Ampiaisenpistot syyslaavulta

7.10.2013

Viikonlopun ajan 6-vuotias ipana kyseli karpaloiden keruusta. Vaikka ne maistuvatkin kohtuullisen, noh, pahalta, on niiden keräämisessä jotain koukuttavaa. Poika lienee ollut karpalomuffinssien perään, mutta keräämisessäkin on jo ihan oikeasti avuksi. Keräsi kipollisen karpaloita ennen kuin tikkupullan himo kasvoi liian suureksi.

Keräämisessä lapset ovat jotenkin herttaisen vilpittömiä. Hepuli marjojen löytymisestä on jotenkin niin aitoa ja innostunutta ja hymy erityisen leveä. Jos kerääminen ei nappaa, jälkikasvu istuu mättäällä ja mutustelee eväitä tai pistävät omat leikit pystyyn. Luonto tarjoaa leikeille oivat puitteet. Iso kivi on kukkula, puska milloin minkäkin pesä, puissa voi kiipeillä ja risuista syntyy nopeasti maja. Naapurikin on joskus kysynyt ollaanko pohjoisesta kotoisin, kun lapset olivat leikkineet pihalla poroja. Jooko et tää ois poro ja ettis jäkälää ?


Kertynyt saalis.

Täällä on ihan HIRRRVEEN hyvä apaja!

Onneksi on goretex.

Luonnon kauniita väripilkkuja.

Lisätään voita, sokeria ja suklaata, jotta karpalosta tulee hyvää.


Keräsin helposti litran ja poika yksin muffinsseihin menevät karpalot. Pois piti melkein lähteä laput silmillä, sillä muuten suolta ei vaan pääse pois.. Tossa on yksi, tuossa toinen, oikea rypäs tuolla, kourallinen tuosta..

Nuotioeväänä oli tällä kertaa tikkupullaa. Aikomuksenani oli laittaa siitä ohje ja kuva, mutta laavulla joku viheliäinen pisteli kintussa. Kusiaisiako siellä koko pesällinen vai mitä? Jotenkin kummasti ampiainen oli mönkinyt lahkeesta sisään ja päätti pistää mua kahdesti reiteen. En tutkitusti ole sille edes allerginen, mutta oli kyllä poltteleva pistos se. Koko pullailu meni sitten vähän mönkään, sillä kahden piston lisäksi tyyppi sohi muutenkin housun sisällä ja koko reisi tuntui aluksi olevan punaisena ja tulessa. Yhtään aiempaa pistosta en muista saaneeni.

Murhasin ampiaisen melko perusteellisesti.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |