Kahta en vaihda

5.9.2013

Kyse on luottokamoista. Tavaroista joita ilman ei vaan lähdetä minnekään, tai välineistä joille on kaapissa vaihtoehtoja riittämiin. Kippoja ja kuppeja on pilvin pimein, mutta aina mukaan lähtee se sama vanha ja vähän kulahtanutkin jo.

Erilaisia maastokäyttöön sopivia mukeja on meidän nelihenkisen perheen vaelluskuppilaatikossa yksitoista. Kaikenlaisia lautasia tai sellaiseksi kelpaavia kiuluja on kuusi -tai kahdeksan jos laskee lautasrasian molemmat kannet. Mitä tekee tapoihinsa pinttynyt vaeltaja? Ottaa reissuun mukaan kaksi mukia, aina samat, joista toisesta syö ja toisesta juo. Se, onko ruokakippona keltainen vai vihreä muki, vaihtelee fiiliksen mukaan. Vihreän kipon alkuperä on hyvin hämärän peitossa, mutta se on ollut olemassa jotakuinkin aina, ja sisäpuolelta myös näyttää siltä. Vuonna 2009 ostin Kebnekaisen tunturiasemalta toisen, keltaisen kipon. Siinä lukee nolosti Kebnekaise, mutta tykkään siitä. Kipot menevät päällekäin, mutta vain tietyssä järjästyksessä.


Toinen luottotavara on sellainen, jota itseasiassa tarvitaan vain lyhyillä reissuilla. Pitkillä vaelluksilla en tee tulia joten en myöskään kanna puukkoa. Puukkojakin on kaapissa kuusi, joista kaksi toki on lapsille. Aina mukaan lähtee sama 10 vuotta vanha, muovikahvainen ja moneen kertaan rumasti teroitettu Marttiini. Enkä edes harkitse mitään muuta.


Mitä luottokamoja teillä on, huhuilee utelias bloggaaja avaruuteen ?

2 kommenttia :

  1. Puukko se on minullakin se jota ilman en lähde pienimmällekään retkelle. Pikkuinen, käsintehty tuppea myöten, pitkässä nankahihnassa reppuun kiinnitettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa puukko olla aika monelle :)

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |