimeyden, pakkasen ja revontulten kanssa. On se hienoa. Ja ehkä välillä vähän perseestäkin, sellaisella hyvällä tavalla.

    Suvi: Kun riittävän vähän laittaa päälle, niin ei tule hiki. ;) Mutta toisaalta, ei hypotermiakaan ole hyvä ja jäähtyminen johtaa äkkiä merkittävään voiman ja työtehon laskuun. Itse olen tykästynyt merinoverkkokerrastoon ihoa vasten, vaikka hikoileekin, niin ilmava kerrasto tuntuu aika miellyttävältä iholla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaamoksissa on puolensa. Nyt kaipaisin ehkä aurinkoisia keväthankia enemmän..

      Merinoverkkokerrasto on kyllä homointa mistä oon hetkeen kuullut. Tehdäänkö niitä naisille?

      Poista
    2. Heh. Seksuaaliseen suuntautumiseen sen enempää puuttumatta, se on ihan parhautta. Oli vaan aikamoinen kynnys a) ryhtyä noiden käyttäjäksi ja b) kehdata kertoa asiasta julkisesti. Housupuolelle suosittelisin itse 3/4-mittaisia. Pitkät on tooosi pitkät ja harvoinhan kalsareiden täysipitkää lahjetta hiihtohommissa tarvitseekaan.

      Ja totta kai niitä on myös naisille, mm. Acliman valmistamina. Meinasi olla vaikeal öytää Suomesta, mutta Outnorthilla näyttää olenva (http://www.outnorth.fi/fi/aclima/woolnet-polo-wzip-womens.php?group=prod_prod_grp-s1/934) ja kai muualtaki nsaa. Ja toinen hieno vaate (ei kyllä lainkaan käyttökokemusta) Aclimalta: merinohaalari kiinteällä hupulla ja vetskaroidulla takaluukulla! Hih...

      Poista
    3. Tähän ei ole sitten mitään lisättävää.

      Poista
  4. mielenkiintoista kerrontaa, aiheutti äänekästä hihitystä, lieneekö se merkki hiipivästä hulluudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiipivä hulluus ei liene huono asia.. :D

      Poista
  5. Ehdottomana vatipäänä vähän kade tuosta! Hienot kuvat! Hiihdellyt joskus yli 3 kympin kelillä 3 toppahousut päällekkäin jalassa, kyllä silloin on tahmea keli - ja kun kaatuu hankeen, ei pääse ylös kuin kamalalla könyämisellä :P Eila S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei passaa kaatua, tulee kylmä!

      Poista
  6. melekosta paskaa tuo talviretkeily!

    VastaaPoista

by mlekoshi