Via Ferrataa Italiassa

7.9.2013

Eräänä kesänä meillä oli etsinnässä kivaa kesäpuuhaa kahdelle. Helposti perille, ei pitkiä ajomatkoja, ja nukkuminen kenties fiinimmin lakanoissa. Tämä reissu olikin ensimmäinen jossa päivät temuttiin ulkona ja yöksi palattiin ravintolaruuan ja puhtaiden lakanoiden ääreen. Vaikka vastaavat hienostelureissut aiheuttivatkin etukäteen irvistelyä ja närästystä, kannatti tätä ehdottomasti kokeilla. Saattaa jäädä jopa tavaksi !

Kotosalla valmistelut eivät alkaneet aivan toivotusti. Oma kamera, rikki. Miehen kamera, rikki. Lainakamera mukaan, ja perillä Cortinassa huomattiin että se on, kappas vaan, rikki. Kuvaaminen sai siis muutamaa kamerakännykkäotosta lukuunottamatta jäädä.

Kohteeksi valikoitunut Cortina oli varsin helppo saavuttaa. Lähtökohtanahan oli helppo saavutettavuus! Lennot lähtivät kotikentältä ja kohdemaassa vuokrattiin viikoksi auto. On aivan eri asia lentää pari tuntia ja ajaa pari tuntia kuin jurnuttaa autolla Lappiin 1500km/suunta, nukkua huonosti ja kävellä seuraavakin päivä pienessä pöhnässä. Vuokrattu auto oli halvin mahdollinen käkkänä jossa oli ilmastointi, joku pikkuinen hämärä Lancia. Auto osoittautui paremmaksi kuin hinnasta olisi voinut päätellä.

Ja perillä, siellä oli aivan täydellinen keli, aivan täydelliset maisemat! Kiivettiin eri reittejä Cortinan lähimaastoissa, mutta mitä reittejä -on aivan käsittämättömän vaikeaa muistaa.. Valittiin kuitenkin kohtalaisen helppoja reittejä, koska paikallisten vaativuusluokituksen vastaavuudesta yhtään mihinkään ei ollut mitään takeita. Reitit osoittautuivat helpohkoiksi, väliin kävelyä ilman varmistusvälineitä mutta aivan loistavia maisemia. Tällaiselle enemmän vaeltaja- kuin kiipeilyharrastajalle reitit olivat oikein loistavia. Oikea kiipeilijä olisi ehkä kaivannut lisää vaikeusastetta, ja sitäkin oli tarjolla ihan riittävästi.


Lähtöpaikka tuolla jossain alhaalla.



Kylä.



Pyllypumppaus, hop.



Karvakäsi.


Välillä tikkaita ja hyvinkin ilmavaa.


Nousua riittää.


Toivottavasti varmistusvälineet toimivat..



Tauko paikalla.


Yhtä asiaa en kyllä yhtään hokaa. Mä en ymmärrä italiaa, joten miksi sitä pitää puhua senkin jälkeen kun kohtalaisen selvästi ilmaisen etten ymmärrä italiaa? Vastapuolet selvästi ymmärtävät englantia, mutta puhua sitä ei voi. Kovasti vaan viuhdotaan ja huidotaan, mutta ei se mun italian ymmärtäminen sillä kyllä parane. Jotenkin tuo kansa tulee vielä ihan liian lähelle huitomaan. Käden mitta, sanoo suomalainen.

Paluu ei sitten mennytkään aivan putkeen. Käytiin päivän reissulla Venetsiassa ja sieltä palatessa motarit olivatkin aivan täysin tukossa, joka hemmetin kaista aivan täynnä näitä huitojia! Paikallisten ajotapa se vasta vatipäinen olikin: heti kun omalla kaistalla ei nopeus olekaan just se mitä halutaan, vaihdetaan kaistaa. Yhtäkkiä jokaisen auton eteen saattaa siis kiilata kuusi autoa viereiseltä kaistalta, jonka lopputuloksena nopeus 140 -> 0 ja sykkeet kohdalleen. Tänä päivänä koko Italia palasi lomilta ja myöhästyttiin lentokentältä vaatimattomat kolme tuntia. Tästä johtuen palautettiin vuokra-auto myöhässä ja eri pisteeseen kuin mistä se haettiin, vaihdettiin lentokenttää sekä Italiassa että Suomessa, mutta pikkuvikoja.. Pääsee sieltä Tampereeltakin kotiin, mutta se siitä helposta saavutettavuudesta.


Paluulento paloi tässä.


Kartat: Helposti saatavilla lähes mistä tahansa kylästä paikan päältä

Etukäteissuunnittelu: Kirja Via ferratas of the Italian Dolomites: Vol 1, north, central and east. A cicerone guide by John Smith and Graham Fletchner

Muuta: Huomioi elokuun vammainen liikenne. Vaikka mennessä motarilla olisikin neljä samaan suuntaan menevää typötyhjää kaistaa vieressä, seuraavana päivänä kaikki voi olla tukossa ja matka-ajan voi kertoa kolmella.

10 kommenttia :

  1. Huhhuh, korkeanpaikan ilmavuuskammoiselle nuo kuvatkin on jo ihan riittäviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuolla oli välillä ihan hyvä idea katsella vaan eteenpäin, eikä ollenkaan alas. Ei myöskään huvittanut kovin pitkään miettiä minkä käikäleen varassa se oma henki onkaan.. :D

      Poista
  2. Onpa huimia kuvia vuorilta. Taitavia olette kun tuonne olette uskaltaneet.
    Cortina herättää mukavia muistoja kymmenen vuoden takaiselta matkailuautoreissulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava paikka. Autotiet oli välillä aika..mäkisiä nekin :)

      Poista
  3. Miten tuolla ohitukset vastaantulijoiden kanssa sujui? Oliko paljon liikennettä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut paljoakaan liikennettä. Aina välillä oli tasanne tai pieni kävelypätkä jossa ohitukset tehtiin. Ei tarvinnut juurikaan odotella.

      Poista
  4. En tiedä kiipeilystä mitään, mut miten noi varmistukset siis toimii? Jos on vain nuo kaksi rinkulaa, niin tuossahan tippuu pitkän matkaa, ennenkuin tulee "stoppari"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tippuu, muttei kuole.. :)

      Tosiaan tippumismatka vähän vaihtelee. Noissa omissa varmistusvälineissä on vielä joustoa ja sellainen neulottu juttu joka tippuessa ratkeaa ja pehmentää iskua. Kertakäyttöinen, siis. Ei ole tarvinnut ostaa toista.

      Poista
  5. Maisemista päätellen kyseessä via ferrata Strobel. Cortinan keskusta lienee vasemmalla kuvassa, jossa näkyy urheilukenttä.

    jussi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä enää sitten mitään hajua.. :D

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |